Terveiset flunssalandiasta!

Kyllä nyt sairastellaan! Tiesin tämän vielä olevan edessäpäin, sillä olemme kaikki olleet koko talven terveitä ja joka kevät ja joka syksy sairastetaan flunssa ainakin kerran, yleensä kaksi. Viime syksynä Isännällähän puhkesi flunssa siinä ollessani synnyttämässä ja Lili sairastikin ensimmäiset kaksi, tosin aika lievää flunssaa jo ennen kun oli kaksi kuukautta vanha. Nyt flunssa iskee Lilillekin päälle vähän ikävämmin.

Kaikki alkoi minun pre-flunssalla ennen reissua. Matkalla sairastui Isäntä ja sitten Lili. Viimisinä lomapäivinä ikävä kurkkukivulla alkanut flunssa iski myös minulle. Viimeisimmän tiedon mukaan samaan tautiin on sairastunut jo viikon vaihteessa tavatuista minun isäni ja siskoni. Tsemppiä teille!

Hetken jo eilen ajattelin, että ollaan voiton puolella. Se oli tosiaan eilen, ennen kun tämä päivä koitti. Heti aamusta Lili yski enemmän kuin ennen ja itselläni on voimat ihan loppu. Kun käytiin hetki pihalla pyörimässä rattaissa, Lilin yskä paheni heti ja yskän rinnalle tuli itkua ja käninää. Ilmeisesti yskiminen teki siis taas kipeää. Veikkaan kuivaa ulkoilmaa, sillä kotona on tällä hetkellä harvinaisen kostea sisäilma noiden kaikkien pyykkien jäljiltä.

Isäntä on palannut töihin ja parantelee flunssansa loppuun siellä. Me Lilin kanssa sinnitellään kotona. En ole saanut mitään aikaiseksi. Kaikki tuntuu olevan sikin sokin ja mielenkiintoa ei riitä oikein mihinkään. En ole edes imuroinut! Lili vetää paraikaa Ennen yöunia -päikkäreitään, jolle hän viimein nukahti saatuaan Buranaa. Kovat on tohinat neidillä hereillä ollessaan ja veikkaankin, että kipu iskee levossa kun ei keskity juuri muuhun.

Kaiken tämän sairastelun keskellä Lili otti eilen ensimmäiset konttausaskeleensa! Ihan käsittämätöntä vauhtia neiti kehittyy. Ja kaiken kurjuuden keskellä on myös hieman ilakointia, toivottavasti ei ennenaikaista, sillä kahtena viimepäivänä Lili on laittanut porkkanaa, parsakaalia, päärynää ja banaania suuhunsa. Siis ihan suuhun asti! Ehkä se vielä joku kaunis päivä oppii sittenkin syömään!

Vihdoin kotona!

Yli viikko reissaamista ja vihdoin kotona! Pyykinpesukone pyörii jo toistamiseen ja Lili pyörii tuttuun tapaan levitetyllä sohvalla. Matkalaukut on melkeen purettu kokonaan ja ruokaakin saatiin jo tehtyä. Teeveessä pyörii rästiin jääneet Haluatko miljonääriksi -ohjelmat ja kohta ollaan taas ajantasalla.

Lauantainen bussimatka päättyi aikamoiseen pelästymiseen, kun Lili siitä herätessään yski aivan kamalan vihlovasti ja itkeskeli päälle. Ilmeisesti yskiminen teki kovasti pienelle kipeää. Pelästyin ihan hirmuisesti, sillä Lilin hengityskin tuntui hankalalta siinä kivuliaan yskimisen ohella. Kun aika pian Lilin heräämisen jälkeen päästiin ulos viileään ulkoilmaan ja Lilin hengitys ja yskä helpotti melkein saman tien, päätin että mennään kuitenkin sinne isäni luo ja seurataan tilannetta. Varmuuden vuoksi soitin päivystykseenkin, sillä yötä vasten mentiin ja halusin tietää miten pienen olotilaa mahdollisesti voisi helpottaa ja mitä merkkejä tulisi seurata.

Yötä vasten annettiin pienelle vähän Panadolia ja yö menikin ihan hyvin. Viimeyökin meni ihan hyvin, mitä nyt vähän vähtäämistä yöhön mahtui. Nenä vuotaa pienellä vieläkin ja yskäkin vielä vaivaa, mutta nyt enemmänkin räkäisenä yskänä kun kuivana ja kipeänä. Aika varmasti se ikävä kuiva yskä oli tuliainen lentokoneen vedosta. Se on kyllä kamalan petollinen ja vaikka yritin Liliä siltä suojella, ei näköjään riittänyt. Ensikerralla tiedän pyytää viltin.

Kotimatka Raumalta Vantaalle meni ihan käsittämättömän hyvin! Ollaan Isännän kanssa viimeaikoina vähän jopa jännitetty tuota yli kolmen tunnin ajomatkaa Lilin kanssa, sillä enää se ei mene yhden päiväunen aikana ja valveillaoloaikakin siinä päiväunien välissä alkaa olla jo kaksi-kolme tuntia ja sitä ei kauheasti viitsisi missään huoltoasemalla hengailla. Nyt Lili heräsi täysin rauhallisena ennen Lohjaa, pysähdyttiin Lohjalle ja jatkettiin matkaa aika pian Lilin ollessa ihan hereillä. Koko kotimatkan neitonen oli ihan rauhassa ja heilutteli lelujaan takapenkillä Isännän vieressä. Olen vieläkin ihan äimänä.

Kyllä tässä vielä tekemistä riittää ennen kun kaikki tavarat ovat taas paikoillaan. Tässä saa alkaa taas pakkaamaan samanaikaisesti, sillä kaksi viikkoa tästä eteenpäin ollaan Lilin kanssa Etelä-Saksassa äitini luona kera pääsykoekirjojen. Pelottavan nopeasti aika menee! Toivon että tuo lukuaikakin menee nopeasti, sen verran se minua jännittää.

Ja matka jatkuu

Aikamoista matkantekoa! Aamulla lentokentälle, puolilta päivin lähti lento, joka laskeutui paikallista aikaa 15.00, 16.15 lähti Kampista bussi Raumalle. Siinä välissä juoksin vielä Lilin kanssa kotona käymään yhden junanvälin aikana (10min) hakemaan turvakaukalo ja vaununrunko, että päästään Rauman linja-autoasemalta pois mikäli Isäntä on vielä matkan päällä. Siinä oli vähän hoppu ja muutaman juoksuaskeleenkin sain ottaa Lili kantorepussa.

Lentokoneessa se vasta lystiä oli!

Tämä bussi-järjestely koski siis minua ja Liliä. Päätettiin, että osa matkaporukasta menee Isännän kyydillä ja me mennään Lilin kanssa bussilla. Bussissa on vaivattomampi matkustaa vauvan kanssa kun tätä voi viihdyttää täällä matkustamossa ja pitää sylissä, tällä hetkellä kun Lili on kovin kärsimätön vaan istumaan turvakaukalossa matkan aikana. Näin myös Isäntä ja muut pääsevät joutuisammin Raumalle. Isäntä käy vielä matkallansa hakemassa kisut ja viemässä muut matkasakin kotiin.

Lili nukahti lentomatkan loppupuolella ja heräsi juuri kun menimme junaan. Siinä junassa mennessämme lentokentältä kodin kautta Helsinkiin joku pieni tummaihoinen tyttö ihastui kovasti Liliin ja kyseli jos mitä kysymyksiä: Miksi sinulla on vauva? Miksi se ei halua että sen hampaat näkyy kun se hymyilee? Saanko silittää sitä? Miten sinä sait tuon vauvan? (kun kerroin että mentiin ison mahan kanssa sairaalaan ja tultiin vauvan kanssa pois ja maha oli lähtenyt) Miksi se iso pippeli katkaistaan siellä sairaalassa? Syötätkö vauvaa? Mitä vauva syö? Syökö vauva tuttipullosta? Mistä tiedät että se on nälkäinen? Halusitko sinä vauvan? Ja niin edelleen... Oli muutamalla kanssamatkustajalla hymy herkässä kun parhaani mukaan yritin tytölle vastailla. Tytön äiti ei ilmeisesti puhunut suomea.

Lili oli jo bussimatkan alussa kovin väsynyt, mutta antoi unelle periksi vasta juuri ennen Turkua. Itsellä alkaa vähän olla tuskaista, sillä olen syönyt erittäin hiilaripitoisen aamiaisen Berliinin lentokentällä ja nälkä ja jano on ollut kova jo tunnin. Matkaa vielä melkeen toiset saman verran jäljellä. Isännän tiimi oli pysähtynyt syömään. Olen siitä vähän kateellinen. Lili nukkuu nyt sylissä kuulokkeet korvilla, ettei heti herää noihin kovaäänisiin kuulutuksiin. Ja ehkä nuo estää heräämästä myös tuohon mahan kurnintaan. Nälkä on kyllä paha!

Odotan niin jälleennäkemistä kisujen kanssa! On tämä bussimatkustelukin ihan virkistävää vaihtelua!

Ohoi FInland!

Viimistä päivää viedään ja huomenna lennetään takaisin Suomeen. Tarkoitus on, että lähdetään suorilta tein Raumalle, minä Lilin kanssa bussilla ja Isäntä tulee perässä kyydissään muita kanssamatkustajia.

Kauheuksia on tapahtunut Euroopassa tässä viimepäivinä, meillä on kuitenkin kaikki hyvin! Täälläkin ollaan matkustettu paljon metrolla ja väkisin tulee välillä mieleen, että mitä jos tässä yhtäkkiä räjähtäisi. Vielä kamalammalta se Brysselin pommitus tuntuu, kun Isäntä juuri vähän aikaa sitten oli kyseisellä lentokentällä työmatkallansa. Kyllä ihmiset on kamalia petoja!

Meidän reissumme on sujunut kuitenkin rauhallisesti. Berliiniä on nyt kierretty ja vaikka säät eivät ole olleet kovinkaan suotuisat, on tullut myös ulkoiltua. Syöty on niin hyvin, että vaikka joka päivä on paljon kuljettu ulkona, on reissun saldona liian pienet vaatteet ja huima annos ylimääräisiä kiloja! Meidän pitää Isännän kanssa kyllä alkaa tarkkailemaan syömistä, kohta menee meinaan vaatekerrastot uusiksi! Koska ulkona on ollut kylmää ja sateista, museoita on tullut kierrettyä ja näinollen Berliinin historiaan on tullut perehdyttyä! Täällä on todella hyviä museoita nimenomaan historiaan perehtymiseen: tietoa on niin paljon, että sitä ei millään saa päähänsä kaikkea tungettua! Tällaisia paikkoja olivat muun muassa ilmainen topografie des terrors -museo ja juutalaismuseo, joka on muuten nimenomaan juutalaisten historiaa käsittelevä museo, vaikka siellä vainoja sivutaankin.

Muuta yleistiedollistakin on tullut opittua, muun muassa että nukkumatti on Itä-Saksasta kotoisin ja että berliinin muuri ei ollut vain yksi muuri, vaan kaksi erillistä muuria. Näiden muurien väliin jäi alue, jossa oli kosketustunnistus-aita, piikkilankaa, erilaisia esteitä jos vaikka joku yritti ajaa autolla muurin läpi, vartiotorneja ja valaistua lanattua hiekkaa, jotta mahdolliset jalanjäljet huomattaisiin heti. Opin myös, että muurista ei ole juuri mitään enää jäljellä ja on olemassa vain yksi paikka, jossa molemmat muurit, sekä itä- että länsimuuri on vielä pystyssä. Tätä paikkaa suojellaan. Berliinissä on aika sama hintaluokka kuin Suomessa. Kahvilatuotteet, pesuaineet ja jotkut muut hygieniatuotteen sekä Toffifee (nams) on jonkin verran Suomen hintoja alempana. Täällä saa kahdelle ihmiselle hyvät kahvit ja kakut kympillä.

Kiva paikka tämä Berliini. Vaikka katsottiin valmiiksi paljon paikkoja, joissa olisi kiva käydä, jäi paljon käymättä. Suurin syy tähän oli sää: oli niin kylmä, että ei kauheasti houkutellut kävely Tiergartenissa tai monet muut ulkoaktiviteetit. Paljon käveltiin ulkonakin, mutta silti paljon jäi kävelemättä ja monet muistomerkit näkemättä. Jos joskus tänne vielä tullaan, se on varmasti kesällä!

Isäntä on ihan kypsä jo "lomailuun" ja kaipaa kovasti jo sohvaa kotosuomessa. Meidän lomailu onkin vähä sellaista, että paikallaan ollaan mahdollisimman vähän ja kierrellään paikkoja mahdollisimman paljon. Loman jälkeen voi sitten uupuneena istahtaa sohvalle, huokaista syvään ja todeta, että kylläpä oli taas rankka viikko ja voi kuinka kivaa on olla taas kotona! Kissojakin on jo kova ikävä, vaikka Kattimajan facebookiin ilmestyneiden kuvien perusteella meidän otusten on siellä todella hyvä olla!

Mutta nyt, moikka moi Berliini ja ohoi Suomi!

Lapsiperheen Berliini

Ensipäivät Berliinissä on mennyt hienosti! Lili on viihtynyt matkarattaissa todella hyvin. Siis oikeasti todella hyvin. Olemme nyt olleet kaksi päivää jatkuvasti liikkeessä ja saapuneet aamun jälkeen takaisin hotellille vasta juuri ennen Lilin yöunia ja hän on hienosti jaksanut olla mukana! Rattaat on pop.

Berliini on aikamoinen kirpparimesta, joten käytiin sunnuntaina muuripuistossa (Mauerpark) isolla kirpputorilla! Siellä oli vaikka ja mitä uudesta vanhaan ja romuista löytöihin. Meidän mukaamme sieltä lähti reppu (koska unohdettiin päiväreppu kotiin), pipo ja minulle uusi lompakko. Sieltä suunta jatkui DDR-museoon, joka siis kertoi Itä-Saksaan liittyvistä asioista ja käytännöistä. Museoon oli pitkä jono ja se oli osittain hyvinkin mielenkiintoinen, mutta jälkeenpäin ajateltuna ei todella mikään must-juttu. Mieleenpainuvin juttu oli kertomukset muurin yli, ali tai läpi paenneista tai pakoon yrittäneistä ja miniatyyri-kuva muurista, joka selvensi paljon mistä oli kyse. Itse luulin sen olevan vain muuri mutta se oli kaksi muuria, joiden väliin jäävää aluetta vahdittiin tarkoin. Väliin jäävällä alueella oli piikkilanka-aita, kosketukseen reagoiva aita, lanattua hiekkaa ja valaistus, jotta näkee tarvittaessa askeleet ja vartiotorneja. Ei mikään ihan pieni muuri siis.

Kun lähdettiin kävelemään ilman sen tarkempaa suuntaa, päädyttiin taidemarkkinoille, josta ostettiin heti ensimmäisestä kojusta Lilille matkamuistotaulu. Joku taiteilija oli niitä siinä myymässä ja kissa-aiheet tietenkin kiinnittivät huomiomme heti!

Sunnuntaina kaupat olivat suurimmaksi osaksi kiinni, joten päivä meni noiden muiden aktiviteettien parissa. Lounastettiin isolla porukalla Isännän toiveiden mukaan Libanonilaisessa ravintolassa libanonilaien menu, johon siis kuului jos minkänäköistä pientä purnukkaa ja lautasta, jossa oli huimasti erilaisia ruokia! Oli tosi mielenkiintoinen kokemus ja hyvää ruokaa, joten kannattaa kokeilla jos tilaisuus tulee!

Eilen lähdettiin aamulla Bernauerstasselle, joka on muurihistorian osalta yksi avainpaikoista. Siellä oli muuria nähtävillä ja myös pieni pätkä alkuperäistä muuria, tosin aika heikosti näkyvillä muurin takaa. Erilaisissa "pylväspisteissä" oli kerrontaa muurin ajoista, muun muassa pakoon yrittäneistä ja kuvia kuolleista. Siellä oli ihan pieniä lapsiakin! DDR oli aloittanut muurin rakentamisen "yhtenä yönä" estääkseen kansalaisten äänestämisen jaloillaan ja pakenemisen Länsi-Saksaan. Länsi-Saksa oli muun muassa Yhdysvaltojen liittolainen ja Itä-Saksa (DDR) Venäjän liittolainen. Itä-Saksassa oli kova kuri ja suuret vaatimukset kansalaisten suhteen, valvonta todella järkyttävissä mitoissa ja teloituksia ja vankilaan joutui pienemmistäkin rikkeistä. Vankilatkin olivat sellaisia, että niistä ei koskaan kukaan yrittänyt paeta, sillä joka tyrmään kurkattiin 5-10 minuutin välein. Muuri erotti perheet, rakastavaiset, sisarukset ja pariskunnat toisistaan ja koska olot Itä-Saksassa olivat mitä olivat, pakoon yritettiin monella tapaa: hyppäämällä ikkunoista, kaivamalla tunneleita, ajamalla rekkaa muurin läpi, yms. DDR myös ampui pakoon yrittäviä muurilta ja yksi monumentti onkin pystytetty yhden tyypin muistolle, joka ammuttuna huusi tunnin ennen kun vuosi kuiviin. 

Bernauerstrassen jälkeen suunnattiin hieman kevyempään paikkaan, meinaan eläintarhaan. Siellä Lili nukkui pitkään Manducassa (kantoreppu), mutta heräsi onneksi näkemään edes vähän eläimiä. Siellä oli vaikka mitä: norsuja, leijonia, sarvikuonoja, hippoja, kirahveja, kenguruita, susia ja nähtiin me hylje-esityskin (ruokinta-aika), jossa hylje kantoi hienosti palloa nenänsä päällä! Eläintarhan jälkeen etsittiin kiinalaista, mutta löydettiin italialainen ruokapaikka, jossa ruoka oli kyllä tosi hyvää! Hotellille tultiin taas Lilin yöuniaikaan.

Isännällä on ollut vähän heikko kalasaalis viimeaikoina, joten käytiin Akvariumissa muistelemassa, millanen se
ahven oikeen oli.

Noiden peruseläinten lisäksi oli liuta sellaisia, mistä tällä äidillä ei ihan ollut termit hallussa.

Kissatalo oli pop. Isännän yllätykseksi siellä haisi "kissankusi". Seeprakin bongattiin.

Lili ei meinannut millään nukahtaa ja yölläkin vaati taas itkultaan rauhoittelua että pystyi nukkumaan. Yöllä selvisi jo illan unihaasteet, sillä Lili oli vähän räkäinen. Onneksi tuli otettua niistäjä mukaan ja muutaman herätyksen, yhden panadol-annoksen ja niistäjän saattelemana saatiin kuitenkin kaikki nukuttua, vaikkakin joka kerta yöllä kaikki heräsi ihan kunnolla. Itselläni alkoi flunssaoireet juuri ennen reissua ja Isäntäkin valitteli kurkkuaan tässä jokuaamu. Toivottavasti äidinmaidon vasta-aineet lyhentäisivät vähän Lilin sairastamista. Nyt hän kovin reippaana tuossa jo pyörii ja juttelee, oireet helpottaa heti kun ei ole vaakatasossa.

Berliinissä monumentteja ja muistomerkkejä on paljon ja niitä näkee todella monessa paikkaa. Berliinin historia on aika karu, eikä sitä täällä juuri peitellä. Natseista ei toistaiseksi ole paljoa puhuttu ja se onkin vähän arka aihe Saksassa edelleen. Jossain kohtaa on vuorossa Juutalaismuseo, joten eiköhän siihenkin touhuun tule vähän perehdyttyä. 

Vessoja täällä on kahviloiden yhteydessä aika harvoin ja lastenhoitotiloja löytyy käytännössä ainoastaan isommista ostoskeskuksista, joissa niitä on yksi. Eläintarhassa oli myös lastenhoitotilat. Lastenhoitotilat on todella siistit ja tähän mennessä niihin kaikkiin on päässyt vain avaimella. Melkein aina joku vessanhoitaja on tullut tiedustelemaan, haluanko lastenhoitohuoneeseen ja kerran kävin itse hakemassa nurkan takaa avaimen. Vaunuja täällä näkee jonkun verran (Bugaboota enimmäkseen, joten meidän saksalaiset Britaxit on melkeen uniikit. :D), mutta Helsinkiin nähden todella vähän. Lapsia ei sitten senkään vertaa. Metroihin en ole kertaakaan nähnyt mitään invaliuskaa menevän ja hissit ovat todella epäselvästi ripoteltu sinne tänne, joten rattaiden kanssa ei kannata lähteä ellei ole edes yksi ihminen kantoapuna. Parasta oli, kun tuossa lähikaupassa ei ollut minkäännäköistä vauvanruokaa tarjolla. Kissan- ja koiranruokaa löytyi kyllä ja olutvalikoima veti vertoja Kupittaan Citymarketille, mutta ei vauvanruokaa. Nettiä täällä on myös aika huonosti saatavilla ja hotellinkin netti on sellainen, että se aina pätkäsee. Varmaan jos oikeen nettikahvilaa etsisi, niin löytyisi, mutta vauvan kanssa kun kulkee, on ehkä vähän eri kriteerit kahvilan osalle.

Btw. Ostettiin eläintarhasta sellainen pussihedelmäsose, josta imetään niin sieltä pussista tulee sitä sosetta. Enimmäistä kertaa Lili söi sosetta niin, että se aina itse laittoi sen suuhun ja joko imaisi vähän tai vaihtoehtoisesti Isäntä tai minä puristettiin vähän, että sieltä tuli jotain. Ja Lili ihan oikeasti söi sitä, eikä sylkenyt pois! Tänään kaiken muun aktiviteetin lisäksi listaan kuuluu etsiä lisää kyseisenlaisia pusseja. Suomesta niitä saa onneksi pienimmistäkin kaupoista.

Terkut Berliinistä!

Huhheijaa ja terveisiä Berliinistä!

Lili sai viikko sitten sen MPR-rokotteen, josta sanottiin, että se yleensä vaivaa viikon päästä jos vaivaa ja kuulemma kuumeella. Kuumetta meille ei tullut, mutta eilen jo päivällä huomasin, että Lilillä on vaikeuksia nukahtaa päiväunille ja hän kaipasi jatkuvasti syliin. Yöunille Lili nukahti hyvin ja nukkuikin mainiosti ensimmäiset pari tuntia kun itse pakkailin ja siivoilin vielä viimeisiä. Kun sitten itse vihdoin pääsin nukkumaan, Lili havahtui syömään, eikä enää nukahtanut.

Annoin Lilin jonkun aikaa hakea itse unta, mutta sitten alkoi itku. Lili ei siis koskaan ole itkenyt yöllä näin. Rauhoitin Lilin syliin ja heti kun laskin alas, hän havahtui uudelleen hereille ja sama jatkui. Lili nukahti pitkän työstämisen jälkeen uudelleen syliin ja en nähnyt muuta vaihtoehtoa kun koittaa nukkua istuvaltaan Lili sylissä. Eihän siitä omista yöunista tullut yhtään mitään. Juuri kun sain hetken nukuttua, kello herätti. Viideltä.

Lilillä oli selvästi tilanne helpottanut, sillä vaihdoin hänelle vaipan ja vaihdoin vaatteet niin, ettei hän edes herännyt! Puoli kuuden aikaan Lilikin oli hereillä ja nukahti seuraavan kerran syliin vasta turvatarkastuksen jälkeen portilla. Lentokoneessä hän heräsi ja nukkui vielä hetken Berliinin lentokentällä. Kaiken kaikkiaan hän heräsi viideltä, ja puoli kahteentoista mennessä omaa aikaa hän oli nukkunut vasta reilun tunnin. Koko päivän aikana.

Lähdettiin ulkoilemaan ja uni maistui Lilille hyvin! Itsellä on aikamoinen univaje ja flunssa painaa päälle. Ei kovin kiva kombinaatio. Päiväunille en uskalla mennä, sillä sen jälkeen vasta väsyttääkin. Tämä päivä menköön siis koomassa. Taidan mennä Lilin kanssa samaan aikaan yöunille!

Ensimmäinen päivä Berliinissä oli osittain aurinkoinen ja sateeton. Lounaaksi syötiin paikallista curry wurstia ja päivälliselle suuntaamme ihan kohta. Metroseikkailu on korkattu, ekat shoppailut shoppailtu ja huudeihin vähän tutustuttu! Kaiken kaikkiaan lievästä väsymyskoomasta huolimatta tulomatka oli kaikin puolin onnistunut!

välikausihaalari

Mä olin jotenkin pienessä päässäni ajatellu, että ei me mitään välikausihaalareita tarvita. Ollaan menossa viikoksi Berliiniin ja kun tullaan kotiin niin siitä kahden viikon päästä lähdetään Etelä-Saksaan. Kyllä Saksassa kevät on jo paaaljon pidemmällä ja me pärjätään hyvin kun rattaissa on jalkapeite ja tytöllä vanupuku.

Pyh pah. Mistä moinen ajatus on pääkoppaani edes tupsahtanut?!

Onhan meillä rattaissa jalkapeite: yhdistelmien ratasosassa. En tietenkään ollut yhtään ajatellut, että matkarattaisiin meillä ei ole mitään. Mietin lämpöpussia rattaisiin, mutta ohuita vaihtoehtoja on todella vähän. Yksi softshell-malli olisi ollut, hintaa 89 euroa. Sillähän saadaan jo aikamoinen haalarikin, joka on kuitenkin paljon monikäyttösempi, kun voi pitää rattaiden ulkopuolellakin.

Eilen illalla tulin kotiin ja olin ihan pasmat sekaisin. Joku tuulenpitävä haalariratkaisu piti löytää NYT,  ennen reissua. Lähtö on lauantaida kukonlaulun aikaan. Siinä paniikissa googlailin, eikä oikeen sopivaa löytynyt. Lähdin vielä iltamyöhillä Kaaren Prismaan katsomaan vaihtoehtoja, mutta ei sieltäkään oikeen mitään löytynyt.

Hädässä ystävä kuitenkin tunnetaan. Saatiin kaverilta tuulenpitävä windfleece-haalari, joka nyt aloittaa uuden ajanjakson Lilin haalarina. Huh. Paniikki ohi! Nyt Lili voi mahdollisesti mennä Berliinissä vaikka hiekkalaatikolle tai keinumaan. Tai hengata sylissä muuten vaan vaikka millasessa tuiskeessa. Tai killua Manducassa ilman pelkoa, että viima vilisee puvun läpi.

Tässä on jo pienimuotoista pakkaushärdelliä menossa. Isäntä lähtee huomenna töistä suoraan kuljettamaan kissoja Laitilaan (n. 222 km) hoitopaikkaan, joten Isännän pakkailut pitää hoitaa jo tänään. Itselläni on huominen päivä hoitaa meidän pakkailut loppuun. Tämä päivä on mennyt pitkälti pyykkien parissa.

Lisäraporttia tiedossa, kunhan aikaa liikenee!

Sekalaisia kuulumisia

Kirjoituksien tahti on viimeaikoina hieman harventunut ja sille on syynsä. Yksi syy on se, että aloin kirjoittaa Lilille vauva-ajan päiväkirjaa ja tämä on vienyt viimeaikoina aika paljon illasta kirjoitus-aikaa, pitihän kirjoittaa viimeiseltä puolelta vuodelta ennen kun pääsen kirjoittamaan päiväkirjamaisesti. Ajatushan tähän lähti siitä, kun serkkutyttöni (ja Lilin kummitäti) kertoi oman äitinsä kirjoittaneen päiväkirjaa jokaisen lapsensa vauva-ajalta ja mielestäni se oli niiin ihana idea! Aivan varmasti on kiva lukea joskus omasta vauva-ajastaan, etenkin kun meiltä äiti-ihmisiltä kaikki unohtuu niin nopeasti!

Toinen syy on se, että Lili viihtyy yhä enemmän hereillä, vähemmän unessa ja liikkuu päivä päivältä enemmän ja enemmän. Tämä on kuitenkin osittain vähän ehkä jopa tekosyy, onhan Isäntä ollut kuitenkin kotona. 

Kolmas, myös erittäin olennainen syy on se, että lähtemme viikonloppuna Berliiniin ja minun on pitänyt jakaa vapaa-aikaani lukemisen ja kirjoittamisen välillä, sillä pitäähän nyt Berliinin matkaopas lukea ennen reissua. Olen siis lukenut sitä matka-opasta ja merkinnyt Berliinin karttaan kaikkia paikkoja, joissa haluaisimme käydä. Hyvä valmistautuminen on kuin puoliksi tehty, eikö?

Mitäs meillä muuta? No käytiin neuvolassa Lilin kanssa heti 6kk päivänä! Painoa neidillä 8860g ja pituutta 67,5cm. 74 kokoisia vaatteita on saanut ottaa käyttöön jo aika paljon. Ihan ei mennyt 9kg raja rikki, mutta se oli oletettavissakin. Viimekäynnistä painoa oli tullut "vain" noin 300 grammaa. Olisin toki hieman huolissani, jos painon nousu olisi joka kuukausi sen 1,5kg, mitä tähän asti on ollut. Samalla reissulla saatiin myös MRP-rokote ihan vaan varoilta, kun sinne Saksaan suuntaamme kohta pidemmäksikin ajaksi. Normaalistihan sen saa vasta 1-vuotiaana. En tiedä paljonko siitä on puhetta täällä ollut, mutta menemme Lilin kanssa äitini luo Saksaan kuudeksi viikoksi. Lukuajaksi. Meinaan vielä kerran sinne oikeustieteelliseen hakea. Tämä reissu ajoittuu huhti-toukokuuhun.

Lili on alkanut näyttää jo ryömimisen alkeita. Hän nousee konttausasentoon ja punnerrusasentoon suorille jaloille ja käsille. Se on aika hurjan näköistä. Vielä hän ei ihan määrätietoisesti ryömi eteenpäin, mutta kyllä se sieltä kohta tulee. Jaloillaan Lili seisoo hienosti paino molempien jalkaterien päällä tasaisesti. Askeleitakin on kovasti hakusessa jo.

Hauska juttu sattui eilen kun ihmettelin kun Lili koko päivän työnsi kieltään oikeen pitkälle ulos suusta. Olin huomannut samaa edellisenä iltana, mutten kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Eilen sanoin Isännälle, että Lili on tällaista harrastanut koko päivän. Isäntä hetken kuluttua muisteli, että hän saattoi leikkiä Lilin kanssa edellisiltana niin, että työnsi kieltään ulos suusta. Mietittiin sitte, että voiko olla, että Lili osaa jo nyt matkia? Laitoin Lilin Isännän viereen ja Isäntä näytteli kieltä samoin kun edellisenä iltana. Lili katsoi hetken totisena ja alkoi sitten virnuillen työntää kieltään ulos suusta. Tämä toistui monta kertaa. Hetken kuluttua Isäntä pärisytti kieli ulkona ja melkeen heti sen jälkeen kun Liliä puettiin vauvauintiin lähtöä varten, sängyltä kuului vaan "prlyyyyprlyyyyplryyyy" ja toinen siellä kieli ulkona pärisytteli. Kyllä se vaan on kuulkaa niin, että meidän puolivuotias osaa jo matkia!

Vauvauinnista tuli mieleen, että Lili on jo tehnyt pintasukelluksia kannun avustuksella. Eli siis kaadetaan vettä hartioiden kautta pään yli ja kun sukellusrefleksi tulee, vauva laitetaan veden alle. Itse on ole pystynyt sukelluttamaan, niin kamalalta ajatus minusta edelleen tuntuu, mutta Isäntä on jo pari kertaa hienosti Liliä sukelluttanut. Eilen vauvauinnissa Lili kiskaisi happea ja painoi vatsauintiasennosta itse kasvot veteen. Sain myös puettua sille uimapuvun (joka muuten jo soi päällä) niin, että hän seisoi tuettuna. Ihan hullua! Vasta se oli sellainen pieni säälittävä nyytti, joka vaan kulki mukana ihmetellen kaikkea. Nyt nämä vanhemmat kulkee mukana ihmetellen kaikkea! Niin ne tilanteet muuttuu niin nopeasti!

Oodi lihalle

Meillä syödään oikeastaan joka aterialla lihaa jossain muodossa: punaista lihaa, kalaa, riistaa, kanaa, leikkelettä, yms. Ruuan valmistuksessa suosin ehdottomasti jauhelihaa, sillä se on vaan yksinkertaisesti niin helppo. Siihen ei tarvitse koskea, sitä ei tarvitse leikellä, pannulle vaan hups ja kohta ruoka onkin valmis. Tässä äitiyden myötä kotona ollessa ruuan valmistuksesta on tullut tärkeä osa päivää, sillä siinä missä ennen kävin koulussa tai töissä syömässä, kotona ollessa jään kärsimään nälkää, ellei ruokaa tule tehtyä. Kotiruoka on lisäksi huomattavasti halvempaa, kun noutoruoka.

Viikko sitten sain käsiini naudan sisäpaistin, jota työstin eilen. Se oli ensimmäinen kerta, kun valmistin yhtään mitään palasta lihaa. Oli varsinainen liha-päivä kun työstin sitä kilon paistia neljään eri tarkoitukseen. Leikkasin siitä ensin (pienellä facetime-opastuksella lihassyiden vastaisesti) muutaman pihvin ja lopun leikkasin paloiksi härkäruukkua varten. Yhdestä pihvistä leikkasin Liliä varten lihatikkuja, sillä meidän neitonenhan ei syö mitään soseita, ruoka pitää saada viedä suuhun itse. Nuijin lopuista pihveistä pari "lehtipihviä" ja pari leivitettyä pihviä. Ne lehtipihvit veti vähän pannulla kasaan, eikä olleet kyllä yhtään niin lehtimäisiä kun jossain ravintolassa.

Lilin lihatikut

Eilen kun Isäntä tuli töistä, syötiin bataattiranskalaisia, hunaja-rakuuna porkkanoita ja pihvejä. Ne leivitetyt oli parempia kun ei-leivitetyt, joista tuli vähän kengänpohjia. Tosin sellaisia lehtipihvitkin yleensä vähän on. Lilin lihatikut valmistin kypsäksi höyrykattilassa höyryttämällä, sillä lihan keittäminen on jossain pääni sisällä todella outo ajatus. Härkäruukku valmistettiin eilen ja nauttiin tänään riisin kanssa. Sen osalta odotukset olivat ehkä korkeimmalla. Hyvää oli, nams. 

Riisiä, härkäruukku

Tuo paisti oli kyllä loppujen lopuksi todella kiva kokemus ja oikeen odotan millon seuraavan kerran pääsen paistin kanssa kikkailemaan. Koko ajatushan lähti siitä, kun ostin Leppävaaran REKOsta Virtala Highland -tilan länsiylämaankarjan jauhelihaa ja siellä lihojen mukana tuli naudan lihaopas, joka on ihan tajuttoman monipuolinen ja hyvä! Siellä on jokainen naudan osa erikseen, mainittu mitä siitä voi valmistaa ja myös erilaisia ohjeita. Olen aiemmin vältellyt tällaisia lihapaloja, kun en ole tiennyt mitä niistä voi valmistaa, mutta tästä taitaa tulla ei-niin-harvinaista herkkua!

Lihaopas

Sisältö on käsittämättömän monipuolinen!

Puoli vuotta elämästäni

Lili. Hän on vaan maailman paras vauva. Hän on ihana, hän on kärsivällinen, hän on iloinen ja hän on aina innolla mukana. Hän itkee vähän ja harvoin ja hän vaan valloittaa hymyllään, ihanilla silmillään ja punaisella tukallaan!

Lili liikkuu jo lattialla epämääräisesti vähän joka suuntaan. Hän nousee hienosti suorien käsien varaan lattialla ja rakastaa seisoskelua. Hän seisoisikin niin kauan kun äiti jaksaisi häntä kannatella jaloillaan. Lilin suu venyy mitä leveimpää hymyyn aina kun äiti häntä jostain suorituksesta kehuu.

Maailman kauneinta musiikkia korville on se ihana hekottelu. Voisin kuunnella ikuisesti isännän ja Lilin pelleilyä sohvalla tai hoitopöydällä, kun pienokainen naureskelee. Isäntä tuntuu saavan tytön helpommin naureskelevaiseksi kuin minä. Vatsaan puhaltelu on hauskaa, kuten myös mitä erilaisemmat kukkuuleikit, kannibalismi-leikit (vauvan "syöminen"), poskien ja kaulan pussailu ja kaikki hurjimmat lentokoneleikit.

Lähes joka aamu herään siihen ku Lili herää. Ensimmäisen katsekontaktin saatuaan neiti väläyttää ehkä leveimmän hymyn ikinä. Voiko päivä oikeasti paremmin enää alkaa? Jopa erittäin aamuärtyisä Isäntä alkaa hymyillä heti aamusta viikonloppuisin kun Lili herää ennen Isäntää.

Tuntuu niin hölmöltä, miten raskausaikana koin erilaisia epäröintejä ja mietin, onko tämä nyt muka sitä mitä haluan ja olenko tähän valmis. Joka ikinen päivä tämän neidin syntymän jälkeen on ollut paras päivä ikinä. En ole koskaan nauttinut elämästäni niin kuin nautin nyt. Hassua, miten sitä ei vaan voi ymmärtää ennen kun sen kokee.

Onnea rakas Lili, tänään sinulle tuli tasan 6kk täyteen! Hullua miten nopeasti se aika menee! Juuri sain syliini kolme ja puolikiloisen pienen nyytin, joka ei tehnyt muuta kun pälyili ympärilleen ja itki nälän yllättäessä. Nyt minulla on jo melkein yhdeksänkiloinen pieni ja jäntevä tyttö, joka naureskelee, juttelee, liikkuu ja istuu kanssamme pöydän ääressä. Olet rakkain ikinä! <3

OP:n palvelupisteellä

Asioin tänään OP:n palvelupisteessä. Olin Lilin kanssa vaunuttelemassa ja kävelin siitä ohi. Olimme maksaneet autovakuutuslaskun kahteen kertaan ja saimme postissa ilmoituksen saapuneesta rahalähetyksestä. Sitä lappua vastaan siis liikaa maksetut rahat sai käydä nostamassa OP:n palvelupisteestä. Aikanaan kävi kuitenkin niin, että kävin siellä 3 kertaa, mutta joka kerta palvelupisteet veti todella hitaasti ja asiakkaita oli niin paljon, että en yksinkertaisesti voinut jäädä Lilin kanssa odottamaan. Viimeinen lunastuspäivä meni ohi jo tovi sitten, mutta ajattelin käydä tiedustelemassa rahojen kohtaloa.

Asiakaspalvelijoita oli kaksi kappaletta ja jono veti todella hitaasti. Koska minua ennen oli vain kolme asiakasta, päätin etten nyt luovuta. Odotin 20 minuuttia. Siinä odotellessani mietiskelin ja päätin samalla kysäistä sattuneen vaunuvahingon vakuutuspäätöksen korvauslaskelman perään. Automaattisesti korvauslaskelmaa ei lähetetty ja verkkopalvelun viestin välityksellä sain lupauksen postitse toimitettavasta korvauslaskelmasta, jota ei ikinä kuulunut. Siitä on nyt kuukausi.

Kun vihdoin pääsin siihen virkailijalle, hänellä ei ollut mitään käsitystä alkuperäisen ongelman rahojen tilanteesta. Kerroin molemmat asiani ja hän ilmeisesti chattaili vakuutuspuolen virkailijan kanssa. Siinä selvityksessä meni yhteensä reilu 20 minuuttia. Suurin ongelma oli se, että autovakuutus on Isännän nimissä ja minulla oli valtakirja vain rahojen hakemiseen, joten minulle ei voitu kertoa, mitä rahoille on nyt käynyt. Mielenkiintoista sinänsä, koska tekemäämme valtakirjaa molemminpuolisen asioinnin takaamiseksi ei löytynyt ja olen 100 prosenttisen varma valtakirjan olemassaolosta, olenhan sen samaisen valtakirjan valtuuttamana itse ottanut kyseisen vakuutuksen Isännän nimiin. Lupasin kuitenkin tehdä valtakirjat Pohjolan verkkopalvelussa, jospa ne siellä pysyisivät paremmin tallessa kuin se alkuperäinen paperivaltakirja.

Toisen ongelmani kohdalla hän ei osannut sanoa oikein juuta eikä jaata edes sen pitkän selvitystyön päätteeksi. Hän kehotti soittamaan sille, joka minulle lupasi sen korvauslaskelman lähettää. Voin kuulemma joutua odottamaan, jos soitan Pohjolan asiakaspalvelunumeroon. Mietin siinä, onko edes mahdollista että joutuisin odottamaan kauemmin kun päästäkseni tähän. Virkailija kehotti minua odottamaan hetken, kävi tulostamassa jotain ja tuli takaisin lappujen kanssa. Olin hetken onnesta soikeana, kun luulin hänen antavan minulle tulostettuna sen korvauslaskelman. Hän antoi eteeni kaksi valtakirjapohjaa ja ohjeet terveysselvityksen täyttämiseksi ja alkoi käymään kanttani läpi terveysselvityksen täyttämistä. Aloin nauraa. Olin ihan pihalla, sillä mielestäni mikään ongelmistani ei tällä hetkellä liittynyt terveyteeni.

Siinä ilmeisesti tapahtui joku väärinkäsitys jossain, mutta terveysselvityksen täyttöohjeen ihan alakulmassa oli ohjeet valtakirjojen täyttämiseksi. Kiitin ja lupasin edelleen täyttää ne valtakirjat siellä verkossa. Tämän reilun tunnin kestäneen ajanjakson jälken minulle jäi käteen kaksi valtakirjapohjaa, ohjeet terveysselvityksen täyttämiseksi, ei mitään korvauslaskelmasta ja ohjeistus, että Isäntä voi lukea vakuutuskirjan läpi, sieltä kuulemma löytyy tieto mitä rahoille on tapahtunut. Ne eivät ihan oikeasti voineet edes teoriassa minulle kertoa, mitä niille rahoille kävi? Menetettiinkö ne valtiolle? Pitääkö Pohjola ne itse? Saako ne jotenkin vielä lunastettua vaikka tilinumeroa vastaan? Käytetäänkö niitä tulevien vakuutusmaksujen maksamiseen?

Lähtiessäni soitin Pohjolan asiakaspalvelupuhelimeen, jonotin kaksi minuuttia ja tiedustelin korvauslaskelman perään. He yhdistivät minut korvauspuolelle, jonne jonotin toiset kaksi minuuttia ja lupasivat laittaa korvauslaskelman postissa. Ilmeisesti se on aiemmin unohtunut, eksynyt tai jotain muuta. Tiedustellessani rahojen perään he yhdistivät takaisin asiakaspalveluun. Jonotin kolme minuuttia ja sain kuulla, että Isäntä voi laittaa tilinumeron verkkoviestillä ja rahat maksetaan tilille. Hän myös tarkisti, että valtakirjaa ei sieltä löydy, mutta olen ihan tuhottomasti kiitollisempi tähän vastaukseen, enkä usko että tässä mitään vaitiolovelvollisuutta rikottiin. Tähän puhelinasioimiseen meni puolet siitä ajasta kun siellä asiakaspalvelupisteessä.

Summa summarum:

- Ne todellakin tarvitsevat lisää henkilökuntaa sinne asiakaspalvelupisteelle. Toinen virkailija asioi koko sen ajan vanhemman naishenkilön kanssa, joka ei kuullut eikä nähnyt kunnolla. Itse sentään osaan asioida verkossa ja puhelimessa, mutta vanhukset ei. Siinä jonossa oli vielä useampi vanhus jonottamassa (turhauttavan kauan) omaa vuoroaan.
- Nämä valtakirjajutut on ihan perseestä.
- Laitetaan meidän valtakirjat heti ajantasalle.
- Tästedes asioin aina joko verkossa tai puhelimessa!

Siinähän meidän päivä sitten kuluikin...

Hyvää naistenpäivää!!

Mistä on meidän naistenpäivä tehty? Kukkasista, kankahista ja matkalaukuista.

Isäntä oli ihanan romanttinen ja toi mulle töistä tullessaan tulppaaneja! Tämä johti pienimuotoiseen tapahtumakierteeseen, sillä kukat piti saada pöydälle. Olen varmaan kolme kuukautta (melkeen siitä muutosta lähtien) valittanut, kun meillä ei ole keittiössä mitään paikkaa postille. Tai on: ruokapöytä, joka onkin sitten aina ihan piukassa kaiken maailman mainoksia, laskuja ja lehtiä. On ihan tajuttoman ärsyttävää, että meidän ruokapöytä on aina ihan sotkuinen ja täynnä tavaraa.

Nyt vihdoin eilen sain aikaiseksi ostaa seinälle kiinnitettävän lehtitelineen, jotta saadaan siirrettyä paperitavarat pöydältä pois. Se oli siinä ruokapöydällä muun rojun seassa odottamassa sitä hamaa tulevaisuutta, jolloin se seinälle pääsisi. Koska tänään tuli valtava motivaatiopiikki (minulle, ei niinkään Isännälle), sillä eihän niitä kukkia nyt voi niin ruokottomalle pöydälle laittaa. Kiinnittämistä varten meidän piti kuitenkin käydä vielä ostamassa gyproc ruuveja ja koska tätä tarkoitusta varten suuntasimme ostoskeskukseen, käytiin samalla hakemassa meille iso matkalaukku.

Tuo matkalaukku on ollut hankintalistalla jo kauan, mutta koska reissut lähestyy uhkaavasti, piti vihdoin mennä varta vasten tarkistamaan tarjonta. Matkalaukkuja meillä on minulla ja Isännällä omat (noin 70 litraiset), mutta koska edessä on viikon reissun lisäksi kuuden viikon reissu, tuolla matkalaukun koolla alkaa olla jo hieman merkitystä. Lilille pitää ensimmäisellekin reissulle ottaa vaatetta mukaan niin, että oletuksena on ettei pyykkiä saada viikkoon pestyä. Se on aika paljon vaatetta ja tavaraa, voin kertoa.

113 litraa tilaa.

Lili ihmettelee kukkasia. 

Ihanan siisti ruokapöytä.

Isäntäkin on alkukankeuden jälkeen ihan tyytyväinen. Voin kertoa, että se hyppi riemusta kun lähdettiin niitä ruuveja ja matkalaukkua hakemaan. Onneksi Lukon peli päättyi kivasti 6-3. Käytiin vielä samalla noutamassa minulle vihdoin saapuneet kankaat, jotka ehkä joskus päätyy joksikin vaatteeksikin, kun näiltä pahimmilta kiireiltäni ehdin.

Nyt pitää alkaa laittaa tuota meidän pientä kiljukaulaa unille. Se on keksinyt, kuinka tavattoman ihana korvia hyväilevä ääni tulee, kun oikeen täysillä kiljahtelee. Omasta mielestäni se on lähinnä hellyyttävää, mutta muiden ilmeistä päätellen kaikki eivät koe sitä yhtä ihailtavana taitona.

Aivan valtavan ihanaa naistenpäivän jatkoa kaikille ihanaisille! <3

300km

Isännällä on työkeikka Turussa, joten päätettiin Lilin kanssa lähteä mukaan. Herätys oli tavallista aikaisempi, mutta tämä tienpätkä alkaa olla jo todella tuttu!

Autossa istuskellessa, ikkunasta ulos lumisadetta tuijotellessa aloin miettiä syntyjä syviä: miten minä, raumalaislähtöinen pikkukaupungin asukki olen päätynyt tähän tilanteeseen, että elämäni on ripoteltu tähän kolmensadan kilometrin matkalle.

Raum o ain Raum -sanonta pitää kyllä paikkansa. Niin raivostuttavankin sisäänpäin kääntyneeksi kaupungiksi se tuntee kyllä omansa. Piireihin on ehkä vaikea päästä, mutta helppo syntyjään kuulua. Kaikki tuntee kaikki ja ulkopuoliset tietävät asiasi ennen kun tiedät niitä itsekään, oikeen ärsytykseen asti. Raumalla on oikeasti ihme, jos törmäät ihmiseen, josta et ole koskaan kuullut! Tämä kävi ilmi jopa minun ja Isännän kohdalla: emme kuulu samaan ikäryhmään, olemme aivan eri puolilta kaupunkia, emme ole vahingossakaan käyneet samaa koulua, meillä ei ollut juurikaan yhteisiä ystäviä, mutta silti meidän valokuva-arkistosta löytyy kuvia, joissa marssimme Rauman Poikasoittokunnan riveissä ihan kylki kyljessä, minulla klarinetti ja Isännällä isorumpu. Kaikessa ärsyttävyydessään se on omalla tavallaan ihanaa tavata aina tuttuja ruokakaupassa ja poiketa kaverin luona kylässä, ihan vaan ohikulkumatkalla.

Turulla tulee aina olemaan todella erityinen asema sydämessäni. Turku on ehkä Suomen kaunein kaupunki ja jos Turkua pitäisi kuvailla kahdella sanalla, ne sanat olisivat kulttuuri ja ennakkoluulottomuus. Myös siellä piirit ovat jokseenkin pienet, mutta yliopistokaupunkina siellä on hirmuisesti muitakin sinne jämähtäneitä ulkopaikkakuntalaisia. Opiskelut, raskaus ja synnytys ovat omalla kohdallani jättäneet Turkuun ison osan elämääni ja mitä ihanampia muistoja. Olen niin onnellinen, että Turku on jättänyt jälkensä myös Lilin elämään, onhan se nyt Lilin syntymäkaupunki.

Vantaa. Se kaikkein poikkeavin kaikista. Kun Raumalla ja Turussa on molemmissa selkeä keskusta, jonka ympärillä on lähiöt ja muut alueet, Vantaa on mielessäni jotenkin todella poikkeava. En edes tiedä, mikä Vantaan keskusta on. (Minua tosin juuri valaistiin, että se on Tikkurila. Siltin, se on Tikkurila, eikä keskusta?!?) Myös Vantaalla on ihania ihmisiä, paljon tekemistä ja vähän tylsää, mutta se on jotenkin todella harmaa paikka. Vaikka asutaan "viherpuiston" vieressä ja meillä on vieressä ihan oma leikkimetsä (=citymetsä), lähistöllä graffiteja ja ties mitä, silti se on jotenkin harmaa paikka. Ehkä se johtuu siitä pääkaupunkiseudun betonitunnelmasta, joka on tällaiseen puutaloidylli-maisemaan tottuneelle aikamoinen muutos.

Vaikka aikanaan olin niin onnellinen muuttaessani Raumalta pois suureen maailmaan, jotenkin kaukaisena haaveena ehkä on päästä sinne vielä takaisin.

pöydän ääressä

Aloitettiin Lilillä "kiinteät" viiden kuukauden iässä. Monissa ohjeissa lukee, että ensin annetaan teelusikallinen, toisena päivänä kaksi, kolmantena kolme ja sitä seuraavana otetaan siihen toinen ruokalaji oheen.

Kysympä vaan, että missä ihmeen fantasiamaailmassa se onnistuu noin?!?

Ensin Lili sai porkkanaa, joka ei maistunut kertaakaan edes sitä yhtä teelusikallista. Seuraavaksi bataattia, jolla sama juttu. "Kokeile hedelmäsoseita, ne on makeampia", joku sanoi. Kokeilin. Joka ainoasta hedelmäsoseesta Lili on kyökännyt, saanut vilunväreitä, vääntänyt naamansa irvistykseen ja sen jälkeen kieltäytynyt ottamasta lisää. Kieltäytyminen tapahtuu niin, että laitetaan yläikenet ja ylähuuli alahuulen päälle. Voin kertoa, että siitä ei lusikka väkisin läpi mene. Riemuvoitto oli kun sain kerran annettua banaania noin kaksi teelusikallista niin, että mahaan asti meni ainakin se yksi teelusikallinen!

Tein Lilille hihallisen ruokalapun. Halvemmalla tosin pääsee kun
ostaa tällasen kaupasta.

Ensin ihmettelin, sitten turhauduin ja nyt olen hälläväliä -asenteella. Kai se joskus alkaa syödä. Tähän asti maito on riittänyt hyvin, joten kai se jatkossakin riittää. Tai niin kauan, kunnes ne kiinteät alkaa upota. Ei tuota nälässäkään voi pitää, eikä sitä oikeen voi pakkosyöttääkään. Toistaiseksi olen koittanut pitää jokaisen ruokailuhetken mahdollisimman mukavana, sillä en usko tämän ainakaan helpottuvan, jos Lili kieltäytyy jo tulemasta pöydän ääreen.

Sottasta puuhaa

Soseita olen nyt kokeillut noin kymmentä erilaista, eikä mikään uppoa. Ei uppoa myöskään banaani, päärynä, eikä puuro. D-vitamiinitippoja kyllä uppoisi lusikasta, niitä vaan ei saa enempää antaa.
Kaikkein mieluisin juttu on kurkunpalat ja niitä annankin aina ruokailun päätteeksi pitääkseni tapahtuman mukavana. Nyt on alkanut myös maissinaksut upota. Kerran Lili sai imeskellä varrasleipää, se maistui myös. Riisi ei ikinä päässyt suuhun asti, eikä päärynäpalatkaan olleet suurta herkkua. Luulen siis, että sormiruokailu on meidän juttu. Ei auta kun antaa neidille sormin syötäviä paloja, sillä lusikasta ei tunnu uppoavan mikään. Lusikka kyllä menee suuhun, ellei siinä ole mitään. Neiti kyllä tarkistaa lusikan hyvin skeptisesti ja tarkkaan, ettei vahingossa sen ensimmäisen yllärin jälkeen tulee lisäyllätyksiä.

Varrasleipä rapsutti ikeniäkin varmaan kivasti.

Siinäpä tämän kuun saavutukset kiinteiden osalta. Olen kyllä kovin tyytyväinen, että aloitettiin jo sillon viisikuisena ja tiedän nyt mitä on tuleman. Jos tämä olisi yllättänyt vasta puolivuotiaana, kun suositusten mukaan "kaikki lapset tarvitsevat kiinteitä lisäruokia viimeistään puolen vuoden iästä lähtien", olisin varmaan oikeasti hätääntynyt. Vaikea on antaa kiinteitä lisäruokia, ellei ne maistu. Nyt olen kuitenkin päässyt jo suurimman järkytyksen yli ja tullut siihen tulokseen, että kai ne kaikki lapset joskus kiinnostuu ruuasta. Sitä odotellessa. Ainakin ollaan päästy jo kokeilemaan eri ruokalajeja, eikä toistaiseksi mistäkään ole tullut mitään oireita.

ZzZz

Lukemattoman muun vauvan tavoin Lilillä oli tapana nukahtaa tissille. Jo aiemmin, noin 4,5 kuukauden iässä kun Lilin rytmi alkoi selkiintyä ja nukkumaanmenoaika alkoi lähes joka ilta olla siinä 23 aikaan, otettiin Lilin iltaan iltarutiini. Ideana oli, että se on joku sellanen, joka toistuu joka ilta ja joka viestii Lilille, että nyt on aika mennä yöunille.

Meidän iltarutiiniin kuuluu ensimmäisenä vaipan vaihto ja yöpuvun laittaminen. Seuraavaksi on hammaspesu meidän hampaidenpesu -harjoittelusetillä. Koska hampaita ei vieläkään ole, käytetään edelleen sitä ensimmäistä kuminystyrä-osaa. Lili avaa ihanasti suun aina kun "hammasharja" lähestyy. Seuraavaksi luetaan iltasatu. Lili harvoin jaksaa sitä iltasatua kuunnella ja usein hän vaan kiljahtelee sadun päälle. Itse luen aika usein jotain loruja ja Isäntä lukee jonkun lyhyen tarinan meidän 365 lorua ja tarinaa -kirjasta. Lopuksi sammutetaan valoja ja mennään sänkyyn. Lili saa sänkyyn harson ja pääsee tissille.

Suurimmaksi osaksi lorut on tosi tyhmiä ja tarinat myös. En kyllä suosittele.

Tämä on kyllä ollut hauska, vaikka varmasti tavallaan turha.
Meillä ollut paljon käytössä.

Tuo iltarutiini on todella hyvä! Ja Lilille tärkeä. Oltiin Isännän siskolla yötä kun Lili ei millään meinannut nukahtaa. Puolitoista tuntia yritin saada Liliä unille. Kun kello lähestyi puoltayötä, Isäntä luki Berliini -matkaoppaasta Lilille iltasaduksi hotellikuvauksen ja sammutti Lilin kanssa keittiöstä valon. Tämän jälkeen meni ehkä minuutti kun neiti oli unessa.

Tuosta iltasyötöstä kuitenkin tuli aikamoista sählinkiä. Lili oli hetken tissillä, kääntyi pois, heilui aikansa, otti taas pienen hörpyn, sättäsi taas omiaan ja saattoi mennä yli tunti ennen kun hän viimein söi itsensä uneen. Olin koko ajan sängyssä "jumissa" Lilin kanssa, joka ainut ilta. Kun käytiin uniluennolla ja sain sieltä vinkkejä, päätin koittaa opettaa Liliä nukahtamaan itsekseen. Syynä oli tämä iltasäätö ja se, että ajattelin että siitä saattaisi pidemmän päälle olla Lilille itselleen hyötyä. Isäntä nukahtaa aina kun laittaa silmät kiinni ja minä vaadin aina juuri tietyn väsymystilan ja silti saatan pyöriä sängyssä tuntikaupalla ennen kun saan unen päästä kiinni. Mietin, että johtuuko tämä vain yksilöllisistä ominaisuuksista vai siitä, että minulla on joskus pienenä jäänyt oppimatta nukahtamisen jalo taito.

Halusin mahdollisimman lempeän keinon, joka sisältää mahdollisimman vähän huudatusta ja mahdollistaa sen, että voin lohduttaa Liliä. Ei siis niin, että Lili huoneeseen, ovi kiinni ja huutakoon siellä. Nukumme perhepedissä ja olin aiemmin ollut aina läsnä kun Lili nukahtaa. Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Helin oppien mukaan puutuin Lilin itkuun vaiheittain. Kun Lili ensimmäisen kerran kääntyi pois tissiltä niin, ettei hän sitä enää heti huolinut, hän ei sitä enää sinä iltana saanut. Tarkoitus oli puuttua vaiheittain itkuun. Ensin unilauseella ("Ei hätää, äiti on tässä./Nuku vaan, äiti on tässä."), sitten unilelulla (jota meillä ei ole käytössä), tassuttelulla (ei toimi meillä yhtään), syliin nostolla ja näin rauhoittelulla (kun rauhottuu, lasketaan takaisin alas) ja vasta ihan viimeiseksi rinnalla.

Lilillä meni hetki ennen kun hän tajusi, että hän ei enää tissiä saa. Se oli ihan kamalaa. Lili itkeskeli ja yritti pahimmillaan oikeen nousta itse tissille ja oli kyllä niin pienestä kiinni, etten raukalle heltynyt. Käytännössä meillä oli käytössä unilause ja kerran nostin Lilin syliin rauhottumaan ja laskin alas. Ensimmäisenä yönä Lili itkeskeli 50 minuuttia, kunnes lopulta nukahti imeskellen harsoa ja minun toistellessa unilausetta taustalla. Vaikka hän rinnalle kaipasi, oli ihanaa kun sain olla koko ajan vieressä ja lohduttaa pientä. Tämä helpotti toimintaa itsellenikin kun olin vieressä ja halailin pientä. Ei hän yhtäjaksoisesti kuitenkaan itkenut, mutta piti sellaista "käninää".

Seuraava ilta kun tuli, vedin jo valmiiksi syvään henkeä ja katsoin Isäntää anovasti. Ihan kun hän olisi jotain voinut tehdä. Menin iltarutiinin jälkeen Lilin kanssa makuuhuoneeseen, otin Lilin rinnalle ja taas kun hän ei enää sitä huolinut, se laitettiin pois. Lili piti 20 minuuttia samanlaista käninää kun edellisenä iltana ja kerran katsoi minua hieman kysyvästi. Sen jälkeen käninä loppui kun seinään ja Lili hengaili 40 minuuttia selällään leikkien varpaillaan hyvin rauhallisesti välillä jokellellen, lopulta päätään käännellen ja unta hakien ja lopulta nukahti kaikessa rauhallisuudessa. Katsoin vieressä makaavaa Isäntää todella kysyvästi. Olimme Isännän kanssa vielä kuiskailleet toisillemme siinä vieressä ollessamme. Isäntäkin oli ihmeissään: "Nukahtiko se!?"

Kolmantena iltana emme olleet edes kotona, vaan olimme Isäni luona Raumalla. Iltarutiinin jälkeen sänkyyn, Lili rinnalle ja kun Lili irroitti rinnasta, meni 15 minuuttia kun neiti nukahti kaikessa rauhallisuudessa, ilman yhtään itkua tai käninää. Voiko olla?

Nyt, melkeen kaksi viikkoa myöhemmin Lili on joka ilta nukahtanut itsekseen kaikessa rauhallisuudessa. Kerran hänelle tuli pikainen itku, joka vaati syliin nostoa ja laskua, mutta uskon sen johtuvan siitä, kun Isäntä oli pitkästä aikaa poissa kotoa, eikä hän päässyt illalla iskän syliin. Ihan käsittämätöntä. Kyllähän Heli sanoi, että vauva on helpoin opettaa nukahtamaan itsekseen 4-6kk iässä ja että tuloksia tulee yleensä aika nopeasti, mutta en minä olisi ikinä uskonut, että kahden yön jälkeen meillä nukahdetaan täysin ongelmitta ihan itsekseen ilman tissiä. Voi mitä luksusta oli, kun äitini oli täällä kylässä ja pääsin Lilin nukuttamisen jälkeen itsekin vielä pois sängystä. Pelattiin keittiössä Isännän ja äitini kanssa heputusta.

Nyt Lilin ilta on aikaistunut sen verran, että yöunille Lili menee kymmeneltä. Nukahtaminen usein kestää vaihtelevasti parista minuutista puoleen tuntiin ja olen aina ollut Lilin vieressä nukahtamiseen asti. En tosin usko, että Lili vaatisi minun läsnäoloani, mutta en itse tykkää nukahtaa yksin ja Isäntä tulee lähes poikkeuksetta samanaikaisesti sänkyyn kanssani, ihan vaan koska yksin nukahtaminen on ihan pepusta. Lili on muutaman kerran herännyt niin, että en ole ollut siinä vieressä ja hän on hienosti nukahtanut uudelleen ihan itsekseen. Vaikka se ensimmäinen yö oli kamala, niin kyllä se kannatti!