Hyvää naistenpäivää!!

Mistä on meidän naistenpäivä tehty? Kukkasista, kankahista ja matkalaukuista.

Isäntä oli ihanan romanttinen ja toi mulle töistä tullessaan tulppaaneja! Tämä johti pienimuotoiseen tapahtumakierteeseen, sillä kukat piti saada pöydälle. Olen varmaan kolme kuukautta (melkeen siitä muutosta lähtien) valittanut, kun meillä ei ole keittiössä mitään paikkaa postille. Tai on: ruokapöytä, joka onkin sitten aina ihan piukassa kaiken maailman mainoksia, laskuja ja lehtiä. On ihan tajuttoman ärsyttävää, että meidän ruokapöytä on aina ihan sotkuinen ja täynnä tavaraa.

Nyt vihdoin eilen sain aikaiseksi ostaa seinälle kiinnitettävän lehtitelineen, jotta saadaan siirrettyä paperitavarat pöydältä pois. Se oli siinä ruokapöydällä muun rojun seassa odottamassa sitä hamaa tulevaisuutta, jolloin se seinälle pääsisi. Koska tänään tuli valtava motivaatiopiikki (minulle, ei niinkään Isännälle), sillä eihän niitä kukkia nyt voi niin ruokottomalle pöydälle laittaa. Kiinnittämistä varten meidän piti kuitenkin käydä vielä ostamassa gyproc ruuveja ja koska tätä tarkoitusta varten suuntasimme ostoskeskukseen, käytiin samalla hakemassa meille iso matkalaukku.

Tuo matkalaukku on ollut hankintalistalla jo kauan, mutta koska reissut lähestyy uhkaavasti, piti vihdoin mennä varta vasten tarkistamaan tarjonta. Matkalaukkuja meillä on minulla ja Isännällä omat (noin 70 litraiset), mutta koska edessä on viikon reissun lisäksi kuuden viikon reissu, tuolla matkalaukun koolla alkaa olla jo hieman merkitystä. Lilille pitää ensimmäisellekin reissulle ottaa vaatetta mukaan niin, että oletuksena on ettei pyykkiä saada viikkoon pestyä. Se on aika paljon vaatetta ja tavaraa, voin kertoa.

113 litraa tilaa.

Lili ihmettelee kukkasia. 

Ihanan siisti ruokapöytä.

Isäntäkin on alkukankeuden jälkeen ihan tyytyväinen. Voin kertoa, että se hyppi riemusta kun lähdettiin niitä ruuveja ja matkalaukkua hakemaan. Onneksi Lukon peli päättyi kivasti 6-3. Käytiin vielä samalla noutamassa minulle vihdoin saapuneet kankaat, jotka ehkä joskus päätyy joksikin vaatteeksikin, kun näiltä pahimmilta kiireiltäni ehdin.

Nyt pitää alkaa laittaa tuota meidän pientä kiljukaulaa unille. Se on keksinyt, kuinka tavattoman ihana korvia hyväilevä ääni tulee, kun oikeen täysillä kiljahtelee. Omasta mielestäni se on lähinnä hellyyttävää, mutta muiden ilmeistä päätellen kaikki eivät koe sitä yhtä ihailtavana taitona.

Aivan valtavan ihanaa naistenpäivän jatkoa kaikille ihanaisille! <3