ZzZz

Lukemattoman muun vauvan tavoin Lilillä oli tapana nukahtaa tissille. Jo aiemmin, noin 4,5 kuukauden iässä kun Lilin rytmi alkoi selkiintyä ja nukkumaanmenoaika alkoi lähes joka ilta olla siinä 23 aikaan, otettiin Lilin iltaan iltarutiini. Ideana oli, että se on joku sellanen, joka toistuu joka ilta ja joka viestii Lilille, että nyt on aika mennä yöunille.

Meidän iltarutiiniin kuuluu ensimmäisenä vaipan vaihto ja yöpuvun laittaminen. Seuraavaksi on hammaspesu meidän hampaidenpesu -harjoittelusetillä. Koska hampaita ei vieläkään ole, käytetään edelleen sitä ensimmäistä kuminystyrä-osaa. Lili avaa ihanasti suun aina kun "hammasharja" lähestyy. Seuraavaksi luetaan iltasatu. Lili harvoin jaksaa sitä iltasatua kuunnella ja usein hän vaan kiljahtelee sadun päälle. Itse luen aika usein jotain loruja ja Isäntä lukee jonkun lyhyen tarinan meidän 365 lorua ja tarinaa -kirjasta. Lopuksi sammutetaan valoja ja mennään sänkyyn. Lili saa sänkyyn harson ja pääsee tissille.

Suurimmaksi osaksi lorut on tosi tyhmiä ja tarinat myös. En kyllä suosittele.

Tämä on kyllä ollut hauska, vaikka varmasti tavallaan turha.
Meillä ollut paljon käytössä.

Tuo iltarutiini on todella hyvä! Ja Lilille tärkeä. Oltiin Isännän siskolla yötä kun Lili ei millään meinannut nukahtaa. Puolitoista tuntia yritin saada Liliä unille. Kun kello lähestyi puoltayötä, Isäntä luki Berliini -matkaoppaasta Lilille iltasaduksi hotellikuvauksen ja sammutti Lilin kanssa keittiöstä valon. Tämän jälkeen meni ehkä minuutti kun neiti oli unessa.

Tuosta iltasyötöstä kuitenkin tuli aikamoista sählinkiä. Lili oli hetken tissillä, kääntyi pois, heilui aikansa, otti taas pienen hörpyn, sättäsi taas omiaan ja saattoi mennä yli tunti ennen kun hän viimein söi itsensä uneen. Olin koko ajan sängyssä "jumissa" Lilin kanssa, joka ainut ilta. Kun käytiin uniluennolla ja sain sieltä vinkkejä, päätin koittaa opettaa Liliä nukahtamaan itsekseen. Syynä oli tämä iltasäätö ja se, että ajattelin että siitä saattaisi pidemmän päälle olla Lilille itselleen hyötyä. Isäntä nukahtaa aina kun laittaa silmät kiinni ja minä vaadin aina juuri tietyn väsymystilan ja silti saatan pyöriä sängyssä tuntikaupalla ennen kun saan unen päästä kiinni. Mietin, että johtuuko tämä vain yksilöllisistä ominaisuuksista vai siitä, että minulla on joskus pienenä jäänyt oppimatta nukahtamisen jalo taito.

Halusin mahdollisimman lempeän keinon, joka sisältää mahdollisimman vähän huudatusta ja mahdollistaa sen, että voin lohduttaa Liliä. Ei siis niin, että Lili huoneeseen, ovi kiinni ja huutakoon siellä. Nukumme perhepedissä ja olin aiemmin ollut aina läsnä kun Lili nukahtaa. Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Helin oppien mukaan puutuin Lilin itkuun vaiheittain. Kun Lili ensimmäisen kerran kääntyi pois tissiltä niin, ettei hän sitä enää heti huolinut, hän ei sitä enää sinä iltana saanut. Tarkoitus oli puuttua vaiheittain itkuun. Ensin unilauseella ("Ei hätää, äiti on tässä./Nuku vaan, äiti on tässä."), sitten unilelulla (jota meillä ei ole käytössä), tassuttelulla (ei toimi meillä yhtään), syliin nostolla ja näin rauhoittelulla (kun rauhottuu, lasketaan takaisin alas) ja vasta ihan viimeiseksi rinnalla.

Lilillä meni hetki ennen kun hän tajusi, että hän ei enää tissiä saa. Se oli ihan kamalaa. Lili itkeskeli ja yritti pahimmillaan oikeen nousta itse tissille ja oli kyllä niin pienestä kiinni, etten raukalle heltynyt. Käytännössä meillä oli käytössä unilause ja kerran nostin Lilin syliin rauhottumaan ja laskin alas. Ensimmäisenä yönä Lili itkeskeli 50 minuuttia, kunnes lopulta nukahti imeskellen harsoa ja minun toistellessa unilausetta taustalla. Vaikka hän rinnalle kaipasi, oli ihanaa kun sain olla koko ajan vieressä ja lohduttaa pientä. Tämä helpotti toimintaa itsellenikin kun olin vieressä ja halailin pientä. Ei hän yhtäjaksoisesti kuitenkaan itkenut, mutta piti sellaista "käninää".

Seuraava ilta kun tuli, vedin jo valmiiksi syvään henkeä ja katsoin Isäntää anovasti. Ihan kun hän olisi jotain voinut tehdä. Menin iltarutiinin jälkeen Lilin kanssa makuuhuoneeseen, otin Lilin rinnalle ja taas kun hän ei enää sitä huolinut, se laitettiin pois. Lili piti 20 minuuttia samanlaista käninää kun edellisenä iltana ja kerran katsoi minua hieman kysyvästi. Sen jälkeen käninä loppui kun seinään ja Lili hengaili 40 minuuttia selällään leikkien varpaillaan hyvin rauhallisesti välillä jokellellen, lopulta päätään käännellen ja unta hakien ja lopulta nukahti kaikessa rauhallisuudessa. Katsoin vieressä makaavaa Isäntää todella kysyvästi. Olimme Isännän kanssa vielä kuiskailleet toisillemme siinä vieressä ollessamme. Isäntäkin oli ihmeissään: "Nukahtiko se!?"

Kolmantena iltana emme olleet edes kotona, vaan olimme Isäni luona Raumalla. Iltarutiinin jälkeen sänkyyn, Lili rinnalle ja kun Lili irroitti rinnasta, meni 15 minuuttia kun neiti nukahti kaikessa rauhallisuudessa, ilman yhtään itkua tai käninää. Voiko olla?

Nyt, melkeen kaksi viikkoa myöhemmin Lili on joka ilta nukahtanut itsekseen kaikessa rauhallisuudessa. Kerran hänelle tuli pikainen itku, joka vaati syliin nostoa ja laskua, mutta uskon sen johtuvan siitä, kun Isäntä oli pitkästä aikaa poissa kotoa, eikä hän päässyt illalla iskän syliin. Ihan käsittämätöntä. Kyllähän Heli sanoi, että vauva on helpoin opettaa nukahtamaan itsekseen 4-6kk iässä ja että tuloksia tulee yleensä aika nopeasti, mutta en minä olisi ikinä uskonut, että kahden yön jälkeen meillä nukahdetaan täysin ongelmitta ihan itsekseen ilman tissiä. Voi mitä luksusta oli, kun äitini oli täällä kylässä ja pääsin Lilin nukuttamisen jälkeen itsekin vielä pois sängystä. Pelattiin keittiössä Isännän ja äitini kanssa heputusta.

Nyt Lilin ilta on aikaistunut sen verran, että yöunille Lili menee kymmeneltä. Nukahtaminen usein kestää vaihtelevasti parista minuutista puoleen tuntiin ja olen aina ollut Lilin vieressä nukahtamiseen asti. En tosin usko, että Lili vaatisi minun läsnäoloani, mutta en itse tykkää nukahtaa yksin ja Isäntä tulee lähes poikkeuksetta samanaikaisesti sänkyyn kanssani, ihan vaan koska yksin nukahtaminen on ihan pepusta. Lili on muutaman kerran herännyt niin, että en ole ollut siinä vieressä ja hän on hienosti nukahtanut uudelleen ihan itsekseen. Vaikka se ensimmäinen yö oli kamala, niin kyllä se kannatti!