Synnytyskertomus

Haluan nyt kertoa ihan rehellisesti synnytyksen kulusta, joten mikäli tässä vaiheessa on sellainen olo, että tulossa voi olla liikaa informaatiota, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Kirjoitan ihan erikseen ajatuksia synnytyksestä ja jotain vinkkejä synnyttämään meneville.

Soitin jo keskiviikkona Isännälle, että tulee kotiin yöksi koko päivän supistusten vuoksi. Torstaina supisteli enemmän ja vähemmän koko päivän ja pyysin jälleen Isäntää tulemaan kotiin yöksi. Mentiin nukkumaan siinä puolen yön aikoihin. Olin juuri nukahtanut, kun heräsin puoli yhden aikaan supistuksiin. Koitin jatkaa nukkumista, mutta supistukset pahenivat. Hetken päästä aloin kellottamaan ja kun supistuksia tuli 3-4 minuutin välein ja ne kesti melkein aina reilun minuutin, nousin ylös.

Supistukset tuntuivat alapäässä niin, että jatkuvasti tuntui olevan pissahätä. Aloin siinä supistusten ja vessakäyntien välissä siivoamaan asuntoa näyttökuntoon, sillä seuraavana päivänä oli sovittu näyttö yhden näyttöpyynnön perustella. Siinä puoli kahden aikaan vessaan mennessäni meni vedet kylppärin lattialle. Ajattelin antaa Isännän jatkaa unia niin kauan kun vain suinkin. Kolmen aikaan kämppä oli melko hyvässä jamassa ja kaikki tavarani valmiina lähtöön. Herätin Isännän, joka jatkoi torkkumistaan. Siinä muutaman kerran toistettuani, että pitäisi lähteä synnärille tarkistamaan, että oliko ne varmasti lapsivedet jotka holahtivat kylpyhuoneeseen. Siinä vartin verran torkuttuaan totesin melko äkäisesti kesken supistuksen, että nyt nouset ylös! Isäntä nousi hieman kiukkuisen näköisenä, meni vessaan, laittoi oven lukkoon ja meni suihkuun. Makasin hämmästyneenä supistustuskissa sängyllä ja ajattelin, että ei helvetti, enhän mä voi nousta tästä lainkaan ylös kun lapsivettä tihkuu lattialle, enkä pääse edes vessaan. Siinä rauhallisen suihkun jälkeen Isäntä tuli kylpytakki päällä makuuhuoneeseen saadakseen minulta hieman kyseenalaisen katseen ja toteamuksen, että nyt ihan oikeasti pitäisi mennä. Siinä ennen sairaalaan lähtöä laitettiin TENS-laitteen elektrodit kiinni ja se kyllä auttoi supistusten aikaan.

Sairaalaan meidät kirjattiin 11.9. klo 3.54. Päästiin siitä heti käyrille (supistus- ja vauvan sydänäänikäyrät) ja jäätiin keskenämme. Isäntä kuuli naisen kiljuntaa, valahti hieman kalpeaksi ja totesi tämän olevan "oikea kauhujen talo". Puolen tunnin kuluttua kätilö tuli takaisin, otti streptokokkinäytteen, varmisti vesien menon testillä (kyllä se lapsivettä oli), antoi sairaalavaatteet ja ohjasi meidän synnytyssaliin numero 4. Supistukset olivat tuntuvia, mutta ei sietämättömiä. 

Kello 5.00 kohdunsuu oli 3cm auki ja varmistettiin, että kaveri on tulossa pää edellä. Jäätiin keskenämme odottelemaan avautumista. Käytössä oli TENS, mutta kipujen pahetessa huomasin siitä olevan enemmän apua rentoutumisessa kun kivunlievityksessä. Vuoro vaihtui seitsemältä ja saimme aamuvuoron kätilön ja esittäytymään tuli myös joku kandi, joka kertoi olevansa mukana synnytyksessä ja kulkevansa kätilön kanssa. Jossain kohtaa kätilö huomasi jotain sydänäänten (mahdollista) laskua vauvan sydänäänikäyrässä ja laittoi vauvan päähän pinnin. Pinnistä ei saatu kuitenkaan signaalia, joten hän otti pinnin pois ja laittoi uuden pinnin. Koska siitäkään ei saatu signaalia, haettiin lääkäri, joka laittoi pinnin, laittoi toisen pinnin ja laittoi vielä kolmannen jonkun kultaisen pinnin. Ei signaalia. Tässä samassa lääkäri sanoi vauvan aukileen olevan "kello 11:sta". Kysyin, mitä tämä tarkoittaa ja sain kuulla, että kaveri on tulossa naama ylöspäin, kun ihanne tilanteessa hän olisi tulossa naama alaspäin. Kun jäätiin keskenämme, Isäntä siinä pohti, että voisikohan se TENS vaikuttaa asiaan, muttei puhunut asiasta sen enempää, sillä olisi luullut paikalla olleiden kahden erikoislääkärin, kätilön tai kandin huomaavan asian kun niiden elektrodien paikkojakin siinä vaihdettiin. Kello 9.32 kohdunsuu oli 4cm auki ja jossain kohtaa sain käyttöön ilokaasun.

Hetken kuluttua kätilö tuli takaisin ja sanoi laittavansa minulle oksitosiinitipan, jotta saataisiin supistukset voimistumaan ja säännöllisiksi. Juuri sitä ennen olin saanut muutaman paljon voimakkaamman supistuksen ja kahden minuutin väleinkin vielä ja pyysin, josko voitaisiin ihan hetki vielä odottaa ennen oksitosiinin laittoa. Kätilö ei kuunnellut toivettani yhtään, vaan totesi laittavansa minut tippaan nyt kuitenkin. Samalla hän sanoi, että voisin nousta kontalleni, jotta vauva vielä kääntyisi. Itse suhtauduin hyvin epäilevästi siihen, että vauva vielä kääntyisi, mutta nousin kuitenkin kontalleni. Hetken päästä ne oksitosiinisupistukset alkoi tuntua. Ja siinä rinnalla tuntui ne omat supistukset. Siitä alkoi helvetti. Supistuksia tuli siis kahdet ja ne tuli ihan peräjälkeen. Omat supistukset tuntuivat kuten ennenkin, ensin mahan puolella ja siirtyivät selkään. Heti kun kipu alkoi helpottaa, alkoi "oksitosiinisupistus", joka tuntui samanaikaisesti mahassa, selässä ja reisissä. Välissä oli noin 10 sekuntia, kun tuplasupistus alkoi taas. Ja tätä tuntui jatkuvan ikuisuuden! Ne reisisupistukset oli ihan helvetillisiä siinä kontallaan ja pyysinkin päästä toiseen asentoon. Käsky kävi jumppapallon päälle. Siinä oli ihan hyvä olla, mutta sydänäänianturi ei piirtänyt käyrää, joten jouduin sängylle jalat "sammakkoasentoon" säkkituolin päälle koholle. Vaikka lämpöpussit auttoivat pahimpiin reisisupistuksiin, oli ne silti tuskallisia, sillä reisilihakset olivat jatkuvasti venytyksessä siinä asennossa. Välillä oli pakko suoristaa jalat kesken supistuksen ja sainkin siitä sitten kätilöltä noottia. Vähän väliä kätilö kävi häätämässä minua seisaalleen, mutta pyrin lykkäämään sitä viimiseen asti, sillä ne tuplasupistukset oli ihan hirveitä ja veti jalat alta. Lopulta anoin josko saisin edes hetken olla maaten ja koittaa rentoutua supistusten aikana, mutta vastaus oli tyly: "sä oot maannu koko mun vuoron ni kyl sun nyt pitää nousta seisomaan." Isäntä haki minulle sellaisen seisontatuen, jonka avulla pysyin edes vähän pystyasennossa supistusten aikana. Kipua helpotti kovasti se, kun Isäntä hieroi yläselkää vieden keskittymistäni pois alaselän ja reisien supistustuskista. Isäntä myös lueskeli minulle joutavia uutisia, facebook-päivityksiä ja ihmisten lähettämiä utelu-viestejä, joita muuten sateli ihan pikkasen sitten koko sen synnytyksen ajan sekä minun, että Isännän puhelimiin. Se kyllä helpotti pahinta tuskaa keskittyä johonkin ihan muuhun kun niihin supistuksiin, vaikka niitä oli kyllä mahdotonta unohtaa. 

Kello 12.40 kohdunsuu oli auki 5,5 cm. Se aika tuntui ikuisuudelta! Tuplasupistustuskat oli ihan järkyttävät ja tuo 1,5 cm avautuminen reilu kahdessa tunnissa tuntui ihan hirveältä. Siinä ilokaasupöllyissä pyysin epiduraalia. Tässä vaiheessa TENS otettiin pois. Epiduraali alkoi vaikuttamaan noin vartissa. Käyrän mukaan toiset supistuksista jäi kokonaan pois ja supistukset tuntui alakerrassa vessahätänä ja paineena. Jossain kohtaa vauvan päästä otettiin verinäytteitä sydänäänien laskuepäilyn vuoksi ja samalla otettiin lapsivedestä laktaattinäyte. Vauvalla kaikki oli hyvin, mutta lapsivedessä oli laktaatti koholla. Ilmeisesti tämä viittasi siihen, että kohtulihas käy maitohapoilla, oksitosiini piti lopettaa ja sektiota harkita. Oksitosiini lopetettiin osittain myös vauvan sydänäänten vuoksi ja siinä meni pitkän aikaa kivuttomasti.

Vuoro vaihtui kolmelta ja saimme maailman ihanimman kätilön! Kello 16.00 kohdunsuu oli edelleen 5,5 cm auki. Vauvasta ja lapsivedestä otettiin uusintanäytteitä muutamaan otteeseen, mutta aina laktaatti näytti olevan koholla. Henkilökunta oli kuitenkin hieman epäileväistä tuloksia kohtaan, sillä ilmeisesti analysaattori oli uusi ja laadukasta näytettä ei saatu, sillä vauvan pää oli tulppana kohdunsuulla. Nyt oltiin odotettu jo pitkän aikaa ilman, että mitään oli varsinaisesti tapahtunut. Ei tiedetty oliko edessä alatiesynnytys vai sektio. Itse olin niin loppu, että toivoin vaan, että kaveri tulisi jo ulos.

Kello 17.06 kohtuun laitettiin painemittari mittaamaan kohdunsisäistä painetta. Kun painemittari ujutettiin vauvan pään ohi, sen letkun kautta saatiin samalla laadukas lapsivesinäyte. Samalla vauvan päähän laitettiin pinni, jonka kautta sydänkäyrä piirtyi hyvin. Koska nyt en ollut niin kovissa kivuissa ja pystyin puhumaan, sanoin Isännän epäilyistä TENSin aiheuttamista häiriöistä. Kätilö ja lääkäri olivat melko järkyttyneitä, että kukaan ei aiemmin ollut ymmärtänyt, että TENS aiheuttaa häiriötä pinniin ja olivat hyvin pahoillaan. Laadukkaassa lapsivesinäytteessä laktaatti oli normaali. 

Vähän ennen kello 18.00 kätilö tuli hymyillen synnytyssaliin ja sanoi, että nyt alkaa tapahtua. Oksitosiinitippa avattiin uudelleen ja sain ilokaasumaskin, joka oli tujuimmillaan. Nyt oksitosiinia annettiin paljon enemmän ja supistukset alkoi puolen tunnin jälkeen yhtäkkiä todella voimakkaina. Siinä kärvistelin tällä kertaa paljon siedättävämpiä supistuksia, sillä nyt tuli vain yksi supistus ja tauko, jonka aikana pystyi rentoutumaan ja keräämään itsensä seuraavaa varten. Alle tunnin kärvistelyn jälkeen kerroin Isännälle häiritsevästä tuntemuksesta: tuntui kun perse repeäisi. Jonkin ajan kuluttua soitettiin kelloa ja kätilön saapuessa ja kysellessä kuulumisia kerroin hänelle tästä tuntemuksesta. Kätilö hymyili ja sanoi sen kuulostavan hyvältä. Hän teki sisätutkimuksen kello 19.10 ja kandin kokeiltua myös kätilö totesi kohdunsuun olevan 10 cm auki. Kätilö oli innoissaan, että pääsee hoitamaan synnytykseni loppuun asti ennen vuoron vaihtumista. 

Siinä alettiin tekemään valmisteluja ponnistamista varten. Siinä ensimmäisen harjoitusponnistuksen jälkeen kätilö kävi hakemassa lääkärin imukuppiavustusta varten. Tarkkaa syytä en tiedä, mutta oletan että vauvan sydänäänillä ja synnytyksen kestolla oli jotain vaikutusta asiaan. Olin jo aiemmin sanonut Isännälle, että mikäli puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen vieläkään mitään tapahdu, tulisi hänen vaatia lääkäri imukupin kanssa paikalle. Isäntä oli katsonut kelloa aloitushetkellä, mutta onneksi lääkäri oli paikalla heti alusta asti. Ponnistusvaihe kesti 11 minuuttia. Pää syntyi kolmannella ponnistuksella ja loppu kaverista syntyi kevyellä työnnöllä neljännen supistuksen aikana. Siinä toisella ponnistuksella ärähdin, että "työntääkö joku sitä takaisinpäin!?" Lääkäri vannotti, että kukaan ei varmasti työnnä sitä takaisin. 

19.44 syntyi pieni ja täydellinen pakkaus! Ilmeisesti hän oli vähän ahdingossa kuitenkin, sillä hän oli kakannut siinä synnytyksen yhteydessä. Käytännössä vähän pidempään jos synnytys olisi jatkunut, tämä olisi tarkoittanut vihreää lapsivettä. 

Jotta kaikki ei ihan nappiin menisi, jälkisupistukset eivät alkaneet. Minua tämä ei haitannut yhtään, kun ihmettelin rinnalla makaavaa pienen pientä ihmettä. En tiedä mitä ne siellä oikeen tekivät. Jossain kohtaa vauva annettiin Isännälle, sain tippaan annoksen jotain päätä sekoittavaa ja vatsaani paineltiin oikeen kunnolla. Seuraavaksi kätilö manasi, että ei voi olla totta. Napanuora oli luiskahtanut ulos ja istukka jäi sisälle. Minulle selvitettiin, että minut viedään leikkuriin ja istukka irroitetaan nukutuksessa käsin. Samalla nukutuksella lupasivat tikata ne muutamat tikit. 

Hassua oli se, että ihan alkuraskaudesta asti minulla on ollut tunne, että synnytyksessä vauva voi hyvin, mutta synnytyksen jälkeen minut viedään leikkuriin ja vauva jää Isännälle. Olen tästä tuntemuksesta puhunut monelle ja näin myös kävi. Hassuja tällaiset ennakkoaavistukset. Kuitenkaan tämä ei yhtään haitannut. Kaikki kipu, hiki ja verenvuodatus unohtui heti sillä sekunnilla kun ne nostivat sen täydellisen pienen palleron sieltä näytille. Ja missäs vauvalla olisi paremmat oltavat, kuin isin sylissä?

Vaikka synnytys oli pitkä, paperilla se näyttää syöksysynnytykseltä, sillä säännöllisten supistusten alkamisesta vauvan syntymään kesti loppujen lopuksi alle kaksi tuntia. Istukka oli repaleinen ja napanuora kalvokiinnitteinen. Ilmeisesti sydänäänien lasku johtui tuosta napanuorasta. Vuotoa oli 500g ja alakertaan tuli limakalvonirhauma ja toisen asteen repeämät, jotka vaativat kolme tikkiä. Vähällä siis selvittiin.