Mulla oli tosiaan toiveena synnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Tämä nyt ei varsinaisesti ihan onnistunut ja synnytyksestä olenkin kertonut täällä. Homma meni suohon vähän sen jälkeen kun laitettiin oksitosiinitippa. Kipua yleensä hyvin kestävänä ihmisenä kärsin niitä tuplasupistuksia reilu pari tuntia ja siinä kohtaa kun anestesialääkäri tuli huoneeseen laittamaan epiduraalia, itkin kun tiesin sen kohta helpottavan. Kaksi reilu minuutin supistusta tuli aina peräkkäin, heti kun "oma supistus" alkoi hiipumaan, "oksitosiinisupistus" iski päälle. Välissä oli aina huimat 10-15 sekuntia aikaa kerätä itsensä seuraavaa tuplasupistusta varten.
Epiduraali auttoi aika pitkäksi aikaa, mutta onneksi vaikutus ei sellaisenaan kestänyt ihan synnytykseen saakka ja pääsin kuitenkin tuntemaan synnytyksen kivut. En olisi halunnut ponnistaa kätilön käskystä tuntematta mitään. Loppujen lopuksi napanuora irtosi ja istukka jouduttiin irroittamaan humautuksessa, joten jälkeenpäin ajateltuna olen erittäin tyytyväinen, että otin sen epiduraalin siihen väliin. Aika annos lääkkeitä kehoon kuitenkin pumpattiin kun sinne leikkuriin mentiin. Olisi ollut aika ikävää, jos olisi kärsinyt ne kamalat tuplasupistukset lääkkeettä ja kuitenkin pumpataan keho täyteen ties mitä kun lopuksi irroitetaan istukkaa.
Vaikka toive oli lääkkeetön kivunlievitys, olen erittäin tyytyväinen, etten luottanut liikaa siihen pystyväni ja menin synnärille enemmän suoritus-asenteella kun toimittamaan ennalta suunnittelemani synnytyksen. Tuli taas todistettua, että sitä synnytystä on turha alkaa ennalta suunnittelemaan. Ikinä ei tiedä kuinka käy. Seuraavat pari päivää menivät kyllä lääkeainekrapulassa ihan niin kuin epäilinkin. En pystynyt edes seuraamaan vauvan hoitotoimenpiteitä seisaaltaan, kun alkoi huimata ihan tajuttomasti ja verenhukasta se ei johtunut. Onneksi se ei niin kauheasti haitannut, sillä ihana osaston henkilökunta auttoi vauvan hoidossa todella paljon ja ensimmäisen päivän vauva oli valohoidossa, joten sain hänet viereeni vain syöttöjen ajaksi. Vaikka kaikki käski nauttia siitä vauvattomuudesta ja siitä kun osaston henkilökunta hoitaa kaikki hoitotoimenpiteet ja yrittää itse levätä, on se aika hemmetin vaikeaa kun juuri on synnyttänyt ja kaipaa ainoastaan sitä pientä tuhisijaa siihen viereen. Koitappa itse ostaa uusi puhelin, laittaa se vuorokaudeksi kaappiin ja nauttia vielä viimeiset hetket siitä vanhasta.
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen synnytykseeni. Vaikka se ei ollut toiveideni mukainen, se oli aika pitkä ja höystettynä kaikenlaisella vääristä tuloksista ja TENS-laitteesta johtuvalla "turhalla" ja ylimääräisellä toimenpiteellä, en jälkeenpäin muuttaisi mitään. Se oli sellaisenaan se suoritus, jolla meidän ihana pikkuneiti saatiin syliin ja sellaisena se on ihana muistaa. Olen myös erittäin onnellinen, että sain synnyttää alakautta, vaikka siinä pitkän aikaa sektiota pidettiin vaihtoehtona ja juuri ennen kun oksitosiinihanat avattiin uudelleen väsymyksestä uupuneena toivoin, että vauva vaan leikattaisiin minusta ulos. On se kokemuksena kuitenkin niin kamalan ihana!
Synnyttämään vielä meneville vinkiksi, että synnärille kannattaa mennä ennakkoluulottomalla asenteella ja avoimin mielin. Mukaan kannattaa myös satsata huumorintajua, sillä sitä voi monessa tilanteessa tarvita. Meillä muun muassa kun muutamaankin otteeseen makoilin kyljelläni Isännän pitäessä toista jalkaani koholla ja parin lääkärin päät jalkojen välissä ottamassa vauvan päästä verinäytettä, huumorin avulla tilanteeseen on aika paljon helpompi suhtautua. Sitä kipua ei kannata pelätä, se unohtuu heti kun pieni pallero nostetaan syliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti