Rv 40

Tämän viikon neuvolakuulumisia eiliseltä.

Verenpaine: 121/78

Ei juurikaan muutoksia.

Painoa lisää lähtöpainoon: 8,4kg

Viikossa painoa on tullut lisää 0,3kg. Vähän tasoittunut painon nousu viime kerrasta, kun painoa tuli viikossa reilu kilo. Lopun turvotukset <3

Sf, eli kohdunpohjan korkeus: -

Tällä kertaa tätä ei edes mitattu. En tiedä miksi. Ehkä sillä ei ole enää merkitystä jos kaveri on alkanut laskeutumaan.

Sikiön syke: 140

Syke ei meinannut millään taas paljastua sieltä. Sitten kun se löytyi niin kuului niin nätisti ja puhtaasti, mutta kauan sitä haettiin. Neuvolatätikin kyseli taas, että onko hän kuitenkin ihan normaalisti liikkunut tänään. Aamulla oli kyllä semmoset iltajumpat kun Isäntä lähti kuuden aikaan töihin, että ei se kyllä epäselväksi jäänyt, ettei siellä hengissä oltaisiin. 

Sikiön liikkeet: ++

Kuten edellisestäkin kohdasta tuli ilmi, liikkeitä kyllä tuntuu, vaikka kaveri normaalisti aika rauhallinen onkin. Nyt viikon loppupuolella tuntuu, että hän on liikkunut normaalia enemmän ja aina pidempään kerralla. Jostain syystä silti aina neuvolassa on uniputki päällä ja neuvolatäti usein ihmettelee kaverin paikallaanoloa. Ainakin tästä päätellen hänellä voisi hyvin olla isänsä unenlahjat.

Sikiön asento: pää alaspäin, laskeutunut, RT
Pää ei enää juurikaan tuntunut, vaan enemmänkin hartiat tuntui siellä alavatsalla. Pää alkaa siis olla synnytysvalmiudessa lantiossa, vaikka kiinnittyneenä ei vielä olekaan. 

Virtsanäyte: puhdas
Edelleen.

Turvotukset: +
Tuntuu, että vähän on viimeviikosta turvotukset helpottaneet. Aamuisin on kyllä joka päivä aremmat jalanpohjat ja olen jo alkanut suihkussa tuntea laattojen saumat kipuna jalanpohjissa. Kuitenkin kengät tuntuvat mahtuvan jalkoihin jo paremmin.

Huomenna on laskettu. Miltäs tuntuu vai? No ihan normaalilta. Suosittelen kyllä lämpimästi jokaista raskaana olevaa valmistautumaan lasketun sijaan siihen, että kaveri syntyy sen ainakin 10 päivää lasketun jälkeen. On aika paljon kivempi ja helpompi olla, kun ei ole odottanut nimenomaan sitä laskettua kuin kuuta nousevaa. Huominen tuntuu vain yhdeltä etapilta taas, mutta olen koko ajan ollut niin varma, että yli mennään, että odotukset ei mitään ihan kauhean korkealla ole.

Eilen illalla sänkyyn mennessäni tunsin ihan selkeästi supistuksia. Ei mitään kauhean kivuliaita, mutta selkeästi kipu kasvoi pikku hiljaa ja hälveni myös pikku hiljaa. Vaikka kivun määrä ei ollut todellakaan paha, kellotin supistuksia mielenkiinnosta puhelimen supistuslaskurilla. Supistuksia tuli noin 1-2 tuntia 7 minuutin välein ja yksi supistus kesti noin 40 sekuntia. Lopulta otin parasetamolin, odotin supistusväliä ja aloin nukkumaan. Hyvin tuli uni, enkä herännyt enää yöllä supistuksiin.

Viimeisen kahden päivän aikana on tullut myös hieman limatulppaa. Ensimmäistä kertaa on sellainen olo, että ehkä se kaveri sieltä kuitenkin ihan luonnollisesti lähtee vielä tulemaan, sitä käynnistystä kun en todellakaan haluaisi. Odotan mielummin jopa yliajalle pidempään kun menen käynnistykseen. Jostain syystä kammoksun sitä käynnistystä niin paljon.

Ei kuitenkaan mitään sen suurempia tuntemuksia synnytyksen osalta, joten eiköhän tässä vielä tovi mene!