Meillä oli vauvan kanssa kiva ensimmäinen päivä kahdestaan. Aamulla kuuden aikoihin kun Isäntä lähti, käytiin keittämässä sille aamupuuroa. Käytiin samalla hiukan ulkona etsiskelemässä sitä superkuuta, mutta ei me mitään sellasta nähty. Painuttiin siis takaisin nukkumaan.
Isäntä laittoi eilen turvakaukalon telakan Obelixiin (se meidän auto) ja ajateltiin käydä testaamassa sitä. Koska Skanssissa on skanssiaiset ja nähtiin jo aiemmin mainoslehtisessä ne Villervallan ihanat tähti-jumpsuitit tarjouksessa, päätettiin ottaa suunnaksi Skanssi. Kiinnitin kotona vaunuihin adapterit turvakaukalolle, jotta voidaan paikan päällä vaan napsauttaa kaukalo kiinni vaununrunkoon. Ekat jännät hetket tuli kun päästiin autolle ja tajusin, ettei me olla edes kokeiltu mahtuuko ne vaunut sinne auton takakoppaan. Ihan käsittämättömän positiivinen yllätys oli, että se vaununrunko upposi sinne takakoppaan ihan helposti! Tiedoksi siis, että pieneen Opel Astraan mahtuu Emmaljungan vaununrunko kevyesti.
Siellä se hei on! |
Siinä se nyt on! |
Skanssireissu meni kyllä mainiosti! Siinä hetken kiertelyn ja muutaman tytön värisen H&M:n bodysetin oston jälkeen mentiin teelle vähän syrjäisempään paikkaan, jossa vauvakin sai syödäkseen. Meidän ihan ensimmäinen julki-imetys! Se meni vielä hienosti! Laitoin harson olkapäältä vauvan pään yli, sillä itseä ahdistaa ajatus vetää julkisella paikalla tissi esille vaikka kuinka luonnollista se vauvan ruokailu sitten olisikin.
Herättyään vauva ei kauheasti siinä kaukalossa viihtynyt ja ruokaostokset tehtiinkin niin, että ostokset kasattiin turvakaukaloon ja vauva kulki mukana sylissä. Siinä sylissä oli ilmeisesti niin paljon parempi olla kun kaukalossa. Kun vihdoin päästiin autolle, oli taas nälkä kova. Siinä istuskeltiin autossa ja katseltiin siellä parkkihallissa pyöriviä autoja ja ihmisiä vauvan syödessä. Tämä oli nyt kolmas autoimetys ja se on jotenkin niin leppoisaa. Mikäs siinä autossa istuskellessa, kun kiire ei ole minnekään. Vauvan tahtiin mennään, joten se imetyshetki on niin tajuttoman kiireetön ja rentouttava hetki siinä kesken matkan. Jotenkin hassusti siitä oikeen nauttii, vaikka se matkaa hidastaakin tai sen jopa keskeyttää.
Kun vihdoin päästiin kotiin, on vauva viihtynyt erittäin hyvin sylissä. Tai siis, eipä se muualla ole viihtynytkään. Yhdellä kädellä saa kuitenkin yllättävän paljon tehtyä ja jotenkin se on mun mielestä jopa hellyyttävää, että tyttönen haluaa olla sylissä. Ehkä se vielä alkaa ärsyttämään, mutta just nyt nautin tästä minitakiaisesta! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti