Tunnelmaa ja valaistusta

Syksy. Syksy on jälleen täällä. Olen sitä kauan odottanut. Vaikka kesä on viimeiset kaksi vuotta ollut poikkeuksellisen ihana, kiitos raskauden ja nyt pienen lapsen kanssa olemisen helppouden pukeutumisen suhteen, olen niin onnellinen syksyn koittaessa! Pienen tylleröni syntymäpäivät, pimenevät illat, kynttilät, sohvalla viltin alla makoilut, ihanat neuleet ja villapaidat, ja ennen kaikkea: tunnelmavalaistus.

Eilen alkanut päivä oli ihan paska. Yö meni valvoessa Lilin ihottumaa, hampaita tai jotain mitälie vaihetta ja aamu alkoi ihme täydellisellä väsymyksellä ja uupumuksella, säätämisellä, väärällä kahvilla ja sillä tunteella, kun mikään ei onnistu. Pakko tehdä jotain. Jotain muuta kun olla kotona. Näin ollen lähdettiin shoppailemaan muun muassa Liljan synttärikamoja, joita viikon päästä jo kovasti tarvitaan!

Suuntasimme Jumboon ja siellä tuli pyörittyä kyllä hyvä aikaa! Löytyi vaikka mitä: Lilille lämpöpussi talvea varten rattaisiin, Lilin synttärikamoja, minulle ja Isännälle vaatetta, Lilille sukkia ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä, niitä tunnelmavaloja!

Tämä on ensimmäinen kerta, kun tässä asunnossa minulle tulee minkään näköistä sisustusviettiä. Okei, rehellisesti sanottuna toinen, sillä viikko sitten ripustin vihdoin verhot meidän asuntoon, vain 10 kuukautta muuton jälkeen. Siihen meni kuitenkin ainakin puoli tuntia aikaa. No, anyhow, koska syksy, pimenevät illat, viltit, ihanat kynttilät ja tunnelmavalot, jälkimmäisiä on oltava! Voi että kuinka ihanaa nyt on, kun sain ne tunnelmavalot paikoilleen! Kynttilät on vielä toistaiseksi siirrettävää mallia, sillä Lilin ollessa hereillä niitä ei kauheasti Lilin ulottuvilla pidetä, Ja kissojenkin kanssa on oltava tarkkana.

Makkarikin sai ihan eri ilmeen kun ripustin sinne verhon!

Koska tänään oli taas poikkeuksellisen mukava päivä, kerron siitä ihan omassa kirjoituksessa lisää huomenna! Kyllä se eilinenkin oli loppupeleissä ihan mukava päivä, kun ne valot sai vihdoin paikoilleen!

Jonkunlainen ratkaisu tarvittiin "lisävalaistuksen" suhteen, ja se löytyi Clas ohlsonilta. Tarvittiin
siis valoa ilman, että kattolamppua pitää aina laittaa päälle.

Vihdoin sain kauan himoitsemani valopallot! <3

Kaksin

Isännän isyysloma loppui eiliseen ja tänään Isännän oli aika mennä töihin. Jostain kumman syystä, ehkä siitä että tiesin tämän päivän tulevan, minua ei yhtään jännittänyt jäädä vauvan kanssa kaksin. Isäntä aloitti töihinpaluun vielä kevyesti olemalla heti yön pois kotoa.

Meillä oli vauvan kanssa kiva ensimmäinen päivä kahdestaan. Aamulla kuuden aikoihin kun Isäntä lähti, käytiin keittämässä sille aamupuuroa. Käytiin samalla hiukan ulkona etsiskelemässä sitä superkuuta, mutta ei me mitään sellasta nähty. Painuttiin siis takaisin nukkumaan.

Isäntä laittoi eilen turvakaukalon telakan Obelixiin (se meidän auto) ja ajateltiin käydä testaamassa sitä. Koska Skanssissa on skanssiaiset ja nähtiin jo aiemmin mainoslehtisessä ne Villervallan ihanat tähti-jumpsuitit tarjouksessa, päätettiin ottaa suunnaksi Skanssi. Kiinnitin kotona vaunuihin adapterit turvakaukalolle, jotta voidaan paikan päällä vaan napsauttaa kaukalo kiinni vaununrunkoon. Ekat jännät hetket tuli kun päästiin autolle ja tajusin, ettei me olla edes kokeiltu mahtuuko ne vaunut sinne auton takakoppaan. Ihan käsittämättömän positiivinen yllätys oli, että se vaununrunko upposi sinne takakoppaan ihan helposti! Tiedoksi siis, että pieneen Opel Astraan mahtuu Emmaljungan vaununrunko kevyesti.

Siellä se hei on!

Skanssissa suunnattiin ensimmäisenä sinne lastenvaateliikkeeseen ja sieltä se löytyi! Haaveilin tästä jumpsuitista jo ennen synnytystä, mutta en uskaltanut sitä ostaa, koska sukupuolesta ei ollut tietoa. Tämä puna-oranssi valtasi sydämeni, mutta olisi siellä kiva vihreä ollut pojallekin. Tämä on kuitenkin kokoa 74, että ei se vielä ihan hetkeen meidän tytölle mene, mutta ompahan ihanainen odottamassa neidin kasvua. Se lastenvaateliikkeen myyjä kiinnostuneena kyseli meidän tytön ikää ja kuullessaan, että neidillä on ikää vasta vähän reilu kaksi viikkoa, myyjän puheesta paistoi aika selvästi läpi, että meidän pitäisi kauppakeskuksen sijaan olla kotona. En kuitenkaan antanut asian häiritä ja mukana ollut kaverikin hieman naureskeli, että tädin mielestä vauvoilla ei ilmeisesti ole asiaa kauppakeskuksiin. Itse en oikeen ymmärrä miksi pitäisi jäädä kotiin. Onhan yksinhuoltajienkin pakko käydä kaupassa ja ennemmin se vauva sen flunssan saa niistä kotona käyvistä vauvaa koskettelevista vieraista kun imee sen flunssan itseensä nukkuessaan vaunuissa ostoskeskuksessa. Ja mielummin otan sen vauvan mukaan, kun pumppaan maitoa ja jätän sen jonkun kanssa pulloruokinnalle kotiin.

Siinä se nyt on!

Skanssireissu meni kyllä mainiosti! Siinä hetken kiertelyn ja muutaman tytön värisen H&M:n bodysetin oston jälkeen mentiin teelle vähän syrjäisempään paikkaan, jossa vauvakin sai syödäkseen. Meidän ihan ensimmäinen julki-imetys! Se meni vielä hienosti! Laitoin harson olkapäältä vauvan pään yli, sillä itseä ahdistaa ajatus vetää julkisella paikalla tissi esille vaikka kuinka luonnollista se vauvan ruokailu sitten olisikin.

Herättyään vauva ei kauheasti siinä kaukalossa viihtynyt ja ruokaostokset tehtiinkin niin, että ostokset kasattiin turvakaukaloon ja vauva kulki mukana sylissä. Siinä sylissä oli ilmeisesti niin paljon parempi olla kun kaukalossa. Kun vihdoin päästiin autolle, oli taas nälkä kova. Siinä istuskeltiin autossa ja katseltiin siellä parkkihallissa pyöriviä autoja ja ihmisiä vauvan syödessä. Tämä oli nyt kolmas autoimetys ja se on jotenkin niin leppoisaa. Mikäs siinä autossa istuskellessa, kun kiire ei ole minnekään. Vauvan tahtiin mennään, joten se imetyshetki on niin tajuttoman kiireetön ja rentouttava hetki siinä kesken matkan. Jotenkin hassusti siitä oikeen nauttii, vaikka se matkaa hidastaakin tai sen jopa keskeyttää.

Kun vihdoin päästiin kotiin, on vauva viihtynyt erittäin hyvin sylissä. Tai siis, eipä se muualla ole viihtynytkään. Yhdellä kädellä saa kuitenkin yllättävän paljon tehtyä ja jotenkin se on mun mielestä jopa hellyyttävää, että tyttönen haluaa olla sylissä. Ehkä se vielä alkaa ärsyttämään, mutta just nyt nautin tästä minitakiaisesta! <3 

Kaiken maailman hankintoja

Kauhean vauva-, lapsi- ja raskausaiheista on ollut nyt viimeaikoina, sattuneesta syystä tosin. Jos välillä koittaisin kirjoitella jostain ihanan itsekkäästä asiasta, kuten omat hankinnat, ihan vaan mulle? No ehkä vähän Isännällekin.

Tiedättekö sen tunteen, kun kengät näyttää tältä ja yksi sateinen syyspäivä tulet siihen tulokseen, että tarvitset todella uudet kengät? 

Huomaa siis tuo reikä tuossa sivussa. Sukat on harmaa-mustaraidalliset.

Vedenpitävät nuo ei tosiaan enää ole. Koska talvi oli tulossa ja sen myötä myös talvikengät, ajattelin että ostan uudet sitten keväällä. Nyt muutaman kerran keväällä jo sukkani kastelleena, olen etsinyt itselleni kauan kuolaamiani Adidaksen Superstareja. Missään niitä ei tunnu olevan, etenkään sitä ihan perusmallia mikä "jokin aika sitten" maksoi vielä sen 60-70 euroa. Nyt vihdoin tilasin ne nettikaupasta. Koska vanhat (yli 10v sitten ostetut) eivät ole enää missään järkevässä kunnossa ja on todennäköisesti jo tuhottu isäni toimesta, ja koska kaupoista en ole kyseisiä kenkiö löytänyt, en tiedä sitä oikeaa kokoa. Tästä syystä tein viime viikolla ensimmäisen tilaukseni ikinä Zalandosta. Zalandoneitsyys on nyt siis menetetty. Kaikki tämä, koska mainoksista mieleen on jäänyt vain iskulause ilmaisesta toimituksesta ja palautuksesta. Infoan kun ne joskus kenties saapuvat. Ja kyllä, tiedän että ne superstarit oli kova juttu ehkä joskus viime vuosituhannella...

Yleensä Isäntä laukaisee nämä hankinta-tarpeet. Itse pystyn kärvistelemään rikkinäisillä kengillä ja kuluneella takilla vaikka vuosia, kunnes häpeävä äitini lopulta vie minut kädestä pitäen kauppaan. Isäntä sen sijaan ilmoittaa tarvitsevansa uudet tai korjauksen heti huomatessaan kenkien tai vaikka housujen olevan rikki. Kulumat ja pinttynyt lika ei kuitenkaan tätä ilmoitusta laukaise, vain rikkoutunut tuote. Isäntä ei vaadi, hän ilmoittaa. Tämä ilmoitus johtaa siihen, että minun toimestani mennään välittömästi hakemaan Isännälle uusia kenkiä tai mitä ikinä hän sitten tarvitseekaan. Viimeviikolla Isäntä ilmoitti kaipaavansa uusia kevyempiä kankaisia kenkiä töihin, sillä vanhat olivat rikki ja nyt käytössä olleet nahkaiset tarrautuivat imukumpin lailla koipiin kiinni kuulemma sellaisella voimalla, että ne sai työpäivän päätteeksi rautakangella vääntää irti jalasta. Myllyn Click Shoes:sta löytyi Isännälle kankaiset kengät ja minulle uudes kesäsandaalit! Niistä kuvaa ehkä sitten kun Isäntä on kotosalla ja on sandaalikelit!

Koska seuraan muotia yhtä tarkasti kun Isäntä taitoluistelua, olen myös kauan jo haaveillut sellaisesta vihreästä parkatakista. Vuosi sitten niitä oli kaupat pullollaan ja nyt löysinkin oivan kappaleen Vero Modan ale-räkistä! Ennen tätä ihanaa löytöä mahan ansiosta ainoa sopiva takki oli tuulitakki, seuraava olisi ollut sadetakki ja tarvitsin kipeästi kevättakkia ikävästi kiristävän ja pieneksi jääneen nahkatakin tilalle. Parkatakki meni kevyesti vielä mahan kohdalta kiinni niin, että ajattelin sen palvelevan vielä hyvin tämän kevään ennen kun se lakkaa kokonaan istumasta. Takki on myös oivallinen siitä, että se menee sitten syksylläkin, kun sen saa tuosta vyötärön kohdalta kiristettyä. Se on niin ihana, ja tiedän, niin so last season!

Helposti menee kiinni. Näytän kyllä vähän valaalta.

Viimekesän loppuhelteillä olimme Isännän kanssa vähällä kuolla, meinaan kuumuuteen. Tuskissamme yritimme löytää tuuletinta, mutta missään, ei missään ollut enää tuulettimia jäljellä! Tämä liiankin tuoreessa muistissa havahduin heti Prismassa kun tuulettimet olivat saapuneet kaupan hyllyille. Tänä kesänä en moista tuskaa meinaa käydä läpi! Muutaman muistutuksen jälkeen Isäntä oli samaa mieltä ja hetken googlailun jälkeen hankinta hengaili ostoskärryssä. Nyt meillä on tällainen ihanuus odottamassa niitä ihanan tuskaisia helteitä. Antaa tulla vaan, me ollaan varauduttu!

Röhnötän tämän edessä kylmä limsa kädessä
koko hellejakson!

Yksi viikonloppuaamu herätessäni seitsemältä (biologinen masuherätyskello?) Isännän vielä kuorsatessa päätin tehdä jotain. Jotain oli sinä aamuna korttiaskartelua. Jotta tämä ei nyt aivan liian helppoa olisi, minulla oli pari avustajaa.

Ne onnistuneesti valtasivat jatkuvasti koko pöydän, eikä hätistämisestä ollut mitään hyötyä. Aina kun sain toisen heitettyä lattialle, toinen kiipesi pöydälle. Sain kun sainkin pari korttia väsättyä, mutta niiden saajien puolesta olen hieman pahoillani, teippien välistä kun saattaa löytyä tuppo kissankarvoja. Pitänee varoiksi laittaa kortin kanssa samaan kuoreen pari Heinixiä. Myöskin tämä aktiviteetti johti siihen, että askartelutarvikkeiden puutteessa (koska niitä ei tietenkään _ikinä_ ole tarpeeksi) piti käydä muovitukussa hakemassa puuttuvia tarvikkeita. Tästä reissusta oppineena voin sanoa, että askartelukauppaan ei ikinä pidä mennä niin, että tietää mitä on hakemassa. Niitä juuri sinun tarvitsemia ei löydy, kaikkea muuta kyllä! Menkää siis aina ostamaan askartelutarvikkeita heräteostoksena!

Viimeisenä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä palaan aiheesta kuitenkin siihen mitä pyrin välttelemään. Viimeinen ei varsinaisesti ole hankinta, mutta se on Kelan lahja odottajille, nimittäin äitiyspakkaus. Se saapui tänään! Tästä reissusta kerron myöhemmin lisää, sillä katsokaa ja ihailkaa tätä kärsivällisyyttä, se odottaa nurkassa torstaita jolloin Isäntä tulee kotiin. Ilmeisesti äitiys todellakin parantaa kärsivällisyyttä, jo näin odotusaikana! 

Kissat tutustuu tietenkin heti!