Kaiken maailman hankintoja

Kauhean vauva-, lapsi- ja raskausaiheista on ollut nyt viimeaikoina, sattuneesta syystä tosin. Jos välillä koittaisin kirjoitella jostain ihanan itsekkäästä asiasta, kuten omat hankinnat, ihan vaan mulle? No ehkä vähän Isännällekin.

Tiedättekö sen tunteen, kun kengät näyttää tältä ja yksi sateinen syyspäivä tulet siihen tulokseen, että tarvitset todella uudet kengät? 

Huomaa siis tuo reikä tuossa sivussa. Sukat on harmaa-mustaraidalliset.

Vedenpitävät nuo ei tosiaan enää ole. Koska talvi oli tulossa ja sen myötä myös talvikengät, ajattelin että ostan uudet sitten keväällä. Nyt muutaman kerran keväällä jo sukkani kastelleena, olen etsinyt itselleni kauan kuolaamiani Adidaksen Superstareja. Missään niitä ei tunnu olevan, etenkään sitä ihan perusmallia mikä "jokin aika sitten" maksoi vielä sen 60-70 euroa. Nyt vihdoin tilasin ne nettikaupasta. Koska vanhat (yli 10v sitten ostetut) eivät ole enää missään järkevässä kunnossa ja on todennäköisesti jo tuhottu isäni toimesta, ja koska kaupoista en ole kyseisiä kenkiö löytänyt, en tiedä sitä oikeaa kokoa. Tästä syystä tein viime viikolla ensimmäisen tilaukseni ikinä Zalandosta. Zalandoneitsyys on nyt siis menetetty. Kaikki tämä, koska mainoksista mieleen on jäänyt vain iskulause ilmaisesta toimituksesta ja palautuksesta. Infoan kun ne joskus kenties saapuvat. Ja kyllä, tiedän että ne superstarit oli kova juttu ehkä joskus viime vuosituhannella...

Yleensä Isäntä laukaisee nämä hankinta-tarpeet. Itse pystyn kärvistelemään rikkinäisillä kengillä ja kuluneella takilla vaikka vuosia, kunnes häpeävä äitini lopulta vie minut kädestä pitäen kauppaan. Isäntä sen sijaan ilmoittaa tarvitsevansa uudet tai korjauksen heti huomatessaan kenkien tai vaikka housujen olevan rikki. Kulumat ja pinttynyt lika ei kuitenkaan tätä ilmoitusta laukaise, vain rikkoutunut tuote. Isäntä ei vaadi, hän ilmoittaa. Tämä ilmoitus johtaa siihen, että minun toimestani mennään välittömästi hakemaan Isännälle uusia kenkiä tai mitä ikinä hän sitten tarvitseekaan. Viimeviikolla Isäntä ilmoitti kaipaavansa uusia kevyempiä kankaisia kenkiä töihin, sillä vanhat olivat rikki ja nyt käytössä olleet nahkaiset tarrautuivat imukumpin lailla koipiin kiinni kuulemma sellaisella voimalla, että ne sai työpäivän päätteeksi rautakangella vääntää irti jalasta. Myllyn Click Shoes:sta löytyi Isännälle kankaiset kengät ja minulle uudes kesäsandaalit! Niistä kuvaa ehkä sitten kun Isäntä on kotosalla ja on sandaalikelit!

Koska seuraan muotia yhtä tarkasti kun Isäntä taitoluistelua, olen myös kauan jo haaveillut sellaisesta vihreästä parkatakista. Vuosi sitten niitä oli kaupat pullollaan ja nyt löysinkin oivan kappaleen Vero Modan ale-räkistä! Ennen tätä ihanaa löytöä mahan ansiosta ainoa sopiva takki oli tuulitakki, seuraava olisi ollut sadetakki ja tarvitsin kipeästi kevättakkia ikävästi kiristävän ja pieneksi jääneen nahkatakin tilalle. Parkatakki meni kevyesti vielä mahan kohdalta kiinni niin, että ajattelin sen palvelevan vielä hyvin tämän kevään ennen kun se lakkaa kokonaan istumasta. Takki on myös oivallinen siitä, että se menee sitten syksylläkin, kun sen saa tuosta vyötärön kohdalta kiristettyä. Se on niin ihana, ja tiedän, niin so last season!

Helposti menee kiinni. Näytän kyllä vähän valaalta.

Viimekesän loppuhelteillä olimme Isännän kanssa vähällä kuolla, meinaan kuumuuteen. Tuskissamme yritimme löytää tuuletinta, mutta missään, ei missään ollut enää tuulettimia jäljellä! Tämä liiankin tuoreessa muistissa havahduin heti Prismassa kun tuulettimet olivat saapuneet kaupan hyllyille. Tänä kesänä en moista tuskaa meinaa käydä läpi! Muutaman muistutuksen jälkeen Isäntä oli samaa mieltä ja hetken googlailun jälkeen hankinta hengaili ostoskärryssä. Nyt meillä on tällainen ihanuus odottamassa niitä ihanan tuskaisia helteitä. Antaa tulla vaan, me ollaan varauduttu!

Röhnötän tämän edessä kylmä limsa kädessä
koko hellejakson!

Yksi viikonloppuaamu herätessäni seitsemältä (biologinen masuherätyskello?) Isännän vielä kuorsatessa päätin tehdä jotain. Jotain oli sinä aamuna korttiaskartelua. Jotta tämä ei nyt aivan liian helppoa olisi, minulla oli pari avustajaa.

Ne onnistuneesti valtasivat jatkuvasti koko pöydän, eikä hätistämisestä ollut mitään hyötyä. Aina kun sain toisen heitettyä lattialle, toinen kiipesi pöydälle. Sain kun sainkin pari korttia väsättyä, mutta niiden saajien puolesta olen hieman pahoillani, teippien välistä kun saattaa löytyä tuppo kissankarvoja. Pitänee varoiksi laittaa kortin kanssa samaan kuoreen pari Heinixiä. Myöskin tämä aktiviteetti johti siihen, että askartelutarvikkeiden puutteessa (koska niitä ei tietenkään _ikinä_ ole tarpeeksi) piti käydä muovitukussa hakemassa puuttuvia tarvikkeita. Tästä reissusta oppineena voin sanoa, että askartelukauppaan ei ikinä pidä mennä niin, että tietää mitä on hakemassa. Niitä juuri sinun tarvitsemia ei löydy, kaikkea muuta kyllä! Menkää siis aina ostamaan askartelutarvikkeita heräteostoksena!

Viimeisenä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä palaan aiheesta kuitenkin siihen mitä pyrin välttelemään. Viimeinen ei varsinaisesti ole hankinta, mutta se on Kelan lahja odottajille, nimittäin äitiyspakkaus. Se saapui tänään! Tästä reissusta kerron myöhemmin lisää, sillä katsokaa ja ihailkaa tätä kärsivällisyyttä, se odottaa nurkassa torstaita jolloin Isäntä tulee kotiin. Ilmeisesti äitiys todellakin parantaa kärsivällisyyttä, jo näin odotusaikana! 

Kissat tutustuu tietenkin heti!