pakkauksia ja perhevalmennusta

Tänään oli viimeinen perhevalmennus, aiheena imetys ja vauvan hoito. Koska tosiaan olen erittäin, hyvin, todella noviisi näissä kaikissa vauva-jutuissa, koin tämän viimisen käynnin kaikkein hyödyllisimmäksi! Ja vaikka jotain vauvoista tietäisinkin, näin esikoisen odottajana olisin siltin varmasti kokenut sen hyödylliseksi. Toisaalta on todella harmi, ettei Isäntä ollut mukana, sillä myös Isäntä olisi varmasti kokenut tämän valmennuksen hyödylliseksi!

Perhevalmennuksesta saadut materiaalit.

Ensimmäisenä aiheena käytiin läpi imettämistä. Mielessäni on koko ajan ollut ajatus, että totta kai imetän jos vaan maitoa tulee. Olen jopa miettinyt maidon luovuttamista jos sitä vaan tarpeeksi tulee, mutta voipi olla että esikoisen kanssa arjen harjottelussa menee niin pitkälti kaikki aika ja energia, etten loppujen lopuksi pysty tai kykene ottamaan enempää asioita muistettavaksi. Katsottiin aiheesta ensin video ja sitten käytiin läpi aiheeseen liittyvää välineistöä, kuten rintapumput, maidonkerääjät, rintakumit, liivinsuojukset ja muut. En minä ainakaan noista olisi mitään tiennyt ilman kyseistä perhevalmennusta. Lisäksi käytiin läpi kaikkia imetyksen etuja vauvalle, jotka pääasiassa tiesin jo etukäteen.

Vauvan hoitoa ja rytmiä koskevat videot laukaisivat "mihin mä oon oikeen lähteny"-ajatukset. Hyvä tässä vaiheessa, hehe. Niinkään minua ei vaivaa se vauvan kanssa 24/7 oleminen, mutta ne kaikki kylvetykset ja hoitotoimenpiteet ja ihonhoidot ja kaikki! Miten ihmeessä voin olla vastuussa jonkun noin pienen ja viattoman olennon hoidosta, kun hädin tuskin saan omaa ihoani pysymään kunnossa!? Se kylvetyskin näytti niin ydinfysiikalta vauvan kääntämisineen kaikkineen, että olen varma että onnistun ensimmäisellä kylvetyskerralla hukuttamaan sen raukkaparan! Ihon hilseily on alussa kuulemma normaalia, mutta mitä sitten, kun hermostuksissani alan turhaan rasvaamaan sitä ihoa aiheuttaen sille elinikäisen rasvaamisentarpeen, jos se iho vaikka ei sen vuoksi alakkaan itse kosteuttamaan itseään? Miten mä tulen ikinä pärjäämään sen kanssa keskenään kotona? Voisko ton kylvetyksen edes delegoida Isännälle? Veden lämpötilan pitäisi olla 37 astetta, iho, erityisesti poimut, tulee kuivata erittäin hyvin, napatynkä pitää putsata päivittäin ettei siihen tule infektiota... Mitä sitten kun infektio tulee joka tapauksessa? Vaikka kaikkeni yritin? Ja mitä sitten jos se ei syö?

Jos jotain olen oppinut, niin yksi asia mikä vauvojen ja lasten myötä tulee on huoli. Huoli siitä alkiosta ihan raskauden alussa: onko se hengissä, alkaako sen sydän lyödä, kehittyykö se kunnolla, tuleeko se ulos ennen aikojaan? Seuraavaksi sikiöajan huolet: onko niskaturvotusta, onko seulat kunnossa, miksi maha ei kasva, kasvaako sikiö edes, miksi se ei potki, onko nyt varmasti normaalia kun se ei tänäiltana potkinut kunnolla, kasvaako maha käyrillä, saako se tarpeeksi ravintoaineita, kuoleeko se kohtuun, onko rakenneultrassa kaikki kohdillaan? Kaikkein hauskinta on se, että olen niin naiivisti ajatellut, että se huoli helpottaa kun vauva syntyy. Ja arvatkaas, tänään tajusin että sillon se vasta alkaa!

Nyt, parin tunnin panikoinnin jälkeen olen jo rauhoittunut siihen pisteeseen, että olen valmis ottamaan vastaan mitä ikinä onkaan tulossa. Tai melkeen kaiken, sillä kylvetyksen meinaan edelleen delegoida Isännälle. Pääsin jopa aloittamaan harjoittelun pesemällä meidän kissojen takapuolet, jotka ilmeisesti aavistavat tulevan Rauma-reissun ja tästä hyvästä ovat molemmat maha löysällä. Ehkä se vauva huutaa kovemmin (Mufasa on varmasti jaetulla sijalla), mutta uskallan silti väittää Mufasan pyrkineen karkuun huomattavasti ketterämmin, mihin vauva tulee ainakaan aluksi kykenemään. Molemmat kissat pääsivät tämän harjoituskierroksen jälkeen myös kynsienleikkuuoperaation kohteeksi. Vauva, bring it on, olen lähes valmis!

Tämä ihanan kaunis lähes kesäpäivä alkaa olla lopuillaan ja huomenna alkaa sateet ja juhannus. Tsemppiä vaan kaikille sinne Himokselle, ajattelen teitä lämmöllä makoillessani viltin alla takkatulen äärellä. Isäntä tulee huomenna käymään kotona ja pääsen vihdoin avaamaan äitiyspakkauksen!! Tähän asti se on ollut eteisessä kuljetuspahvilaatikossa, mutta tänään piti ottaa itse äitiyspakkaus ulos pahvilaatikosta, sillä tarvitsin pahvilaatikkoa muuhun. Pienen pieni spoileri huomiselle:

Iskä to be

Hemmetin rumahan siitä tuli, mutta en sitten alkanut tuhlaamaan mitään lahjapaperia sen enempää sen koristeluun. Ensinnäkin, Isäntää kiinnostaa ulkonäköä enemmän se sisältö. Toiseksi, Isäntä aina repii kaikki lahjapaperit. Kolmanneksi, meillä ei olisi lahjapaperia tuon vaatimaa määrää edes ollut. Neljänneksi, vaikka kuinka paljon näkisin koristelun eteen vaivaa, Isäntä ei sitä osaisi arvostaa. Vähän siitä laatikosta tuli liian iso vaikka sitä aika tavalla pienensin, mutta mahtuipahan kaikki sinne sisälle!

Huominen, tule jo!!

P.s. En oikeesti avannut edes sitä äitiyspakkauksen kantta. Mitä uskomaton kärsivällisyys!!