Rv 30

Tämän viikon jälkeen (eli huomenna) täyttyy viimeiset pyöreät ennen laskettua aikaa, kauan odotettu kolmosella alkava 30+0. Puhtaasti ollaan tosiaan jo viimeisellä kolmanneksella ja laskettu aika lähestyy ihan todella huimaa vauhtia!

Varsinaista pesänrakennusviettiä ei ole vielä tullut vaikka kaikkea on jo hankittu. Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut miettimään tavaroiden mahdollista sijaintia ja vauvanhuoneen kuoseja ja värejä. Näyttää uhkaavasti siltä että täällä me asumme vauvan syntymän aikoihin, joten tänne se lastenhuone aikanaan tehdään. Vauva tulee kuitenkin aluksi asustamaan meidän makuuhuoneessa todennäköisesti omassa sängyssään, mutta kyllä hänelle oma huone varmaan kuitenkin kalustetaan. Koko ajatus on kauhean utopistinen, mutta ehkä sitten pinnasänkyä kootessani ja hoitopöytää viimeistellessäni ajatus edes hieman realisoituu. Suunnitelmissa on, ettei työn touhuun aleta ennen äitiysloman alkua, mutta pidätän oikeudet muutoksiin. Ei sitä tiedä millon se pesänrakennusvietti räjähtää käsiin!

Tänään oli viimeisen kakkosella alkavan raskausviikon kunniaksi (29+6) neuvola. Myös neuvolatäti kyseli, onko jo valmisteluja tehty. Kyselyjä tuli myös kaikista erilaisista oireista (päänsärky, näköhäiriöt -> raskausmyrkytys, kutina -> hepatoosi) ja imetyksestä. Sanoin varautuvani ennalta jo ihan täysimetykseen ja neuvolatäti jotenkin innostui täysin. Hän toi minulle erilaisia lehtisiä ja antoi ohjeita ja neuvoja, enkä siinä kehdannut sanoa, että sain samoja ohjelehtisiä jo siellä perhevalmennuksessa. Ajattelin siis tosiaan varautua etukäteen kaikkine imetysvaatteineen, liiveineen, rintakumineen, maidonkerääjineen ja rintapumppuineen siihen, että tosiaan imetän. Ellei sitä maitoa jostain syystä tulekaan tai ellei se sitten onnistu, myyn vaikka kaikki pakettina eteenpäin.

Muuten neuvolassa oli kaikki kunnossa ja käynti kävi melko nopeasti kuten aina. Verenpaineet oli ihan samoissa lukemissa kun ennenkin, paino oli noussut jo kolme kiloa yli lähtöpainon, edelleen olen lähestulkoon oireeton (lukuunottamatta sitä reippaasti kävellessä tulevaa vatsakipua) ja liikkeet tuntuu hyvin. Sykkeet oli 140, eli ne oli vähän laskeneet aiemmasta, on kuulemma normaalia. Sf-mitta oli täysin sama kun viimekerralla. Tähän kuulemma vaikuttaa paljon vauvan asento ja se, että viimeksi oli eri mittaaja. Masukaveri oli kovin rauhallinen neuvolakäynnin ajan, syystäkin tosin kun oli koko päivän ennen sitä bailannut täysillä. Kaveri hengailee pää lantiossa, peppu oikealla puolella ylhäällä ja jalat vasemmalla. Asento selittää pitkälti vasemmalla tuntuvat potkut ja alavatsan juilinnat. Neuvolatäti kyseli siinä samalla töissä jaksamiset ja oli ehkä jopa hieman hämillään kun minulla ei ollut oloissa ja jaksamisen kanssa mitään ongelmia tai valittamista.

Viimeisen kakkosella alkavan raskausviikon kunniaksi kävin myös ostamassa kaverille vähän vaatteita. Sillon alkuraskauden aikana hakiessani sen ilmaisen Baby boxin Lastentarvikkeesta, siellä oli Lindexin alekuponki, joka oli tänään viimeistä päivää voimassa. Sillä sai -30% kaikista vauvanvaatteista. Kyllä sieltä sitten vähän kivaa löytyikin! Olisi löytynyt vaikka mitä, mutta pakko oli kuitenkin vähän himmailla. Pitää vähän käydä vielä läpi mitä kaikkea meiltä löytyy. Olen koittanut ostella vaatteita niin, että niitä on sitten helppo yhdistellä eri värien kanssa, kun tietää onko kaveri tyttö vai poika ja mitkä värit hänelle sopii. Olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että harrastan todennäköisesti tyttöjen ja poikien värejä.

Ainoa raskausajan mielihalu on ollut mansikat. Se on kyllä ihan uskomatonta miten jotain voi tehdä niin paljon mieli. Koko raskauden se on kestänyt ja koko ajan olen odottanut milloin niitä mansikoita oikein saa, pakastin kun oli mansikoista täysin tyhjillään viime syksyn muuttoprosessin ansiosta. Nyt niitä saa ja nyt niitä kyllä tulee syötyä! Olen syksyllä varmaan ihan punainen kaikkien niiden mansikoiden jäljiltä! Onneksi ei kuitenkaan sen epäterveellisempiä mielihaluja, mutta kyllä vanilijakermavaahto maistuu aika herkulta niiden mansikoiden kanssa!

Närästys on alkanut tulla hieman takaisin ja ruuan jälkeen pitää olla ihan pystyasennossa välttääkseen pahimmat vatsahapot. Toki jotain Rennietä voisi varoiksi kassiin hakea, mutta täysin lääkkeettä on tähän asti selvitty. Monissa lähteissä lukee maitotuotteiden helpottavan närästystä, mutta minulle ne enemmänkin on sen syynä. Selkäkivut on tosin jääneet toistaiseksi oikeastaan kokonaan pois *koputtaa puuta*. Ne loppui yhtäkkiä kuin seinään ja toistaiseksi ne ei ole vielä tulleet takaisin.

Mahan kasvuun ei itse osaa enää kiinnittää huomiota, mutta ilmeisesti se kuitenkin kasvaa kun ihmiset sen kasvusta huomauttelevat. Suhteellisen pieni se on ja napaakin on vielä ihan hyvin jäljellä. Olen kyllä todella tyytyväinen tähän suhteellisen pieneen mahaan ja tällaisena se saisi pysyäkin, ihan vaan jotta pahimmalta nahan venymiseltä säästyttäisiin. Turha toivo taitaa olla kuitenkin. Olen edelleen neuroottisen ahkerasti hieronut The Body Shopin kaakaovoi-vartalovoita vatsan alueelle joka ilta ja laittanut tuubitopin yöksi mahan päälle estämään rasvan imeytymistä lakanoihin. Vatsan iho on pysynyt mielestäni todella hyvin kosteutettuna, enkä ole vielä nähnyt tarvetta alkaa rasvaamaan ihoa kahta kertaa päivässä. Epäilen että loppua kohden, etenkin äitiysloman alkaessa alan kuitenkin rasvaamaan myös aamuisin. Jännä nähdä onko siitä rasvaamisesta arpien osalta mitään hyötyä.