Rv 26

Ensimmäiset selkäkivut rantautui ja myöskin kaikkosi. Se alkoi sellaisena kummallisena, pistävän tappavana ja muljuilevana tuolla jossain oikealla alaselässä. Yksi ihana ehdotti kommenttiboksissa diagnoosiksi liitoskipuja, jotka itselle ei ollut tullut mieleenkään. Mietin ensin raskausajan iskiasta, mutta googlailtuani hetken tajusin, ettei kipu varsinaisesti säteile minnekään ja pysyttelee tuolla selän puolella (ei siis pakarassa tai säteile jalkaan). Päivän matkustelun jälkeen ja vietettyäni ensimmäisen yön kaverin sohvalla selkäkipu kummasti parani! Muljuilu loppui ja kipua ja kankeutta tuntui päivittäin lonkassa, etenkin kun hetken istumisen jälkeen lähti liikkeelle. Käveltiin Dublinissa tosi paljon (ainakin verrattuna edelliseen 2 kuukauden aikaiseen kävelyyn), joten vähemmästäkin varmasti alkaa paikat aristamaan, etenkin tässä tilassa. Täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän nyt täysin miksi vanhuksilla kestää hetki nousta ja lähteä liikkeelle! Kävelykin tuntuu jo nyt välillä olevan sellaista ankkamaista vaappumista, johtuen lähinnä juurikin noista kivuista, jäykkyydestä ja vauvan kummallisista asennoista jossain lantioluiden pienimmässä kolossa.

Toinen yllättänyt kipukokemus on se pistävä kipu oikealla alavatsassa. Se alkaa satunnaisesti rasituksessa, mutta aina kuitenkin rasituksessa. Ylämäkeen on huomattavasti helpompi kävellä. Rasituksen määrällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä välttämättä sen kivun kanssa, joten siitä se on todella kummallista. Mistä ihmeestä se kipu voi johtua? Googlailtuani tajusin, että melko monella on ollut vastaavanlaista kipua jommalla kummalla puolella vatsaa. Kipu alkaa pikkuhiljaa ja loppujenlopuksi äityy niin tuskalliseksi, että on pakko pysähtyä. Kipukohtaa painamalla sitä saa hetkeksi helpotettua ja kipu loppuu useimmiten kokonaan kun pysähtyy hetkeksi kokonaan. Kipu tuntuu joskus myös aivastaessa.

Vauvan liikkeet vahvistuvat jatkuvasti ja välillä näkee ihan selkeästi kummalla puolella vatsaa kaveri oleilee. Painamalla hänet tuntee ihan selvästi ja tuntee myös liikkeet. Loppuviikosta kaveri oppi potkaisemaan kättä vasten vatsaa painaessa. Jopa Isäntä pääsi jo tuntemaan oikeen kunnon iskuja ja oikeen ihmetteli, että onko muka aivan varma, etten itse aiheuttanut kyseistä iskua. Etenkin iltaisin on ihana makoilla sängyssä ja painella vatsaa, kun kaveri potkii takaisin ja tuntee oikeen kunnolla kun hän siellä pyörii. Tilaa on masussa vielä paljon!

Tulokas alkaa lähestymään jo kilon painoa ja pituutta kaverilla on kokonaisuudessaan noin 30 senttiä. Vau.fi:n sovelluksen mukaan tällä viikolla silmäluomiin on ilmestynyt ripset ja ensimmäisiä hiukset ovat kasvaneet päähän. Jostain kumman syystä toivon, että hänellä olisi mahdollisimman paljon hiuksia jo heti synnyttyään. Vauvalla olisi jo syntyessään suuret mahdollisuudet selviytyä, mutta parempi olisi pysytellä tuolla masussa vielä hyvän aikaa. Mitään merkkejä ulos tulemisesta ei ole kyllä tullut, ei edes harjoitussupistuksia.

Mahan kasvu on jatkunut. Etenkin omaan silmään kasvu melkein järkytti kun reissulta kotiin tullessamme katsoin pitkästä aikaa (ekaa kertaa viiteen päivään) peilistä sivuprofiilia. Ihan hirveästi näytti maha kasvaneen. Hyvä niin, koska se kuvaa sitä, että vauvakin siellä sisällä kasvaa. Maha kasvaa oikeastaan pelkästään eteenpäin, eikä ole levistynyt ainakaan omissa silmissä ollenkaan. Sanoisin siis, että sellainen stereotypinen "poikamaha".

Kuvakulman vuoksi se näyttää noin valtavalta, mutta muoto näkyy tässä hyvin.
Eteenpäin se kasvaa.

Olo on ollut mitä mainioin ja ruokahalu on hyvä. Kerta-annokset ei ole mitään mahdottoman suuria, johtuen varmaan siitä että kohtu on alkanut painaa mahalaukkua. Ilmeisesti kohtu painaa myös palleaa, sillä hengittäminen on välillä todella vaivalloista, etenkin öisin ja makuuasennossa! Nukkuminen onnistuu edelleen parhaiten selällään, mutta myös kyljellään tulee nukuttua. Jostain syystä tuo kylkiasento on välillä tosi ikävä sen hengittämisen kannalta ja heräänkin välillä yöllä siihen, että henkeä ei saa kunnolla vedettyä. Selälleen kun kääntyy ja oikeen rauhallisesti hengittää syvään, tunne helpottaa kyllä usein hyvin nopeasti.

Nyt kun lukeminen alkaa olla ohi, on aika alkaa katselemaan vaunuja, turvakaukaloa ja miettimään, mitäs kaikkea sitä tulokasta varten oikeen tarvitaan. Ajattelin aloittaa alkavalla viikolla pesemällä kaikki tämän hetken vauvanvaatteet ja käymällä läpi mitä jo on, ja mitä vielä kenties tarvitaan. Äitiyspakkaustakin odotetaan kovasti jo saapuvaksi, mutta siihen taitaa mennä vielä useampi viikko. 11.6 mennessä hakemukseni otetaan kuulemma käsittelyyn ja sen jälkeinen toimitusaika voi olla pari viikkoa. En siis kuitenkaan mitään hengitystä täällä pidätä!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivotaan, että kesäkelitkin tästä lämpenee!