Rv 29

Olo on mitä mainioin! Oikeen ihmettelen kun yhtään en tunne itseäni valaaksi tai lihavaksi ja selkäkipuja lukuunottamatta olen lähes täysin oireeton. Nautin mahassa tuntuvista tömäyksistä ja olen kovin tyytyväinen tähän melko pieneen, mutta hyvin tunnistettavaan mahaan. Tällä hetkellä on päällänsä kyllä oikeen ärsyttävän ihana raskausolo! Minua se ei tietenkään ärsytä, mutta ehkä niitä jotka tuntevat olonsa valtavaksi ja vaivaiseksi. Äitinikin kommentoi, että kuulemma oikeen hehkun!

En olisi ikinä uskonut raskauden sopivan minulle näin hyvin! Olin aivan varma todella kamalasta ja tuskaisesta raskausajasta ja oikein kauhulla odotin mahan kasvamista ja sitä kuinka turhauttavaa ja ahdistavaa sen mahan kantamisen on pakko olla. Alun pahoinvoinnit eivät yhtään muuttaneet ennakkoluulojani. Ehkä nämä tuntemukset perustuvatkin juuri siihen, että pessimisti ei pety. Toisaalta, onhan tässä vielä paljon raskautta edessä ja vielä nuo tuntemukset voi muuttua monesti.

Käsistä on alkanut suonet pullottamaan ja erottumaan oikein todella selvästi. Jonain päivinä illalla jalat tuntuvat raskailta ja puutuneilta, mutta tätäkään ei tapahdu joka päivä. Yöni nukun edelleen hyvin, vaikka Isäntäkin ihmetteli potkuja tuntiessaan, että miten ne eivät muka häiritse nukkumista. Kotona nukkuessa herään aika aikaisin, mutta jostain syystä muualla nukkuessa uni maistuu usein pidempään.

Pääasiassa olen alhaisesta hemoglobiinista huolimatta todella energinen ja haalinkin pitkälti päivät täyteen jotain tekemistä. Tämä on suuri muutos alkuaikojen pahoinvoinneista, sillä sillon työpäivät tuntuivat tajuttoman pitkiltä ja kotiin päästyä ensimmäisenä keho ajautui uupuneena sohvalle vaakatasoon. Välillä tulee ihan jäätäviä janokohtauksia, ja vaikka kuinka joisi jano ei tunnu helpottavan. Epäilin jotain verensokerijuttuakin, mutta mitatessani verensokerini tällaisen "kohtauksen" aikana, se oli 4,6, joten tuskin se siis verensokerista johtuu.

Jos nyt pakko on jotain negatiivistakin sanoa, niin karvojen kasvu on ainakin yksi tällainen. Tuntuu että kaikki muut karvat kasvavat hirveää vauhtia, paitsi hiukset. Hiusten irtoileminen on onneksi hiukan jo helpottanut, ja kynnetkin olen saanut jo takaisin, tosin hyvin huonokuntoiset sellaiset. Karvoja myös kasvaa ihan kummallisiin paikkoihin ja olenkin saanut ihanan untuvaisen karvapeitteen  muun muassa vatsaan ja reisiin. Ihanaa.

Joskus istumasta seisomaan nouseminen on aika tuskallista. Töissä satulatuoliin istuminen tuntuu useimmiten myös aika ikävältä. Tunnetta on varmaan mahdotonta kuvailla, mutta ihan kun olisi kauhea kakkahätä, mutta tavara haluaisi ulos jostain ihan muualta kun mistä sen ajattelisi, mutta en oikeen osaa sanoa mistä. Muutenkin tällaisia jokseenkin outoja tuntemuksia on välillä havaittavissa mitä kummallisemmissa tilanteissa.