Asioita joista ei puhuta

Ajattelin listata tähä synnytykseen ja vauva-arkeen liittyviä asioita, joista ei yleisesti puhuta. Tai en ainakaan itse ole kuullut puhuttavan ennen kun ne omalle kohdalle tapahtui.

1. Synnytyksessä se kipu ei tunnu siellä, mistä sen vauvan pitäsi tulla ulos. Kun paikat on sen 10 cm auki, se tuntuu siltä kun perse repeäisi. Olen kuullut puhuttavan siitä "kuin pusertaisi ulos isoa kakkaa". En tiedä minkälaisia kakkoja ihmisiltä yleensä tulee, mutta se on kyllä vähättelyä. Kyllä se tuntuu siltä kun pusertaisi sieltä ulos ainakin koripalloa.

2. Välilihan repeäminen. Itselleni tuli 2. asteen repeämät. En tiedä onko tämä asteikolla kuinka paha, mutta en todella ymmärrä miksi kaikki tuntuvat pelkäävän sitä välilihan repeämistä tai sitä episiotomiaa, eli välilihan leikkausta. Tikit on ehkä epämiellyttäviä, mutta itselläni paljon kipeämpi oli "limakalvonirhauma", joka ei vaatinut tikin tikkiä.

3. Edelleen ne repeämät ja nirhaumat. Ovat toki ikäviä, mutta ne paranevat päivä päivältä ja hyvää vauhtia. Kaiken lisäksi ne eivät kauheasti haittaa, niin kliseistä kun se onkin, mutta sinulla on se maailman ihanin lahja siinä sylissä. Ei siinä kauheasti omia nirhaumia tuskailla.

4. Kakkavaipat. Niiden vaihtaminen on oikeasti jopa terapeuttista. Itse tällaisena "en yhtään lapsi-ihmisenä" jännitin sitä päättymätöntä rupeamaa, joista etenkin kaikki miehet jaksoivat muistuttaa. Oikeasti se oman vauvan vaipan vaihtaminen ei ole yhtään paha. Sen tekee yhtäläin velvollisuudesta kun oman vessassakäyntinsä.

5. Vastasyntynyt voi kakata kerran päivässä. Tai viisi kertaa. Tai niin kuin meille kävi synnärillä, seitsemän kertaa yhden vaipanvaihdon aikana. Ne kaikki ovat normaalitilanteita.

6. Äidin hormonitoiminta vaikuttaa vauvoihin monella tapaa. Tosiaan vauvan rinnat voi turvota ja tyttövauvoille voi kuulemma tulla jopa veristä vuotoa äidin hormoneista johtuen.

7. Raskausarpia ja jopa linea negra saattaa tulla vasta synnytyksessä tai synnytyksen jälkeen.

8. Monet edellämainituista unohtuvat ihan käsittämättömän nopeasti! Kirjailin näitä ylös siinä aika pian Lilin syntymän jälkeen, nyt Lili on inan päälle 2kk ja kaikki on jotenkin ihan hassusti unohtunut!

Kolme polttavaa aihetta

Voitte varmaan kuvitella, että jokseenkin on hektistä täällä. Vauva-arki yhdistettynä muuttoon uudelle paikkakunnalle ja tekemistä riittää. Ajattelinkin nyt päivittää muutamasta tämän hetken polttavasta teemasta, omassa elämässäni siis. Muista asioista kun ei ole tietoa. Ihmettelin muun muassa kun koko viikkona ei ole juurikaan postia kuulunut, kunnes minua valaistiin, että Postilla on lakkoiltu. "Etkö lue uutisia?!" No missä välissä, etenkään kun helmikuuhun asti tuleva Turkkari ei ole tipahtanut tuosta postiluukusta!!

1. Muutto

Edistyy. Olohuonekin näyttää jo olohuoneelta nyt kun sohva on kaivettu esiin laatikoiden alta ja televisio on toiminnassa. Itseasiassa tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu siinä sohvalla istuen. Tänään työn touhussa tämän asian parissa on ollut Isäntä sekä mun veli, joka asuu nykyään tossa 10 minuutin ajomatkan päässä.

2. Lili

Lili on kehittynyt ihan hirmuisesti. Se on ihan käsittämätöntä! Teitä varmaan kiinnostaa ihan tajuttomasti kun kerron, että meidän tyttö on ihan hirmu fiksu ja on löytänyt oman nyrkkinsäkin jo. Yksityiskohtia ei siis sen enempää, mutta on se arki ihan tajuttomasti ihanampaa kun tyttö hymyilee (muutenkin kun kakatessa), juttelee ja heiluttelee käsiään. Yönsä Lili nukkuu hyvin sitten kun hän joskus vihdoin nukahtaa, eli siinä 00-03 aikoihin. Kerran hän oli yöunilla jo 23.00! Tämä yökyöpeli-ominaisuus ei kyllä yhtään yllätä, sillä molemmat vanhemmat ovat vahvasti iltaihmisiä ja myös tytär näyttää sopivan samaan muottiin: illat valvotaan ja aamut nukutaan. Harmi on vain se, että isä-ihmisen pitää käydä töissä ja työajat eivät ole liukuvat.

Päiväsaikaan Lili nukkuu pääasiassa vaunuissa kun lähdetään ulkoilemaan. Sisällä kotona unet ovat usein hyvin pätkittäisiä ja pinnallisia, joten ollaan oikeastaan joka päivä käyty jossain pyörimässä. Lili on hyvin tottunut kaikenlaisiin ääniin ja meteliin, joten hän ei todellakaan herää kovinkaan herkästi. Tämä on kiva, sillä myöskään kotona ei toistaiseksi ainakaan tarvitse olla hiiren hiljaa Lilin nukkuessa niiden pätkäunienkaan aikana. To do-listalla on vielä parvekkeella nukuttaminen ja se pitäisikin testata. Tämä helpottuu huomattavasti nyt kun laatikot on vähentynyt niin, että vaunut on oikeasti mahdollista saada sieltä eteisestä parvekkeelle.

3. Sosialisoituminen

Olen todella sosiaaliriippuvainen ihminen. Eniten tässä muutossa pelkäsin sitä, että olen täällä yksin kotona ja iltapäivällä Isännän kotiutuessa Isäntä on ainut aikuinen ihmiskontakti koko päivänä. Joka päivä. Tästä kärsisin sekä minä, että ennen kaikkea Isäntä. Luojan kiitos näin ei kuitenkaan ole käynyt ja tähän asiaan on suuresti vaikuttanut kaksi asiaa: Lili ja Facebook.

Mikä olisi parempi syy tavata uusia ihmisiä kun lapsi? Voin kertoa, että ei mikään. Edes opiskelu. Äitiys on niin suuri muutos elämässä ja äitiysloma niin uudenlainen tilanne, että todella moni samassa tilanteessa oleva haluaa löytää muita samassa tilanteessa olevia. Sen lisäksi, että äidit saavat seuraa toisistaan, myös lapset saavat seuraa toisistaan. Ei ehkä vielä tämän ikäisenä (2kk), mutta varmasti myöhemmin. Facebookissa on erilaisia ryhmiä monen ikäisten vauvojen ja lasten vanhemmille, eri ajatusmaailman omaaville vanhemmille ja eri seudulla asuville vanhemmille. Tätä kautta itsekin löysin heti muutaman todella mukavalta tuntuvan äiti-ihmisen ja viittä vaille äiti-ihmisen. Tämä on todella vauhdittanut Vantaalle kotiutumista: vaikka tavarat ovat seisseet muuttolaatikoissa, äidin pääkoppa on pysynyt melko skarppina (niitä tavallisia äitiyteen liittyviä unohduksia ei lasketa) ja arki suhteellisen kiireisenä. Myös Isäntä on ollut tyytyväinen kun minulla on riittänyt tekemistä, sillä mitä enemmän minun tekemiseni kohdistuvat muualle Isännän ollessa töissä, sitä enemmän Isäntä saa olla rauhassa tullessaan töistä kotiin. Jos olisin kotona kaikki päivät, kaipaisin tietenkin tekemistä Isännän tullessa iltapäivällä kotiin.

Kaiken kaikkiaan olen todella yllättynyt siitä, miten vähän muuttolaatikot ovat minua ahdistaneet ja vielä enemmän yllättynyt siitä, että olen jo tavannut fiksuja ja todella mukavan oloisia ihmisiä, joiden kanssa aika kuluu ja joiden seurassa viihdyn todella hyvin. Väitän, että muutto uudelle paikkakunnalle on tietyllä tavalla loppujen lopuksi jopa helpompaa pienen vauvan kanssa, sillä sosiaalisten suhteiden luominen helpottuu paljon, kun on niin suuri yhdistävä tekijä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ainakin tänne pääkaupunkiseudulle, sillä lapsia ja vauvoja täällä riittää.

Ihanaa on myös huomata, että nyt jo ensimmäisen viikon aikana ollaan tavattu myös Raumalaisia kavereita, jotka ei sentään ainakaan vielä ole meitä unohtaneet. Ihanaa on myös se, että molemmat veljeni asuvat lähistöllä. Ihan hassua huomata kuinka paljon niiden seuraa on tietämättään kaivannut. Vähän kun veljeni totesi syödessään äidin tekemää kanagratiinia: "en muistanutkaan kuinka paljon olen tätä kaivannut."

Kaoottinen, kaoottisempi, kaoottisin

Aikamoista. Ei sitä voi muuta sanoa. Tosiaan perjantaina Isännällä oli muuttovapaa ja pakattiin suurin osa tavaroista kyytiin. Lauantaina pakattavaksi jäi ne kaikkein ihanimmat, ne sekalaiset tavarat, jotka ei oikeen kuulunut mihinkään tiettyyn laatikkoon. Kolmen aikaan lähdettiin Vantaan suuntaan ja ikuisuudelta tuntuneen ajomatkan jälkeen pääsin vihdoin näkemään tämän Isännän valitseman asunnon.

Asunto on tilava kerrostalokolmio. Pinnat on suurelta osin vähän vanhempia, mutta ihan hyväkuntoisia. Fiilis on jotenkin outo. Tuntuu ihan siltä kun olisi kotinsa jättänyt. Kun ajattelen "kotia", mielen täyttää vanhan asunnon tummat ikkunanpielet, valkoinen kiiltäväpintainen keittiö ja makuuhuone tummanruskealla tehosteseinällä, jossa hohti kuu. Vaikka olin valmistautunut muuttoon pääkaupunkiseudulle, tuli se siltin jotenkin yllätyksenä. Ehkä samoin kun se talvi tulee, joka vuosi. Juuri kun olen saanut elämän uralleen Turussa, tuleekin uusi alku, täysin puhtaalta pöydältä. En ollut valmistautunut ehkä ihan siihen.

Uudet asukkaat ei arvostanu meiän kuuta niin otin sen mukaan. Siellä se nyt möllöttää uudella seinällä.

Ensimmäinen päivä meni purkaessa tavaroita ja hengaillessa Lilin kanssa. Muutto tuntui välillä todella turhauttavalta, kun itse istui "toimettomana" imettämässä muiden kantaessa hikipäissään tavaroita. En todella ole tottunut sellaiseen "istuskeluun". Nyt olen kuitenkin skarpannut ja oikeasti pysähtynyt ajattelemaan, että Lili on nyt se, joka minua ensisijaisesti tarvitsee. Ei Isäntä, muuttoapu, vanhan asunnon uudet omistajat, eikä kukaan muu. Vain Lili. Tästä syystä tavaroiden purkaminen tulee tapahtumaan hitaasti, niinkuin Lilin tahtiin. Haluan päivisin kuitenkin viettää aikaa myös Lilin kanssa, enkä vaan iskeä häntä sitteriin tai leikkimatolle aina kun hän vaan suinkin jaksaa aikaansa yksin kuluttaa. Tänäänkin käytiin vähän vaunuilemassa uusilla kulmilla raittiissa ulkoilmassa (no niin raittiissa kun se täällä pääkaupunkiseudulla on) päiväuniaikaan ja tanssahdeltiin peilin edessä, ihan vaan koska Lilin mielestä se oli hauskaa. En edes jaksa stressata noista laatikoista. Kyllä ne siitä sitten pikkuhiljaa katoaa. Ja meillä on kyllä aikaa.

Vähän olohuonetta sunnuntailta. 

Eteistä sunnuntailta. Isäntä kiinniittää lamppuja.

Kyllä välillä pääsee sitteriin ihmettelemään jääkaapin magneetteja äidin
purkaessa laatikoita.

Asuntoja tulee ja menee, sehän on selvä. Varmasti tulen tähän asuntoon tottumaan, ehkä jopa hyvinkin pian kun saadaan tavarat paikoilleen ja asunto kodikkaaksi. Nyt on vaan totuttava tähän sijaintiin ja asuntoon, tänne missä vessassa on pimeässä hohtava tähtitaivas. Kysympä vaan, kuka istuu paskalla pimeässä?

1kk

Raumareissu meni oikeen mallikkaasti ja saatiin paljon asioitakin hoidettua. Nyt on muun muassa kakut varattu ristiäisiin ja suurin osa juhlavaatteista jo Raumalla. Kotonakin on asiat taas mallillaan. Tuossa viime viikolla kivasti heti asunnon myynnin jälkeen suihkun lattiakaivo lakkasi vetämästä ja uuni lakkasi lämpeämästä. Perjantaina putkimies hoiti toisen ongelman ja viikonloppuna insinööri-Isäntä hoiti homman kotiin toisen ongelman osalta korjaamalla sen hellan. Ei edes tarvinnu ostaa uutta enää tässä viimisinä asuinviikkoina! Oujea!

Mutta asiasta kaikkein tärkeimpään, meidän pieni murunen on tänään jo yhden kuukauden! Toisaalta en voi käsittää, miten hän on jo niin vanha, mutta toisaalta en pysty ymmärtämään, miten hän on vasta kuukauden, hänhän on ollut täällä ilostuttamassa elämäämme jo kauan! Kuukauden iän kunniaksi hän nosteli ja kannatteli päätään jo oikeen todella hienosti! Onhan hän päätään kannatellut jo heti syntymästä asti, mutta tänään hän kannatteli sitä oikeen pitkään ja pidemmän aikaa. Täytyy alkaa päivittäin harjoittelemaan, niin meidän pikkukaverin niska vahvistuu ja kohta hän on jo päänkannattelun mestari!

Hienosti! <3

Tässä kuukauden kynnyksellä myös meidän pörröpuku (kokoa 50) on tulossa pieneksi. Hätä ei ole tämän näköinen, sillä uusi puku on tilattu, saapunut ja pesty! Uusi ihanan hauska kettupuku (josta vauvamme vanhempana meitä varmasti kiittelee) on siis käyttövalmiudessa ja pääsee varmasti kohta käyttöön. Nyt se on myös koeajettu! 

Kettupuku. :D

Päästiin eilen myös ensimmäistä kertaa vauvan kanssa ihastelemaan takkatulta. Itse voisin tuijotella tulta tuntikaupalla ja ilokseni huomasin samoja piirteitä myös vauvassa. Tosin luulen, että meidän punaista, keltaista ja oranssia rakastava vauvamme taisi tosin ihastua pääasiassa siihen ihanaan valoon ja väriin, joka sieltä takasta hehkui! Joka tapauksessa ihanan tunnelmallista oli odotella muita saunasta.

Takkanautintoa.

Kaikkea ihanaa on ollut ja koettu ja elämäni onnellisin kuukausi on takana. En osaa enää edes kuvitella elämää ilman tätä pientä murusta! 

Tätähän varten minut on luotu! <3

Hulinoita

Käytiin eilen triplatreffeillä kahden muun syyskuisen kanssa. Toinen näistä syyskuisista tosin syntyi jo elokuussa, mutta siltin. Matka kahden vauvan kanssa kolmannen luo ja takaisin oli kyllä aika jännää. Oikeen odotan seuraavaa kertaa, tämä kerta kun sujui oikein mallikkaasti! Mitään vaikeuksia ei ollut, kun osasin vielä ennaltaehkäistä meidän tytön heräämisen välttämällä auton pysäyttämistä. Kyllä siinä oli ihmisillä ihmettelemistä kun ajelin 20 metrin matkaa edestakaisin varmaan 10 kertaa siinä odotellessani muita matkalaisia.

Täs me tehdään lähtöä. Päällä jo 62 body ja housut!

Olen myös oppinut, että ne ärsyttävät tyypit liikenteessä, jotka jäävät jurruttamaan etanavauhtia pysähtymisen sijaan ennen punaisia valoja saattavat pihien ekologisesti ajamaan pyrkivien sijaan olla myös niitä, joilla on kyydissä vauva, joka herää heti kun auto pysähtyy. Meillä sattuu meinaan olemaan sellainen tyttö, joka parhaassa tapauksessa herää liikennevaloissa. Heräämisen välittömänä vastareaktiona on nälkä, joten huuto helpottaisi heti kun pysäyttäisi auton ja löisi pienelle tissin suuhun. Usein ollaan vaan hyvin lähellä jo kotia ja loppu kotimatka menee äidin sydän verta valuen kuunnellen kun pieni rakkauspakkaus huutaa takapenkillä sydäntä särkevästi. Etenkin kun se apu tosiaan olisi lähellä.

Eilinen reissu meni kuitenkin todella mallikkaasti! Siinä kun saatiin kyytiläiset takaisin kotiinsa, käytiin tyllerön kanssa vielä shoppailemassa. Ensin käytiin Ozbabyssä, josta mukaan lähti turvakaukaloon lämpöpussi ja vauvalle pari ihanaa vaatekappaletta. 

Siis kuinka söpöt? Name it:n  bodyt ja housut! "Small hearts can feel great things"

Seuraavaksi matkattiin Prismaan ruokaostoksille ja lopulta käytiin vielä Motonetissä ostamassa meidän autoon sisätilalämmitin! Vauva oli niiiiiin nätisti koko matkan ja vaati tietenkin tästä mallikäyttäytymisestä itselleen vähän jotain.

Vauvan oli pakko saada tää.

No okei. Ei se vauva sitä oikeesti vaatinu. Äiskä näki siinä kassojen lähellä mainoshyllyllä eksyneen kilpparin. Vaikka hormonihuuruinen äiti olis halunnut, niin se ei voinu pelastaa juuri sitä yksilöä, sillä se näytti siltä että se on pyöriny ties missä lattialla. Piti siis vielä kassajonosta lähteä lastenosastolle hakemaan meidän tytölle oma pinkki kilppari. Eikös se nyt ihan selkeesti huuda, että "osta mut!!" Kiva syy tällaiselle krääsänvihaajalle ostella kaikkea pientä, turhaa ja söpöä. "Kun mulla on kato tää vauva!"

Loppuun teille vielä pieni kuva meidän iltahulinoista. Tänään me otetaan suunnaksi Rauma. Ensimmäinen Rauma-reissu sekä vauvan, että kissojen kanssa. Apuva, mitä tästä tulee?!

Hyvää yötä! Ai ei väsytä vai?

Lärpäkkeitä

Mulla on täällä muuttolaatikoita nurkissa odottamassa pakkaamista. Koska uudesta asunnosta ei ole tietoakaan, pakkaaminen tuntuu jotenkin kauhean etäiseltä ajatukselta. Tästä syystä ajattelinkin tehdä jotain muuta. Ensin ajattelin mennä käymään näytteenottoharrastuksessa, mutta aamulla sääliessäni meidän pientä nuhanenää, päätin että me ollaan tänään tyttöjen kesken ihan vaan kotona!

Ollaan tosiaan oltu tänään vaan kotona. Pikkuinen nuhanenä on saanut nukkua ihan rauhassa ja on saanut jopa uniseuraa Mufasalta. Äitikin on kaiken maailman häsäämisen sijaan pitkälti istunut tyttärensä vieressä sohvalla välillä tuijottaen pientä tuhisijaa ja välillä käsityötä. Kyllä! Otin tänään pitkästä aikaa virkkuukoukun käteen! Tarkoituksena oli luoda jotain käytännöllistä, ihan tarpeeseen.

Täällä ei tarvii yksin nukkua!

Arvatkaas mitä nämä on?

Ne on kuulkaas ihan itse tehdyt rinnanlämmittimet! Ulkona alkaa olla aika kylmä ja jos yhden rintatulehduksen sain jo 15 asteella oven availusta, en halua edes kuvitella mitä tulee kun ovea availee pakkaskeleillä! Sen verran ikävä tauti tuo rintatulehdus oli. 

Erehdyksekseni luulin, että rintatulehdus on vaan rinnassa/rinnoissa. Samoin kuvitteleville tiedoksi, että sen niiden tissikipujen lisäksi saa järkyttävän päänsäryn (kyllä, jopa minulla jonka päätä ei ikinä särje), huimauksen, kylmähorkkia ja kuumeen, sekä lisäksi hirveän silmäsäryn, jonka vuoksi olisin halunnut kaivaa ne silmät pois päästä jotta se särky helpottaisi. Sitä ei kyllä toivoisi kenellekään. 

Ensimmäisestä alottamastani tissinlämmittäjästä tuli kuitenkin vauvalle pipo. Ihan vaan, koska alun jälkeen tajusin, että ilmat kylmenee ja pikkanen tarvitsee lämpimän pipon joka tulee korvien päälle. Voilá! Ei ole ensimmäinen kerta kun jostain aloittamastani jutusta tulee jotain muuta, kuten ensimmäinen virkkuutyöni ikinä, patalappu, päätyi kulkusen kanssa joulukuuseen kuusenkoristeeksi. Sillon taisi olla tosin kyse vain kärsivällisyydestä.

Pikkupipo! Saattaa tarvita nauhan, mutta tilanne arvioidaan myöhemmin.

Ps. Jos joku tietää pk-seudulta kivan kolmion, viestiä tänne, hop!

Yksi suihku ja lämmin ruoka ♥

Kävin tänää ekaa kertaa suihkussa niin, että oltiin vauvan kanssa kaksin kotona!!

Woop woop!

JA sain syötyä ruuan ihan ekan lämmityksen jälkeen. Ja se oli vielä lämmintä!

Voihan rintatulehdus

Kohta jo viikon ajan vaivanneiden imetyskipujen arvoitus on vihdoin selvinnyt. Aluksi kivut tuntuivat vain ihan imetyksen alussa kun vauva sai kunnon otteen, mutta nyt pikkuhiljaa kivut on pahentuneet ja ne kestävät koko imetyksen ajan. Kipu on sitä luokkaa, että vauvan imiessä tuntuu kun sielu irtoaisi joka imulla. Etenkin kun vauva viihtyy rinnalla yleensä sen 30-60 minuuttia kerralla, ah autuutta!

Laittaisin varmaan vieläkin kivut vain rohtuneiden nänninpäiden piikkiin, mitäs lakkasin jo välissä rasvaamasta. Rasva ei kuitenkaan ole auttanut yhtään. Edes hetkeksi. Viime yönä oli tällä viikolla kuitenkin toinen yö kun palelin peiton alla koko yön. En edes siitä osannut päätellä, mutta tänään aamulla herätessäni viluissani vaikka olin jo lisännyt peiton alle vaatteita, minua särki lähes joka paikkaan. Niskaa särki, selkää särki, lapoja särki, käsiä särki, silmiä särki ja päätä särki. Minulla ei oikeastaan koskaan ilmene päänsärkyä, joten luulisi että pari päivää kestänyt hedari olisi jo saanut minut epäilemään jotain. Tunnetusti todella huonona itsensätuntijana (kuten päätellä saattaa) vasta aamuinen kokovartalosärky ja yöllinen palelu saivat minut pyytämään Isäntää hakemaan kuumemittarin, joka hetken kuluttua näytti lukemaa vähän 38 asteen yläpuolella.

Sitten minä sen tajusin.

Rintojen arkuus, imetyskivut, kuume ja sen mukana tulleet säryt, satunnaiset pistelyt/kirvelyt rinnoissa ja tunnustellessa tuntuvat patit. Käy ihan järkiin, vaikka mitään punoitusta en huomannutkaan.

Joitain kotihoitokonsteja tiesinkin ja ensimmäisenä agendalla oli rintojen tyhjennys, ensin pumppaamalla ja loput imettämällä. Kun aamutoimien jälkeen nousin kunnolla ylös, huomasin silmissä valonarkuutta ja päässä huimausta. Isäntä katsoi vierestä aamuimetystä kun minulla valui kyyneleet silmistä kivun ansiosta ja totesi, että se ei voi olla normaalia. Päätettiin, että on paras käydä lääkärissä. Toisaalta olisin halunnut koittaa, jos oireet katoaisivat kotihoitokonstein nyt kun tietää mitä kotona pitäisi hoitaa, mutta ehkä hieman Isännän painostuksesta tulin itsekin siihen tulokseen, että parempi mennä nyt vielä ennen kun tilanne on levinnyt käsiin ja olen vauvan kanssa yksin kotona.

Nyt pitäisi alkaa popsimaan antibioottia. Täytyy toivoa, että vauvelin masu ei ota itseensä, meinaan näiden pään- ja silmäsärkyjen kanssa valvominen on varmasti ihan hirvittävän kamalaa. Itse alotin jo maitohapot ja vauvallakin on käytössä Gefilus-tipat, joihin on lisätty D-vitamiinia, jospa ne edes vähän auttaisivat vielä täydelliseksi kehittymättömän suoliston reaktiota äidin antibioottikuuriin.

Ps. Viime yö meni päivän valvomisesta huolimatta mainiosti imetyskipuja lukuunottamatta. Herättiin taas tasan kolmen tunnin välein syömään.

kolmen viikon virstanpylväs

Meidän tyttö on tänään jo kolme viikkoa!!

Eilen oli taas neuvola ja neiti kasvaa hurjaa vauhtia! Ikää neidillä oli päivän vajaa 3 viikkoa, painoa oli nyt 4000g (syntymäpaino 3450g), pituus 52,8cm (50cm) ja päänympärys 36,3cm (35cm). Vatsavaivoja on pikkusen ollut havaittavissa, mutta ei onneksi vielä ainakaan mitään kauhean pahaa. Pikkuinen on nyt sairastunut siihen pelättyyn flunssaan, joka Isäntä ja minä jo sairastettiin. Onneksi suurimmat oireet on tukkoinen nenä, joka ei onneksi ole niin pahasti tukossa, ettei syömisestä tulisi mitään. Olen kuitenkin laittanut pienoiselle suolaliuostippoja nenään ja pitänyt valkosipulia tytön vieressä, jotta oireet helpottaisivat. Lisäksi yöt olen koittanut pitää tyttöä nukkumassa selällään, jotta kumpikaan sierain ei tukkoutuisi niin ikävästi. Silti se pieni rohiseva vauva on todella ikävää kuunneltavaa, vaikka hän ei siitä kovasti vaikuta kärsivänkään.

Tänään neiti on ollut heräämisestään lähtien, eli noin 12 asti, lähes jatkuvasti hereillä. Koko päivän hän on syönyt tiheään ja vähän kerrallaan ja unet on olleet todella lyhyissä pätkissä. Vähistä unista huolimatta meillä on ollut pääasiassa ihanan hyväntuulinen tyttö. Koska meillä oli seurana (ja apuna) tuleva kummitäti, päätettiin kokeilla vähän taikataikinaa ja vauvan jalan- ja kädenjäljen painamista taikinaan. Helpommin sanottu kun tehty. Jos jollain on joku vinkki miten se kädenjäljen painaminen onnistuisi helposti, vinkit on enemmän kun tervetulleita. Etenkin tänään, kun kaveri ei sitten millään halunnut nukkua. Hyvin pitkän taistelun päätteeksi saatiin me kuitenkin jotain aikaiseksi. 

Tämä ja muutama muu tekele odottaa kuivumista. 

Kun seura lähti, käytiin vähän vaunuilemassa. Vauva piti ensin sylissä kävellä nukuksiin ja siirtää nopeasti vaunuihin, sillä paikallaan olevissa vaunuissa ei voinut nukkua hetkeäkään. Kovin kauas ei uskaltanut lähteä, sillä tyttö ei tosiaan ollut koko päivänä suostunut nukkumaan kunnolla. Käyskeltiin kuitenkin ihanassa syysilmassa ja ihanissa maisemissa ja sen vajaan tunnin vauvakin nukkui. Heräsi toki heti kun kotiin tultiin ja vauhti pysähtyi. Siellä lenkkeillessä törmättiin jonkun kissaankin, joka lähti meitä seuraamaan. Kissalla oli panta kaulassa ja sen nimi oli nimilaatan perusteella Cisu.

Vauvalla ei pysynyt kamera kädessä, joten vauva poseerasi ja äiti otti kuvan.

Cisu tuli oikeen tutustumaan ja puskemaan jalkaa.

Mahtoi tunnistaa kissaihmisen.

Nyt kun Iskä tuli kotiin, äiti pääsi saunaan ja pesulle. Kumman freesi olo tuli kyllä! Vauvakin veti vaunulenkin lisäksi päivän toiset tunnin päikkärit sylissä. Vähän jännittää tuleva yö. Valvotaanko samanlaisesti vai nukuttaisiinko vihdoin?

Muutama yökyöpeli

Raskausaikana tilasin vauvalle Isännän unenlahjat. No näyttää siltä, että sellaiset on saatu ja vauva nukkuukin hyvin sitten kun nukkuu. Tämän tilauksen oheistuotteena meillä on nyt siis kaksi nukkuessaan hyvin nukkuvaa yökyöpeliä. Tämä äiti olisi ihan valmis nukkumaan puolen yön aikaan, mutta tyttö kaipaa seuraa sinne kahteen asti yöllä. Isäntä oli viimeyön pois kotoa ja harmi että kotona ollessaankin juuri hänen pitäisi mennä ajoissa nukkumaan jaksaakseen töissä. Muuten isä ja tytär voisivat yhdessä pelata tietokonepelejä yöt läpeensä.

Viime yönä koitin monta kertaa saada tyttöä unille, mutta tiedoksi, että tämän ikäistä ei saa valveillaoloaikana nukkumaan selkää silittämällä, tuudittamalla tai millään muullakaan keksimälläni keinolla. Loppujen lopuksi noustiin sängystä ylös ja siirryttiin yhden aikaan yöllä katsomaan telkkaria jotta äiskä pysyisi hereillä. Äidin valveillaolosta huolehtivat myös kissat, jotka oli ihan innosta pinkeänä kun kesken yön siirryttiin sohvalle. Sohvalla vauva viihtyi huomattavasti paremmin ja loppujen lopuksi nukahdettiin kaikki sohvalle, vauva rintakehäni päälle ja kissat jalkopäähän.

Aamulla kerättiin sitten vähän takaisin yön valvomisia ja noustiinkin sitten ylös vasta yhden aikaan päivällä. Siihen asti nukuttiin eripituisissa pätkissä syöttöjen välissä. Nyt täällä kaikki kerää voimia taas öisiin hengailuihin. Kaikki paitsi se äiti, joka kirjoittelee tässä välissä tätä blogia. Vauvakin suostui heräämättä siirtymään rintakehän päältä tuohon sohvalle viereen nukkumaan. 

Vauva nukkuu

Mindy nukkuu

Mufasa nukkuu

Mielenkiinnolla odotan ensiyötä.

Kaksin

Isännän isyysloma loppui eiliseen ja tänään Isännän oli aika mennä töihin. Jostain kumman syystä, ehkä siitä että tiesin tämän päivän tulevan, minua ei yhtään jännittänyt jäädä vauvan kanssa kaksin. Isäntä aloitti töihinpaluun vielä kevyesti olemalla heti yön pois kotoa.

Meillä oli vauvan kanssa kiva ensimmäinen päivä kahdestaan. Aamulla kuuden aikoihin kun Isäntä lähti, käytiin keittämässä sille aamupuuroa. Käytiin samalla hiukan ulkona etsiskelemässä sitä superkuuta, mutta ei me mitään sellasta nähty. Painuttiin siis takaisin nukkumaan.

Isäntä laittoi eilen turvakaukalon telakan Obelixiin (se meidän auto) ja ajateltiin käydä testaamassa sitä. Koska Skanssissa on skanssiaiset ja nähtiin jo aiemmin mainoslehtisessä ne Villervallan ihanat tähti-jumpsuitit tarjouksessa, päätettiin ottaa suunnaksi Skanssi. Kiinnitin kotona vaunuihin adapterit turvakaukalolle, jotta voidaan paikan päällä vaan napsauttaa kaukalo kiinni vaununrunkoon. Ekat jännät hetket tuli kun päästiin autolle ja tajusin, ettei me olla edes kokeiltu mahtuuko ne vaunut sinne auton takakoppaan. Ihan käsittämättömän positiivinen yllätys oli, että se vaununrunko upposi sinne takakoppaan ihan helposti! Tiedoksi siis, että pieneen Opel Astraan mahtuu Emmaljungan vaununrunko kevyesti.

Siellä se hei on!

Skanssissa suunnattiin ensimmäisenä sinne lastenvaateliikkeeseen ja sieltä se löytyi! Haaveilin tästä jumpsuitista jo ennen synnytystä, mutta en uskaltanut sitä ostaa, koska sukupuolesta ei ollut tietoa. Tämä puna-oranssi valtasi sydämeni, mutta olisi siellä kiva vihreä ollut pojallekin. Tämä on kuitenkin kokoa 74, että ei se vielä ihan hetkeen meidän tytölle mene, mutta ompahan ihanainen odottamassa neidin kasvua. Se lastenvaateliikkeen myyjä kiinnostuneena kyseli meidän tytön ikää ja kuullessaan, että neidillä on ikää vasta vähän reilu kaksi viikkoa, myyjän puheesta paistoi aika selvästi läpi, että meidän pitäisi kauppakeskuksen sijaan olla kotona. En kuitenkaan antanut asian häiritä ja mukana ollut kaverikin hieman naureskeli, että tädin mielestä vauvoilla ei ilmeisesti ole asiaa kauppakeskuksiin. Itse en oikeen ymmärrä miksi pitäisi jäädä kotiin. Onhan yksinhuoltajienkin pakko käydä kaupassa ja ennemmin se vauva sen flunssan saa niistä kotona käyvistä vauvaa koskettelevista vieraista kun imee sen flunssan itseensä nukkuessaan vaunuissa ostoskeskuksessa. Ja mielummin otan sen vauvan mukaan, kun pumppaan maitoa ja jätän sen jonkun kanssa pulloruokinnalle kotiin.

Siinä se nyt on!

Skanssireissu meni kyllä mainiosti! Siinä hetken kiertelyn ja muutaman tytön värisen H&M:n bodysetin oston jälkeen mentiin teelle vähän syrjäisempään paikkaan, jossa vauvakin sai syödäkseen. Meidän ihan ensimmäinen julki-imetys! Se meni vielä hienosti! Laitoin harson olkapäältä vauvan pään yli, sillä itseä ahdistaa ajatus vetää julkisella paikalla tissi esille vaikka kuinka luonnollista se vauvan ruokailu sitten olisikin.

Herättyään vauva ei kauheasti siinä kaukalossa viihtynyt ja ruokaostokset tehtiinkin niin, että ostokset kasattiin turvakaukaloon ja vauva kulki mukana sylissä. Siinä sylissä oli ilmeisesti niin paljon parempi olla kun kaukalossa. Kun vihdoin päästiin autolle, oli taas nälkä kova. Siinä istuskeltiin autossa ja katseltiin siellä parkkihallissa pyöriviä autoja ja ihmisiä vauvan syödessä. Tämä oli nyt kolmas autoimetys ja se on jotenkin niin leppoisaa. Mikäs siinä autossa istuskellessa, kun kiire ei ole minnekään. Vauvan tahtiin mennään, joten se imetyshetki on niin tajuttoman kiireetön ja rentouttava hetki siinä kesken matkan. Jotenkin hassusti siitä oikeen nauttii, vaikka se matkaa hidastaakin tai sen jopa keskeyttää.

Kun vihdoin päästiin kotiin, on vauva viihtynyt erittäin hyvin sylissä. Tai siis, eipä se muualla ole viihtynytkään. Yhdellä kädellä saa kuitenkin yllättävän paljon tehtyä ja jotenkin se on mun mielestä jopa hellyyttävää, että tyttönen haluaa olla sylissä. Ehkä se vielä alkaa ärsyttämään, mutta just nyt nautin tästä minitakiaisesta! <3 

Paljon unijaksoja

Meillä oli eilen neuvolatädin kotikäynti. Kaverilla on paino lähtenyt hyvin nousuun ja eilen 10 vuorokauden iässä painoa oli jo 3700g (syntymäpaino 3450g). Kaikki meni kivasti ja tädin mukaan meillä menee niin mukavasti että voidaan ihan jatkaa samaan malliin.

Isäntä oli jo ihan kypsä monen päivän kotona lusimisesta ja halusi lähteä jonnekin. Jonnekin lähdettiin siis, eli käytiin Vantaalla ja Helsingissä. Käytiin yhdessä asuntonäytössä (josta ei kyllä meidän kotia tule), Isännän työpaikalla ja veljeni luona pyörähtämässä vauvan kanssa. Hyvin meni reissu. Vauva pääasiassa nukkuu autossa tyytyväisenä ja ruokailu toimitettiin pariin otteeseen auton takapenkillä. Minusta ei ihan julki-imettäjäksi taida olla, mutta yllättävän helposti meni kyllä reissu mäkkärin vessa-vaipanvaihtoineen.

Vauvan kanssa aika menee jotenkin kauhean sutjakkaasti. Vaikka itse vauva nukkuu paljon ja tuntuu että aikaa on ihan hirveästi, jotenkin se kaikki aika kuitenkin kuluu. Tänäänkin aamulla heräiltiin tytön kanssa Isännän vielä nukkuessa. Kaveri söi ensin kaikessa rauhassa, sitten vähän rupateltiin ja vaihdettiin vaippaa ennen kun mentiin kantoliinaan ja alettiin imuroimaan. Siihen kantoliinaan oli hyvä nukahtaa melkeen heti kun imuri pärähti käyntiin. Vauvan nukkuessa tuli siis imuroitu ja käyty suihkussa ennen vauvan seuraavaa ruokailua. Seuraavan unijakson aikana syötiin Isännän kanssa aamupala ja kolmannen unijakson aikana otin vauvan seurana pienen torkut Isännän käydessä hoitamassa asioita. Sen jälkeen Isäntä puuhaili tietokoneensa parissa minun väkertäessä ristiäiskutsuja. Kutsuista laitan kuvaa sitten kun olen saanut ne lähetettyä, mutta söpöt tulee vaikka itse sanonkin!

Neljännen unijakson aikana Isännän kaveri kävi moikkaamassa uutta lauman jäsentä ja sillä samaisella unijaksolla ollaan nyt. Paljon siis olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta kummasti se aika myös kuluu! Miten kotona voi olla niin paljon tekemistä? Ja päivät kuluu ihan käsittämättömän nopeasti!

Vauva on ihana. Se ihan käsittämätön rakkauden tunne mikä siinä synnytyksen yhteydessä minut valtasi vaan kasvaa päivä päivältä! Miten se edes voi olla mahdollista? Päivä päivältä tuota ihanuutta oppii tuntemaan paremmin ja jotenkin se kehittyy ihan hirveetä vauhtia jo nyt! Nyt se on muutamaan kertaan jo jutellut jotain pientä ja ne pienet silmät oppii päivä päivältä paremmin tarkentamaan kohteeseen. Välillä se hymyilee ja hassuttelee tissillä ja saa äitinsä oikeen nauramaan ääneen. Voi mikä ihana huumorintajukin sillä jo on! Isännän onneksi napatynkäkin irtosi tänään. Nautin niin paljon tuon pienen ihmisen olemassaolosta, etten kestä. Voisin vaan tuijotella sitä ja kuunnella sitä ihanaa tuhinaa vaikka kuinka kauan. Kaveri on vielä niin ihana, että nukkuu oikeastaan missä vaan ja häntä voi ihan siirrelläkin nukkuvana melkeimpä miten vaan. Pienen tuhisijan voi siis nostaa halipulassa unipesästään syliin ja takaisin unipesään kun kädet väsyy tai pieni lämpöpatteri nostaa hien pintaan. Hän viihtyy hyvin omissa oloissaan, sylissä tai kantoliinassa eikä hän häiriinny imurista, lasten kiljumisista, kissojen juoksemisesta, kattiloiden kolinasta eikä siitä kun Lukko tekee maalin.

Aikamoista vauvafiilistelyä täällä siis.

P.S. kirjotin tämän makaamalla mahallaan! En muista millon olisin viimeksi maannu mahallaan! Tällanenki asento on oikeesti mahdollinen!!