Voitte varmaan kuvitella, että jokseenkin on hektistä täällä. Vauva-arki yhdistettynä muuttoon uudelle paikkakunnalle ja tekemistä riittää. Ajattelinkin nyt päivittää muutamasta tämän hetken polttavasta teemasta, omassa elämässäni siis. Muista asioista kun ei ole tietoa. Ihmettelin muun muassa kun koko viikkona ei ole juurikaan postia kuulunut, kunnes minua valaistiin, että Postilla on lakkoiltu. "Etkö lue uutisia?!" No missä välissä, etenkään kun helmikuuhun asti tuleva Turkkari ei ole tipahtanut tuosta postiluukusta!!
1. Muutto
Edistyy. Olohuonekin näyttää jo olohuoneelta nyt kun sohva on kaivettu esiin laatikoiden alta ja televisio on toiminnassa. Itseasiassa tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu siinä sohvalla istuen. Tänään työn touhussa tämän asian parissa on ollut Isäntä sekä mun veli, joka asuu nykyään tossa 10 minuutin ajomatkan päässä.
2. Lili
Lili on kehittynyt ihan hirmuisesti. Se on ihan käsittämätöntä! Teitä varmaan kiinnostaa ihan tajuttomasti kun kerron, että meidän tyttö on ihan hirmu fiksu ja on löytänyt oman nyrkkinsäkin jo. Yksityiskohtia ei siis sen enempää, mutta on se arki ihan tajuttomasti ihanampaa kun tyttö hymyilee (muutenkin kun kakatessa), juttelee ja heiluttelee käsiään. Yönsä Lili nukkuu hyvin sitten kun hän joskus vihdoin nukahtaa, eli siinä 00-03 aikoihin. Kerran hän oli yöunilla jo 23.00! Tämä yökyöpeli-ominaisuus ei kyllä yhtään yllätä, sillä molemmat vanhemmat ovat vahvasti iltaihmisiä ja myös tytär näyttää sopivan samaan muottiin: illat valvotaan ja aamut nukutaan. Harmi on vain se, että isä-ihmisen pitää käydä töissä ja työajat eivät ole liukuvat.
Päiväsaikaan Lili nukkuu pääasiassa vaunuissa kun lähdetään ulkoilemaan. Sisällä kotona unet ovat usein hyvin pätkittäisiä ja pinnallisia, joten ollaan oikeastaan joka päivä käyty jossain pyörimässä. Lili on hyvin tottunut kaikenlaisiin ääniin ja meteliin, joten hän ei todellakaan herää kovinkaan herkästi. Tämä on kiva, sillä myöskään kotona ei toistaiseksi ainakaan tarvitse olla hiiren hiljaa Lilin nukkuessa niiden pätkäunienkaan aikana. To do-listalla on vielä parvekkeella nukuttaminen ja se pitäisikin testata. Tämä helpottuu huomattavasti nyt kun laatikot on vähentynyt niin, että vaunut on oikeasti mahdollista saada sieltä eteisestä parvekkeelle.
3. Sosialisoituminen
Olen todella sosiaaliriippuvainen ihminen. Eniten tässä muutossa pelkäsin sitä, että olen täällä yksin kotona ja iltapäivällä Isännän kotiutuessa Isäntä on ainut aikuinen ihmiskontakti koko päivänä. Joka päivä. Tästä kärsisin sekä minä, että ennen kaikkea Isäntä. Luojan kiitos näin ei kuitenkaan ole käynyt ja tähän asiaan on suuresti vaikuttanut kaksi asiaa: Lili ja Facebook.
Mikä olisi parempi syy tavata uusia ihmisiä kun lapsi? Voin kertoa, että ei mikään. Edes opiskelu. Äitiys on niin suuri muutos elämässä ja äitiysloma niin uudenlainen tilanne, että todella moni samassa tilanteessa oleva haluaa löytää muita samassa tilanteessa olevia. Sen lisäksi, että äidit saavat seuraa toisistaan, myös lapset saavat seuraa toisistaan. Ei ehkä vielä tämän ikäisenä (2kk), mutta varmasti myöhemmin. Facebookissa on erilaisia ryhmiä monen ikäisten vauvojen ja lasten vanhemmille, eri ajatusmaailman omaaville vanhemmille ja eri seudulla asuville vanhemmille. Tätä kautta itsekin löysin heti muutaman todella mukavalta tuntuvan äiti-ihmisen ja viittä vaille äiti-ihmisen. Tämä on todella vauhdittanut Vantaalle kotiutumista: vaikka tavarat ovat seisseet muuttolaatikoissa, äidin pääkoppa on pysynyt melko skarppina (niitä tavallisia äitiyteen liittyviä unohduksia ei lasketa) ja arki suhteellisen kiireisenä. Myös Isäntä on ollut tyytyväinen kun minulla on riittänyt tekemistä, sillä mitä enemmän minun tekemiseni kohdistuvat muualle Isännän ollessa töissä, sitä enemmän Isäntä saa olla rauhassa tullessaan töistä kotiin. Jos olisin kotona kaikki päivät, kaipaisin tietenkin tekemistä Isännän tullessa iltapäivällä kotiin.
Kaiken kaikkiaan olen todella yllättynyt siitä, miten vähän muuttolaatikot ovat minua ahdistaneet ja vielä enemmän yllättynyt siitä, että olen jo tavannut fiksuja ja todella mukavan oloisia ihmisiä, joiden kanssa aika kuluu ja joiden seurassa viihdyn todella hyvin. Väitän, että muutto uudelle paikkakunnalle on tietyllä tavalla loppujen lopuksi jopa helpompaa pienen vauvan kanssa, sillä sosiaalisten suhteiden luominen helpottuu paljon, kun on niin suuri yhdistävä tekijä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ainakin tänne pääkaupunkiseudulle, sillä lapsia ja vauvoja täällä riittää.
Ihanaa on myös huomata, että nyt jo ensimmäisen viikon aikana ollaan tavattu myös Raumalaisia kavereita, jotka ei sentään ainakaan vielä ole meitä unohtaneet. Ihanaa on myös se, että molemmat veljeni asuvat lähistöllä. Ihan hassua huomata kuinka paljon niiden seuraa on tietämättään kaivannut. Vähän kun veljeni totesi syödessään äidin tekemää kanagratiinia: "en muistanutkaan kuinka paljon olen tätä kaivannut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti