Isäntä on yleisesti kovin suvaitsevainen ja on menossa mukana, mihin milloinkin ollaan sitten menossakaan. Yksi sana on kuitenkin sellainen, jonka kuuleminen nostattaa Isännälle tuskahien pintaan. Etenkin jos kyse on siitä, että kyseiseen paikkaan pitäisi mennä, sanan kuulemisesta alkaa sellainen tuskaisuutta ilmaiseva tuhina, joka loppuu joko siihen kun Isäntä varmistuu, että asia on unohdettu, tai siihen, että päästään reissulta kotiin. Itseasiassa, se ei välttämättä lopu edes siihen, kun päästään kotiin, sillä tämä sana on IKEA.
Se on petollinen paikka. Ensinnäkin, sieltä tarttuu mukaan aina jotain, mitä ei ollut tarkoitus ostaa. Toiseksi, jostain syystä kaikki tuntevat niiden valikoiman käytännössä ulkoa, joten aina niillä on jotain mitä tarvitsisi. Lisäksi niiden tuotteet on monissa asioissa ihan oikeasti hemmetin käytännöllisiä ja useimmiten vielä edullisia. Toki ne pitää itse kasata.
En itsekään ole mikään IKEA-fani, enkä halua kotini näyttävän samalta kun niiden huonekaluesittelyssä. Useimmiten juoksen kaupan läpi niin nopeasti kuin pystyn (eli aika hitaasti, koska ne kaikki todelliset shoppailijat siellä) ja haen sieltä ainoastaan sen, mitä lähdin hakemaan. Ja joskus jotain muutakin. Mitä sieltä tällä kertaa lähdettiin hakemaan, oli veitsiteline. Sellainen seinään kiinnitettävä magneetti. Se on ihan ehdoton.
Mukaan tuli myös olohuoneen kattolamppu, joka kuitenkin oikeasti tarvittiin myös ja lamppuja. Ja yksi laatikko. Vähällä siis päästiin! Ja Isäntä oli onneissaan kun ei tarvinut kasata mitään. Jotenkin se valmis tuote on tuollaiselle insinöörille kovin tärkeää. Sillon kun ostettiin sohvapöytä Kodin Ykkösestä, niin meinasi Isäntä laittaa bileet pystyyn, kun se oli valmiiksi kasassa, eikä tarvinnut koota mitään. Kyllä sen kunniaksi viskit otettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti