Vauvakupla nro 3

Voihan vauva. 

Vauvakupla on kovin erilaista ensimmäisen lapsen ja kolmannen lapsen kanssa. Lilin ja kuopuksen välillä on 9 vuotta ja se näkyy ja tuntuu. Unen katkonaisuuden tiedostaa päivittäisissä askareissa ja aivotoiminnassa erittäin hyvin, vaikka vauva lähtökohtaisesti nukkuu yöt todella hyvin. Vauva nukkuu yöt ja syö noin kolmen tunnin välein, joten sen suhteen ei todellakaan ole valittamista. Vauva nukkuu vielä vieressä, joten syöttäminen käy helposti ja valvottaa hyvin vähän.

Vauva on kertakaikkiaan ihana. Hän on perustyytyväinen möllöttäjä, joka itkee lähtökohtaisesti vain, jos jotain on vialla. Hän tykkää olla sylissä ja herää herkästi, kun hänet lasketaan sylistä pois. Hän pitää lämpimästä ja syö hyvin. Hän kasvaa hirmuista vauhtia, eikä hän näin 3 viikon ikäisenä oikeastaan edes näytä vastasyntyneeltä. Silmät selällään hän ihmettelee ympäristöään ja nostaa päätä jo kovasti. Mahalleen kun hänet laittaa, hän nostaa käsillään ja käännähtää takaisin selälleen. Hieman hänellä on ylijäntevyyttä havaittavissa, joten olen melko varma että neuvolassa tätä aletaan seurata. Näin kävi myös Manun kanssa.

Vielä on toisinaan jopa voinut "nauttia" vauvakuplasta, kun Isäntä on isyyslomalla ja hän on pitkälti hoitanut Manua, joten itse ei ole tarvinnut joka suuntaan revetä vauvan kanssa. Enää viikko tätä luksusta ja arki koittaa. Vauva on kyllä sellainen, että sitä voisi koko päivän tuijotella. Vauva sylissä sohvalla menee itse kullakin helposti tunti tai kaksi, ihan vain ollessa, kun ei muka liikkuakaan voi.

Lili otti vauvan vastaan yllättävästi. Lili ei ole mikään hoivaaja-luonne, eikä erityisemmin pidä pikkulapsista väliä, joten Manun synnyttyä hän katsoi vauvaa hetken ja sen jälkeen hän olikin jo nähnyt tarpeeksi. Pari kertaa hän toi vauva-Manulle leluja, mutta siinäpä se kiinnostus Manua kohtaan jotakuinkin oli. Lilin kiinnostus Manua kohtaan heräsi oikeastaan vasta Manun täytettyä vuoden. Nythän ne touhuvat yhdessä jo kaikenlaista ja niiden yhteisiä touhuja ja hersyvää naurua on ihana seurata. Tällä kertaa kuitenkin Lili ihasteli vauvaa ja toisinaan pyytää vauvaa jopa syliin. Nyt muutaman viikon jälkeen uutuuden viehätys on jo laantunut, eikä hän välttämättä enää muista vauvaa esitellä, mutta mielellään edelleen vauvaa sylittelee sohvalla.

Synnäriltä tullessamme Manu ei halunnut nähdä koko vauvaa, eikä myöskään äitiä. Hänen mielestään iskä riittää hänelle oikein hyvin ja äiti voi vauvoineen palata sinne mistä tulikin. Nopeasti hän kuitenkin antoi äidille poissaolot anteeksi ja muutaman päivän sisään hän alkoi itse vauvastakin kiinnostua. Annoimme hänen ottaa aikansa, eikä hänelle yritetty vauvaa tuputtaa. Nyt hän käy vauvaa hellästi silittelemässä ja on vauvasta toisinaan kovasti kiinnostunutkin. Toki kovakouraista taaperoa on jatkuvasti seurattava, mutta enemmän hän tällä hetkellä tuo vauvalle leluja, kun yrittää sitä leluilla satuttaa. 

Nalakin on ottanut vauvan vastaan hyvin. Välillä hän käy nuuhkimassa ja tuomassa sille leluja. Mufasakin uskaltaa vielä tulla rohkeasti vauvan lähelle ja öisin nukkuu usein vauvan jalkopäässä. 

Kaikenkaikkiaan vauva on otettu meillä vastaan oikein hyvin ja hän on ihanasti sulautunut osaksi perhettä. 

Erään työkaverini (nykyään jo aikuisilla) lapsilla on 1,5 vuoden ikäero ja hän kertoi, että heillä helpotti todella paljon, kun pienempi täytti vuoden. Tiedustelin, että minkäslaista se elämä sitä ennen oli, niin hän ei kuulemma oikein muistanut siitä mitään. Olin etukäteen varautunut kaikkein pahimpaan ja ajatellut, että tämä kahden pienen lapsen kanssa arjen pyörittäminen on pelkkää selviytymistä, taistelua ja hermojen menetystä. Tämän vuoksi olin jotenkin hyvin hämmentynyt nukuttaessani Manua ensimmäistä kertaa vauva sylissä ja siinä molempien pienten poikieni hakiessa unta tunsin aivan ihanan ja täydellisen rakkaudentäyteisen hetken. Vaikka näitä lapsia on jo useampia, se edelleen tuntuu hämmästyttävän ja yllättävän, kuinka paljon ne antavat. Vaikka arki on toisinaan täydellistä kaaosta ja kämppä näyttää räjähtäneeltä epätoivoisista siivousyrityksistä huolimatta, ei tätä kuitenkaan mihinkään vaihtaisi.

Uimahallissa

Käytiin tänään ensimmäistä kertaa Lilin kanssa uimahallissa! Eilen illalla saatiin Lilin kummitäti kylään ja mietittiin mitä sitä sitten tehtäisiin. Jostain tuli puheeksi vauvauinti ja päätettiin sitten mennä Lilin kanssa uimaan. Suunnitteilla oli Myyrmäen uimahalli, mutta kun paikalle päästiin ja todettiin että se on kesälomalla, suunnattiinkin Martinlaakson uimahalliin.

En ole ikinä varmaan käynyt muualla kun Rauman uimahallissa, jonka olen mieltänyt jokseenkin pieneksi. Toki niitä muutamia kylpyläreissuja pienenä ei lasketa. Raumalla on sentään monta allasta, hyppyrit, liukumäet ja muut. Tuolla oli altaita tasan kaksi: pituusuintia varten ja lasten allas. Lasten altaassa vesi oli yllättävän kylmää, kun aiemmin ollaan oltu vauvauinnissa vanhustensäätiön lämpimässä altaassa. Tosin, Lili kävi juhannuksena myös lahdessa uimassa, eikä siinä ainakaan itku tullut, joten uskallettiin sitten sinne lasten altaaseenkin.

Lili tykkäsi ja hauskaa oli. Kauhean kauaa ei siellä oltu, kun Lilin alahuuli alkoi satunnaisesti väpättämään niin lähdettiin saunan kautta pois. Muutama sukelluskin saatiin otettua, vaikka kummitäti vähän kauhuissaan alkuun olikin. Isännän kanssa on ollut puhetta, että pitää käydä uimahallissa Lilin kanssa nyt kun vauvauinti on kesätauolla, mutta alkuun sairastettiin ja nyt ei olla saatu aikaiseksi. Oli kyllä hyvä käydä ensin jonkun toisen naispuolisen kanssa, että sain sinne pukuhuoneeseen ja suihkutiloihin hieman apukäsiä. Pitää ehkä seuraavaksi ottaa oma vati mukaan, tuolla kun ei ainakaan ollut oikeen mitään mihin lapsen voisi suihkutiloissa laskea, muuta kun se lattia.

Kovasti oli Martinlaakson mammat innoissaan pienestä uimarista ja ei meinattu pukuhuoneesta päästä lainkaan lähtemään kun niin Liliä ihastelivat. Oli myös tehokasta lapsenuuvutusta, meinaan kyllä uni maistui uinnin jälkeen!

Lentomatkustus vauvan kanssa, osa 2

Lentokentälle saapuessa kannattaa huomioida mahdollinen yö-/päiväuniaika. Kantorepussa on hyvä nukkua päiväunet, mutta kannattaa pitää mielessä, että aika usein turvatarkastuksessa pitää ottaa kantoreppu pois ja laittaa myös se läpivalaisusta. Ainoastaan kerran olen saanut pitää Manducan päällä ja aina Lili herää kun sen ottaa sieltä pois. Tavarat kannattaa ennakkoon järjestellä niin, että tietokone/tabletti ja nesteet pitää ottaa turvatarkastuksessa ulos laukusta. Nesteitä saa olla enintään 100ml pullossa ja nesteet on oltava minigrip-pussissa. Itse laitan muun muassa aina käsidesin ja meikkipussin kokonaisuudessaan yhteen pussiin ja Lilin hoitolaukusta sikkivoiteen, D-vitamiinitipat ja särkylääkkeen toiseen pussiin. Meillä on ollut aina särkylääkettä matkustamossa, mutta koskaan ei olla tarvittu. Joku sanoi joskus, että niin kauan kun aukile on auki, ei pitäisi painonvaihtelun ottaa lapsella korviin. Totuudesta en tiedä, mutta meillä ei ole ollut mitään ongelmaa Lilin korvien kanssa koneessa. Turvatarkastuksessa on lapsiperheille oma portti, joka tosin ei ole juurikaan sen nopeampi, mutta siinä on vähän enemmän tilaa ja liikkumavaraa. Ellei ole ihan aamun ensimmäisille lennoille menossa vaan vaikka vasta päivällä, turvatarkastuksissa on aika harvoin kuitenkaan ruuhkaa.

Minulla on aina ollut kentällä Lili Manducassa, joten en osaa sanoa tarkemmin rattaiden ottamisesta portille. Mahdollista kuitenkin on, että voit tuoda vauvan turvakaukalossa tai rattaissa portille asti ja portilta henkilökunta vie rattaat ja turvakaukalon ruumaan. Turvakaukalon voi saada ottaa sisälle matkustamoon jos koneessa on tilaa. Joka kerta kun me olemme matkustaneet, kone on ollut aivan täynnä, joten turvakaukalo ei olisi edes sinne mahtunut. Me olemme aina ihan suosiolla antaneet sen kaukalon ruumaan vietäväksi jo ennen turvatarkastusta, tosin aina suojapussissa: joko omassa airshells:ssä tai vaunujen tai rattaiden kanssa samassa. Ei ainakaan kukaan ole koskaan mitään sanonut, vaikka nytkin meillä oli turvakaukalo Emmaljungien kanssa samassa pussissa. Tosin oli aika työn ja tuskan takana saada ne mahtumaan samaan pussiin ja vaunuista piti irroittaa renkaat ja muutama muu osa ennen kun ne sopivat samaan pussiin.

Aikaa kannattaa varata tarpeeksi, vaikka siellä kentällä vähän joutuisikin odottamaan. Odottaminen on vauvan kanssa paljon kivempaa kun kiireessä juokseminen. Koneeseen pääsee ensimmäisenä Business-luokka ja Priority, sen jälkeen lapsiperheet ja sitten muut. Lapsiperheet pääsee siis ensimmäisten joukossa koneeseen. Jos olet vielä ollut niin ennakoiva, että olet ottanut paikan lentokoneen takaosasta, siellä on todella hyvin aikaa laittaa tavarat hyllylle, ottaa tärkeimmät pois kassista ja asettautua vauvan kanssa ihan rauhassa paikalleen. Lentoemoilta saa (yleensä pyytämättä) vauvalle turvavyön (ihan turhake) ja pelastusliivin, joskus jopa tyynyn. Turvavyön kanssa ne mielellään neuvovat, ellei ole ennen käyttänyt. Ellei ole lapselle sisävaatteiden lisäksi muuta puettavaa, kannattaa pyytää viltti, sillä siellä koneessa on pidemmän päälle todella vetoisaa ja ainakin meidän Lili on jo kaksi kertaa saanut flunssan lentokoneesta, vaikka olen koittanut olla todella varovainen! Nyt viimeksi oli collari-jumpsuit päällä koko lennon ja säästyttiin siltä hemmetin yskältä!

Nyt viimeksi tajusin ottaa lentokoneeseen Lilille kuulosuojaimet ja ne oli tosi hyvät! Ne kun laittoi päähän kun Lili nukahti niin ei haitannut naapurien naurunräkätys, välipalaleipien pussien rapina eikä kuulutukset Lilin unia. Suosittelen, etenkin jos lapsella on tapana herätä kovempiin, yhtäkkisiin ääniin. Myös lentokoneessa muuten on mahdollisuus vaipanvaihtoon ja niissä vessoissa on integroitu vaipanvaihto-taso. Ihan vaan tiedoksi.

Lili on vielä niin pieni, että hän viihtyy lentokoneessa kun on leluja, mahdollisesti jotain syötävää ja joku, joka hypyttää. Lentokoneen melko kova tasainen hurina ja mahdolliset pienet turbulenssit on tämän ikäiselle yllättävän rauhoittavia, joten ainakin Lili on verrattain nukahtanut lentokoneessa helposti ilman suurempia ongelmia. Vähän vanhemmille jotkut tabletille ladatut ohjelmat ja pelit voivat olla tosi käteviä, sillä aika tylsäähän siellä koneessa on. Lennon aikana pitää toki olla lentotila päällä, mutta kyllä ne ladatut ohjelmat silti toimii. Netflix ei.

Kannattaa tosiaan vähän etukäteen huomioida kohdepaikan ulkolämpötilaa ja varata lapselle sen mukaan vaatetta jo matkustamoon. Jos ulkona on kylmä, kannattaa varata mukaan jotain, minkä saa tarvittaessa nopeasti kiedottu lapsen päälle, mikäli perillä lentokoneesta poistutaan ulkokautta, kuten monesti tehdään. Itse koen, että se hetkellinen kuuma ei ole niin paha kun hetkellinen kylmä, joten olen aina varannut matkustamoon mielummin liikaa kun liian vähän vaatetta.

Mikäli vaunut tai rattaat on mukana Airshellsin isossa kuljetuslaatikossa, joillain lentokentillä se ei tule tavallisella baggage claim -hihnalla, vaan sen saa jostain sivuovesta tai alueelta, joka on merkitty esimerkiksi "bulky baggage" tai "special luggage" -termein. Voi olla joku nauhoin ympäröiy alue oven edessä ja jonkun oven takaa saattaa löytyä väliaikainen säilytystila, johon ne tulevat. Ellei omaa näy eikä kuulu, kannattaa käydä kysymässä henkilökunnalta. Joillain lentokentillä on myös erikseen baggage drop kyseisen laiselle matkatavaralle. Esimerkiksi Berliinissä meidän piti mennä erikseen toiselle portille viemään se vaunulaatikko omaan bulky baggage drop:iin. Ei ole kyllä muilla lentokentillä tullut samanlaista vastaan, joten epäilen kyseessä olevan poikkeuksellisen toimintatavan. Muuten se on otettu vastaan ihan siinä samassa baggage drop:ssa kun kaikki muutkin matkatavarat.

Matkustaminen on hauskaa ja  tekemällä oppii, joten siitä vaan kaikki matkoja varailemaan! Kysyä saa, jos kysymyksiä herää, vastailen mielelläni. On se matkustelu vauvan kanssa vähän erilaista, mutta ei välttämättä haastavampaa. Lapsiperheet huomioidaan usein hyvin ja saa ihan hassun erikoista kohtelua aina välillä. Esimerkiksi Berliinissä kun oltiin menossa viemään matkatavaroita baggage drop:iin, yksi mies tuli ottamaan meidät sieltä jonon välistä muutaman muun lapsiperheen kanssa omaan jonoon jonon kärkeen, jotta päästiin ihan ensimmäisten joukossa siirtymään turvatarkastukseen ja siitä portille.

Lentomatkustus vauvan kanssa, osa 1

Ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta pienen tietopaketin, kun on tässä tullut enemmän ja vähemmän lennetty vauvan kanssa. Lili on nyt siis 7kk ja on ollut lentokoneessa jo 5 kertaa plus vaihdot ja välilaskut. Oli kyllä hyötyä, että oltiin ensin koko porukalla ennen kun matkustin Lilin kanssa kaksin tänne Stuttgartiin. Oli ihan hyvä että oli jo vähän kokemusta vauvan kanssa lentomatkustelusta. Kirjoitan tämän nyt siitä näkökulmasta, että jos matkustaa kahdestaan vauvan kanssa, toki tätä voi hyödyntää myös perheen kesken matkustamiseen.

Aloitetaan ihan alusta, eli pakkaamisesta. Mukaan kannattaa pakata sen verran, mitä itse saa kannettua. Jos aikuisen lentolippuun sisältyy matkalaukku, myös vauvan ja sylilapsen lentolippuun sisältyy myös vauvalle oma matkalaukku. Lisäksi käsimatkatavaroita saa ottaa myös vauvalle oman. Siltin kannattaa tosiaan miettiä, mitä saa mahdollisesti yksin kannettua. Toki yleensä aina voi joltain pyytää apua, ja monesti sitä apua tarjotaankin. Itselläni idioottimaisen automaattinen vastaus avuntarjoukseen suomalaisittain tosin on "no thanks, I'm fine!".

Sylilapsen lentolippuun (yleensä maksaa aikuisen lipun päälle vajaa 10 euroa) sisältyy, että saa lisämaksutta ottaa mukaan lapselle turvaistuimen ja vaunut/rattaat. Mikäli jännittää edellä mainittujen kuljettamista lentokoneen ruumassa, sitä varten saa vuokrattua Airshells:ltä vakuutusyhtiöiden hyväksymiä kuljetuslaukkuja, jossa muun muassa meidän Emmaljungat, matkarattaat ja turvakaukalo on kulkeneet kivasti! Ne varataan netistä etukäteen, ohjeet tulee sähköpostiin ja Helsinki-Vantaalta ne saa noutaa nimeään vastaan Airpron toimistosta Terminaali 2:n alakerrasta. Ja ne vaunut kannattaa pakata vasta siinä juuri ennen matkatavaroiden luovutusta, sellaisen ison kassin kantaminen kun voi olla hankalaa.

Mikäli mahdollista, apu on varmasti tarpeen sinne lentokentälle saakka, ainakin jos sitä tavaraa on yhtään enempää. Jokin kantoreppu, meillä Manduca, on ihan ehdoton. Meillä Lili myös nukahtaa Manducaan, joten siinä on hyvä myös nukuttaa päiväunet, tämän ikäisellä kun niitä pakkaa olemaan aika paljon. Lentokentälle ja koneeseen on hyvä varata lapselle vaihtovaatteet, lisävaatteet, kevyemmät vaatteet ja vaipanvaihtovälineet. Kannattaa myös huomioida ulkolämpötila ja kohteen ulkolämpötila, sillä monilla lentokentillä pitää mennä koneesta kentälle ulkokautta. Lisäksi jos syödään jo kiinteitä, voi olla kätevää olla jotain maissinaksun tapaista mukana ihan ultimaattisen tylsyyden sattuessa. Lelut on kanssa näppäriä, ja meillä ihan ehdoton on ollut sellainen pehmokirja, jossa on roikkuva lehmä. Sen lehmän saa niin kätevästi lentokoneessa edessä olevan penkin selkänojassa olevan tarjottimen väliin niin, ettei Lili saa sitä kirjaa heitetty lattialle!

Tosi näppärä koneessa!

Vielä check in:stä sen verran, että jos saat valita paikan siinä check in:n yhteydessä, ensisijaisesti toki kannattaa valita sellainen paikka, joka on hätäpoistumistien yhteydessä. Meillä ei koskaan ole käynyt sellaista tuuria, joten seuraavana vinkkinä annan sen, että vaikka se ikkunapaikka on kuinka kiva, vauvan kanssa suosittelen ehdottomasti käytäväpaikkaa! Saa itselleen edes toiselta puolelta vähän lisätilaa ja tarvittaessa saa edes jonnekin (käytävälle) laskettu vauvan hetkeksi, jos pakottava tarve tulee. Myös jos imettää koneessa, lapsen jaloille (tai päälle) saa sivusuunnassa hieman enemmän tilaa ilman, että tissi on väkisin naapurin sylissä. Toiseksi, se paikka kannatta valita hieman taaempaa, sillä kun sinne koneeseen pääsee vauvan kanssa halutessaan ensimmäisten joukossa, siellä takana on hyvin aikaa laittaa kamat ylös ja asettua vauvan kanssa.

Viimisiä viedään

Lili oli tänään viimistä kertaa vauvauinnissa ennen reissua. Oltiin kahden vaiheilla sen nyt jo vähän helpottaneen flunssan vuoksi, mutta Lili on kuitenkin jo niin terve, että en nähnyt syytä olla menemättä. Lili pääsi ekan kerran kokeilemaan pintasukellusta ilman kannua ja nyt hän on viimein oppinut läiskyttelyn riemun. Koko uinnin ajan hän hakkasi innoissaan käsiä veteen niin, että äidinkin piti välillä pitää silmiä kiinni.

Muuten tämä päivä on ollut pakkailun suunnittelua ja tavaroiden hankintaa ja pyykkien pesua. Nyt pitäisi olla melkeen kaikki tarvittava kasassa. Ihan hassua kaivella kaapista hellevaatteita, mutta tähän aikaan vuodesta siellä Etelä-Saksassa on jo aika lämmintä aina välillä. Koitamme olla viemättä sinne mitään ylimääräistä, tai sellaista mitä sieltä saa. Helpommin sanottu kuin tehty. Äitini laitteli viime viikolla viestiä, että he olivat käyneet Lili-shoppailuilla ja siellä odottaa muun muassa pramea syöttötuoli ja matkasänky käyttäjää! Kovasti siellä Liliä jo odotellaan saapuvaksi!

Tein tänään kanapötköjä Lilille. Tein vähän soveltaen Simppeli Sormiruokakeittiön ohjetta ja ajattelin, että niitä on hyvä tarjota tässä ennen reissua, vaikka Lili niitä ei juuri söisikään. Huomenna pitää tehdä vielä jotain muutakin "perusruokaa", että on sitten suhteellisen helposti jotain tarjottavaa aina Lilille! Itsellenikin tein ruokaa valmiiksi ja toinen satsi sitäkin pitäisi vielä keksiä. Niitä kanapötköjä tuli ihan tajuttomasti, joten suuri osa niistä menee pakkaseen odottamaan paluutamme.

Huomenna kirjojen tiedot julkaistaan! Ihan todella mielenkiinnolla odotan kirjojen aiheita ja sitä, onko ne kenties jotain mistä saatan jo jotain tietää, vai onko aiheet ihan uusia. Todella huonosti kyllä Helsingin Yliopistossa järjestetään tämä kirjahomma verrattuna Turkuun, sillä ennakkotilausmahdollisuus on ainoastaan niin, että kirjat postitetaan. Jos siis ennakkotilaa, joutuu odottamaan kirjoja pidempään. Sen lisäksi kirjoja myydään ainoastaan yhdessä toimipisteessä, joten voitte kuvitella sen jonon, mikä siellä on koko keskiviikon. Itse meinasin mennä sinne vähän myöhemmin sen pahimman ruuhkan ehkä helpotettua, mutta olen varautunut hyvinkin pitkään jonoon. Kirjat julkaistaan (ja ennakkotilatut postitetaan) jo huomenna, mutta muuten ne on saatavilla vasta keskiviikkona. 

Nyt alkaa pieni olla sen verran väsy, että pakko painua nukuttamaan. Hyvää yötä!

 

Ja matka jatkuu

Aikamoista matkantekoa! Aamulla lentokentälle, puolilta päivin lähti lento, joka laskeutui paikallista aikaa 15.00, 16.15 lähti Kampista bussi Raumalle. Siinä välissä juoksin vielä Lilin kanssa kotona käymään yhden junanvälin aikana (10min) hakemaan turvakaukalo ja vaununrunko, että päästään Rauman linja-autoasemalta pois mikäli Isäntä on vielä matkan päällä. Siinä oli vähän hoppu ja muutaman juoksuaskeleenkin sain ottaa Lili kantorepussa.

Lentokoneessa se vasta lystiä oli!

Tämä bussi-järjestely koski siis minua ja Liliä. Päätettiin, että osa matkaporukasta menee Isännän kyydillä ja me mennään Lilin kanssa bussilla. Bussissa on vaivattomampi matkustaa vauvan kanssa kun tätä voi viihdyttää täällä matkustamossa ja pitää sylissä, tällä hetkellä kun Lili on kovin kärsimätön vaan istumaan turvakaukalossa matkan aikana. Näin myös Isäntä ja muut pääsevät joutuisammin Raumalle. Isäntä käy vielä matkallansa hakemassa kisut ja viemässä muut matkasakin kotiin.

Lili nukahti lentomatkan loppupuolella ja heräsi juuri kun menimme junaan. Siinä junassa mennessämme lentokentältä kodin kautta Helsinkiin joku pieni tummaihoinen tyttö ihastui kovasti Liliin ja kyseli jos mitä kysymyksiä: Miksi sinulla on vauva? Miksi se ei halua että sen hampaat näkyy kun se hymyilee? Saanko silittää sitä? Miten sinä sait tuon vauvan? (kun kerroin että mentiin ison mahan kanssa sairaalaan ja tultiin vauvan kanssa pois ja maha oli lähtenyt) Miksi se iso pippeli katkaistaan siellä sairaalassa? Syötätkö vauvaa? Mitä vauva syö? Syökö vauva tuttipullosta? Mistä tiedät että se on nälkäinen? Halusitko sinä vauvan? Ja niin edelleen... Oli muutamalla kanssamatkustajalla hymy herkässä kun parhaani mukaan yritin tytölle vastailla. Tytön äiti ei ilmeisesti puhunut suomea.

Lili oli jo bussimatkan alussa kovin väsynyt, mutta antoi unelle periksi vasta juuri ennen Turkua. Itsellä alkaa vähän olla tuskaista, sillä olen syönyt erittäin hiilaripitoisen aamiaisen Berliinin lentokentällä ja nälkä ja jano on ollut kova jo tunnin. Matkaa vielä melkeen toiset saman verran jäljellä. Isännän tiimi oli pysähtynyt syömään. Olen siitä vähän kateellinen. Lili nukkuu nyt sylissä kuulokkeet korvilla, ettei heti herää noihin kovaäänisiin kuulutuksiin. Ja ehkä nuo estää heräämästä myös tuohon mahan kurnintaan. Nälkä on kyllä paha!

Odotan niin jälleennäkemistä kisujen kanssa! On tämä bussimatkustelukin ihan virkistävää vaihtelua!

Puoli vuotta elämästäni

Lili. Hän on vaan maailman paras vauva. Hän on ihana, hän on kärsivällinen, hän on iloinen ja hän on aina innolla mukana. Hän itkee vähän ja harvoin ja hän vaan valloittaa hymyllään, ihanilla silmillään ja punaisella tukallaan!

Lili liikkuu jo lattialla epämääräisesti vähän joka suuntaan. Hän nousee hienosti suorien käsien varaan lattialla ja rakastaa seisoskelua. Hän seisoisikin niin kauan kun äiti jaksaisi häntä kannatella jaloillaan. Lilin suu venyy mitä leveimpää hymyyn aina kun äiti häntä jostain suorituksesta kehuu.

Maailman kauneinta musiikkia korville on se ihana hekottelu. Voisin kuunnella ikuisesti isännän ja Lilin pelleilyä sohvalla tai hoitopöydällä, kun pienokainen naureskelee. Isäntä tuntuu saavan tytön helpommin naureskelevaiseksi kuin minä. Vatsaan puhaltelu on hauskaa, kuten myös mitä erilaisemmat kukkuuleikit, kannibalismi-leikit (vauvan "syöminen"), poskien ja kaulan pussailu ja kaikki hurjimmat lentokoneleikit.

Lähes joka aamu herään siihen ku Lili herää. Ensimmäisen katsekontaktin saatuaan neiti väläyttää ehkä leveimmän hymyn ikinä. Voiko päivä oikeasti paremmin enää alkaa? Jopa erittäin aamuärtyisä Isäntä alkaa hymyillä heti aamusta viikonloppuisin kun Lili herää ennen Isäntää.

Tuntuu niin hölmöltä, miten raskausaikana koin erilaisia epäröintejä ja mietin, onko tämä nyt muka sitä mitä haluan ja olenko tähän valmis. Joka ikinen päivä tämän neidin syntymän jälkeen on ollut paras päivä ikinä. En ole koskaan nauttinut elämästäni niin kuin nautin nyt. Hassua, miten sitä ei vaan voi ymmärtää ennen kun sen kokee.

Onnea rakas Lili, tänään sinulle tuli tasan 6kk täyteen! Hullua miten nopeasti se aika menee! Juuri sain syliini kolme ja puolikiloisen pienen nyytin, joka ei tehnyt muuta kun pälyili ympärilleen ja itki nälän yllättäessä. Nyt minulla on jo melkein yhdeksänkiloinen pieni ja jäntevä tyttö, joka naureskelee, juttelee, liikkuu ja istuu kanssamme pöydän ääressä. Olet rakkain ikinä! <3

pöydän ääressä

Aloitettiin Lilillä "kiinteät" viiden kuukauden iässä. Monissa ohjeissa lukee, että ensin annetaan teelusikallinen, toisena päivänä kaksi, kolmantena kolme ja sitä seuraavana otetaan siihen toinen ruokalaji oheen.

Kysympä vaan, että missä ihmeen fantasiamaailmassa se onnistuu noin?!?

Ensin Lili sai porkkanaa, joka ei maistunut kertaakaan edes sitä yhtä teelusikallista. Seuraavaksi bataattia, jolla sama juttu. "Kokeile hedelmäsoseita, ne on makeampia", joku sanoi. Kokeilin. Joka ainoasta hedelmäsoseesta Lili on kyökännyt, saanut vilunväreitä, vääntänyt naamansa irvistykseen ja sen jälkeen kieltäytynyt ottamasta lisää. Kieltäytyminen tapahtuu niin, että laitetaan yläikenet ja ylähuuli alahuulen päälle. Voin kertoa, että siitä ei lusikka väkisin läpi mene. Riemuvoitto oli kun sain kerran annettua banaania noin kaksi teelusikallista niin, että mahaan asti meni ainakin se yksi teelusikallinen!

Tein Lilille hihallisen ruokalapun. Halvemmalla tosin pääsee kun
ostaa tällasen kaupasta.

Ensin ihmettelin, sitten turhauduin ja nyt olen hälläväliä -asenteella. Kai se joskus alkaa syödä. Tähän asti maito on riittänyt hyvin, joten kai se jatkossakin riittää. Tai niin kauan, kunnes ne kiinteät alkaa upota. Ei tuota nälässäkään voi pitää, eikä sitä oikeen voi pakkosyöttääkään. Toistaiseksi olen koittanut pitää jokaisen ruokailuhetken mahdollisimman mukavana, sillä en usko tämän ainakaan helpottuvan, jos Lili kieltäytyy jo tulemasta pöydän ääreen.

Sottasta puuhaa

Soseita olen nyt kokeillut noin kymmentä erilaista, eikä mikään uppoa. Ei uppoa myöskään banaani, päärynä, eikä puuro. D-vitamiinitippoja kyllä uppoisi lusikasta, niitä vaan ei saa enempää antaa.
Kaikkein mieluisin juttu on kurkunpalat ja niitä annankin aina ruokailun päätteeksi pitääkseni tapahtuman mukavana. Nyt on alkanut myös maissinaksut upota. Kerran Lili sai imeskellä varrasleipää, se maistui myös. Riisi ei ikinä päässyt suuhun asti, eikä päärynäpalatkaan olleet suurta herkkua. Luulen siis, että sormiruokailu on meidän juttu. Ei auta kun antaa neidille sormin syötäviä paloja, sillä lusikasta ei tunnu uppoavan mikään. Lusikka kyllä menee suuhun, ellei siinä ole mitään. Neiti kyllä tarkistaa lusikan hyvin skeptisesti ja tarkkaan, ettei vahingossa sen ensimmäisen yllärin jälkeen tulee lisäyllätyksiä.

Varrasleipä rapsutti ikeniäkin varmaan kivasti.

Siinäpä tämän kuun saavutukset kiinteiden osalta. Olen kyllä kovin tyytyväinen, että aloitettiin jo sillon viisikuisena ja tiedän nyt mitä on tuleman. Jos tämä olisi yllättänyt vasta puolivuotiaana, kun suositusten mukaan "kaikki lapset tarvitsevat kiinteitä lisäruokia viimeistään puolen vuoden iästä lähtien", olisin varmaan oikeasti hätääntynyt. Vaikea on antaa kiinteitä lisäruokia, ellei ne maistu. Nyt olen kuitenkin päässyt jo suurimman järkytyksen yli ja tullut siihen tulokseen, että kai ne kaikki lapset joskus kiinnostuu ruuasta. Sitä odotellessa. Ainakin ollaan päästy jo kokeilemaan eri ruokalajeja, eikä toistaiseksi mistäkään ole tullut mitään oireita.

ZzZz

Lukemattoman muun vauvan tavoin Lilillä oli tapana nukahtaa tissille. Jo aiemmin, noin 4,5 kuukauden iässä kun Lilin rytmi alkoi selkiintyä ja nukkumaanmenoaika alkoi lähes joka ilta olla siinä 23 aikaan, otettiin Lilin iltaan iltarutiini. Ideana oli, että se on joku sellanen, joka toistuu joka ilta ja joka viestii Lilille, että nyt on aika mennä yöunille.

Meidän iltarutiiniin kuuluu ensimmäisenä vaipan vaihto ja yöpuvun laittaminen. Seuraavaksi on hammaspesu meidän hampaidenpesu -harjoittelusetillä. Koska hampaita ei vieläkään ole, käytetään edelleen sitä ensimmäistä kuminystyrä-osaa. Lili avaa ihanasti suun aina kun "hammasharja" lähestyy. Seuraavaksi luetaan iltasatu. Lili harvoin jaksaa sitä iltasatua kuunnella ja usein hän vaan kiljahtelee sadun päälle. Itse luen aika usein jotain loruja ja Isäntä lukee jonkun lyhyen tarinan meidän 365 lorua ja tarinaa -kirjasta. Lopuksi sammutetaan valoja ja mennään sänkyyn. Lili saa sänkyyn harson ja pääsee tissille.

Suurimmaksi osaksi lorut on tosi tyhmiä ja tarinat myös. En kyllä suosittele.

Tämä on kyllä ollut hauska, vaikka varmasti tavallaan turha.
Meillä ollut paljon käytössä.

Tuo iltarutiini on todella hyvä! Ja Lilille tärkeä. Oltiin Isännän siskolla yötä kun Lili ei millään meinannut nukahtaa. Puolitoista tuntia yritin saada Liliä unille. Kun kello lähestyi puoltayötä, Isäntä luki Berliini -matkaoppaasta Lilille iltasaduksi hotellikuvauksen ja sammutti Lilin kanssa keittiöstä valon. Tämän jälkeen meni ehkä minuutti kun neiti oli unessa.

Tuosta iltasyötöstä kuitenkin tuli aikamoista sählinkiä. Lili oli hetken tissillä, kääntyi pois, heilui aikansa, otti taas pienen hörpyn, sättäsi taas omiaan ja saattoi mennä yli tunti ennen kun hän viimein söi itsensä uneen. Olin koko ajan sängyssä "jumissa" Lilin kanssa, joka ainut ilta. Kun käytiin uniluennolla ja sain sieltä vinkkejä, päätin koittaa opettaa Liliä nukahtamaan itsekseen. Syynä oli tämä iltasäätö ja se, että ajattelin että siitä saattaisi pidemmän päälle olla Lilille itselleen hyötyä. Isäntä nukahtaa aina kun laittaa silmät kiinni ja minä vaadin aina juuri tietyn väsymystilan ja silti saatan pyöriä sängyssä tuntikaupalla ennen kun saan unen päästä kiinni. Mietin, että johtuuko tämä vain yksilöllisistä ominaisuuksista vai siitä, että minulla on joskus pienenä jäänyt oppimatta nukahtamisen jalo taito.

Halusin mahdollisimman lempeän keinon, joka sisältää mahdollisimman vähän huudatusta ja mahdollistaa sen, että voin lohduttaa Liliä. Ei siis niin, että Lili huoneeseen, ovi kiinni ja huutakoon siellä. Nukumme perhepedissä ja olin aiemmin ollut aina läsnä kun Lili nukahtaa. Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Helin oppien mukaan puutuin Lilin itkuun vaiheittain. Kun Lili ensimmäisen kerran kääntyi pois tissiltä niin, ettei hän sitä enää heti huolinut, hän ei sitä enää sinä iltana saanut. Tarkoitus oli puuttua vaiheittain itkuun. Ensin unilauseella ("Ei hätää, äiti on tässä./Nuku vaan, äiti on tässä."), sitten unilelulla (jota meillä ei ole käytössä), tassuttelulla (ei toimi meillä yhtään), syliin nostolla ja näin rauhoittelulla (kun rauhottuu, lasketaan takaisin alas) ja vasta ihan viimeiseksi rinnalla.

Lilillä meni hetki ennen kun hän tajusi, että hän ei enää tissiä saa. Se oli ihan kamalaa. Lili itkeskeli ja yritti pahimmillaan oikeen nousta itse tissille ja oli kyllä niin pienestä kiinni, etten raukalle heltynyt. Käytännössä meillä oli käytössä unilause ja kerran nostin Lilin syliin rauhottumaan ja laskin alas. Ensimmäisenä yönä Lili itkeskeli 50 minuuttia, kunnes lopulta nukahti imeskellen harsoa ja minun toistellessa unilausetta taustalla. Vaikka hän rinnalle kaipasi, oli ihanaa kun sain olla koko ajan vieressä ja lohduttaa pientä. Tämä helpotti toimintaa itsellenikin kun olin vieressä ja halailin pientä. Ei hän yhtäjaksoisesti kuitenkaan itkenut, mutta piti sellaista "käninää".

Seuraava ilta kun tuli, vedin jo valmiiksi syvään henkeä ja katsoin Isäntää anovasti. Ihan kun hän olisi jotain voinut tehdä. Menin iltarutiinin jälkeen Lilin kanssa makuuhuoneeseen, otin Lilin rinnalle ja taas kun hän ei enää sitä huolinut, se laitettiin pois. Lili piti 20 minuuttia samanlaista käninää kun edellisenä iltana ja kerran katsoi minua hieman kysyvästi. Sen jälkeen käninä loppui kun seinään ja Lili hengaili 40 minuuttia selällään leikkien varpaillaan hyvin rauhallisesti välillä jokellellen, lopulta päätään käännellen ja unta hakien ja lopulta nukahti kaikessa rauhallisuudessa. Katsoin vieressä makaavaa Isäntää todella kysyvästi. Olimme Isännän kanssa vielä kuiskailleet toisillemme siinä vieressä ollessamme. Isäntäkin oli ihmeissään: "Nukahtiko se!?"

Kolmantena iltana emme olleet edes kotona, vaan olimme Isäni luona Raumalla. Iltarutiinin jälkeen sänkyyn, Lili rinnalle ja kun Lili irroitti rinnasta, meni 15 minuuttia kun neiti nukahti kaikessa rauhallisuudessa, ilman yhtään itkua tai käninää. Voiko olla?

Nyt, melkeen kaksi viikkoa myöhemmin Lili on joka ilta nukahtanut itsekseen kaikessa rauhallisuudessa. Kerran hänelle tuli pikainen itku, joka vaati syliin nostoa ja laskua, mutta uskon sen johtuvan siitä, kun Isäntä oli pitkästä aikaa poissa kotoa, eikä hän päässyt illalla iskän syliin. Ihan käsittämätöntä. Kyllähän Heli sanoi, että vauva on helpoin opettaa nukahtamaan itsekseen 4-6kk iässä ja että tuloksia tulee yleensä aika nopeasti, mutta en minä olisi ikinä uskonut, että kahden yön jälkeen meillä nukahdetaan täysin ongelmitta ihan itsekseen ilman tissiä. Voi mitä luksusta oli, kun äitini oli täällä kylässä ja pääsin Lilin nukuttamisen jälkeen itsekin vielä pois sängystä. Pelattiin keittiössä Isännän ja äitini kanssa heputusta.

Nyt Lilin ilta on aikaistunut sen verran, että yöunille Lili menee kymmeneltä. Nukahtaminen usein kestää vaihtelevasti parista minuutista puoleen tuntiin ja olen aina ollut Lilin vieressä nukahtamiseen asti. En tosin usko, että Lili vaatisi minun läsnäoloani, mutta en itse tykkää nukahtaa yksin ja Isäntä tulee lähes poikkeuksetta samanaikaisesti sänkyyn kanssani, ihan vaan koska yksin nukahtaminen on ihan pepusta. Lili on muutaman kerran herännyt niin, että en ole ollut siinä vieressä ja hän on hienosti nukahtanut uudelleen ihan itsekseen. Vaikka se ensimmäinen yö oli kamala, niin kyllä se kannatti!

Kaksin

Oltiin taas Lilin kanssa kaksin reissussa. Sen lähtöhäsän jälkeen kaksin vauvan kanssa reissaaminen on jotenkin terapeuttista. Siinä on joku oma juttunsa. Kaiken muun lisäksi se parantaa ongelmanratkaisukykyä ja siinä jos jossain oppii oikeasti tuntemaan lapsensa, sen reaktiot eri tilanteissa ja mikä kikka mihinkin tilanteeseen parhaiten toimii.

Kun lähtee vauvan kanssa kahdestaan mihin tahansa, tavaraa on hyvä olla sen verran mitä itse saa yksin kerralla kuskattua, se vauva mukaanlukien. Tarkat aikataulut kannattaa unohtaa täysin ja matkaan kannattaa lähteä avoimin mielin. Stressiaivot kannattaa myös jättää sinne kotinarikkaan.

Toisin kun moni kuvittelee, meilläkään ei todellakaan aina viihdytä autossa. Autossa on tylsää olla hereillä ja pikapysähdyksistä harvoin on enää nykyään apua. Koska omat hermoni eivät kestä käytännössä yhtään vauvan huudattamista, vauvan viihdytys- ja rauhoittamiskeinoja on oltava takataskussa. Ne selviää oman vauvan kanssa kokeilemalla. Aina ei todella auta mikään, mutta ei se vauva siitä huutamisesta rikki mene. Hikoo vaan hemmetisti ja nostaa omaa stressitasoa. Siksi ne stressiaivot on tässä kohtaa hyvät siellä kotinarikassa. 

Näitä viihdytys- ja rauhoittamiskeinoja ovat mm. harso, käsi, erilaiset lelut ja iPad (kyllä, mihin tämä maailma on menossa eikä ihme että nykynuoret on niin pilalla). Tällä reissulla Lilin hermostuessa laitoin ison harson turvakaukalon yli ja se auttoi ihan yllättävän paljon! Jossain kohtaa kurkkasin sinne harson alle niin neiti leikki siellä tyytyväisenä Lionelilla. Enempää en uskaltanut kurkkia, ettei neiti hermostu. Myös radiolla voi vaikuttaa ja joissain tilanteissa vauvaa rauhoittaa (toisissa tilanteissa ärsyttää) äidin ääni. Voi lauleskella vaikka radion mukana. Tai sitten ei. Kannattaa välttää ylipukemista autoon, sillä kuuma on aika ikävä tuntemus. Lämpöpussi on kätevä! Matkan tekoon on hyvä varata aikaa, sillä pysähdyksiä voi tulla suunniteltua enemmän tai vähemmän. Ei oikeastaan kannata suunnitella juurikaan mitään. Menee vaan sen mukaan miltä tilanne näyttää.

Matkan vaiheita: Lionel, taianomainen harsoviritys ja alakuvissa reissuviihdykettä.

Yleisesti meidän matkat menee ihan kivasti. Me ollaan tosin harjoteltu aika paljon. Näissä kaksinmatkoissa ihan parasta on läsnäolo ja ihmisten näkeminen. Kun vauvan kanssa on poissa kotoa, sen kanssa on jotenkin automaattisesti ihan eri tavalla läsnä. Ei katsota telkkaria, ripusteta pyykkiä tai tehdä ruokaa kuten kotona. Vauva on sitterin sijaan paljon sylissä ja lattialla pyöriessäänkin tulee usein istuttu siinä vieressä tai leikiteltyä. Nyt oltiin kaksi yötä poissa kotoa ja kyllä nyt koti tuntuu kodilta.

Tämä on kyllä maailman paras matkatoveri. Siitä on ihan hirmuisesti seuraa ja sille voi rupatella oikeastaan mitä vaan. Matkanteko on rauhallista ja väkisinkin aikataulutonta. Kahvillekin mentäessä on paljon fiksumman näköistä istuskella kahvilassa vauvan kanssa kuin yksin. Kaiken lisäksi tottuu vauvakin esimerkiksi nukahtamaan erilaisissa ympäristöissä ja näkemään erinäköisiä ihmisiä.

Ps. Isäntäkin taisi järkyttyä eilisestä kirjoituksesta, käytiin meinaan seuraava keskustelu tänään facebook-messengerissä:

Pikakelattu viikonloppu

Pitkäksi ja tylsäksi viikonlopuksi suunniteltu viime viikonloppu sisälsi yllättävän paljon actionia ja se sujahti ohi merkillisen nopeasti. Lähdettiin Isännän ja Lilin kanssa perjantaina Isännän töiden jälkeen Raumalle. Tarkoitus oli viettää koko viikonloppu isäni luona, käydä läpi lapsuuden valokuviani, hengata rauhassa ja kuluttaa aikaa mahdollisimman tylsästi. No ideana hyvä, toteutus oli jotain muuta.

Koko homman tylsyys kaatui jo lähdön hetkellä. Kerrostalosta autoon piti Lilin ja tavaroiden lisäksi raahata kaksi kissaa tavaroineen, oltiinhan me koko viikonloppu poissa. Helpommin sanottu kuin tehty. Lähtö oli yhtä häsäämistä ja toiselle tiuskimista. Kun vihdoin saatiin kaikki autoon niin, ettei kissat joutuneet turhan pitkään odottamaan pienessä kopassaan, eikä Lili turvakaukalossaan päätin, että yhden yhtä tarkkaa aikataulua en tähän viikonloppuun halua.

Vauvan kanssa matkustaminen on jotenkin normaalia rennompaa. "Milloin olette täällä" -kysymykset voi normaalin kymmenen minuutin tarkkuuden sijaan kuitata sanomalla "ehkä kahdeksalta, tai kymmeneltä, riippuu montako kertaa joudutaan pysähtymään." Matkalla pysähtyminenkin on jotenkin rentouttavampaa, sillä pikapissan ja nopean aterian sijaan huoltoasemalla haahuillaan ja hengaillaan pidempään väsyttäen vauvaa, jotta se ehkä nukkuisi vielä matkalla. Yllättävää kyllä, tällaiselle kaiken etukäteen suunnittelevalle se on oikeasti todella mukavaa. Sellaista kiireetöntä reissaamista.

Oltiin aika myöhään perjantaina perillä. Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen Kuivalahdelle metsäkävelylle. Loppupäivä hujahti isovanhempien ja saunan merkeissä ja lopulta kello olikin jo myöhä ja syötiin myöhäinen päivällinen. Seuraavaksi olikin vuorossa sunnuntai, päivälenkki ja aika lähteä kohti kotia. Aikamoista. Jäi valokuvien katselukin kokonaan välistä.

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..."

Matkaseurana saatiin nauttia äitini seurasta, joka viihtyi meillä tämänaamuiseen asti ennen kun lähti takaisin kotiinsa Saksaan. Samointein häippäsi samalle seudulle koulutettavaksi Isäntä, tosin aikaisemmalla lennolla. Käytiin puolenpäivän aikaan saattamassa äitini lentokentälle ja juuri kun astuin kotiovesta sisään totesin Lilille, että nyt saadaankin tylsistyä ihan keskenämme koko loppu päivä. Meni ehkä kaksi minuuttia, kun Lilin kummisetä Brittein saarilta laittoi viestiä ja kertoi olevansa Suomessa. Keskenään tylsistymisen sijaan saadaankin nyt nauttia siis seurasta. Tuossa ne Lilin kanssa katsoo Extreme Makeoveria kun kirjoittelen tätä. Melkoista seuraa siis!
Ps. Rauma huomio! Tullaan huomenna Lilin kanssa sinne seudulle. Perjantaina takaisin!

pikku pallokala

Aikaisemmin kerroin meidän ensimmäisestä vauvauintikerrasta, joka oli hieman pettymys suurten odotusten vuoksi. No nyt ollaan jo melkeen konkareita, onhan uintikertoja takana jo huimat neljä kappaletta! Koska tänään oli se neljän kerta, ajattelin hieman kertoa mitä meidän uinneille kuuluu nykyään.

No niinhän siinä kävi, että sen "alkupettymyksen" jälkeen harrastuksesta on tullut oikein mukava! Lili on joka kerta enemmän ja enemmän siellä viihtynyt ja heti toisella uintikerralla meidän ryhmään tuli enemmän muitakin pikkuisia, joten nyt siellä on jo neljä ihan samanikäistä pientä vauvelia. Tästä johtuen se on myös hyvä vertaistukiryhmä vanhemmille, sillä monet on siellä samassa tilanteessa meidän kanssa, ihan vauvauinnin ulkopuolellakin. Ja myös kerta kerralta Lili uiskentelee enemmän, tänään se veti vedessä eteenpäin leluja kohti kun mikäkin pieni pallokala, tosin matomaisin liikkein.

Mitä siellä sitten tehdään? Tärkein juttu siellä on se, että siellä yhdessä oleskellaan vedessä japidetään hauskaa. Tärkeää on, että vanhemmilla on hymy kasvoilla, jolloin myös vauvalla on turvallinen olo: ei ole mitään hätää ja kaikki on kivaa. Siellä myös harjoitellaan eri otteita, joilla vauvaa vedessä pidetään: pystyote, vatsauintiote, selkäuintiote ja erilaisia käännöksiä. Nyt ollaan jo päästy vähän kannuttelemaankin, eli ämpärillä kaadetaan vettä ensin harteille ja sitten pään yli takaa eteen niin, että vauvalle tulee sukellusrefleksi.

Vauvauinti kestää puoli tuntia ja se on pienelle vauvalle oikeasti aika pitkä aika, sillä vauvauinti on aikamoista työtä tällaiselle pienelle. Ensimmäisillä kerroilla lähdettiin ennen loppulaulua pois, sillä Lili oli niin väsynyt uinnista. Edelleenkin se puoli tuntia on aika raskasta Lilille, mutta hymyssä suin ollaan loppuun asti jaksettu.

Vinkkejä vauvauintiin:

Kannattaa huolehtia, että vauvan perustarpeet (ruoka/uni) on hoidettu ennen vauvauintia. Meillä on ohjeistuksena, että pitäisi syödä 1-1,5 tuntia ennen uintia, jotta kakkavahingon todennäköisyys olisi pienimmillään. Tämä onnistuu helposti niin, että syöttää vauvan kotona, laittaa autoon ja ajaa paikalle, jolloin Lili nukkuu automatkan. Lili herää aina pukuhuoneessa oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun aletaan riisumaan vaatteita, mutta siellä pukuhuoneessa on niin lämmin, että ei ainakaan kertaakaan ole mielipaha yllättänyt.

Kannattaa hieman suunnitella miten paikalla hoitaa itsensä ja lapsen ensin altaalle ja sitten se pahin: altaalta pois. Ongelmaa ei ole, jos meinaa itse peseytyä vasta kotona, mutta itse olen joka kerta peseytynyt paikan päällä, jotta altaan veden vaikutukset omalla ihollani olisivat mahdollisimman minimaaliset. Vaivanani on siis atooppinen iho. Ensimmäinen kerta oli yhtä sättäystä kun koitin yhtäaikaisesti peseytyä itse ja pestä Lilin. Todella hyvä apuväline paikan päällä on turvakaukalo, jossa meillä on päällä Ikeassa myytävä kosteussuoja. Lili odottelee siinä vaippasillaan ensin kun äiti peseytyy, jonka jälkeen hän pääsee itse pesulle ennen uintia. Uinnin jälkeen Lili pestään ensin ja sen jälkeen Lili pääsee siihen turvakaukaloon pyyhe ympärillään odottelemaan kun äiti peseytyy. Myös isää (vie vauvan pukuhuoneen ulkopuolelle isälle) tai muuta vauvauintikaveria voi käyttää tarvittaessa apuna, mutta ellei apu ole saatavilla samassa pukuhuoneessa, myös tämä vaatii hieman suunnittelua. Meillä on tuolla myös Bumboja pesuhuoneessa, mutta kerran kokeilun jälkeen totesin Lilin reisien olevan kostean nihkeinä turhan mehevät kyseiseen istuimeen. Tästä syystä käytämme turvakaukaloa, joka meillä toimii hyvin. Suosittelen lämpimästi aina hoitamaan yhden kerrallaan: äidin ja vauvan. Jos yrittää samanaikaisesti riisua, peseytyä tai pukeutua, voi olla varma, että aikaa menee ja touhu on yhtä sähläystä.

Bumbossa voi hetken istuttaa pientäkin lasta. Kuva lainattu netistä.

Vauvauinnin jälkeen monet äidit menevät saunaan syöttämään vauvat ennen sen tarkempaa peseytymistä, joten ei kannata ihmetellä mikäli siellä saunassa on rivissä monta äitiä vauvat tissillä. Se on vaan hyvä paikka syöttää vauva rankan uinnin jälkeen: viime syötöstä on jo aikaa, saunassa on vedestä tulleen vauvan lämmin olla ja peseytyminen ja pukeminen on huomattavasti mukavampaa kylläisen vauvan kanssa. Saunassa ei tietenkään heitetä löylyä, kun siellä on vauvoja!

Mukaan kannattaa ottaa myös ylimääräinen pyyhe, joka meillä on joka kerta ollut todella hyödyllinen. Joskus Lili on pissannut pyyhkeeseen, toisen kerran se on ollut jo aivan märkä kun vauva pitäisi kuuman kosteassa pukuhuoneessa vielä saada kuivaksi ja joskus se on ollut kätevä pukuhuoneen pehmusteiden päällä. Vauva kannattaa pukea loppuun vasta pukuhuoneen ulkopuolella, jotta heti uinnin päälle ei tule hiki ennen siirtymistä kylmään ulkoilmaan. Näin siis talviaikaan.

Lili on niin ihanan reipas pieni kultakalanen, että hän on innolla kaikessa mukana eikä helposti harmistu. Ainoastaan kerran Lili on paikalla itkenyt ja se oli sen kerran kun hän ensimmäisellä kerralla hörppäsi kunnolla vettä henkeen. Äiti meinasi pyörtyä kauhusta, mutta se ei kuulemma haittaa jos vauva hörppää vettä. Tänään Lili ensimmäistä kertaa bongaili vedessä kelluvia leluja, ui niitä kohti ja yritti tarttua niihin. Myös monille hankala selkäuinti korvat veden alla sujuu Lililtä hyvin. Kivointa ikinä on uida selkää lötköpötkö-tunnelista ja imeskellä sormista vettä samanaikaisesti. Tytöille tavalliseen tapaan myös Lililtä onnistuu multi tasking. Olisin halunnut tähän jonkun ihanan tuoreen uintikuvan meidän pallokalasesta, mutta koska altaan puolelle puhelimen kuljettaminen on vähintäänkin hankalaa, mitään ennen näkemätöntä kuvaa ei ole saatavilla. Tästä syystä laitan sen saman, joka on täällä blogissa ennenkin nähty.

Kuvan vauva liittyy tapaukseen.

Muka ongelmia

Lili nukkuu aika hyvin. Yöt alkaa 23-01 ja melkein aina hän nukkuu muutamalla syötöllä ja heräilee 9.30-11. Tottuneesti hän nukahtaa yöunille aina rinnalle. Meillä ei ole myöskään ollut sen suurempia ongelmia päiväunien kanssa. Lilin saa nukutettua syliin, vaunuihin, autoon ja tissille, mutta yksikseen hän ei nukahda. Ostettiin vastikään soiva mobile, sillä muiden kokemuksia luettuani ja ohjeistuksia kuunneltuani luulin, että tämän pitäsi alkaa jo nukahtamaan itsekseen. Ajattelin että Lilin saisi helpommin opetettua nukahtamaan päiväunille sänkyynsä mobilen alle. Paskat.

Unikoulun voi kuulemma aloittaa 4-6kk iässä, joten ajattelin, että nyt kohta viiskuisena voisin alkaa Liliä totuttamaan siihen omaan sänkyyn ja yksikseen nukahtamiseen. Yöt hän saa edelleen nukkua vieressä, sillä yösyötöt onnistuu kivuttomimmin niin. Olen nyt muutamaan kertaan testannut mobilea, äänet päällä ja pois päältä ja kumpikaan ei meidän tyttöä kyllä väsytä yhtään. Hetken hän jaksaa mobilea ihmetellä, mutta sitten alkaa itku, joka yltyy ja yltyy, eikä hän todella osaa itseään rauhoittaa. Kaksi kertaa Lili on sänkyynsä nukahtanut noin puolentunnin ei-yhtäjaksoisen huutamisen jälkeen, kun olen jatkuvasti heilutellut sänkyä edestakaisin (sängyssä on siis pyörät), eli käytännössä sama kun vaunuihin nukuttaisi.

Tänään laitoin mobilen päälle ja Lilin sänkyyn. Hetken ihmettelyn jälkeen alkoi ölinä, joka pikkuhiljaa yltyi huudoksi. Lopulta Lili huusi niin, että pari kertaa huuto keskeytyi siihen, kun tyttö kakoi. Jostain luin, että 10 minuutin huutamisen aikana vauva pystyy rahoittamaan itse itsensä, mutta hieman ennen 10 minuutin täyttymistä tulin siihen tulokseen, että meidän vauva ei todella rauhoita itseään. Taisi äidinvaisto olla oikeassa, sillä ei meinannut tyttö rauhoittua edes syliin. 20 minuutin rauhoittelun jälkeen Lili nukahti äitiyspakkauksen makuupussissa syliin ja aloitti välittömästi huudon aina kun meinasin häntä vähänkään laskea sylistä. Lopputuloksena pidin koko päiväunien ajan Liliä sylissä. Jos olisin hänet suoraan nukuttanut syliin, olisin saanut hänet laskettua helposti sänkyynsä nukkumaan.

Lopputuloksena olen sitä mieltä, että ihan sama! Mitä sitten, jos meidän tyttö ei nukahda esimerkillisesti omaan sänkyynsä päiväunille? "Olisihan se hyvä, jos hän nukahtaisi itsekseen", mutta eikö se nyt oikeasti ole pääasia, että tyttö nukkuu, nukahtaa se sitten vaunuihin, syliin, rinnalle tai autoon? Eikä meillä itsellä ihan oikeasti ole ollut edes ongelmaa tämän nukuttamisen kanssa.

 Kaikkein pahimpia ovat ulkopuolisten neuvot ja mielipiteet asioista: "meillä nukuttiin ihan vauvasta asti omassa sängyssä", "tutin avulla Lilikin voisi nukahtaa itsekseen", "ei saa totuttaa nukkumaan vieressä", "meillä tehtiin näin ja näin", "tämä auttaa varmasti", "kyllä se siihen oppii kun huudattaa vaan", "Ranskassa kolmekuiset nukkuu jo omassa sängyssä". Tässä kun koittaa lapselleen paras mahdollinen äiti olla, tottakai kuuntelee muiden kokemuksia ja mielipiteitä asiasta, onhan monet neuvoja antavat käyneet nämä asiat jo läpi. Varmasti monilla on paljonkin järkeä neuvoissa ja ohjeistuksissaan, mutta nämä vauvat ovat yksilöitä ihan niinkuin me äiditkin. Se, mitä joku lapsensa kanssa tekee voi olla toisen mielestä ihan käsittämättömän hölmöä, vaikka toisella ei asian kanssa ole mitään ongelmaa. Näitä neuvoja ja kokemuksia kuunnellessa pitäisi aina vain itse muistaa, että vaikka se oma vauva ei toimi samoin kun jonkun toisen, ei se tee siitä omasta mitenkään viallista, etkä itse toimi mitenkään väärin. Vaikka itse nukuttaisit vauvan aina syliin, etkä itse koe sitä ongelmana, ei sen pitäisi olla ongelma muillekaan, vaikka kaikkien muiden vauvat nukahtaisivat kiltisti omaan sänkyynsä heti kun sammutetaan valot.

Lopetan yksinkertaisesti kuuntelemasta ulkopuolisten mielipiteitä, koskee se sitten perhepedissä nukkumista, itsekseen nukahtamista tai mitä tahansa nukkumiseen liittyvää. Pääasia että nukkuu ja että itse ei koeta asian kanssa ongelmaa. Ja mitä tahansa ongelmia meille tuleekaan nukkumisen kanssa kun on lapsemme niin vääriin menetelmiin totutettu, painimme niiden kanssa sitten joskus, kun ne ovat ongelmia. Kuten joku fiksu isoäiti joskus sanoi, ei sitä lasta sylillä voi pilata ja oletan tämän pitävän paikkansa myös lohduttamisen ja nukahtamisen suhteen. Olenhan minä kuitenkin lapselleni paras mahdollinen äiti ja väitän tuntevani lapseni tässäkin asiassa paremmin kuin kukaan muu, koko maailmassa. Ja viimeisenä viisauksena vielä: jokainen oppii omista virheistään.

Iskä viihdyttää

Käytiin taas viikonloppuna pikainen Rauma-visiitti. Lauantaina Raumalle, sunnuntaina pois. Matkanteko on edelleenkin helpointa Lilin ensimmäisten päiväunien aikaan, vaikka koko 3,5 tunnin ajomatkan kestävät päiväunet ovat nykyään jo pelkkä muisto. Menomatkalla Isäntä ajoi ja Turkuun asti istuin etupenkillä. Turussa minun piti siirtyä takapenkille viihdyttämään pientä ihmistä, sillä hereillä automatkustus on niin kovin tylsää. Takapenkillä kanssamme oli noin 100 erilaista lelua, oli värikästä helisevää palloa, Eetu-kettua, kissahelistintä, kirahvipurulelua, pöllöhelistintä ja vaikka mitä erilaisia esineitä, joita heiluttelin siinä vauvan naaman edessä ilveillen, naureskellen ja erinäisiä äänieffektejä pitäen. Tästä kovasta yrityksestä huolimatta Lilin naama välillä vääntyi irvistykseen ja pääsi parkaisuja. Onnistuin tekemään tätä noin 20 minuuttia, joista viimeiset 10 minuuttia melko huonolla menestyksellä. Tämän jälkeen vihdoin pysähdyttiin Isännän isovanhempien luona. Olin aivan loppu. Pysähdyksen jälkeen oli seuraavien päiväunien aika, jolloin päästiin loppuun asti nukkuvan vauvan kanssa.

Paluumatkalla minä ajoin. Päästiin Saloon asti niin, että Lili nukkui ja kun Kivihovin Teboilille näytti olevat 2km matkaa, Isäntä raportoi takapenkiltä, että "täällä herättiin." Tiedustelin, että joko pysähdytään Kivihovissa, mutta Isäntä meinasi, että "Lohjalle ajaa 23 minuuttia." Myhäilin itsekseni, että kerrankin Isäntä saa kontolleen Lilin viihdyttämisen ja jos se vaikka vihdoin tajuaisi kuinka uuvuttavaa hommaa se pidemmän päälle on. Isäntä selaili takapenkillä tovin puhelintaan Lilin heräillessä hiljalleen, mutta ei mennyt kauaa kun ensimmäinen parkaisu kuului. "Jaahas", Isäntä totesi, kaivoi viereltään iPadin ja hetken naputtelun jälkeen alkoi kuulua Mertarannan selostusta. "Mitäs siellä katotaan?" tiedustelin. "2011 finaalia", Isäntä vastasi.

Sitä ensimmäistä seuraava parkaisu tuli juuri ennen Lohjan liittymää, sen 20 minuuttia myöhemmin. 

Kuulumisia Lilin valtakunnasta

Lili kehittyy jatkuvasti ja ihan käsittämättöntä vauhtia! Sen viikon aikana kun oltiin Saariselällä Lili kääntyi ensimmäisen kerran ja oppi tarttumaan esineisiin ja viemään niitä suuhun. Niin, repikää siittä! Se tekee jo muutakin kun makaa ja tuijottaa!

Tuosta kääntymisestä, Lili kääntyi siis 3,5 kuukauden iässä. Olen tästä ihan todella yllättynyt kahdestakin syystä. Ensinnäkin, olen pitänyt Liliä hävettävän vähän lattialla, sillä alkuun vauvan pitäminen lattialla tuntui todella oudolta, enkä edes tajunnut että niin pitäisi tehdä ennen kun neuvolassa ihmeteltiin, enkö tosiaan ole kertaakaan pitänyt lastani lattialla. Vähän enemmän Lili alkoi olla lattialla vasta ristiäisten jälkeen kun saatiin ristiäislahjaksi leikkimatto. Toiseksi, kun vihdoin aloin pitää Liliä satunnaisesti lattialla, Lilillä ei ole ollut pienintäkään mielenkiintoa kääntymiseen. Leikkimatolla kaikki lelutkin killuvat siinä pään päällä, joten syytä kääntymiselle ei ole ollut. Vasta ihan pari viikkoa ennen sitä kääntymistä Lili alkoi satunnaisesti kääntymään kyljelleen ja antamaan mitään merkkiä kääntymisestä. Joulupäivänä Lili päätti, että nyt sitä käännytään ja pitkän ähertämisen lopuksi hän pääsi kun pääsikin mahalleen. Siinä oli suuret kannustusjoukot, kun oli minä ja Isäntä, sekä sekä minun, että Lilin isovanhempia vieressä. Nyt sitä kääntymistä harjoitellaan päivittäin lisää, kohta se kääntyy jo kuin pro.

Lili on alkanut myös tavoittelemaan. Nykyään puhelimella viestinkin kirjoittaminen on alkanut jo välillä olla haastavaa, kun Lili on alkanut lätkiä puhelimen näyttöä painellen samalla ties mistä. Sitterissä lelukaaren lelut ovat muuttuneet huomattavasti houkuttelevimmiksi, kun niitä on jo alettu pitelemään ja Lilin sylissä pitäminen korttia pelatessa on alkanut olla jo hieman haasteellista. Ihan vielä ei kuitenkaan mitään todella selkeästi katsota ja tartuta leluun, mutta kyllä se sieltä vielä tulee.

Nyt Lili on myös löytänyt oman äänensä! Tämä äiti on välillä ihan pihalla, kun ei tiedä mikä lapsella on vialla, kun ääntä tulee niin paljon, eikä tulkitseminen ole enää tutun kaltaista. Nälkää ja väsyä ilmaistaan ihan eri tavalla, eikä tavat ole vielä niin vakiintuneita, että tietäisin aina mikä on vialla. Se äänikin löytyi ihan yhtäkkiä ja nyt reissun jälkeen sen äänen käyttö on ihan räjähdysmäisesti lisääntynyt!

Kun vihdoin 3 kuukauden rajapyykin jälkeen saatiin Lilille kylpyamme (jota en halunnut ostaa uutena, sillä meidän vanhojakin on vielä varastossa), ehdittiin kylpeä vain pariin otteeseen ennen reissua. Nyt ollaan muutamana päivänä kylvetty ja Lili nauttii niin kovin! Hän ihan tohkeissaan polskuttelee ja virnuilee siellä ammeessa. Huonoinkin päivä paranee kun katsoo kylpevää vauvaa! Kuvaa ei ehdi ottaa kun niin tosissaan siellä polskutetaan!

Rytmi hänellä vieläkin on niin, että iltaisin valvottaisiin ja aamulla nukuttaisiin. Molemmat vanhemmat on vähän samanlaisia, joten taitaa vanhempia olla syyttäminen. Illalla nukahtamisesta on nyt tullut välillä enemmän ja vähemmän hankalaa, menköön nyt vaikka niiden neljän kuukauden hulinoiden piikkiin, mutta lopulta kun hän nukahtaa, hän nukkuu hyvin aamuun asti. Ennen puolta yötä ei ole neiti tainnut mennä nukkumaan koskaan muutoin kun vahingossa. Muutamaan otteeseen ehkä jo yhdeltätoista. Aamulla herättämisellä ei tunnu olevan juurikaan vaikutusta yöunille nukahtamiseen, enemmänkin ehkä siihen kuinka paljon yliväsymystä illalla huudetaan.

Hampaita ei suuremmin näy, vaikka ikenet vähän kuultavat valkoisina, etenkin yläikenet. Sormet menee mielellään suuhun ja niitä oikeen väylätään. Menee myös äidin sormi, jos se siinä lähettyvillä on. Olen välillä jopa neuroottisesti tunkenut purulelua sormien tilalle, sillä pelkään, että Lili alkaa imeä sormiaan, tutti kun ei kelpaa. Tuttia hän tosiaan ei ole kunnolla kelpuuttanut edelleenkään, ei sitä tosin päivittäin ole tarjottukaan.

Nyt on jo havaittavissa, että aktiviteettia pitäisi olla, sillä välillä Lili ihan selkeästi ilmaisee tylsistymistään. Välillä paras paikka on olla yksin lattialla ja välillä syli on ihan pop, välillä tuntuu, että äidin pitäisi päällään seistä, että tytär viihtyisi. Se voi tosin olla sitä ääntelyä, jonka merkityksestä äidillä ei ole pienintäkään hajua. Televisio on ihan paras ikinä ja sitä täytyy välillä kääntyä katsomaan niin, että tuntuu että lapselta menee niskat. Ovelasti hän välillä katsoo ikkunan kautta, jos joku yrittää estää häntä katsomasta telkkaria. Meidän lapsi menee varmasti ihan pilalle, nyt jo kun on koukussa telkkariin.

Se nauru!

Oltiin eilen Isännän kanssa menossa anoppilassa saunaan, kun anoppi lupasi katsoa Liliä sen aikaa kun me saunotaan. Päätettiin kuitenkin ennen saunomista laittaa Lili kylpyyn, sillä anoppilasta löytyy kivasti vauvan amme. Lili polskutteli innoissaan siellä ammeessa kun häntä kannattelin. Isäntä oli siinä vieressä ja piti kättä Lilin pään takana ammeen reunassa, ettei pikkanen kolauta kalloaan siihen reunaan kun niin kovasti välillä potkaisi vauhtia ammeen toisesta reunasta. Sitten yhtäkkiä: "hihihi". Katsottiin Isännän kanssa toisiamme. Se pikkanen nauroi! Ensimmäistä kertaa! Se nauroi ääneen! Ja oltiin molemmat siinä ihan vieressä! Yhtäaikaa! Oi että, melkeen tippa tuli linssiin! 

Nyt saa Lili kääntyillä ja nousta seisomaan ja tehdä vaikka mitä toisen seurassa, me todistettiin yhdessä se ihan ensimmäinen, maailman ihanin nauru!

Eräs kauppareissu

Oltiin Isännän kanssa Kannelmäen Prismassa kaupassa. Meillä oli ostoskärryt ja vaunujen runko, johon oli kiinnitetty Lilin turvakaukalo.

Tiedättekö sen tavan, kun vanhemmat keikuttelee vaunuja edestakaisin? Ja sen toisen tavan, kun ne äidit tramppaa puolelta toiselle se vauva sylissä? Hyvä.

Meinaan tultiin siihen kassalle. Isäntä meni Lilin kanssa sinne pakkaajan puolelle linjaston päähän. Lili oli sillä sylissä, koska se hermostui siinä kaukalossa kun se heräsi. Siinä kassalla maksaessani tajusin, että heiluttelen sitä tyhjää turvakaukaloa siinä vaunurungossa edestakaisin ja siinä samalla vielä tramppaan paikallani edestakaisin kun mikäkin idiootti. Sitten katsoin sinne linjaston päähän, missä Isäntä tramppaa paikallaan Lili sylissä ja heiluttelee ostoskärryjä edestakaisin.

Mitenniin jää muka päälle tuo tapa?! Näin meillä. Kuis teillä?

Rentouttava yhteinen saunahetki

Ollaan Isännän kanssa monen monta kertaa yritetty käydä saunassa yhdessä. Lilillä on todellakin jotain vanhempiensa yhteisiä saunahetkiä vastaan, sillä jotenkin hän ei ikinä suostu nukkumaan samaan aikaan kun sauna olisi lämmin. Olen huomannut, että teemme tämän asian suhteen pari virhettä.

Virhe 1: Sauna on aina laitettu päälle kun Lili nukkuu. Lämmin rentouttava saunahetki tulee jostain syystä mieleen aina sillon kun Lili on tyytyväisenä unilla. Tällöin sauna on aina lämmin silloin, kun Lili on hereillä tai on juuri heräämässä.

Virhe 2: Sauna on aina laitettu päälle illalla, jolloin Lilin päikkäriaika on lyhimmillään.

Tänään ajattelin, että olen Liliä askeleen edellä ja laitetaankin sauna päälle jo päiväsaikaan ja siten, että Lili on hereillä. Olen jotenkin todella arka laittamaan Liliä unille niin, että uskaltaisin jättää sitä yksin, enkä uskaltanut laittaa Liliä parvekkeelle unille ja mennä itse saunaan, jos vaikka itkuhälytin ei toimisikaan enkä kuulisi itkua saunaan. Tästä syystä päätin nukuttaa Lilin sisällä. Se oli virhe 3, sillä ulkona Lili nukkuu usein yhtäjaksoisesti ja sisällä hän heräilee vähän väliä.

Noh, jokatapauksessa päästiin tosiaan kerrankin yhdessä saunaan. Oli ihan todella rentouttavaa. Istuttiin siellä saunassa ja vilkuiltiin vähän väliä saunan ikkunasta milloin itkuhälyttimeen syttyy valo (=Lili pitelee ääntä). Isäntä juoksi vähän väliä ihanan hikisenä saunasta seinän taakse makuuhuoneeseen heiluttelemaan niitä vaunuja, joissa Lili nukkui pitääkseen heräilevän vauvan tyytyväisenä.

 Ehkä me ensikerralla mennään ihan suosiolla saunaan yksi kerrallaan. Ja missä iässä näitä vauvoja voi sinne saunaan viedä?

Hyvää pikkujoulua!!

Taas on Raumailut tältä erää ohi ja tultiin tänään takaisin. Jätin oman autoni Raumalle kun pääsin siskoni ja tämän puolison kyydillä. Kotiin asti ei ole vielä päästy, kun tultiin viettämään lauantaiehtoota lastenvahtien seurana veljeni luokse.

Vauvan kanssa autoiluun sain ihan käsittämättömän hyvän vinkin siskoni puolisolta! Meillä on siis ollut "ongelmana", että Lili herää aina kun pysähdytään, myös liikennevaloihin. Siskoni puoliso kertoi, että hän heräsi pienenä aina kun auto töksähti. Matkalla pysähdyttiin todella monesti kun reissuun kuului ruokastoppia, apteekkireissua, Motonet-visiitti ja ties mitä, eikä Lili todella herännyt pysähdyksissä, kun huomiota kiinnitettiin siihen, että auto pysähtyy tasaisesti eikä töksähtäen.

Isännälläkin tuntuu menneen pikkujoulut hyvin, kun piuhat tuntuu sillä olevan ihan tajuttoman pitkät tänään. Mikään selitys ei tunnu menevän ensimmäisellä tietokeskukseen asti, vasta muutaman "siis mitä" -kysymyksen jälkeen. Tai sitten Isäntä ei vaan enää kehtaa kysyä "mitä" ja asia jää lopullisesti ymmärtämättä. Nollaus on siis onnistunut, mutta on harmittavasti päällä vielä dagen efter.

Ihanan lämpöisää pikkujoulua kaikille! Meidän pikkujoulu menee ihanasti lapsenvahteina Frozen-leffaa pällistellessä. Kohta tehdään ranskalaisia. Muistakaa laittaa tunnelmavaloja ja paljon kynttilöitä!

Kissan paikka

Kun raskausaikana kasasin ja petasin pinnasängyn, kissat keksi, että siellähän on hyvä nukkua päikkärit. Hankin siihen päälle kissaverkon, niin nämä karvalapset kiipesivät siihen verkon päälle unille. Siitä tuli oikeen mukava riippumatto. Ihan lukemattomia kertoja olen nostanut kissat pois pinnasängystä. Tällä hetkellä sitä ongelmaa ei tosin ole, sillä pinnasängyn ruuvit ovat hukassa muuton jäljiltä, joten emme saa sitä kasattua.

Vaunut vasta kivat on! Mufasa otti oikeen tehtäväkseen piilottautua vaunuihin ja käyttää tilannetta hyväksi heti kun selän kääntää. Vanhalla kämpällä vaunut oli säilytyksessä olohuoneen nurkassa ja jonkun ohjeistuksesta laitoimme vaunujen päälle foliota. Ihan vaan siis revimme foliota rullasta ja levitimme sen vaunukopan jalkasuojan päälle. Se piti todella hyvin, epäilyistä huolimatta, jopa meidän kissamme pois vaunuista. Aina kuitenkin kun poistin foliot ja laitoin Liliä valmiiksi, vaunuissa oli kissa usein jo ennen kun sain vauvalle vaatteet päälle. Mufasa alkoi vielä piiloutua sinne jalkasuojan alle, ettei se ikävä äiti-ihminen niin helposti häntä sieltä bongaisi.

Ei kukaan nää.

"En ole tietoinen mistään kielletyistä alueista"

Alkuun Lili nukkui paljon unipesässä, jonka hänelle tein. Vielä nykyäänkin Lili joskus nukkuu siinä pesässä, vaikkakin se on jo hänelle aika pieni. Onni onnettomuudessa, että vauvan käyttöön tehty unipesä sopii vallan mainiosti myös kissoille. Jo Lilin käyttäessä kyseistä unisijaa, Mindy käytti tilanteen hyväkseen melkein aina, kun unipesä oli vapaa. Toisaalta ihan kiva, että unipesän käyttöikä piteni huomattavasti, mutta nähtäväksi jää, soveltuuko se kissojen käyttöön kun vauva ei sitä enää käytä.

Unipesä

Kun meille kotiutui Lilin leikkimatto, siitä vasta kissat innostuivat. Siinä on ihan hulvattomia juttuja, mitkä killuu kivalla korkeudella ja niitä on niin kiva käydä lätkimässä. Aina ei kuitenkaan leikit kiinnosta, joten leikkimatto soveltuu vallan maniniosti myös kissaeläinten nukkumapaikaksi. Eihän se nyt ihan yhtä pehmeä ole kuin unipesä, mutta mukavan värikäs.

Pari aamua sitten istuessani sohvalla, Mindy hyppäsi nukkumaan hoitopöydälle. Kohdistaessani katseeni Mindyyn, näin selvästi että kissa tiesi hyvinkin tarkkaan, että hän ei saisi kyseisessä paikassa olla. Nousin jo ylös ja melkein heitin kissan alas, kunnes päätin antaa sen jäädä siihen. Jos näiltä kavereilta jotain kieltää, ne ottavat elämäntehtäväkseen rikkoa sääntöjä.

Nyt uusimpana keksintönä Mindy viimein keksi sen, mitä olen jo hetken ehtinyt odottaa: sitteri. Kunnon pomputtelusta Mindy ei tajunnut nauttia, mutta hetken siinä oli kiva makoilla. Ilmeisesti, koska mikä on vauvan, sen on pakko olla mukava ja pehmoinen.

Myös Lilin sohvalle jäänyt kettupuku toimii mainiosti makuualustana. Kunhan se on vauvan...

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että kummallakin kissalla on omat paikkansa: Mufasalla on vaunut, kettupuku, leikkimatto ja pinnasänky, Mindyllä on unipesä, pinnasängyn kissaverkko-riippumatto, hoitopöytä (tosin vain sen kerran) ja nyt ilmeisesti sitteri.