Puoli vuotta elämästäni

Lili. Hän on vaan maailman paras vauva. Hän on ihana, hän on kärsivällinen, hän on iloinen ja hän on aina innolla mukana. Hän itkee vähän ja harvoin ja hän vaan valloittaa hymyllään, ihanilla silmillään ja punaisella tukallaan!

Lili liikkuu jo lattialla epämääräisesti vähän joka suuntaan. Hän nousee hienosti suorien käsien varaan lattialla ja rakastaa seisoskelua. Hän seisoisikin niin kauan kun äiti jaksaisi häntä kannatella jaloillaan. Lilin suu venyy mitä leveimpää hymyyn aina kun äiti häntä jostain suorituksesta kehuu.

Maailman kauneinta musiikkia korville on se ihana hekottelu. Voisin kuunnella ikuisesti isännän ja Lilin pelleilyä sohvalla tai hoitopöydällä, kun pienokainen naureskelee. Isäntä tuntuu saavan tytön helpommin naureskelevaiseksi kuin minä. Vatsaan puhaltelu on hauskaa, kuten myös mitä erilaisemmat kukkuuleikit, kannibalismi-leikit (vauvan "syöminen"), poskien ja kaulan pussailu ja kaikki hurjimmat lentokoneleikit.

Lähes joka aamu herään siihen ku Lili herää. Ensimmäisen katsekontaktin saatuaan neiti väläyttää ehkä leveimmän hymyn ikinä. Voiko päivä oikeasti paremmin enää alkaa? Jopa erittäin aamuärtyisä Isäntä alkaa hymyillä heti aamusta viikonloppuisin kun Lili herää ennen Isäntää.

Tuntuu niin hölmöltä, miten raskausaikana koin erilaisia epäröintejä ja mietin, onko tämä nyt muka sitä mitä haluan ja olenko tähän valmis. Joka ikinen päivä tämän neidin syntymän jälkeen on ollut paras päivä ikinä. En ole koskaan nauttinut elämästäni niin kuin nautin nyt. Hassua, miten sitä ei vaan voi ymmärtää ennen kun sen kokee.

Onnea rakas Lili, tänään sinulle tuli tasan 6kk täyteen! Hullua miten nopeasti se aika menee! Juuri sain syliini kolme ja puolikiloisen pienen nyytin, joka ei tehnyt muuta kun pälyili ympärilleen ja itki nälän yllättäessä. Nyt minulla on jo melkein yhdeksänkiloinen pieni ja jäntevä tyttö, joka naureskelee, juttelee, liikkuu ja istuu kanssamme pöydän ääressä. Olet rakkain ikinä! <3