Ja matka jatkuu

Aikamoista matkantekoa! Aamulla lentokentälle, puolilta päivin lähti lento, joka laskeutui paikallista aikaa 15.00, 16.15 lähti Kampista bussi Raumalle. Siinä välissä juoksin vielä Lilin kanssa kotona käymään yhden junanvälin aikana (10min) hakemaan turvakaukalo ja vaununrunko, että päästään Rauman linja-autoasemalta pois mikäli Isäntä on vielä matkan päällä. Siinä oli vähän hoppu ja muutaman juoksuaskeleenkin sain ottaa Lili kantorepussa.

Lentokoneessa se vasta lystiä oli!

Tämä bussi-järjestely koski siis minua ja Liliä. Päätettiin, että osa matkaporukasta menee Isännän kyydillä ja me mennään Lilin kanssa bussilla. Bussissa on vaivattomampi matkustaa vauvan kanssa kun tätä voi viihdyttää täällä matkustamossa ja pitää sylissä, tällä hetkellä kun Lili on kovin kärsimätön vaan istumaan turvakaukalossa matkan aikana. Näin myös Isäntä ja muut pääsevät joutuisammin Raumalle. Isäntä käy vielä matkallansa hakemassa kisut ja viemässä muut matkasakin kotiin.

Lili nukahti lentomatkan loppupuolella ja heräsi juuri kun menimme junaan. Siinä junassa mennessämme lentokentältä kodin kautta Helsinkiin joku pieni tummaihoinen tyttö ihastui kovasti Liliin ja kyseli jos mitä kysymyksiä: Miksi sinulla on vauva? Miksi se ei halua että sen hampaat näkyy kun se hymyilee? Saanko silittää sitä? Miten sinä sait tuon vauvan? (kun kerroin että mentiin ison mahan kanssa sairaalaan ja tultiin vauvan kanssa pois ja maha oli lähtenyt) Miksi se iso pippeli katkaistaan siellä sairaalassa? Syötätkö vauvaa? Mitä vauva syö? Syökö vauva tuttipullosta? Mistä tiedät että se on nälkäinen? Halusitko sinä vauvan? Ja niin edelleen... Oli muutamalla kanssamatkustajalla hymy herkässä kun parhaani mukaan yritin tytölle vastailla. Tytön äiti ei ilmeisesti puhunut suomea.

Lili oli jo bussimatkan alussa kovin väsynyt, mutta antoi unelle periksi vasta juuri ennen Turkua. Itsellä alkaa vähän olla tuskaista, sillä olen syönyt erittäin hiilaripitoisen aamiaisen Berliinin lentokentällä ja nälkä ja jano on ollut kova jo tunnin. Matkaa vielä melkeen toiset saman verran jäljellä. Isännän tiimi oli pysähtynyt syömään. Olen siitä vähän kateellinen. Lili nukkuu nyt sylissä kuulokkeet korvilla, ettei heti herää noihin kovaäänisiin kuulutuksiin. Ja ehkä nuo estää heräämästä myös tuohon mahan kurnintaan. Nälkä on kyllä paha!

Odotan niin jälleennäkemistä kisujen kanssa! On tämä bussimatkustelukin ihan virkistävää vaihtelua!