Ohoi Tallinna!

Eilen oli ihan hulvattoman hauska päivä! Lähdettiin ehkä jopa vähän lyhyellä varoitusajalla päiväreissulle Tallinnaan. No olihan siinä varoitusaikaa viikko, mutta vähänkin isommalla porukalla, joista melkeimpä kaikki on lapsiperheitä ja kesäaikaan. Ainoa lapsi mukana oli loppujen lopuksi Lili, joka oli taas aivan ihana pieni reissaaja! Hän nautti menosta, meiningistä, maisemista ja manducasta.

Menomatkalla mentiin aikamoisen sumun läpi, joka jäi taakse kuin seinä!

Pieni matkaaja.

Lähdettiin aamupäivällä Länsisatamasta kohti Tallinnaa neljän pariskunnan voimin ilman sen suurempia suunnitelmia päivän aikataulusta. Porukka jakaantui yllättävän vähän, kun yksi pariskunta lähti maisemakierrokselle keskenään. Meidän piti mennä lastenvaateostoksille ja tarttuihan mukaan sentään Lilille kahdet sukat. Aika vähän lastenvaatteita siis. Pääasiassa kierrettiin kaupunkia, poikettiin ohimennen puodeissa ja ihasteltiin ihania maisemia ja ihan tajuttoman kaunista ja lämmintä päivää. Naurettiin, nautittiin ja tuhlattiin. Ja hauskaa oli! Tallinnan vanha kaupunki on todella kaunis ja tällaiselle käsityöihmiselle Tallinna on ihana reissukohde. Tallinnasta löytää todella kaunista ja laadukasta käsityötä ihan hölmön edullisesti! Pääosin sain hillittyä itseäni, mutta oli pakko vähän jotain ostaa ja lähtihän sieltä mukaan pari keittiöpyyhettä, patahanskat ja tuliainen siskolle, joka ei päässyt mukaan.

Ruokapaikkaa pohtiessamme löydettiin sattumalta matkan varrelta hauskan näköinen paikka, johon päätettiin mennä syömään. Se oli paras idea sitten pitkään aikaan, sillä ruoka oli ihan tajuttoman maukasta, edullista ja tilat oli ihan tavattoman sympaattiset! Suosittelen todella lämpimästi Hotokas-nimistä ravintolaa! Kuuluu ihan ehdottomasti seuraavan Tallinnan to go-listalle. Ruoka oli jenkki-tyylistä, mutta persoonallisesti ja maukkaasti toteutettu, palvelu lämminhenkistä ja mukavaa ja myös Lili otettiin lämpimästi vastaan, vaikka listalta ei kauheasti löytynyt mitään alle 1-vuotiaalle sormiruokailijalle. Myös jälkiruuat oli todella maukkaita ja suosittelen lämpimästi donitseja, jotka oli ihania uppopaistettuja ja sokeroituja kikkareita, jotka tarjoiltiin raikkaan ja tuoreen  marjasoseen kanssa! Nams!

Hotokas

Lili oli ohan tavattoman nätisti koko reissun! Vähän meinasin jännittää, kun viimeaikoina Lili on hieman alkanut testata äänensä voluumia kun olen hänen kanssaan ollut liikkeellä. Etenkin vielä perjantaina kauppareissun yhteydessä kun neiti vetäisi huutoraivarit kassajonossa juuri oman vuoromme kohdalla. Ja pah! Neiti rakastaa reissailua, ihmispaljouksia ja manducassa oloa! Meillä oli mukana myös rattaat, jotka lopulta olivat tavarakärrynä mukana Lilin viettäessä melkeen koko päivän kantorepussa. Laitoin Lilin manducaan selän puolelle, joten itse oli huomattavasti helpompi kävellä ja Lili viihtyi vähintäänkin yhtä hyvin. Välillä hän nukahti ja välillä hän nautti matkanteosta. Niin kauan on hyvä kun pysytään liikkeessä. Ihana pieni maailmanmatkaaja! <3

Huomenna!

Huomenna on lähtö! Huomenna on se päivä, kun lennän Lilin kanssa kahdestaan Stuttgartiin äitini luo. En voi uskoa, että se on jo huomenna! Ei yhtään tunnu siltä, että lähdetään jo huomenna!

Viikonloppu meni kivasti lukiessa. Isäntä oli päivät pitkälti Lilin kanssa kahden, oikeastaan ensimmäistä kertaa. Itse olin tosin niinkin kaukana kun makuuhuoneessa, mutta kuitenkin. Kaikki lukutauot ajoitin niin, että Lili oli hereillä ja hengailin Lilin kanssa ja niin on tarkoitus tehdä myös Saksassa. Jopa ehkä itsekin vähän yllättyneenä Isäntä jopa nautti ajastaan kahden tyttärensä kanssa. Se vaan on niin mainio tyyppi!

Huominen matkustelu ei yllättävää kyllä jännitä oikeastaan yhtään. Onneksi ollaan Lilin kanssa lennetty aiemminkin ja se mitä sitten tulee on tullakseen. Suurin haaste on ollut pakkaaminen ja sen suunnittelu. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea turhaa on pakattu ja mitä on tullut unohdettua. Varmasti kyllä pärjätään ja Saksastakin saa!

En voi tarkemmin edes ajatella, että lähdetään Lilin kanssa kahdestaan "pitkäksi" aikaa pois ja Isäntä jää tänne. Asia ollaan yhdessä päätetty ja näin tulee käymään. Nähtäväksi jää, kuinka paha paikka on kääntää selkä lentokentällä. Vaikka aika tuntuu pitkältä, kun sitä miettii niin Isäntä tulee jo kolmen viikon päästä viikoksi meidän kanssa. Sen jälkeen ollaankin Saksassa enää puolitoista viikkoa. Aika tulee varmasti menemään todella nopeasti, vaikka ikävä varmasti tulee, puolin ja toisin. Tarkoitus on olla iltaisin paljon yhteydessä videopuhelujen kautta ja kuten jo aiemminkin kirjoitin, mielenkiinnolla odotan Lilin suhdetta mummiinsa livenä, videopuhelun kautta kun se on todella tuttavallinen. Sitten tiedetään mihin varaudutaan Isännän ja Lilin suhteen.

Onneksi aloitin pakkailun poikkeuksellisesti hyvissä ajoin, sillä tiesin että suuri osa ajasta tulee menemään lukemiseen. Loppujen lopuksi todella vähän olen nyt viikonloppuna pakannut ja viimiset tavarat matkalaukkuihin päätyykin vasta huomenna. Lento otettiin onneksi keskipäivään, joten mitään kiirettä aamulla ei tule olemaan ja voidaan rauhassa heräillä porukalla.

Toisaalta on kivempi lähteä, kun toinen jää kotiin. Ei tarvitse yhtään niin tarkkaan miettiä kaikkea jääkaappia ja muuta, vaikka tuntuu että kun lähdetään, tänne jää tyhjä jääkaappi. Meidän oli tarkoitus syödä päivälliseksi kanasalaattia, mutta salaatti oli täynnä jotain ihme kirvoja, rucola oli aivan nuutunutta ja Lili on syönyt kaiken kurkun. Kun tämä huomattiin, kana oli jo paistettu ja paprika pilkottu. Isäntä meinasi, että onhan meillä kukkakaalia ja loihtikin sitten meille oikeen erikoissalaatin, joka sisälti kanaa, paprikaa ja kukkakaalia. Isäntä tulee kuitenkin syömään päivittäin töissä, joten olisi ihan turhaa jättää täyttä jääkaappia tänne "poikamiesboksiin".

Salaatinkastiketta ja avot!

Kyllä ihmisen täytyy olla hullu lähteäkseen mukaan tällaiseen. Tällaisella tarkoitan ylipäätään (taas) lukemista oikiksen pääsykokeisiin, puolison jättämistä Suomeen ja lähtöä Saksaan. Toisaalta, pakko sitä kaikkea on kokeilla.

Vihdoin kotona!

Yli viikko reissaamista ja vihdoin kotona! Pyykinpesukone pyörii jo toistamiseen ja Lili pyörii tuttuun tapaan levitetyllä sohvalla. Matkalaukut on melkeen purettu kokonaan ja ruokaakin saatiin jo tehtyä. Teeveessä pyörii rästiin jääneet Haluatko miljonääriksi -ohjelmat ja kohta ollaan taas ajantasalla.

Lauantainen bussimatka päättyi aikamoiseen pelästymiseen, kun Lili siitä herätessään yski aivan kamalan vihlovasti ja itkeskeli päälle. Ilmeisesti yskiminen teki kovasti pienelle kipeää. Pelästyin ihan hirmuisesti, sillä Lilin hengityskin tuntui hankalalta siinä kivuliaan yskimisen ohella. Kun aika pian Lilin heräämisen jälkeen päästiin ulos viileään ulkoilmaan ja Lilin hengitys ja yskä helpotti melkein saman tien, päätin että mennään kuitenkin sinne isäni luo ja seurataan tilannetta. Varmuuden vuoksi soitin päivystykseenkin, sillä yötä vasten mentiin ja halusin tietää miten pienen olotilaa mahdollisesti voisi helpottaa ja mitä merkkejä tulisi seurata.

Yötä vasten annettiin pienelle vähän Panadolia ja yö menikin ihan hyvin. Viimeyökin meni ihan hyvin, mitä nyt vähän vähtäämistä yöhön mahtui. Nenä vuotaa pienellä vieläkin ja yskäkin vielä vaivaa, mutta nyt enemmänkin räkäisenä yskänä kun kuivana ja kipeänä. Aika varmasti se ikävä kuiva yskä oli tuliainen lentokoneen vedosta. Se on kyllä kamalan petollinen ja vaikka yritin Liliä siltä suojella, ei näköjään riittänyt. Ensikerralla tiedän pyytää viltin.

Kotimatka Raumalta Vantaalle meni ihan käsittämättömän hyvin! Ollaan Isännän kanssa viimeaikoina vähän jopa jännitetty tuota yli kolmen tunnin ajomatkaa Lilin kanssa, sillä enää se ei mene yhden päiväunen aikana ja valveillaoloaikakin siinä päiväunien välissä alkaa olla jo kaksi-kolme tuntia ja sitä ei kauheasti viitsisi missään huoltoasemalla hengailla. Nyt Lili heräsi täysin rauhallisena ennen Lohjaa, pysähdyttiin Lohjalle ja jatkettiin matkaa aika pian Lilin ollessa ihan hereillä. Koko kotimatkan neitonen oli ihan rauhassa ja heilutteli lelujaan takapenkillä Isännän vieressä. Olen vieläkin ihan äimänä.

Kyllä tässä vielä tekemistä riittää ennen kun kaikki tavarat ovat taas paikoillaan. Tässä saa alkaa taas pakkaamaan samanaikaisesti, sillä kaksi viikkoa tästä eteenpäin ollaan Lilin kanssa Etelä-Saksassa äitini luona kera pääsykoekirjojen. Pelottavan nopeasti aika menee! Toivon että tuo lukuaikakin menee nopeasti, sen verran se minua jännittää.

Ja matka jatkuu

Aikamoista matkantekoa! Aamulla lentokentälle, puolilta päivin lähti lento, joka laskeutui paikallista aikaa 15.00, 16.15 lähti Kampista bussi Raumalle. Siinä välissä juoksin vielä Lilin kanssa kotona käymään yhden junanvälin aikana (10min) hakemaan turvakaukalo ja vaununrunko, että päästään Rauman linja-autoasemalta pois mikäli Isäntä on vielä matkan päällä. Siinä oli vähän hoppu ja muutaman juoksuaskeleenkin sain ottaa Lili kantorepussa.

Lentokoneessa se vasta lystiä oli!

Tämä bussi-järjestely koski siis minua ja Liliä. Päätettiin, että osa matkaporukasta menee Isännän kyydillä ja me mennään Lilin kanssa bussilla. Bussissa on vaivattomampi matkustaa vauvan kanssa kun tätä voi viihdyttää täällä matkustamossa ja pitää sylissä, tällä hetkellä kun Lili on kovin kärsimätön vaan istumaan turvakaukalossa matkan aikana. Näin myös Isäntä ja muut pääsevät joutuisammin Raumalle. Isäntä käy vielä matkallansa hakemassa kisut ja viemässä muut matkasakin kotiin.

Lili nukahti lentomatkan loppupuolella ja heräsi juuri kun menimme junaan. Siinä junassa mennessämme lentokentältä kodin kautta Helsinkiin joku pieni tummaihoinen tyttö ihastui kovasti Liliin ja kyseli jos mitä kysymyksiä: Miksi sinulla on vauva? Miksi se ei halua että sen hampaat näkyy kun se hymyilee? Saanko silittää sitä? Miten sinä sait tuon vauvan? (kun kerroin että mentiin ison mahan kanssa sairaalaan ja tultiin vauvan kanssa pois ja maha oli lähtenyt) Miksi se iso pippeli katkaistaan siellä sairaalassa? Syötätkö vauvaa? Mitä vauva syö? Syökö vauva tuttipullosta? Mistä tiedät että se on nälkäinen? Halusitko sinä vauvan? Ja niin edelleen... Oli muutamalla kanssamatkustajalla hymy herkässä kun parhaani mukaan yritin tytölle vastailla. Tytön äiti ei ilmeisesti puhunut suomea.

Lili oli jo bussimatkan alussa kovin väsynyt, mutta antoi unelle periksi vasta juuri ennen Turkua. Itsellä alkaa vähän olla tuskaista, sillä olen syönyt erittäin hiilaripitoisen aamiaisen Berliinin lentokentällä ja nälkä ja jano on ollut kova jo tunnin. Matkaa vielä melkeen toiset saman verran jäljellä. Isännän tiimi oli pysähtynyt syömään. Olen siitä vähän kateellinen. Lili nukkuu nyt sylissä kuulokkeet korvilla, ettei heti herää noihin kovaäänisiin kuulutuksiin. Ja ehkä nuo estää heräämästä myös tuohon mahan kurnintaan. Nälkä on kyllä paha!

Odotan niin jälleennäkemistä kisujen kanssa! On tämä bussimatkustelukin ihan virkistävää vaihtelua!

välikausihaalari

Mä olin jotenkin pienessä päässäni ajatellu, että ei me mitään välikausihaalareita tarvita. Ollaan menossa viikoksi Berliiniin ja kun tullaan kotiin niin siitä kahden viikon päästä lähdetään Etelä-Saksaan. Kyllä Saksassa kevät on jo paaaljon pidemmällä ja me pärjätään hyvin kun rattaissa on jalkapeite ja tytöllä vanupuku.

Pyh pah. Mistä moinen ajatus on pääkoppaani edes tupsahtanut?!

Onhan meillä rattaissa jalkapeite: yhdistelmien ratasosassa. En tietenkään ollut yhtään ajatellut, että matkarattaisiin meillä ei ole mitään. Mietin lämpöpussia rattaisiin, mutta ohuita vaihtoehtoja on todella vähän. Yksi softshell-malli olisi ollut, hintaa 89 euroa. Sillähän saadaan jo aikamoinen haalarikin, joka on kuitenkin paljon monikäyttösempi, kun voi pitää rattaiden ulkopuolellakin.

Eilen illalla tulin kotiin ja olin ihan pasmat sekaisin. Joku tuulenpitävä haalariratkaisu piti löytää NYT,  ennen reissua. Lähtö on lauantaida kukonlaulun aikaan. Siinä paniikissa googlailin, eikä oikeen sopivaa löytynyt. Lähdin vielä iltamyöhillä Kaaren Prismaan katsomaan vaihtoehtoja, mutta ei sieltäkään oikeen mitään löytynyt.

Hädässä ystävä kuitenkin tunnetaan. Saatiin kaverilta tuulenpitävä windfleece-haalari, joka nyt aloittaa uuden ajanjakson Lilin haalarina. Huh. Paniikki ohi! Nyt Lili voi mahdollisesti mennä Berliinissä vaikka hiekkalaatikolle tai keinumaan. Tai hengata sylissä muuten vaan vaikka millasessa tuiskeessa. Tai killua Manducassa ilman pelkoa, että viima vilisee puvun läpi.

Tässä on jo pienimuotoista pakkaushärdelliä menossa. Isäntä lähtee huomenna töistä suoraan kuljettamaan kissoja Laitilaan (n. 222 km) hoitopaikkaan, joten Isännän pakkailut pitää hoitaa jo tänään. Itselläni on huominen päivä hoitaa meidän pakkailut loppuun. Tämä päivä on mennyt pitkälti pyykkien parissa.

Lisäraporttia tiedossa, kunhan aikaa liikenee!

Kaksin

Oltiin taas Lilin kanssa kaksin reissussa. Sen lähtöhäsän jälkeen kaksin vauvan kanssa reissaaminen on jotenkin terapeuttista. Siinä on joku oma juttunsa. Kaiken muun lisäksi se parantaa ongelmanratkaisukykyä ja siinä jos jossain oppii oikeasti tuntemaan lapsensa, sen reaktiot eri tilanteissa ja mikä kikka mihinkin tilanteeseen parhaiten toimii.

Kun lähtee vauvan kanssa kahdestaan mihin tahansa, tavaraa on hyvä olla sen verran mitä itse saa yksin kerralla kuskattua, se vauva mukaanlukien. Tarkat aikataulut kannattaa unohtaa täysin ja matkaan kannattaa lähteä avoimin mielin. Stressiaivot kannattaa myös jättää sinne kotinarikkaan.

Toisin kun moni kuvittelee, meilläkään ei todellakaan aina viihdytä autossa. Autossa on tylsää olla hereillä ja pikapysähdyksistä harvoin on enää nykyään apua. Koska omat hermoni eivät kestä käytännössä yhtään vauvan huudattamista, vauvan viihdytys- ja rauhoittamiskeinoja on oltava takataskussa. Ne selviää oman vauvan kanssa kokeilemalla. Aina ei todella auta mikään, mutta ei se vauva siitä huutamisesta rikki mene. Hikoo vaan hemmetisti ja nostaa omaa stressitasoa. Siksi ne stressiaivot on tässä kohtaa hyvät siellä kotinarikassa. 

Näitä viihdytys- ja rauhoittamiskeinoja ovat mm. harso, käsi, erilaiset lelut ja iPad (kyllä, mihin tämä maailma on menossa eikä ihme että nykynuoret on niin pilalla). Tällä reissulla Lilin hermostuessa laitoin ison harson turvakaukalon yli ja se auttoi ihan yllättävän paljon! Jossain kohtaa kurkkasin sinne harson alle niin neiti leikki siellä tyytyväisenä Lionelilla. Enempää en uskaltanut kurkkia, ettei neiti hermostu. Myös radiolla voi vaikuttaa ja joissain tilanteissa vauvaa rauhoittaa (toisissa tilanteissa ärsyttää) äidin ääni. Voi lauleskella vaikka radion mukana. Tai sitten ei. Kannattaa välttää ylipukemista autoon, sillä kuuma on aika ikävä tuntemus. Lämpöpussi on kätevä! Matkan tekoon on hyvä varata aikaa, sillä pysähdyksiä voi tulla suunniteltua enemmän tai vähemmän. Ei oikeastaan kannata suunnitella juurikaan mitään. Menee vaan sen mukaan miltä tilanne näyttää.

Matkan vaiheita: Lionel, taianomainen harsoviritys ja alakuvissa reissuviihdykettä.

Yleisesti meidän matkat menee ihan kivasti. Me ollaan tosin harjoteltu aika paljon. Näissä kaksinmatkoissa ihan parasta on läsnäolo ja ihmisten näkeminen. Kun vauvan kanssa on poissa kotoa, sen kanssa on jotenkin automaattisesti ihan eri tavalla läsnä. Ei katsota telkkaria, ripusteta pyykkiä tai tehdä ruokaa kuten kotona. Vauva on sitterin sijaan paljon sylissä ja lattialla pyöriessäänkin tulee usein istuttu siinä vieressä tai leikiteltyä. Nyt oltiin kaksi yötä poissa kotoa ja kyllä nyt koti tuntuu kodilta.

Tämä on kyllä maailman paras matkatoveri. Siitä on ihan hirmuisesti seuraa ja sille voi rupatella oikeastaan mitä vaan. Matkanteko on rauhallista ja väkisinkin aikataulutonta. Kahvillekin mentäessä on paljon fiksumman näköistä istuskella kahvilassa vauvan kanssa kuin yksin. Kaiken lisäksi tottuu vauvakin esimerkiksi nukahtamaan erilaisissa ympäristöissä ja näkemään erinäköisiä ihmisiä.

Ps. Isäntäkin taisi järkyttyä eilisestä kirjoituksesta, käytiin meinaan seuraava keskustelu tänään facebook-messengerissä:

Pikakelattu viikonloppu

Pitkäksi ja tylsäksi viikonlopuksi suunniteltu viime viikonloppu sisälsi yllättävän paljon actionia ja se sujahti ohi merkillisen nopeasti. Lähdettiin Isännän ja Lilin kanssa perjantaina Isännän töiden jälkeen Raumalle. Tarkoitus oli viettää koko viikonloppu isäni luona, käydä läpi lapsuuden valokuviani, hengata rauhassa ja kuluttaa aikaa mahdollisimman tylsästi. No ideana hyvä, toteutus oli jotain muuta.

Koko homman tylsyys kaatui jo lähdön hetkellä. Kerrostalosta autoon piti Lilin ja tavaroiden lisäksi raahata kaksi kissaa tavaroineen, oltiinhan me koko viikonloppu poissa. Helpommin sanottu kuin tehty. Lähtö oli yhtä häsäämistä ja toiselle tiuskimista. Kun vihdoin saatiin kaikki autoon niin, ettei kissat joutuneet turhan pitkään odottamaan pienessä kopassaan, eikä Lili turvakaukalossaan päätin, että yhden yhtä tarkkaa aikataulua en tähän viikonloppuun halua.

Vauvan kanssa matkustaminen on jotenkin normaalia rennompaa. "Milloin olette täällä" -kysymykset voi normaalin kymmenen minuutin tarkkuuden sijaan kuitata sanomalla "ehkä kahdeksalta, tai kymmeneltä, riippuu montako kertaa joudutaan pysähtymään." Matkalla pysähtyminenkin on jotenkin rentouttavampaa, sillä pikapissan ja nopean aterian sijaan huoltoasemalla haahuillaan ja hengaillaan pidempään väsyttäen vauvaa, jotta se ehkä nukkuisi vielä matkalla. Yllättävää kyllä, tällaiselle kaiken etukäteen suunnittelevalle se on oikeasti todella mukavaa. Sellaista kiireetöntä reissaamista.

Oltiin aika myöhään perjantaina perillä. Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen Kuivalahdelle metsäkävelylle. Loppupäivä hujahti isovanhempien ja saunan merkeissä ja lopulta kello olikin jo myöhä ja syötiin myöhäinen päivällinen. Seuraavaksi olikin vuorossa sunnuntai, päivälenkki ja aika lähteä kohti kotia. Aikamoista. Jäi valokuvien katselukin kokonaan välistä.

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..."

Matkaseurana saatiin nauttia äitini seurasta, joka viihtyi meillä tämänaamuiseen asti ennen kun lähti takaisin kotiinsa Saksaan. Samointein häippäsi samalle seudulle koulutettavaksi Isäntä, tosin aikaisemmalla lennolla. Käytiin puolenpäivän aikaan saattamassa äitini lentokentälle ja juuri kun astuin kotiovesta sisään totesin Lilille, että nyt saadaankin tylsistyä ihan keskenämme koko loppu päivä. Meni ehkä kaksi minuuttia, kun Lilin kummisetä Brittein saarilta laittoi viestiä ja kertoi olevansa Suomessa. Keskenään tylsistymisen sijaan saadaankin nyt nauttia siis seurasta. Tuossa ne Lilin kanssa katsoo Extreme Makeoveria kun kirjoittelen tätä. Melkoista seuraa siis!
Ps. Rauma huomio! Tullaan huomenna Lilin kanssa sinne seudulle. Perjantaina takaisin!

Matkailua matkailun perään

Käytiin Lilin kanssa pitämässä pakkasia Raumalla! Loppiainen vietettiin erittäin poikkeuksellisesti vain kotona. Ei poistuttu sitten yhtikäs mihinkään, joten kyllä sitten jo torstaina piti jonnekin lähteä. Käytiin pikavisiitti Lilin isoisovanhempien luona. Hauskaa oli!

Vauvan kanssa matkaaminen yksin on huomattavasti helpompaa, jos se vauva nukkuisi!
Toisaalta, oli vallan parasta matkaseuraa näinkin.

Raumalta meillepäin kyydissä matkusti meidän lisäksi myös mun äiti ja kummityttö. Lähtö Raumalta vähän viivästyi yllättävistä syistä ja Lili ehti jo nukahtaa ennen lähtöä. Tämä kostautui siinä matkalla, kun matka Raumalta Helsinkiin kesti 6,5 tuntia. Siihen toki sisältyi suunniteltu pysähdys Myllyssä, mutta myös kaksi muuta pysähdystä, jotka oli niin sanotusti Lilin huoltopysähdyksiä. Hän ei vain halunnut istua autossa, vaan halusi ennemmin katsella ihmisiä huoltsikalla.

Joka tapauksessa perille päästiin ja turvallisestikin vielä!

Pakkaset ei ole meitä juuri haitannut. Muiden valittaessa kylmyyttä olen itse jopa nauttinut näistä paukkupakkasista, pitäähän Suomessa nyt oikeesti talvella pakkasta olla! Ja tämä lumipeite on ihana, vaikka aika ohut onkin! On paljon kivempi ajellakin, kun lumi luo omaa valoisuuttaan tienposkiin. Autokin on toiminut vallan mainiosti ja webasto on näillä keleillä, etenkin tuon pienen vauvan kanssa, todella kiva!

Lili nukkuu päiväunensa myös sisällä, joten ongelmia ulkonukutustenkaan kanssa ei ole ollut. Olen jopa hieman järkyttyneenä lukenut kokemuksia, joissa pahimpien pakkasten aikana äidit on avanneet yhdestä huoneesta ikkunan ja pukenut vauvan nukkumaan sisälle kylmään huoneeseen, kun on niin tottunut ulkona nukkumaan, ettei vauvat suostu sisällä enää nukkumaan. Vaatiihan Lililläkin usein se sisällä nukkuminen hieman enemmän nukuttamista kuin ulkonukutus, mutta se sentään onnistuu ja melko kivuttomastikin vielä. Olen koittanut ylläpitää Lilillä mahdollisimman erilaisia nukutuksia, jotta hänestä ei ihan kauhean valikoivaa tulisi. Tällä tarkoitan siis, että joskus nukutan Lilin autoon, joskus ulos vaunuihin, joskus sisälle vaunuihin, joskus syliin, tissille, jne... Itsekseen Lili ei kyllä nukahda, siis siten, jos hänet vaan jättää sänkyyn nukahtamaan itsekseen, mutta muita keinoja on kyllä käytetty monipuolisesti. En tiedä onko siitä tulevaisuuden varalle juurikaan hyötyä, mutta ainakaan meillä ei yhdenkään huoneen tarvitse olla kylmä Lilin päiväunien varalta.

Tämä nelikuisen vauvan kehitys on kyllä niin käsittämättömän vauhdikasta, että olen ihan äimänä! Parin päivän sisällä Lili on alkanut näyttää ryömimisen merkkejä ja selkeästi hakee sitä tekniikkaa jo. Jalat hakeutuu mahallaan ollessa sivuille ja kädet vetää eteenpäin, tosin juurikaan ei oma-aloitteisesti vielä liikuta. Lelut menee niin hienosti jo suuhun ja tänään huomasin, että hän hienosti jo pyörittelee lelua käsissään. Huimaa! Alkuviikosta on 4kk neuvola ja silloin saadaan taas vähän kasvulukuja. Ei tämä neiti mikään pikkanen ole!

PS. Pikku spoileri ensiviikon suunnitelmista: