Pelkkää romua

Uuteen kotiin liittyy kaikennäköistä pientä laittamista, jota hiljalleen arjen ohessa saa edistettyä. Toisaalta se on tosi kivaa, mutta toisaalta taas jatkuvasti on sellainen olo, kun asiat olisivat vähän kesken. Olen todella huono jättämään asioita kesken, joten ehkä siitä syystä asian jollain tasolla vähän mielessä vaivaavat jatkuvasti. Ehkä se myös liittyy rivitaloasumiseen ja oman asunnon laittamiseen, että aina on vähän jotain vaiheessa, eikä koskaan ole ihan lopullisen valmista.

Ruokapöytä ei ole vielä tullut, katosta puuttuu valaisimia, ulkovaraston hyllyköt pitäisi purkaa ja rakentaa sinne jokin nykyistä järkevämpi ratkaisu, vaatehuone vaatii vähän samanlaista toimenpidettä, pihat vaativat puutarhahommia jne. Kaikkien näiden kanssa kyllä arjessa pärjää: Lily käyttää keittiöjakkaraa pöytänä, meillä on tarpeeksi valoa, emmekä joudu asumaan pimeydessä, ulkovarasto ja vaatehuone ajavat tällä hetkellä kyllä asiansa ja pihat voi odotella kevättä. Tänä viikonloppuna saavutettiin kuitenkin jotain, jota olen odottanut jo kauan ennen, kun pääsin tänne edes muuttamaan: kasattiin ulkoterassille grilli ja varmistettiin aidan alareunat, jotta kissat voi päästää pihalle.

Meillä oli tehokasta toimintaa, kun kaveri kasasi grilliä ja minä kaivoin verkkoa aidan viereen ja naulasin yläosaa kiinni aitaan.

Valmis tuote ja Aperol spritzit.

Vihdoin koitti kauan odotettu hetki, kun päästiin grilliä testaamaan. Jotta ei nyt ihan ilman kommelluksia olisi selvitty, niin yksi Ikean leikkuulauta otti vähän osumaa. Loppu hyvin kaikki hyvin ja tiedoksenne, että sulanut muovi irtoaa metallisesta grillistä ihan hyvin, kun sen antaa vähän jäähtyä.

Tänään, kun pikkuneiti tuli kotiin, hän kysyi heti, onko kotona mitään uutta. Kerroin, että nyt se grilli on kasattu ja voidaan grillata vaikka makkaraa. Oltiin terassilla ja Lily kysyi, että missä se grilli on. Osoitin suojapeitettä ja sanoin, että "se on tuolla alla". Aloin ottaa suojapeitettä pois ja neiti alkoi kannustavaan sävyyn kommentoimaan vieressä: "Ooooo, mitä IHMETTÄ? Sieltä alta paljastui pelkkää romua!"

Ihan hyvän makkaran sillä "pelkällä romulla" kuitenkin sai neidille valmistettua.

Palkataan kodinhengetär

Nyt on mainio kodinhengettären työpaikka avoinna hulvattomassa ja tapahtumarikkaassa perheessä.

Työhön sisältyy kotitöihin motivointia, siisteyden ylläpitämistä, monipuolisen ruokavalion kehittämistä, ruokareseptien etsimistä, pyykkäysintoa ja mielenkiinnon herättämistä tiskien lajitteluun. Pölyhuiskan heilutuksen rutiinista saa ehdottomasti lisäpisteitä!

Ehdokkailta toivotaan mielellään erittäin laajakantoista huumorintajua, kykyä nauraa myös itselleen, eläinrakkautta etenkin kissoja kohtaan sekä kykyä toimia myös lapsen kanssa. Edellytyksenä on loputon vireystila lapsen yöllisistä heräämisistä, kissojen yöralleista ja loputtomista kissaeläinten yönaikaisista sängystä lattialle nostamisista huolimatta. Suotavaa on myös mielenkiinto sylitellä pientä kissaeläintä vielä illalla viimeiseksi lapsen mentyä unille. Aiempaa työkokemusta ei vaadita, mutta multitasking-kokemus katsotaan eduksi.

Työpaikka tarjoaa mainion mahdollisuuden tutustua ruuhkavuosiin ja elämään lapsiperheessä. Palkaksi saat hyvän mielen, monipuolisen kokemuksen, naurua (mikäli ymmärrät tilannekomiikan päälle), monipuolisen ravinnon (mikäli pystyt mainitunlaisen ruokavalion työssäsi kehittämään) sekä asuinpaikan. Mikäli yhteistyö sujuu mutkattomasti, työpaikka on loppuikäinen.

Työpaikka sijaitsee Vantaalla, pääkaupunkiseudun ydinalueella hyvien kulkuyhteyksien varrella. Junalla pääsee mutkattomasti Helsingin keskustaan ja siitä edelleen ihan minne tahansa. Autolla kuljetaan säännöllisen epäsäännöllisesti Vantaa- Turku-Rauma akselilla, joten kyyditys ja perhematkat ovat myös kodinhengettärelle työhön sisältyviä, tosin vapaaehtoisia.

Perheemme on pieni, yhden lapsen perhe, johon huoltoinsinööri-isän ja oikeustieteen opiskelija-äidin lisäksi kuuluu kaksi kissaa. Lapsi on iältään hieman päälle vuoden ja hän luo tilannetajullaan ja tohinoillaan päivien mittaan enemmän ja vähemmän huvittavia tilanteita, kolhuja sekä itseensä, että huonekaluihin, naurunremakkaa sekä uuden oppimisen riemua. Kissat ovat pääosin rennosti nukkumassa, mutta havahtuvat kyllä useamman kerran vuorokaudessa kerjäämään huomiota, rapsutuksia tai mukavaa petipaikkaa yöllä sängystä tyynyjen välistä.

Mikäli kiinnostuit työpaikasta, ota yhteyttä blogin oikeasta reunasta löytyvän yhteydenotto-lomakkeen avulla. Ilmoita yhteydenotossa tietosi, aiempi työkokemuksesi ja se, miksi olisit pätevä tähän työhön. Työpaikka täytetään heti sopivan ehdokkaan löydyttyä.

Ihanan tavallinen päivä

Piitkästä aikaa tänään tuntui olevan ihan täysin tavallinen kotipäivä. Miten niitä muka on niin vähän? Ulkona oli mitä ihanin sää, joten ulkoiltiin tänään peräti kolme kertaa. Aamulla nukuttiin lopulta pitkään, vaikka Lili heräsikin ensin Isännän herätyskelloon jo ennen kahdeksaa. Yöllä oli taas jotenkin useampia heräilyjä ja olin aamulla aivan koomassa enkä todellakaan valmis heräämään. Noin puolen tunnin hereilläolon jälkeen kun Lili alkoi hieroa silmiään, tultiin takaisin sänkyyn, otin Lilin rinnalle ja kun heräsin noin tunti tämän jälkeen, Lili tuhisi tyytyväisenä nukkuen siinä vierellä. Sängystä noustiin lopulta vasta yhdentoista jälkeen. Ahh että tuntui hyvältä nukkua edes vähän pois kertyneitä univelkoja!

Meillä alkoi Lilin kanssa tänään rattaisiin nukahtamisen tehokurssi, sillä Lilin pitäisi juhannuksena olla hoidossa isälläni ja se saattaisi olla helpompaa hoitajien kannalta, mikäli Lili nukahtaisi muuallekin kun rinnalle tai Manducaan. Tänään lähdettiin päiväuniaikaan siis ulos. Hermo meni Lilillä aika pian ja hänet piti kääntää kasvot menosuuntaan. Matka jatkui kovin rauhallisesti neidin katsellessa tyytyväisenä maisemia ja hetken päästä kun laskin vaunuverhon alas, Lili nukahtikin pian.

Isäntä tuli kesken työpäivän käymään kotona, sillä hän lähti työreissulle Joensuuhun. Tämä osui juuri sopivasti Lilin päiväuniaikaan, joten sain tehtyä ruokaa niin että Isäntäkin ehti syömään. Ikävä kyllä Lili ei nähnyt iskää ennen tämän lähtöä, mutta onneksi se tulee jo huomenna takaisin. Lili nukkui parvekkeella ja lähdettiin uudestaan ulos Isännän kanssa samalla oven avauksella. Siinä käyskennellessä Lili heräsi, käytiin postissa, Lili söi ulkona vähän banaania ja tultiin takaisin kotiin.

Kello oli vähän vaille kuusi kun katsoin huomisen säätiedotuksen huomatakseni, että on luvattu vesisadetta. Koska ulkona edelleen oli lämmin ja paistoi aurinko ja neiti alkoi olla jo hieman väsynyt, päätin että lähdetään vielä kerran ulkoilemaan. Käveltiin reilu tunti, mutta Lili ei enää nukahtanut. Käytiin välillä vähän keinumassa ja sehän vasta hauskaa oli! Kotiin kun päästiin, leikittiin vielä hetki ennen iltapalaa ja iltapesuja ja Lili nukahti jo ennen yhdeksää!

Matkan varrella ihmeteltiin vähän sorsia. Ne valkoset sorsat (lokit) oli kyllä kiinnostavampia.

Meillä on meneillään jokin murrosvaihe ja kolmet päiväunet on vaihtumassa kaksiin. Yöunille Lili menee 21-23 riippuen siitä, onko hän nukkunut illemmalla vielä yhdet päiväunet vai ei. Nukahtamisen kellonajalla ei onneksi ole suoraa merkitystä heräämiseen! Ollaan itsekin iltakukkujia, joten toisaalta on kiva ettei Lilikään mene yöunille vielä seitsemältä.

En tiedä johtuuko tuosta ulkoilusta vai siitä tiiviistä yhdessäolosta Lilin kanssa, mutta on jotenkin todella hyvä fiilis! Täällä me kahdestaan mennään nukkumaan! Tuntuu, että siitäkin on ikuisuus kun viimeksi ollaan Lilin kanssa oltu ilta kahdestaan, joten toisaalta ihan kivaakin välillä, vaikka olisihan ne omat iltapesut jokseenkin helpompia kun ei tarvitse samanaikaisesti vahtia, ettei Lili mene syömään kissanvessasta pellettejä.

Olisin halunnut laittaa tähän aivan ihanan videon keinussa nauravasta Lilistä, mutta teknisistä syistä se ei nyt onnistunut. Laitan sen huomenna Instagramiin, niin siellä voitte käydä ihmettelemässä. Hyvää yötä! <3

Vihdoin kotona!

Yli viikko reissaamista ja vihdoin kotona! Pyykinpesukone pyörii jo toistamiseen ja Lili pyörii tuttuun tapaan levitetyllä sohvalla. Matkalaukut on melkeen purettu kokonaan ja ruokaakin saatiin jo tehtyä. Teeveessä pyörii rästiin jääneet Haluatko miljonääriksi -ohjelmat ja kohta ollaan taas ajantasalla.

Lauantainen bussimatka päättyi aikamoiseen pelästymiseen, kun Lili siitä herätessään yski aivan kamalan vihlovasti ja itkeskeli päälle. Ilmeisesti yskiminen teki kovasti pienelle kipeää. Pelästyin ihan hirmuisesti, sillä Lilin hengityskin tuntui hankalalta siinä kivuliaan yskimisen ohella. Kun aika pian Lilin heräämisen jälkeen päästiin ulos viileään ulkoilmaan ja Lilin hengitys ja yskä helpotti melkein saman tien, päätin että mennään kuitenkin sinne isäni luo ja seurataan tilannetta. Varmuuden vuoksi soitin päivystykseenkin, sillä yötä vasten mentiin ja halusin tietää miten pienen olotilaa mahdollisesti voisi helpottaa ja mitä merkkejä tulisi seurata.

Yötä vasten annettiin pienelle vähän Panadolia ja yö menikin ihan hyvin. Viimeyökin meni ihan hyvin, mitä nyt vähän vähtäämistä yöhön mahtui. Nenä vuotaa pienellä vieläkin ja yskäkin vielä vaivaa, mutta nyt enemmänkin räkäisenä yskänä kun kuivana ja kipeänä. Aika varmasti se ikävä kuiva yskä oli tuliainen lentokoneen vedosta. Se on kyllä kamalan petollinen ja vaikka yritin Liliä siltä suojella, ei näköjään riittänyt. Ensikerralla tiedän pyytää viltin.

Kotimatka Raumalta Vantaalle meni ihan käsittämättömän hyvin! Ollaan Isännän kanssa viimeaikoina vähän jopa jännitetty tuota yli kolmen tunnin ajomatkaa Lilin kanssa, sillä enää se ei mene yhden päiväunen aikana ja valveillaoloaikakin siinä päiväunien välissä alkaa olla jo kaksi-kolme tuntia ja sitä ei kauheasti viitsisi missään huoltoasemalla hengailla. Nyt Lili heräsi täysin rauhallisena ennen Lohjaa, pysähdyttiin Lohjalle ja jatkettiin matkaa aika pian Lilin ollessa ihan hereillä. Koko kotimatkan neitonen oli ihan rauhassa ja heilutteli lelujaan takapenkillä Isännän vieressä. Olen vieläkin ihan äimänä.

Kyllä tässä vielä tekemistä riittää ennen kun kaikki tavarat ovat taas paikoillaan. Tässä saa alkaa taas pakkaamaan samanaikaisesti, sillä kaksi viikkoa tästä eteenpäin ollaan Lilin kanssa Etelä-Saksassa äitini luona kera pääsykoekirjojen. Pelottavan nopeasti aika menee! Toivon että tuo lukuaikakin menee nopeasti, sen verran se minua jännittää.

Se ihana, ihana syksy!

Nyt se kauan odottamani syksy on vihdoin tullut! Puiden lehdet kellastuvat ja alkavat tipahdella pois. Pellot ovat kauniin oransseja tai kauran värisiä, yöt pimeitä ja vesisateet ja pilvinen sää on alkanut olla enemmän tapa kuin poikkeus. Mikä ihaninta, iltojen pimetessä voi sytyttää pari kynttilää, makoilla viltin alla ja juoda vaikka kupin teetä. Näin arki-iltoina se oma kulta vain puuttuu vierestä.

Taidan aina jankuttaa tätä samaa, mutta syksy on vaan niin ihanaa aikaa! Parasta ikinä! Niin värikäs ja tunnelmallinen. Ulos mennessä saa laittaa enemmän vaatteita ja saa vihdoin taas vetää päälleen ne ylisuuret neuleet vaatekaapista. Pari uutta neuletta tuonne vaatekaappiin kyllä mahtuisi. En malta odottaa että kaveri tulee tuolta masusta ulos, pääsen vetämään uuden synttärilahjaksi saamani ulkoilupuvun päälle ja pääsen ulos syysilmaan vaunuilemaan!

Syksyn mukana tulee myös yksi aivan ihana asia, meinaan kotiviikonloput. Kun koko kesän on joka viikonloppu saanut mennä matalaliitoa paikasta toiseen, on enemmän kuin luksusta olla ihan vaan kotona. Perjantaina tultiin meille siskon ja tämän puolison kanssa ja tehtiin kotona hampurilaisia. Oli kyllä hyviä! Lauantai alkoi kotitöiden ja rästihommien merkeissä, kun siivouksen ohella tehtiin vähän kaikenlaista hommaa. Sai minun obelixinikin (=Opel) vihdoin uudet lamput! Asennettiin Isännän autoon myös turvakaukalon telakka valmiiksi, ettei Isännän tarvitse siihen yksinään aikaa kuluttaa sitten kun meillä ollaan jo jakaannuttu. Illalla käytiin Isännän siskon synttärikekkereissä ja elokuvissa katsomassa Southpaw.

Sunnuntaina tapahtui jotain, mikä tuntui pitkästä aikaa niin todella hassulta. Oltiin yhdessä kotona, mutta tehtiin eri hommia! Nyt kun yhteinen aika on jotenkin todella kortilla, ollaan Isännän kanssa todella harvoin kotona pidemmän aikaa eri huoneissa. Ensin se tuntui jotenkin todella väärältä, että itse istuin yläkerrassa ompelemassa Isännän pelaillessa tietokoneella, mutta ihan käsittämätöntä kuinka ihanaa se oli! Silti oli jotenkin sellainen olo, että ei saisi valittaa yhteisen ajan niukkuudesta, jos istutaan eri huoneissa sitten kun sitä yhteistä aikaa todella olisi. Isäntä oli myös niin ihana, että piirsi kaavat ja leikkasi kankaat kosteussuojakankaasta, jotta sain ommeltua pinnasänkyyn ja hoitopöydälle muotoon ommellut kosteussuojalakanat. Itseltä tuo kaavojen piirtely ja kankaan leikkely on niin tajuttoman hankalaa noiden suurempien kaavojen osalta, kun lattialla pitäisi työskennellä. Helpottaisi huomattavasti jos taipuisi edes vähän tuosta keskivartalon kohdalta.

Isäntä valmisti meille eilen oikeen gourmet-ruokaa saatuaan pelinsä päätökseen ja minun vielä ahertaessa kosteussuojien kanssa. Kaapissa oli jauhelihaa ja kun ehdotin, että tehtäisiin jotain muuta kuin jauhelihakastiketta, Isäntä päätti tehdä lihamureketta. Jauhelihan lisäksi murekkeen sekaan oli eksynyt pakkasesta purkki sieniä (hyvä että tulee käytettyä) ja koska korppujauhot olivat hyvin vähissä, niiden sijaan Isäntä oli käyttänyt kaurahiutaleita kuten jossain toisessa ohjeessa oli kuulemma tehty. Täällä leijui ilmassa ihana sipulin tuoksu ja uunissa paistui leipävuoassa ihanan näköinen lihamureke. Kun sen oli aika tulla ulos uunista ja Isäntä kippasi sen leivinpaperille, sen ulkonäkö hieman muuttui.

Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä.

Maku oli kuitenkin vallan mainio ja saatiinpahan hyvät naurut!

Ilta huipentui taas eläviin kuviin, kun käytiin toistamiseen saman viikonlopun aikana elokuvissa. Vuorossa oli Hitman: Agent 47. Täytyy kyllä sanoa, että tykättiin sekä tuosta Hitmanista että siitä lauantaisesta Southpaw:sta. Molemmat oli mukaansatempaavia, eikä kummassakaan aika käynyt pitkäksi. Itsellä alkoi etenkin Southpaw:ssa se istuminen käydä tukalaksi, niissä leffateatterin tuoleissa kun ei kauheasti asentoa muutella ja leffa kesti kuitenkin reilut kaksi tuntia. Taitaa nyt tässä jatkossa tulla elokuvat katsottua omalta kotisohvalta. Oli kyllä siitäkin poikkeuksellista, että kumpanakaan päivänä ei ostettu Finnkinosta popcornia! 

Pitkästä aikaa viikonlopun jäljiltä olo on oikeasti levännyt ja rento! Ihana syksy! Näitä lisää!

Borta bra men hemma bäst

Kyllä lomalla aina on nukavaa, mutta kyllä kotiin on aina kiva tulla! Ahh, mikä ihana pyykkivuori ja matkalaukkujen purkaminen. Oih, kisut, sauna ja oma sänky! <3

Kaiken lisäksi huomenna on jännä päivä, kun menen pitkästä aikaa töihin! Ties mitä kaikkea siellä onkaan tapahtunut! Viimeksi käynyt kyseisessä paikassa kääntymässä kaksi kuukautta sitten. Huh!