Juhannuksen jälkiflunssa

Raumalle tultuani hain kymmenen kerran salikortin ja ajattelin, että nyt vihdoin pääsen itsekin tekemään jotain! No tiedoksi, että yksinhuoltajana on jokseenkin hankalaa päästä kuntosalille, ellei sitä tee lyhennetyn työpäivän jälkeen lapsen ollessa vielä päiväkodissa ja niitä lyhennyksiä on aika vähän. Näin niin tilaisuuteni tulleen, kun Isäntä jäi juhannuksen jälkeen kahdeksi viikoksi Raumalle isyysvapaalle. Koska kaikki ei aina mene niinkuin Strömsössä, sairastuin mystiseen kurkkuflunssaan (joka työkaverin samanlaisten oireiden diagnosoimana paljastui ehkä C-ryhmän streptokokiksi), joka ei meinaa millään mennä ohi. Nyt vihdoin alkaa nielu tuntua normaalilta ja paine poskionteloissakin on jo helpottanut. Voisin jopa kuvailla itseäni terveeksi.


Aiemmin kertomani lisäksi minulla alkoi myös mystinen kulmakarvakipu. Tuntuu siis pistävää kipua oikean kulmakarvan tyvessä vähän väliä. Sellasta oikeasti aika viiltävää ja ärsyttävää. Koska en juurikaan päänsärkyjä harrasta, tietenkin googletin oireeni. Vaikka käytin luotettavinta mahdollista lähdettä, keskustelupalstoja, en kuitenkaan saanut diagnoosiksi aivokasvainta, päin vastoin. Sain tietää, että ärsyttävä pääkipuni johtuu mitä todennäköisemmin otsaryppylihaksen krampista tai jännitystilasta. Luotettavan lähteeni mukaan olen joko tihrustanut liikaa hämärässä tai kurtistanut kulmiani liian usein. En totisesti osaa sanoa, kummasta oireiluni johtuu.




Vaikka kuntosalikäynnit on tähän mennessä jääneet siihen kertaan, onnekseni Lili on vihdoin innostunut potkupyöräilystä! Tarpeeksi kun harjoittelemme, voimme siis yhdessä lähteä lenkille! Oi että, olen niin odottanut, että tulisi vihdoin se vaihe, kun pääsisi itsekin harrastamaan jotain lapsen kanssa. Toki se vaunuilukin olisi ihan mukavaa, jos meidän puistobongari jaksaisi siellä rattaissa istua.

Kiireetön viikonloppu

Ollaan Lilin kanssa pitkästä aikaa kaksin kotona viikonloppu. Isäntä on työpaikan "pikkujouluissa" ja päätin, etten jaksa lähteä neidin kanssa kaksin ajamaan Raumalle, Lili kun ei autossa nuku, eikä juuri viihdy. Tämän ikäisen kanssa kotona olo on kyllä parasta. Sanoja alkaa olla plakkarissa jo jonkin verran ja neiti keksii vaikka mitä. Hauskoilta tilanteilta ja tilannekomiikalta ei voi välttyä.

Arki on tällä hetkellä todella kiireistä. Yliopistolla menee päivät lähes poikkeuksetta kahdeksasta neljään, usein jopa kuuteen, joten kotona ei juurikaan ehdi muuta kuin tehdä ruokaa ja muut pakolliset. Jos hetken siinä illalla Lilin kanssa ehtii leikkiä, niin päivän tavoite on saavutettu. Siivooja olisi poikaa.

Mutta tänä viikonloppuna kiire on unohdettu. Perjantaina käytiin Lilin kanssa kaupassa. Lili sai aina painaa hedelmävaa'an nappia, käydä mekaanisen ponin selässä, ihmetellä leluja leluosastolla, auttaa laittamaan tavaroita hihnalle ja lopulta muovikassiin ja meni kyllä kauppareissukin todella mukavasti, sekä äidin, että lapsen mielestä. Käytiin myös katsomassa sorsia ja ulkoilevia koiria puistossa, syötiin jälkkäriksi Ben and Jerry's:iä, pestiin yhdessä pyykkiä, täytettiin kissojen ruokakipot ja tehtiin yhdessä ruokaa. Herne-maissi-paprikan ripottelu vuokaan oli kyllä huippua. Niin hurjan moneen tuosta pikkuneidistä on jo kaveriksi!

Kyllä se sitten keksiikin. Tänään istuskelin pöydän vieressä aamukahvia hörppimässä, kun alkoi kuulumaan ihme kiljuntaa. Hetken kuulosteltuani tulin siihen tulokseen, että Lili ei ehkä kiljukkaan kiipeilypuussa ulottumattomissa oleville kissoille ja lähdin lasta etsimään. Ei ollut olohuoneessa, makuuhuoneessa, eteisessä eikä vierashuoneessa. Kylpyhuoneen ovessa on salpa, eikä Lili ole voinut ujuttautua siitä välistä. Taas kuului kiljahdus ja avasin sen kylpyhuoneen salvan. Siellä neiti oli. Pimeässä kylpyhuoneessa istui vadissa lavuaarin alla, eikä päässyt sieltä vadista omin voimin ylös. Täytynee siihen salvan tilalle vaihtaa uusi, hieman lyhempi salpa, riskinä meinaan on, että Lili käynnistelee pesukonetta.

Kenkähylly on myös parhautta. Sieltä pitää kaikki kengät, ainakin ne Lilin omat, räjäyttää eteiseen ainakin pari kertaa päivässä. Tänään sieltä löytyi myös äidin balleriina, joka tietenkin sopi Lilin jalkaan kuin nakutettu. Tässä kuitenkin hieman kuvaspämmiä meidän päivistä.

Tylsyyden ehkäisemiseksi kissojen kuljetuskoppaan on pakko saada hippo mukaan!

Pottailu on jo hyvässä vauhdissa, kuten kuvasta näkee.

Kun äidin on pakko käydä vessassa.

Pitänee alkaa iskälle puhumaan koiran hankinnasta. Niin suuri suru tuli, kun ne mäyräkoirat lähti.
Tonne ne meni!

Kyllä se äitikin sentään jotain on aikaiseksi saanut. Ensimmäisenä iltana saatuaan Lilin unille, se teki varsinaisen urotyön! Voisin veikata, että (ainakin lähes) jokainen äiti ymmärtää, mitä tämä kuva ilmentää.

Mukavaa, rauhallista ja kiireetöntä viikonloppua! 

Palkataan kodinhengetär

Nyt on mainio kodinhengettären työpaikka avoinna hulvattomassa ja tapahtumarikkaassa perheessä.

Työhön sisältyy kotitöihin motivointia, siisteyden ylläpitämistä, monipuolisen ruokavalion kehittämistä, ruokareseptien etsimistä, pyykkäysintoa ja mielenkiinnon herättämistä tiskien lajitteluun. Pölyhuiskan heilutuksen rutiinista saa ehdottomasti lisäpisteitä!

Ehdokkailta toivotaan mielellään erittäin laajakantoista huumorintajua, kykyä nauraa myös itselleen, eläinrakkautta etenkin kissoja kohtaan sekä kykyä toimia myös lapsen kanssa. Edellytyksenä on loputon vireystila lapsen yöllisistä heräämisistä, kissojen yöralleista ja loputtomista kissaeläinten yönaikaisista sängystä lattialle nostamisista huolimatta. Suotavaa on myös mielenkiinto sylitellä pientä kissaeläintä vielä illalla viimeiseksi lapsen mentyä unille. Aiempaa työkokemusta ei vaadita, mutta multitasking-kokemus katsotaan eduksi.

Työpaikka tarjoaa mainion mahdollisuuden tutustua ruuhkavuosiin ja elämään lapsiperheessä. Palkaksi saat hyvän mielen, monipuolisen kokemuksen, naurua (mikäli ymmärrät tilannekomiikan päälle), monipuolisen ravinnon (mikäli pystyt mainitunlaisen ruokavalion työssäsi kehittämään) sekä asuinpaikan. Mikäli yhteistyö sujuu mutkattomasti, työpaikka on loppuikäinen.

Työpaikka sijaitsee Vantaalla, pääkaupunkiseudun ydinalueella hyvien kulkuyhteyksien varrella. Junalla pääsee mutkattomasti Helsingin keskustaan ja siitä edelleen ihan minne tahansa. Autolla kuljetaan säännöllisen epäsäännöllisesti Vantaa- Turku-Rauma akselilla, joten kyyditys ja perhematkat ovat myös kodinhengettärelle työhön sisältyviä, tosin vapaaehtoisia.

Perheemme on pieni, yhden lapsen perhe, johon huoltoinsinööri-isän ja oikeustieteen opiskelija-äidin lisäksi kuuluu kaksi kissaa. Lapsi on iältään hieman päälle vuoden ja hän luo tilannetajullaan ja tohinoillaan päivien mittaan enemmän ja vähemmän huvittavia tilanteita, kolhuja sekä itseensä, että huonekaluihin, naurunremakkaa sekä uuden oppimisen riemua. Kissat ovat pääosin rennosti nukkumassa, mutta havahtuvat kyllä useamman kerran vuorokaudessa kerjäämään huomiota, rapsutuksia tai mukavaa petipaikkaa yöllä sängystä tyynyjen välistä.

Mikäli kiinnostuit työpaikasta, ota yhteyttä blogin oikeasta reunasta löytyvän yhteydenotto-lomakkeen avulla. Ilmoita yhteydenotossa tietosi, aiempi työkokemuksesi ja se, miksi olisit pätevä tähän työhön. Työpaikka täytetään heti sopivan ehdokkaan löydyttyä.

Arkimaistiaisia

Hieman on jo päästy jotain arjen tapaista maistamaan. Tämä viikko on mennyt koulussa orientaation merkeissä ja paljon on ollut infotilaisuuksia ja iltaohjelmaa. Kuten jo aiemmin mainitsin, osallistuin ensimmäisenä päivänä Pykälän (=opiskelijajärjestö) punssikahveille ja eilen illalla oli lakimiesliiton infotilaisuus, jossa oli tarjolla ruokaa ja juomaa. Mielenkiintoista sinänsä, opiskellessani bioanalyytikoksi ainoan kerran saimme ilmaista syötävää/juotavaa kun bioanalyytikkoliitto tarjosi meille kakkukahvit kun valmistuimme. Aloitin opinnot oikiksessa, ensimmäinen viikko ei ole vielä edes takana ja kaksi kertaa olisi voinut jo juoda itsensä hengiltä. Ilmaiseksi.

Pikkuhiljaa kanssaopiskelijat alkavat käydä tutuiksi. Pykälä on todella aktiivinen ainejärjestö ja kaikenlaista tapahtumaa on jatkuvasti! Mitä enemmän tietoa saa ja mitä enemmän kaikkiin tapahtumiin törmää, tuntuu oikis jakuvasti enemmän omalta jutulta. Tapahtumilla en nyt tarkoita niitä opiskelijaryyppäjäisiä tai sitä itsensä hengiltä juomisia, vaan erilaisia excursioita, eli tutustumiskäyntejä eri paikkoihin (asianajotoimistoihin, yrityksiin, suurlähetystöihin), opintomatkoja ulkomaille, seminaareja, oikeustapauskilpailuja ja ties mitä!

Oikein janoan sitä, että pääsen pänttäämään niitä kauhistuttavan paksuja opuksia, tuskailemaan seminaaritöiden parissa, valuttamaan hikikarpaloita tiedonhaun ongelmatilanteissa ja osallistumaan luennoille! Toivottavasti tämä innokkuus pysyy yllä, tai ehkä ennemminkin, toivottavasti muistan tämän hetken fiilikset, kun tentit ja työt kasaantuu ja seminaari pukkaa päälle.

Lili oli tänään ensimmäistä päivää päiväkodissa ilman vanhempia tai mummua. Hyvin oli mennyt ja unikin oli lopulta tullut "yllättävän helposti". Kun menin hakemaan, Lili vain jatkoi leikkejään tyytyväisenä. Meinasi sydän murtua, jotenkin sitä odotti, että toinen tulisi innoissaan heti syliin paijattavaksi. Ehkä parempi kuitenkin näin.

Odotan jo kauhulla syysflunssan rantautumista meille. Se on pomminvarmasti tulossa, sillä Isäntä meni lomalta takaisin töihin, minä lähdin vuoden kotonaolon jälkeen kouluun ja Lili aloitti päiväkodin. Lilillä alkoi nenä vuotaa heti kun meni päiväkotiin ja nyt on vähän ääni painuksissa. Onneksi ei ole pahempaa ollut, mutta alkuviikosta yöt oli jokseenkin levottomia. Vähän on onneksi jo helpottanut.

siivouspäivä

Kotona on ollut kiireistä. Aika on mennyt yllättäen erinäisten asioiden hoitamisessa ja siivoamisessa. Koska kiireinen arki on ihan poronkuseman päässä, haluan, että kotona joka nurkka on siivottu viimisen päälle ennen koulun alkua. Se päivä oli tänään.

Käytiin aamulla avoimien ovien Pompdelux-"kutsuilla" sovittelemassa ja tilaamassa Lilille välikausivaatteita. Oli siellä uudessa mallistossa vaikka mitä ihanaa, kannattaa käydä katsomassa. Tämän jälkeen lähdettiin kävelemään lähiostariin asioille, josta kotiutui muun muassa mikrokuituinen pölyhuisku (äidilläni tapasin, suosittelen). Isännälle kerroin suunnitelmastani siivota oikein hyvin nyt vielä ennen arjen alkamista. Kun sanoin, että häädän Isännän ja Lilin tänään ulos, Isäntä ihmetteli, että tänäänkö meinaan siivota. "Tottakai! Sitten ei huomenna tarvitse." Isäntä tähän: "minä olisin siivonnut vasta huomenna. Sitten ei tänään tarvitsisi."

Huomenna meinaan ottaa rennosti. Makoilla vain puhtaassa kodissa. Nyt on sohvan tyynynpääliset pesukoneessa, matot ja petivaatteet tuulettumassa, lattiat pesty, pölyt huiskutettu (<3) ja bloginäpyttely tietenkin vaiheessa. Ahh. Huomenna on selkä jumissa mattojen tamppaamisesta, matoissa kissankarvoja ja keittiön lattia Lilin jäljiltä kuten ennenkin, mutta tunteepahan jotain tehneensä.

En malta odottaa koulun alkamista! Ostettiin keittiön pöydälle arkikukatkin. Pitkä päivä takana, mutta kohta saa petivaatteet ja matot sisälle ja tyynynpäälliset tyynyjen päälle. Ja kotona tuoksuu puhtaus! Ihanaa arjen alkua/jatkoa kaikille!