Juhannuksen jälkiflunssa

Raumalle tultuani hain kymmenen kerran salikortin ja ajattelin, että nyt vihdoin pääsen itsekin tekemään jotain! No tiedoksi, että yksinhuoltajana on jokseenkin hankalaa päästä kuntosalille, ellei sitä tee lyhennetyn työpäivän jälkeen lapsen ollessa vielä päiväkodissa ja niitä lyhennyksiä on aika vähän. Näin niin tilaisuuteni tulleen, kun Isäntä jäi juhannuksen jälkeen kahdeksi viikoksi Raumalle isyysvapaalle. Koska kaikki ei aina mene niinkuin Strömsössä, sairastuin mystiseen kurkkuflunssaan (joka työkaverin samanlaisten oireiden diagnosoimana paljastui ehkä C-ryhmän streptokokiksi), joka ei meinaa millään mennä ohi. Nyt vihdoin alkaa nielu tuntua normaalilta ja paine poskionteloissakin on jo helpottanut. Voisin jopa kuvailla itseäni terveeksi.


Aiemmin kertomani lisäksi minulla alkoi myös mystinen kulmakarvakipu. Tuntuu siis pistävää kipua oikean kulmakarvan tyvessä vähän väliä. Sellasta oikeasti aika viiltävää ja ärsyttävää. Koska en juurikaan päänsärkyjä harrasta, tietenkin googletin oireeni. Vaikka käytin luotettavinta mahdollista lähdettä, keskustelupalstoja, en kuitenkaan saanut diagnoosiksi aivokasvainta, päin vastoin. Sain tietää, että ärsyttävä pääkipuni johtuu mitä todennäköisemmin otsaryppylihaksen krampista tai jännitystilasta. Luotettavan lähteeni mukaan olen joko tihrustanut liikaa hämärässä tai kurtistanut kulmiani liian usein. En totisesti osaa sanoa, kummasta oireiluni johtuu.




Vaikka kuntosalikäynnit on tähän mennessä jääneet siihen kertaan, onnekseni Lili on vihdoin innostunut potkupyöräilystä! Tarpeeksi kun harjoittelemme, voimme siis yhdessä lähteä lenkille! Oi että, olen niin odottanut, että tulisi vihdoin se vaihe, kun pääsisi itsekin harrastamaan jotain lapsen kanssa. Toki se vaunuilukin olisi ihan mukavaa, jos meidän puistobongari jaksaisi siellä rattaissa istua.