Kallista kuparia ja fanipuukkoja

Kävipä tänä viikonloppuna niin, että oltiin Isännän kanssa ensimmäistä kertaa sitten Lilin syntymän kokonaan yötä pois Lilin luota. Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin ajelemaan, minnekäs muualle kuin Uuraisille katsomaan Palsanmäkien huutokauppaa! Sää oli mahtava ja ihan muutama muukin oli sinne eksynyt.

Me ollaan katsottu varmasti kaikki huutokauppakeisarin jaksot, vaikka ihan hirveästi ei telkkaria ehditäkään katselemaan. Pidemmän aikaa on ollut puhetta, että sinne olisi hauskaa mennä, etenkään kun meistä kumpikaan ei ole ikinä ollut edes huutokaupassa. Nyt sitten tuli se hetki.

Saavuimme paikalle noin puoli tuntia ennen huutokauppaa ja se koko paikka oli ihan piukassa porukkaa! Parkkipaikka oli jo aikoja sitten täyttynyt ja autoja oli pitkälle tien varressa. En ollut ikinä edes tajunnut, kuinka paljon ihmisiä siihen pihaan mahtuu, mutta mikään kuva ei kyllä kerro sitä todellisuutta. Niitä oli paljon! Yllättävänkin paljon kuitenkin lapsiperheitä myös pienten lasten kanssa, vaikka me ajattelimme, että Liliä ei viitsi ottaa sinne mukaan, sillä päivä olisi neidille niin tylsä pitkän automatkan jälkeen pysyä aloillaan. Aurinko paahtoi ja pakoon ei juuri päässyt, joten en kyllä pätkääkään katunut päätöstä lähteä sinne ihan vaan aikuisten kesken.

Autoja tien varressa.

Parkkis oli jo aikoja sitten täyttynyt.

Kyseessä oli Palsanmäkien hääpäivähuutokauppa ja aloituskuparipannun hinnaksi tuli taas uusi ennätys. Kuparipannu vaihtoi omistajaa 650 euron hinnasta. Siinä on kuparilla jo vähän hintaa. Väkeä oli alkuun niin tiiviisti, että tungosta oli ihan joka suuntaan. Monet luovuttivat alun jälkeen ja lähtivät pois. Pikku hiljaa paikan päällä mahtui paremmin hengittelemään ja lopulta päästiin jopa hieman istumaan. Ei me ihan loppuun saakka oltu, mutta selvästi yli puolivälin kuitenkin. Päästiin me jotain huutamanakin kun tuotiin tuliaisina yksi opetustaulu ja Isännälle fanipuukko.

Porukka oli melko tiiviisti paikan päälle.

Isännän fanipuukko. :D

Huutokaupalta mentiin Jyväskylään ja yövyttiin Sokos Hotel Paviljongissa. Lämpimästi kyllä suosittelen! Henkilökunta oli niin mukavaa ja huoneet oli tosi kivoja, paikat siistejä ja se hotellin ravintola, Trattoria Aukio on kaukana perinteisistä S-ryhmän ravintoloista! Kyseinen ravintola yllätti laadullaan ja maukkaalla ruoallaan ja myös siellä henkilökuntaa ei voi kehua liiaksi. Kyseisessä ravintolassa jopa siistijät juttelevat ja kyselevät viihtymistä.

Näköala suoraan sängystä.

Aamupala hotellissa oli myös ensiluokkainen. Olen kerran aiemmin vastaavankaltaista aamupalaa hotellissa saanut ja se oli Dusseldorfissa kun meidät majoitettiin naapurihotelliin koska jatkolentomme peruttiin. Ikävää oli se, että enempää ei yksinkertaisesti pystynyt syömään! Kahvistakin sai valita, ottaako automaatista vai tuodaanko pöytään vaaleaa vai tummapaahtoa. Nam!

Aamupala oli hotelliravintolan yläkerrassa. Tila oli viehättävä ja aamupala ensiluokkaisen hyvä!

Aamupalan jälkeen kierrettiin naapurissa olevat kansainväliset markkinat ja jatkettiin matkaa Tuuriin. En ollut koskaan siellä käynyt ja yllätyin ihan hirmuisesti sitä palatsimaista ulkoasua. Odotin enemmän jotain tavallista kauppakeskusta tai tavarataloa. Sisään kun astuttiin, huomasin heti, että suunnittelussa on aivan varmasti käytetty muusana Las Vegasia! Tuurissa oli ihan samanlaisia pienoismalleja kaupunkien seinustoista ja taivaskattoja mitä näkee Vegasissa, tosin ehkä hieman erilaisella budjetilla ja ei ihan samanlaisessa mittakaavassa, mutta kuitenkin. Kävin Las Vegasissa ollessani vaihdossa Yhdysvalloissa ja se oli aivan ihana kokemus ja se paikka totisesti yllätti energiallaan!

Seinustatkin ovat erilaisia. Tätä tunnetumpi taitaa googlen kuvahaun perusteella olla se kellertävä palatsiseinusta.

Olihan reissussa ihanaa, mutta ikävä pikkuneitiä oli ihan hirmuinen. Välillä oli jopa vaikea nauttia omasta olostaan, kun aamupalallakin vain mietti, kuinka Lili tykkäisi näistä pikkukroisanteista. Hotellissa ensimmäisenä silmään osui kyltit leikkipaikoista ja Tuurissakin mietin kaikkia Lilin viihdyttämispaikkoja. Olisihan se siellä mukana varmasti mennyt. Lilillä oli kuitenkin ollut kummitätien ja isovanhempien kanssa oikein kivaa ja äiti ei saanut edes halia tullessaan. Tekemistä oli riittänyt, ruoka maistunut ja takaisin päästyämme vastassa odotti saunanraikas pikkuneiti leveä hymy naamallaan.