Arkimaistiaisia

Hieman on jo päästy jotain arjen tapaista maistamaan. Tämä viikko on mennyt koulussa orientaation merkeissä ja paljon on ollut infotilaisuuksia ja iltaohjelmaa. Kuten jo aiemmin mainitsin, osallistuin ensimmäisenä päivänä Pykälän (=opiskelijajärjestö) punssikahveille ja eilen illalla oli lakimiesliiton infotilaisuus, jossa oli tarjolla ruokaa ja juomaa. Mielenkiintoista sinänsä, opiskellessani bioanalyytikoksi ainoan kerran saimme ilmaista syötävää/juotavaa kun bioanalyytikkoliitto tarjosi meille kakkukahvit kun valmistuimme. Aloitin opinnot oikiksessa, ensimmäinen viikko ei ole vielä edes takana ja kaksi kertaa olisi voinut jo juoda itsensä hengiltä. Ilmaiseksi.

Pikkuhiljaa kanssaopiskelijat alkavat käydä tutuiksi. Pykälä on todella aktiivinen ainejärjestö ja kaikenlaista tapahtumaa on jatkuvasti! Mitä enemmän tietoa saa ja mitä enemmän kaikkiin tapahtumiin törmää, tuntuu oikis jakuvasti enemmän omalta jutulta. Tapahtumilla en nyt tarkoita niitä opiskelijaryyppäjäisiä tai sitä itsensä hengiltä juomisia, vaan erilaisia excursioita, eli tutustumiskäyntejä eri paikkoihin (asianajotoimistoihin, yrityksiin, suurlähetystöihin), opintomatkoja ulkomaille, seminaareja, oikeustapauskilpailuja ja ties mitä!

Oikein janoan sitä, että pääsen pänttäämään niitä kauhistuttavan paksuja opuksia, tuskailemaan seminaaritöiden parissa, valuttamaan hikikarpaloita tiedonhaun ongelmatilanteissa ja osallistumaan luennoille! Toivottavasti tämä innokkuus pysyy yllä, tai ehkä ennemminkin, toivottavasti muistan tämän hetken fiilikset, kun tentit ja työt kasaantuu ja seminaari pukkaa päälle.

Lili oli tänään ensimmäistä päivää päiväkodissa ilman vanhempia tai mummua. Hyvin oli mennyt ja unikin oli lopulta tullut "yllättävän helposti". Kun menin hakemaan, Lili vain jatkoi leikkejään tyytyväisenä. Meinasi sydän murtua, jotenkin sitä odotti, että toinen tulisi innoissaan heti syliin paijattavaksi. Ehkä parempi kuitenkin näin.

Odotan jo kauhulla syysflunssan rantautumista meille. Se on pomminvarmasti tulossa, sillä Isäntä meni lomalta takaisin töihin, minä lähdin vuoden kotonaolon jälkeen kouluun ja Lili aloitti päiväkodin. Lilillä alkoi nenä vuotaa heti kun meni päiväkotiin ja nyt on vähän ääni painuksissa. Onneksi ei ole pahempaa ollut, mutta alkuviikosta yöt oli jokseenkin levottomia. Vähän on onneksi jo helpottanut.

Punssikahvit

Nyt, se kaikkien odottama päivitys. Vihdoin! Ensinnäkin, kaikki meni tosi hyvin! Lilin ensimmäinen päivä erossa äidistä ja äidin ensimmäinen koulupäivä!

Lähdin aamulla kahdeksan jälkeen. Lili ehti onneksi herätä ennen kun lähdin ja hän jäi mummun kanssa syömään aamupalaa kun menin junalaiturille naapuriin. Minä lähdin kohti Porthanian ovia ja tavattiin pienen jo aiemmin treffaaman ryhmän kanssa jo junassa. Paikan päällä oli aloitusluentoja, jossa käytiin läpi opintojen kulkua ja saatiin toki kauheasti onnitteluja, kun nyt ollaan arvostetussa opinahjossa, päästy arvostettuun tiedekuntaan ja opiskellaan arvostettuun ammattiin. Jee me.

Onneksi meidät oli jaettu tutor-ryhmiin ja vielä iän perusteella. Näin ollen meidän ryhmässä kaikilla on jo aiempi koulutus, ellei kokonaisuudessaan, ainakin osittain käyty. Tämän lisäksi meidän ryhmässä oli "stadilaisia", jotka suunnistivat hienosti meidät paikasta toiseen. Itse tutustuin uusiin "stadilaisiin" termeihin, kuten "steissi" (=rautatietori). Hienosti huusin kaverille "varo sitä METROA" kun hän meinasi jäädä "sporan" (=raitiovaunu) alle ja muita huvitti kun en tosiaan tiennyt minne oltiin menossa, kun "steissille" matkattiin. Tästä saatiin onneksi hyvät naurut ja vitsin aiheet loppuillaksi ("mennään sinne Jätkäsaareen sporalla, eli sillä maan päällä kulkevalla metrolla, muistatkos?") Oli kyllä hauskaa! Onneksi itseironiani on voittamaton ja toiset pitivät minusta huolta. Lupasivat myös noutaa minut jatkossa jos (kun) eksyn.

Tämän jälkeen oli lounas, vielä yksi luento (yhdistysten ja järjestöjen esittäytymisiä) ja punssikahvien etkot. Mentiin siis jonnekin opiskelija-asuntolan kerhotiloihin, joihin ei ihan kaikki mahtuneet. Hengailtiin siinä rappukäytävällä porukalla viinin merkeissä ja hauskaa oli. Tämä oli ehkä sen tämänpäiväisen tutustumisen kannalta se tärkein hetki. Siitä matka jatkui kuuden maissa kohti punssikahveja, eli tilaisuutta, jossa eri osakunnat, järjestöt, tapahtumanjärjestäjät ja opiskelijajärjestö esittäytyivät omilla ständeillään, joissa tarjolla oli runsaasti alkoholia, tietoa ja mahdollisuus liittyä sähköpostilistoille.

Ensinnäkin, minulle yliopistotoiminta on entuudestaan täysin tuntematonta, enkä yhtään tiennyt mitä odottaa ja voinkin sanoa, että oli kyllä ihan uskomatonta. Se alkoholi minua ei niinkään kiinnostanut, mutta se ryhmähenki, se miten innostuneita porukka oli omasta toiminnastaan, miten vastaanottavaisia he olivat ja miten erilaista toimintaa siellä oli tarjolla. Itse liityin muun muassa viinikerhon ja satulasankarien (heppatouhuja) sähköpostilistalle. Siellä oli golf klubia, osakuntien juristikerhoja, laskettelutoimintaa, kristillistä toimintaa, opiskelijajärjestön hallituksen treffaamista ja vaikka mitä. Oli kyllä todella mielenkiintoista ja onneksi lähdin mukaan, vaikka kovasti se mietitytti, Lili kun oli mummun kanssa ollut jo koko päivän! Kun olin mielestäni tutustunut pääpiirteittäin vähän joka ständiin ja niihin "pakollisiin" toimijoihin (mm. opiskelijajärjestön hallitus) lähdin juoksujalkaa kohti kotia. Kotona olin kahdeksan aikoihin.

Kotona odotti tyytyväinen tyttö, joka tuli innoissaan äidin syliin, viihtyi siinä sen normaalin tovin ja halusi takaisin lattialle. Hienosti esiteltiin taaperokärryn kanssa kävelyä asunnon toisesta päästä toiseen päähän. Ihan kohta tuo neitonen kävelee ihan kunnolla! Päivä mummun kanssa oli mennyt hyvin. Päivään oli kuulunut muun muassa päiväkotiin tutustumista, joka oli mennyt kuten perjantaina meidänkin kanssa: Lili oli mennyt touhuihinsa, sekä ulkoilua. Päiväunille Lili oli nukahtanut ihan hyvin ja suurempia kiukkuja ei ollut. Minua jännitti ihan hirmuisesti, viimeiset kaksi yötä kun on mennyt ihan harakoille ja uni on tullut käytännössä vain Panadolin avustuksella. Ne hemmetin ikenet. Tulisi jo ne hampaat läpi ja lakkaisivat toista kiusaamasta!

Nyt Lili on nukkumassa ja sohvalla näpyttelee yksi koulusta ja jännityksestä väsynyt äiti-ihminen. Monet opiskelutoverit sanoivat jännittävänsä koulun alkua. Minä jännitän Lilin päiväkodin alkua. Nyt sen alkaa ymmärtää, miten ne omat ajatukset kohdistuu siihen lapseen, kun ei itseään ehdi enää lainkaan ajatella. Kivaa oli, mutta onneksi huomenna on lyhyempi päivä!