Punssikahvit

Nyt, se kaikkien odottama päivitys. Vihdoin! Ensinnäkin, kaikki meni tosi hyvin! Lilin ensimmäinen päivä erossa äidistä ja äidin ensimmäinen koulupäivä!

Lähdin aamulla kahdeksan jälkeen. Lili ehti onneksi herätä ennen kun lähdin ja hän jäi mummun kanssa syömään aamupalaa kun menin junalaiturille naapuriin. Minä lähdin kohti Porthanian ovia ja tavattiin pienen jo aiemmin treffaaman ryhmän kanssa jo junassa. Paikan päällä oli aloitusluentoja, jossa käytiin läpi opintojen kulkua ja saatiin toki kauheasti onnitteluja, kun nyt ollaan arvostetussa opinahjossa, päästy arvostettuun tiedekuntaan ja opiskellaan arvostettuun ammattiin. Jee me.

Onneksi meidät oli jaettu tutor-ryhmiin ja vielä iän perusteella. Näin ollen meidän ryhmässä kaikilla on jo aiempi koulutus, ellei kokonaisuudessaan, ainakin osittain käyty. Tämän lisäksi meidän ryhmässä oli "stadilaisia", jotka suunnistivat hienosti meidät paikasta toiseen. Itse tutustuin uusiin "stadilaisiin" termeihin, kuten "steissi" (=rautatietori). Hienosti huusin kaverille "varo sitä METROA" kun hän meinasi jäädä "sporan" (=raitiovaunu) alle ja muita huvitti kun en tosiaan tiennyt minne oltiin menossa, kun "steissille" matkattiin. Tästä saatiin onneksi hyvät naurut ja vitsin aiheet loppuillaksi ("mennään sinne Jätkäsaareen sporalla, eli sillä maan päällä kulkevalla metrolla, muistatkos?") Oli kyllä hauskaa! Onneksi itseironiani on voittamaton ja toiset pitivät minusta huolta. Lupasivat myös noutaa minut jatkossa jos (kun) eksyn.

Tämän jälkeen oli lounas, vielä yksi luento (yhdistysten ja järjestöjen esittäytymisiä) ja punssikahvien etkot. Mentiin siis jonnekin opiskelija-asuntolan kerhotiloihin, joihin ei ihan kaikki mahtuneet. Hengailtiin siinä rappukäytävällä porukalla viinin merkeissä ja hauskaa oli. Tämä oli ehkä sen tämänpäiväisen tutustumisen kannalta se tärkein hetki. Siitä matka jatkui kuuden maissa kohti punssikahveja, eli tilaisuutta, jossa eri osakunnat, järjestöt, tapahtumanjärjestäjät ja opiskelijajärjestö esittäytyivät omilla ständeillään, joissa tarjolla oli runsaasti alkoholia, tietoa ja mahdollisuus liittyä sähköpostilistoille.

Ensinnäkin, minulle yliopistotoiminta on entuudestaan täysin tuntematonta, enkä yhtään tiennyt mitä odottaa ja voinkin sanoa, että oli kyllä ihan uskomatonta. Se alkoholi minua ei niinkään kiinnostanut, mutta se ryhmähenki, se miten innostuneita porukka oli omasta toiminnastaan, miten vastaanottavaisia he olivat ja miten erilaista toimintaa siellä oli tarjolla. Itse liityin muun muassa viinikerhon ja satulasankarien (heppatouhuja) sähköpostilistalle. Siellä oli golf klubia, osakuntien juristikerhoja, laskettelutoimintaa, kristillistä toimintaa, opiskelijajärjestön hallituksen treffaamista ja vaikka mitä. Oli kyllä todella mielenkiintoista ja onneksi lähdin mukaan, vaikka kovasti se mietitytti, Lili kun oli mummun kanssa ollut jo koko päivän! Kun olin mielestäni tutustunut pääpiirteittäin vähän joka ständiin ja niihin "pakollisiin" toimijoihin (mm. opiskelijajärjestön hallitus) lähdin juoksujalkaa kohti kotia. Kotona olin kahdeksan aikoihin.

Kotona odotti tyytyväinen tyttö, joka tuli innoissaan äidin syliin, viihtyi siinä sen normaalin tovin ja halusi takaisin lattialle. Hienosti esiteltiin taaperokärryn kanssa kävelyä asunnon toisesta päästä toiseen päähän. Ihan kohta tuo neitonen kävelee ihan kunnolla! Päivä mummun kanssa oli mennyt hyvin. Päivään oli kuulunut muun muassa päiväkotiin tutustumista, joka oli mennyt kuten perjantaina meidänkin kanssa: Lili oli mennyt touhuihinsa, sekä ulkoilua. Päiväunille Lili oli nukahtanut ihan hyvin ja suurempia kiukkuja ei ollut. Minua jännitti ihan hirmuisesti, viimeiset kaksi yötä kun on mennyt ihan harakoille ja uni on tullut käytännössä vain Panadolin avustuksella. Ne hemmetin ikenet. Tulisi jo ne hampaat läpi ja lakkaisivat toista kiusaamasta!

Nyt Lili on nukkumassa ja sohvalla näpyttelee yksi koulusta ja jännityksestä väsynyt äiti-ihminen. Monet opiskelutoverit sanoivat jännittävänsä koulun alkua. Minä jännitän Lilin päiväkodin alkua. Nyt sen alkaa ymmärtää, miten ne omat ajatukset kohdistuu siihen lapseen, kun ei itseään ehdi enää lainkaan ajatella. Kivaa oli, mutta onneksi huomenna on lyhyempi päivä!