Koulu- ja joulukiireitä

Koulussa on ihan pikkasen hektistä. Tässä otetaan luulot pois heti alkuun sopimusoikeuden ja velvoiteoikeuden tenteillä. Kyllä ihminen voi tuntea itsensä tyhmäksi, kun oikeustapausharjoituksessa saa käyttää kirjoja ja aikaa tehtävän tekemiseen on useampi päivä ja kun olin tekevinäni tehtävät vielä huolellisesti ja hyvin, arvioinnin perusteella olisin päässyt tehtävästä hädin tuskin edes läpi, jos se olisi tenttikysymys. Toki tehtäviä oli useampia ja niistä arvioitiin vain se haastavin, mutta eipä se mieltä lämmitä. Aika jokaiseen tenttiin lukemiseen loppuu täysin kesken ja tuhat sivuisesta koealueesta tentissä on kaksi kysymystä, molemmista enintään 10 pistettä ja puolet saatava läpi että pääsee edes läpi. Tässä ei paljoa arvosanoja mietitä. Kaikki aika menee lukemiseen ja olennaisen hahmottamiseen, tai lähinnä sen yrittämiseen.

Joulu on kovaa vauhtia tulossa ja joululomasta monet kyselee. Lomasta ei paljon ole tietoa, joulukin kun sattuu kivasti viikonloppuun. Viimeinen tentti minulla on lohduttavasti 22.12 ja välipäivät menee edellä mainittujen uusintatentteihin lukiessa. Viikon loma alkaa onneksi 2.1 Saksan matkan merkeissä, toki sinnekin lähtee mukaan tenttikirja tai kaksi.

Jos pystyisin, lukisin yötä päivää. Työtä saa tehdä ihan hirmuisesti että oppii hahmottamaan oikeudelliset seikat ja ongelmat, löytää toimivan opiskelutekniikan tähän mahdottomasti materiaalia, vähän aikaa - noidankehään ja että olisi mahdollista edes päästä tenteistä läpi. Saati sitten edes kuvitella mitään kummosia arvosanoja. Onneksi lähipiiriin kuuluu hyvä opiskelija porukka, jonka myötä huomaa, että kaikki ollaan samassa veneessä ja kaikilla on samat haasteet. Se sentään edes vähän lohduttaa tässä tyhmyyden tunteessa!

Vesirokko on onneksi vihdoin enemmän ja vähemmän selätetty. Edelleen Lili nukkuu yöt Ataraxin avulla, mutta sentään edes nukkuu. Iho kutiaa edelleen rupien tipahdellessa ja ihon parannellessa. Aina kun jätetään illalla lääke antamatta, Lili herää yöllä levottomana, itkuisena ja raapien. Täytyy koputtaa puuta, mutta nyt on kaksi yötä takana yhdellä herätyksellä! En edes muista milloin viimeksi olisin saanut nukkua näin paljon!

Äitini on käymässä ja hän on ihanasti ottanut kodinhoidon hoitaakseen. Asunto on ollut pitkän aikaa niin rapakunnossa tämän kaiken koulu, joulu ja muut -rumban keskellä, että oikeen hirvittää. Arvatkaas oliko eilen illalla vähän pikkasen ihana tulla pikkujouluista (joo kyllä, nekin vielä) kotiin kun pölyt oli pyyhitty, asunto imuroitu ja vessan lavuaari ja kaakelitkin kiilsi! Pitkästä aikaa on aikaa tätäkin rustata, äiti kun keittiössä tekee pizzaa. Ikävä kyllä hän lähtee huomenna, mutta tämäkin helpottaa elämää jo enemmän kuin valtavasti, joten suurimmat kiitokset äidille!

Tämä on varmaan ensimmäinen syksy sitten sen 2012 vuoden burn outin, kun on jatkuvasti ollut ihan järkyttävä meno päällä. Kokoajan tukka putkella ja sen vertaa hädin tuskin ehtii pysähtyä, että ehtii hengähtää. No toki se lukeminen tapahtuu aika hiljaisesti ja rauhallisissa oloissa, mutta kummasti siitäkin saa panikoida, stressata ja uskokaa tai älkää, mutta puuskuttamaan se laittaa. Melkeimpä hengästyy. Silti jaksan kyllä hyvin, teen vihdoin sitä mitä olen aina haaveillut ja se kyllä laittaa jaksamaan aika hyvin!

Ihanaa ja mahdollisimman rentouttavaa (mitä se on?) joulunodotusta kaikille! Kohta se helpottaa! Tai noh, ehkä joskus se helpottaa!

Mikä on asianajaja?

Tämä sopii niin passelisti tämän päivän aiheeksi, sillä tuossa seitsemän maissa tulin kotiin asianajajaliiton opiskelijaillasta. Tämä kirjoitus on lähinnä harhaluulojen oikaisemiseksi, sillä todella monella, siis toooodella monella on sellainen käsitys, että nyt kun olen oikeustieteellisessä, minusta tulee asianajaja. Sairaanmoisen väärän tiedon korjaamis-neuroosini vuoksi minun on myös aina pakko korjata asia, joten ehkä se auttaa, jos näpyttelen sen tänne! Ehkäpä minusta joskus tulee asianajaja, mutta ei. Oikeustieteellinen ei kouluta minua asianajajaksi, vaan minusta tulee juristi. Oikeustieteellinen koulutus on kuitenkin edellytys asianajajille.

Mikä sitten on asianajaja? Asianajaja on käytännössä juristi, joka toimii aina päämiehensä etua ajatellen. Pelkästään juristin koulutuksella ei voi toimia asianajajana, vaan on suoritettava asianajajan tutkinto. Asianajajan tutkinnon voi suorittaa Asianajajaliiton kautta ja se maksaa 1500 euroa jos sen läpäisee ensimmäisellä. Tutkinnon lisäksi vaaditaan työkokemusta asianajotoiminnasta 4 vuoden ajalta. Asianajotoimistossa voi siis olla töissä, mutta ei voi toimia asianajajana, eikä täten saa käyttää nimikettä "asianajaja". Asianajotoiminta on valvottua toimintaa ja sitä valvoo itsenäinen Valvontalautakunta. 

Asianajajaliitto nimestään huolimatta ei ole ammattiliitto tai vastaava, vaan julkinen yhteisö, jonka lakisääteisenä tehtävänä on säännellä ja valvoa asianajotoimintaa. Tutkintoon sisältyy kolme osaa, joiden suoritukset eivät vanhene, joten ajallisesti ne voi suorittaa milloin tahansa, aikaisintaan kuitenkin vasta, kun oikeusnotaarin paperit on kädessä. Tutkintoon kuuluu melkoisen vaativa tentti, eettinen osa ja oikeudenkäyntiosa. Vaadittavaa työkokemusta ei voi suorittaa opintojen aikana.

Eli siis tiivistetysti: juristi ei ole automaattisesti asianajaja, vaikka monet juristit suorittavatkin asianajajan tutkinnon. Asianajaja on kuitenkin käytännössä poikkeuksetta juristi.

Ensimmäinen kuukausi oikiksessa

Ensimmäinen varsinainen kurssi, valtiosääntöoikeus on nyt alkanut. Nuo professorit ovat todella mielenkiintoisia. He toimivat mitä mielenkiintoisimmissa tehtävissä ja tuolla todella huomaa minkälainen asema yhteiskunnassa juristeilla on. Esille tulee myöskin minkälainen asema Helsingin yliopistolla ja varmasti toki muillakin yliopistoilla yhteiskunnassa on.

Meille on luennoinut vasta muutama professori ja niistä yksi käy puhumassa eduskunnalle, toinen toimii perustuslakivaliokunnassa ja kolmas käy kansainvälisissäkin tilaisuuksissa puhumassa oikeushistoriasta ja eri oikeuskulttuureista. Ei mitään turhanpäiväisiä heppuja siis. Koska kyseiset professorit toimivat tiiviisti yhteistyössä eri tahojen kanssa ja toimivat jatkuvasti muissakin tehtävissä kuin luentojen pitäjinä, henkilöiltä saadut esimerkit ovat todella ajankohtaisia ja mielenkiintoisia.

Erilaiset juristin näkökulmat alkavat tulla esille. Historiallisesti voidaan pohtia, mikä on oikeutta, miksi se velvoittaa ja mihin se perustuu. Esimerkiksi, onko oikeus vaikka moraalia vai kirjoitettua lakia? Velvoittaako se, koska se on yleisesti hyväksytty velvoittavaksi vai koska se on eduskunnan säätämä? Perustuuko se yleiseen moraalikäsitykseen, tai vaikkapa kuninkaan tai jumalan sanaan? Erittäin yleinen tapa on lähestyä asioita lain pohjalta. Sillä ei juurikaan ole merkitystä, miten asia yleisesti tulisi ratkaista, vaan enemmänkin sillä, mitä laissa lukee, mitä siitä voidaan johtaa ja mitä mahdollisesti eri asioita tulee keskenään punnita.

Mitä se opiskelu sitten on? Tähän saakka se on ollut lähinnä aineistohakua, opettelua, esseen kirjoittamista, ryhmätöitä ja lukemista. Mitä se tulee olemaan? Aineistohakua, opettelua, kirjoittamista, ryhmätöitä ja ennen kaikkea lukemista. Luentoja on aika vähän ja nekin yleensä viikon-parin jaksoissa, mutta tenttimateriaalit ovat laajoja, useat yli tuhatsivuisia. Siihen opiskelun oheen on ympätty hirmuinen määrä erilaisia bileitä, sitsejä, info-tapahtumia, excursioita, luentoja, seminaareja ja vaikka mitä. Useimmat bileet olen suosiolla jättänyt väliin, kuten jatkossakin tulee tapahtumaan, mutta moneen tapahtumaan olen osallistunut ja pyrin jatkossakin osallistumaan. Onneksi tapahtumia on myös päiväsaikaan ja viikonloppuisin, joten kaikki ei aina tapahdu sinä ainoana vuorokauden aikana, kun voisin viettää aikaa Lilin kanssa.

Oma asennoituminen opiskeluun eroaa tällä hetkellä ihan hirmuisesti aiemmasta. Ammattikorkeakoulun aikana (ihme kyllä) pikku hiljaa oppi, että itseäni varten minä siellä opiskelen. Tämä oli aika oleellinen havainto, sillä erilaisiin töihin paneutuessa on hyvä pitää mielessä, että sitä työtä tekee itseään varten, eikä ajatella, että kunhan sen nyt jotenkin saa väsättyä, että proffa on tyytyväinen. Ei sitä professoria ihan kauheasti kiinnosta yhden oppilaan oppimenestys, toki on varmaan mukavampaa lukea jotain asiaa kun ympäripyöreää jahkailua. Etenkin alussa kun innostusta vielä on, on hyvä opetella asiat juurta jaksain. Myöhemmin on huomattavasti mukavampaa kirjoittaa kirjoitelmia, kun osaa tehdä viittaukset ja lähdeluettelon oikein sekä käyttää oikeaoppisesti pykälämerkkejä.

Tähän mennessä koulu on ollut ihan huisia! Sen lisäksi, että oikeustiede on pääasiassa todella ajankohtaista, jatkuvasti on todella paljon mielenkiintoisia tapahtumia, joihin olenkin melko aktiivisesti osallistunut ja osallistumassa. Kävin jo excuilemassa Saksan suurlähetystössä, Boreniuksen risteilyllä sekä Krogeriuksella, ja olen vielä menossa elämäni ensimmäisille sitseille ja luennolle, joka koskee Venäjän oikeusjärjestelmää sekä Brexit-juttuja. Näistä lisää ehkä myöhemmin.

Terkut kiireen keskeltä

Tiedättekö, mulla olisi niiin paljon asiaa, niin paljon ihania aiheita ja niin vähän aikaa. Tämä viikko on lähtenyt käyntiin räjähdysmäisesti ja siinä samassa se jo loppuukin. Koulu on pitänyt kiireisenä, vaikka tuntuu etten mitään ole saanut tehtyä. On ollut tapahtumia, vierailuja, paneelikeskusteluja ja ties mitä. Voitettiin ohimennen Pykälän fuksiaisten joukkuepalkintokin (Kröhöm. Taas. Voitin myös aikanaan AMKin keltanokkabileissä.), tosin itse olin jo kotona kun joukkueellemme palkittiin, mutta hengessä olin mukana. Hauskaa on ollut, mutta myös todella kiireistä.

Lilillä on mennyt päiväkodissa paremmin kuin hyvin. Hän nukahtaa päiväunille ilmeisesti useimmiten helposti, hän menee sinne mielellään ja haettaessa hän tulee iloisesti luokse tai naureskelee hiekkalaatikolta iloisena. Ihana pieni reipas tyllerö. Tällä viikolla aloitettiin 8-16 päivät Lilin päiväkodissa ja kaikki on mennyt käytännössä ongelmitta. Iltapäiväunet on ilmeisesti jäämässä pois ja ehkä nuo yövalvomiset johtuvat siitä. Ne on tosiaan edelleen jatkuneet. Yksi yö meni jo normaalisti, mutta viimeyö oli taas aikamoinen tämän äidin parin tunnin nukkumisella. Huoh. Onko se sitten kumma, että aika tuntuu vilistävän naaman edestä, kun kokoajan menee jossain ihme koomassa. Eiköhän tämä tästä.

Viikonloppuna on Lilin syntymäpäivä, joten kaiken tämän kiireisen arjen keskellä on pitänyt suunnitella myös viikonloppua ja synttäreitä. Minun piti aloitella jo hyvissä ajoin, mutta paskat. Jääkaappi on niin tyhjä, että en saanut maitoa kahviin tänään aamulla ja vessapaperi on ollut loppu jo pari päivää. Eilen tein ennen luentoa ostoslistan foodien kautta Prisman kauppakassiin, sillä aikaa kaupassa käyntiin synttäritarvikkeita varten ei ole. Olisi se maito ja vessapaperikin ihan kiva lisä tähän arkeen. Myöhemmin voin kertoa siitä ehkä lisää.

Tänään on Boreniuksen excursio ja pukukoodina smart casual. Onneksi ostin sen kynähameen etukäteen ja pohdin jakkupuku-juttuja ennen opintojen alkua. Ja vielä kuvittelin, että se on turhaa hifistelyä. Noh, tällä hetkellä kiitän itseäni sydämeni pohjasta, että hifistelin, sillä muuten joutuisin varmaan menemään paikan päälle alasti. Koska asu löytyi suhteellisen helposti ja koska lykkään siivoamista iltaan ja huomiselle, ehdin jopa tämän pätkän kirjoittaa!

Aivotoiminta on tällä hetkellä jotain ihan uskomatonta. Niin paljon olisi muistettavaa, mutta mikään ei pysy korvien välissä. Pääni on täynnä listoja, joista en muista mihin ne liittyivät. Onneksi nyt ehkä tärkeimmät, ne Lilin synttäritarvikkeet on tilattu ja Lilille on lahja jo ostettu. Seuraavaksi suuntaan luennolle, sieltä excursiolle ja sieltä pikapikaa kotiin valmistelemaan sunnuntaita. Vielä kun muistaisi mitä kaikkea sunnuntaita varten piti tehdä.

Ps. Otetaan vastaan ideoita, mitä viedä Lilin päiväkotiin maanantaina Lilin synttäreiden kunniaksi. Maidoton, munaton ja jotain sellaista, mitä Lili saa noilla kahdella alahampaalla syötyä (rusinat joo, viinirypäleet ei.)

Punssikahvit

Nyt, se kaikkien odottama päivitys. Vihdoin! Ensinnäkin, kaikki meni tosi hyvin! Lilin ensimmäinen päivä erossa äidistä ja äidin ensimmäinen koulupäivä!

Lähdin aamulla kahdeksan jälkeen. Lili ehti onneksi herätä ennen kun lähdin ja hän jäi mummun kanssa syömään aamupalaa kun menin junalaiturille naapuriin. Minä lähdin kohti Porthanian ovia ja tavattiin pienen jo aiemmin treffaaman ryhmän kanssa jo junassa. Paikan päällä oli aloitusluentoja, jossa käytiin läpi opintojen kulkua ja saatiin toki kauheasti onnitteluja, kun nyt ollaan arvostetussa opinahjossa, päästy arvostettuun tiedekuntaan ja opiskellaan arvostettuun ammattiin. Jee me.

Onneksi meidät oli jaettu tutor-ryhmiin ja vielä iän perusteella. Näin ollen meidän ryhmässä kaikilla on jo aiempi koulutus, ellei kokonaisuudessaan, ainakin osittain käyty. Tämän lisäksi meidän ryhmässä oli "stadilaisia", jotka suunnistivat hienosti meidät paikasta toiseen. Itse tutustuin uusiin "stadilaisiin" termeihin, kuten "steissi" (=rautatietori). Hienosti huusin kaverille "varo sitä METROA" kun hän meinasi jäädä "sporan" (=raitiovaunu) alle ja muita huvitti kun en tosiaan tiennyt minne oltiin menossa, kun "steissille" matkattiin. Tästä saatiin onneksi hyvät naurut ja vitsin aiheet loppuillaksi ("mennään sinne Jätkäsaareen sporalla, eli sillä maan päällä kulkevalla metrolla, muistatkos?") Oli kyllä hauskaa! Onneksi itseironiani on voittamaton ja toiset pitivät minusta huolta. Lupasivat myös noutaa minut jatkossa jos (kun) eksyn.

Tämän jälkeen oli lounas, vielä yksi luento (yhdistysten ja järjestöjen esittäytymisiä) ja punssikahvien etkot. Mentiin siis jonnekin opiskelija-asuntolan kerhotiloihin, joihin ei ihan kaikki mahtuneet. Hengailtiin siinä rappukäytävällä porukalla viinin merkeissä ja hauskaa oli. Tämä oli ehkä sen tämänpäiväisen tutustumisen kannalta se tärkein hetki. Siitä matka jatkui kuuden maissa kohti punssikahveja, eli tilaisuutta, jossa eri osakunnat, järjestöt, tapahtumanjärjestäjät ja opiskelijajärjestö esittäytyivät omilla ständeillään, joissa tarjolla oli runsaasti alkoholia, tietoa ja mahdollisuus liittyä sähköpostilistoille.

Ensinnäkin, minulle yliopistotoiminta on entuudestaan täysin tuntematonta, enkä yhtään tiennyt mitä odottaa ja voinkin sanoa, että oli kyllä ihan uskomatonta. Se alkoholi minua ei niinkään kiinnostanut, mutta se ryhmähenki, se miten innostuneita porukka oli omasta toiminnastaan, miten vastaanottavaisia he olivat ja miten erilaista toimintaa siellä oli tarjolla. Itse liityin muun muassa viinikerhon ja satulasankarien (heppatouhuja) sähköpostilistalle. Siellä oli golf klubia, osakuntien juristikerhoja, laskettelutoimintaa, kristillistä toimintaa, opiskelijajärjestön hallituksen treffaamista ja vaikka mitä. Oli kyllä todella mielenkiintoista ja onneksi lähdin mukaan, vaikka kovasti se mietitytti, Lili kun oli mummun kanssa ollut jo koko päivän! Kun olin mielestäni tutustunut pääpiirteittäin vähän joka ständiin ja niihin "pakollisiin" toimijoihin (mm. opiskelijajärjestön hallitus) lähdin juoksujalkaa kohti kotia. Kotona olin kahdeksan aikoihin.

Kotona odotti tyytyväinen tyttö, joka tuli innoissaan äidin syliin, viihtyi siinä sen normaalin tovin ja halusi takaisin lattialle. Hienosti esiteltiin taaperokärryn kanssa kävelyä asunnon toisesta päästä toiseen päähän. Ihan kohta tuo neitonen kävelee ihan kunnolla! Päivä mummun kanssa oli mennyt hyvin. Päivään oli kuulunut muun muassa päiväkotiin tutustumista, joka oli mennyt kuten perjantaina meidänkin kanssa: Lili oli mennyt touhuihinsa, sekä ulkoilua. Päiväunille Lili oli nukahtanut ihan hyvin ja suurempia kiukkuja ei ollut. Minua jännitti ihan hirmuisesti, viimeiset kaksi yötä kun on mennyt ihan harakoille ja uni on tullut käytännössä vain Panadolin avustuksella. Ne hemmetin ikenet. Tulisi jo ne hampaat läpi ja lakkaisivat toista kiusaamasta!

Nyt Lili on nukkumassa ja sohvalla näpyttelee yksi koulusta ja jännityksestä väsynyt äiti-ihminen. Monet opiskelutoverit sanoivat jännittävänsä koulun alkua. Minä jännitän Lilin päiväkodin alkua. Nyt sen alkaa ymmärtää, miten ne omat ajatukset kohdistuu siihen lapseen, kun ei itseään ehdi enää lainkaan ajatella. Kivaa oli, mutta onneksi huomenna on lyhyempi päivä!

Vuosikatsaus 2016

Tiedättekö, nyt on taas se aika vuodesta, kun syntymäpäiväni on käsillä ja on aika näpytellä vuosikatsaus. Vuoden 2014 (elämän)katsauksen voi lukea täältä ja 2015 löytyy täältä. Kuten viime vuonna sitä povailin, asioilla tosiaan oli taas tapana järjestyä ja kaikki meni loppupeleissä ihan hyvin!

Tällä elämänkokemuksella voin rehellisesti sanoa, että viimeinen vuosi elämästäni on ollut elämäni ehdottomasti paras. Elämäämme syntyi rikastuttamaan maailman ihanin tyttö. En ole juurikaan lapsi-ihminen, mutta voin sanoa, että sitä oman lapsen tuottamaa onnea ei voi sanoin kuvailla ja olen niin onnellinen, että päätettiin antaa lapsen tulla elämäämme. Tuo pieni neiti on maailman paras! Hän ilostuttaa olemassaolollaan, hymyllään ja toilailuillaan ja mitä enemmän ikää karttuu, sitä seurallisempi ja ihanampi hän on. Ja se rakkaus. Kliseisesti voin sanoa, että nyt sen ymmärtää, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan sen rakkauden vain kasvavan. Päivä päivältä.

Vuoteen mahtui paljon! Oli synnytystä, asunnon myyntiä, muuttoa Turusta Vantaalle, uudelle paikkakunnalle totuttelua, pääsykokeeseen lukemista, Saksassa asustelua ja vauvantuoksun muuttumista taaperon tohinaan. Asuntomme tällä hetkellä ei ehkä ole se kodikkain tai juuri se, joka tuntuu täysin omalta kodilta, mutta se on tilava ja hyvällä sijainnilla tällä hetkellä kaiken suhteen. Kyllä sitä aikansa asuu melkeimpä missä tahansa.

Toinen tänä vuonna saavutettu elämäni kohokohta on nyt alkava juristin koulutus. Jos joku asia on ohjannut elämääni, se on kunnianhimo. Lapsena en ollut missään oikeasti hyvä. Pienenä harrastin kilpavoimistelua ja joukkueemme ihan hyvin pärjäsikin, mutta en koskaan ollut mikään joukkueen helmi. Tuntui, että ympärillä oli paljon muita, joiden varaan luotettiin paljon ja joista piti tulla jotain suurta. En tiennyt, mitä minusta pitäisi tulla, en ollut hyvä oikein missään, en ollut nätti, en ollut erityisen hyvä koulussa, enkä minua voinut kuvailla edes kiltiksi. Olin keskiverto kaikessa, sitä massaa.

Tyypillisenä leijonana pidin esiintymisestä ja siinä joskus teini-iässä minut valtasi halu olla jotain. Olla jotain muuta kun sitä massaa. Koulussa oli uramessut, joissa oli nuori mies puku päällä seuranaan nuori nainen mustassa kynähameessaan ja mustassa bleiserissään ja huomasin, kuinka ne erottuivat sieltä muista. Juristeja heistä kuulemma tulee. Silloin päätin: minä haluan juristiksi.

Hain ensin kahtena vuonna. En ollut koulussa koskaan juuri päntännyt, joten pääsykokeeseen lukeminen oli minulle jotain ihan uutta. Monikaan ei varmasti uskonut minun koskaan pääsevän sisään. Koulussakin olin sitä massaa, keskiarvo lukion päättötodistuksessa taisi olla siinä kasin pintaan. Kun ovet Turun oikeustieteelliseen ei toisella hakukerralla avautuneet, lähdin ammattikorkeaan opiskelemaan bioanalytiikkaa, jolloin moni luuli minun luopuneen haaveestani. Mutta se kunnianhimo. Se on se, mikä kannustaa eteenpäin, kun omalla alalla ei juuri kehittymismahdollisuuksia ole ja kun tuntuu siltä, että en ole vielä minä. En ole valmis. Se on se muisto niistä kahdesta mustapukuisesta nuoresta siellä uramessuilla. Sitä minä haluan.

Voi niitä kannustavia kommentteja, mitä koko tänä aikana hakuprosessien aikana sain, kun ihmiset kuulivat minun hakevan oikeustieteelliseen. ”Minun serkkuni pääsi oikikseen sisään ensimmäisellä.” ”Minun pikkuserkkuni veljen kaima pääsi sekä oikikseen, että lääkikseen molempiin heti lukiosta.” ”Minun veljeni haki myös, mutta jäi 0,25 pisteen päähän.” ”Ellei kolmannella kerralla pääse sisään, ei pääse lainkaan.” ”Jos pääset sisään, niin siitä se lukeminen vasta alkaa.” Oli niitä oikeasti kannustaviakin, niitä jotka tsemppasivat, kun motivaatio oli karkuteillä ja niitä, jotka kannustivat pitämään unelmista kiinni. Ja se kunnianhimo.

Tässä olen. Koulu alkaa viikon päästä ja vihdoin suuren suuri unelma on käymässä toteen. Joku on ehkä päässyt sisään ekalla, joku tokalla, toiset ehkä samalla hakukerralla kaikkiin mahdollisiin opinahjoihin, mutta minä pääsin nyt. Minulla on maailman paras tytär, ihana puoliso, mahtava perhe ja tukiverkko ja kauan haaveiltu opiskelupaikka. Minulla on tällä hetkellä ihan kaikki.

Tuossa tänään autossa radiosta tuli Ellinooran ”Leijonakuningas” ja meinasi ihan tippa tulla linssiin, kun ensimmäistä kertaa kuuntelin ajatuksella niitä sanoja.

”Koulussa kun kysyttiin, mikä musta tulee isona. Laulaja tai lätkänpelaaja. Ei lapsena häpeää tunneta, ennen ku joku luokas nauraa. En koskaan vastannut tehtävänantoon, mieli samos metsiä, raaputin pulpettia. Tutkin kämmenen viivoja ja ne kertoi, ei musta mitään tuu, unelmani täyteen panee joku muu. Lauletaan kovempaa, kun pitäs olla hiljaa, ei paineta leukaa rintaan ennen ku kasvetaan viljaa. Nostetaan, keskikaljamaljat ilmaan, tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas. Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas.”

Nostetaan ne keskikaljamaljat ilmaan, luotetaan unelmiin, pidetään niistä kiinni ja ollaan kaikki huomenna leijonakuninkaita!

Voi kuinka kivaa!

Tässä viikon sisällä on tapahtunut kaikkea niin hienoa! Ensinnäkin, tuli tosiaan viimeinkin tieto, että olen päässyt oikeustieteelliseen. Yläasteella meillä oli koulussa sellainen ura-esittely, jossa nuori juristiopiskelija esitteli oikeustieteellistä ja silloin päätin, että sinne haluan. Monta vuotta se on ollut unelmana ja haaveena. Heti lukion jälkeen luin ja kävin kokeessa. Sisään ei sillon ollut asiaa, tosin se oli hyvin tiedossakin ahkerasta lukemisesta huolimatta, eihän minulla ollut kokeesta itsestään mitään tietoa. 

Seuraavana vuonna uusi yritys. Silloin tilasin valmennuskurssilta materiaalipaketin, jota käytin apuna opinnoissa. Koska oli aika muuttaa pois kotoa, enkä enempää välivuosia halunnut pitää, piti hakea myös muualle. Hain opiskelemaan bioanalytiikkaa, koska se kuulosti mielenkiintoiselta. Ensimmäisen puolen vuoden aikana olin varma, että jään ammattikorkeakoulusta pois ja haen taas oikeustieteelliseen, mutta kun keväällä ammattiaineet alkoi, sehän oli tosi mielenkiintoista. Niin jäin sille tielle ja monet olivat varmoja minun luopuneen oikis-haaveesta.

Kun vihdoin valmistuin bioanalyytikoksi 2014, ilmoitin työpaikalle, että olen keväällä lukuajan pois töistä. Tämä hakukerta tuntui ihan uudelta, sillä vaikka joitain tietoja oli hyvin muistissa edellisiltä lukukerroilta, mitään lukutekniikkaa tai muuta ei ollut muistissa. Ensimmäistä kertaa ikinä Turun oikeustieteellisessä oli englanninkielinen pääsykoekirja ja luotin siihen, että kirja piti myös osata englanniksi. Osallistuin myös valmennuskurssille. Kokeessa kävi ilmi, että kirja olisi sittenkin pitänyt kääntää suomeksi ja lukea suomeksi ja toisessa kohtaa kysyttiin vielä kohdasta, jossa kirjassa oli virhe. Laitoin vastauksestani oikaisupyynnön, joka ei poikinut tulosta. Onneksi, sillä syksyllä Lilin syntyessä päästiin koko perhe muuttamaan Vantaalle ja sain rauhassa nauttia Lilin vauva-ajasta. Opin myös hirmuisesti omasta lukukokemuksestani ja sain paljon hyviä uusia suuntia seuraavan vuoden lukuprojektiin. Päällimmäiseksi kokeesta jäi fiilis, että pystyn vielä parempaan.

Tänä vuonna oltiin Lilin kanssa Saksassa äitini luona lukemassa. Äiti katsoi päivisin Liliä, jotta sain luettua. Kohteena oli tänävuonna Helsingin oikeustieteellinen, meiltä kun pääsee Helsingin yliopistolle junalla reilussa vartissa. Koe meni kivasti, jäi hyvä fiilis ja päätin, että ellei nyt tärppää, unelma saa jäädä. Vielä viikko sitten näin kaupassa sympaattisen lasten maton, jossa oli teksti: "Dream big little one". Ajattelin, että ellen kouluun pääse, en ikinä opeta Liljalle, että dream big. Nyt päätin, että jos jossain teksti tulee vielä vastaan, päätyy tekstillä varustettu esine meille kotiin. Ihan sama mikä se on.

Nyt on kilistelty. Enemmän kuin ikinä ja lisää kilistelyjä on tulossa. Jääkaapissa on edelleen pullo Freixenetiä, Shampanjaa ja Proseccoa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Saa tulla kilistelemään koska vaan! Isäntäkin totesi, että tätä taidetaan kilistellä niihin maisterijuhliin saakka. Muistutin, että väliin mahtuu myös notaarikilistelyt. Tämä on niin pitkäaikainen haave ja unelma ja olen niin iloinen, että vihdoinkin se on toteutumassa!

Toiseksi, minulla on ollut myös toinen pitkäaikainen haave, joka on myös toteutunut! 

It's called "pesutorni".

Siis kuinka hienoa?! Tällä pesee ja kuivaa päivässä vaikka kuinka paljon ja vaikka mitä! Ja mitä eniten odotan on se, että vihdoin, siis VIHDOIN päästään niistä kissankarvoista eroon pyyhkeissä ja petivaatteissa! 

Elämäni on tällä hetkellä niin ihanaa!!

Kuinkas sitten kävikään (pääsykokeen tulokset)

Keskiviikkona tuli sähköpostia Helsingin yliopistolta. Se koski valintamenettelyn etenemistä. Facebookin Helsingin oikeustieteelliseen hakijoiden vertaistukiryhmää selatessa kävi ilmi, että osa porukasta oli saanut ilmoituksen, ettei ollut päässyt sisään. Toisin sanoen ne, jotka ei monivalintojen perusteella päässeet jatkoon ja ne, joiden essee-tehtävistä saamat pisteet olivat alle 15. Kokeet oli arvosteltu ja kaikkien pisteet löytyi yliopiston sivuilta löytyvästä luettelosta. Opintopolku-verkkopalvelu oli jumiutunut ruuhkasta ja suljettu toistaiseksi pois käytöstä.

Oma rivini oli 10, 8, 8, 6, 4. Ensimmäisestä monivalinnasta siis täydet, toisesta yksi väärin (miinuspiste). Essee-tehtävistä tuli pisteitä yhteensä 18. Kokonaispisteet pääsykokeesta 36 ja kuulun pienempään kiintiöön. Oli ihan hirveetä. Pääsin jatkoon, mutta voi luoja kun jännitti! Rintaa ahdisti, nieleminen sattui, päässä oli kaikki ihan sekaisin. Maksimissaan kaksi päivää enää kärsimystä. Onneksi kukaan ei kysellyt tuloksista! Oli tarpeeksi kamalaa koittaa unohtaa asia.

Yöllä heräsin kun Lili vähtäsi. Katsoin puhelinta ja huomasin Facebook-sovelluksessa punaisen täplän. Avasin sovelluksen ja huomasin, että siihen edellä mainittuun vertaistukiryhmään on tullut julkaisu: "Opintopolku on nyt auki - kannatti ilmeisesti valvoa ja hakata refreshiä. Sisällä ollaan."

Nousin istumaan ja kädet täristen kirjaiduin sisään opintopolku-palveluun. Etusivulla luki jotain. Siristin vähän silmiä ja luin:

Kello on puoli kolme yöllä kun tökin Isäntää hereille ja lähetän lähipiirille viestejä: Musta tulee juristi!!

Fiilis on aivan uskomattoman ihana! Kiitos kuuluu ensinnäkin äidilleni, joka konkreettisesti mahdollisti tämän hoitamalla Liliä! Kiitos kuuluu myös Lilille, jolta sain motivaatiota, joka rytmitti lukupäiväni, jonka ansiosta kiirehdin kokeessa ja ehdin vastaamaan kaikkeen ja jota ilman en varmaan edes olisi tässä! Kiitos isälleni, joka on ollut suurena tukena ja apuna ja kiitos Isännälle, joka on ollut ihan uskomattoman ihana ja kannustanut ja tukenut minua koko prosessissa, vaikka siihen kuului muunmuassa kuuden viikon ajan eri osoitteet. Kiitos myös kaikille ihanille kavereille ja sukulaisille, jotka olette ihanasti elänyt kanssani jännityksessä, valanut minuun jaksamista ja uskonut tähän koko prosessiin.

Kiitos teille,
mä pystyin siihen!

Ps. Opiskelupaikka on otettu jo vastaan ja vastaus annettu.
Pps. Sinne meni yöunet. Juteltiin viiteen asti äidin kanssa facetimessa kun se heräs mun viestiin.
Ppss. Tämä on meidän suvun vuosi! Yks lääkikseen, yks opettajankoulutuslaitokseen, yks oikikseen, yks Suomen mestaruus ja yhdet kihlat. Hyvä me!

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Pääsykoe ja ennen kaikkea se lukeminen on nyt ohi! Koe meni mielestäni ihan hyvin, mutta tuloksista ei tietenkään ole mitään tietoa. Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa oikeustieteellisessä käytössä kiintiöt, eli 75% uusista opiskelijoista tulee olemaan ensikertalaisia (ei aiempaa koulutusta eikä hyväksyttyä opiskelupaikkaa) ja itse kuulun siis siihen pienempään 25% kiintiöön. Tämän lisäksi ensimmäistä kertaa oli koe, jossa alkukarsinta tehdään kahden ensimmäisen monivalinta-tehtävän avulla, josta oikeasta vastauksesta saa pisteen, väärästä miinuspisteen ja vaihtoehdosta "ei vastausta" pysyy nollilla. Näiden monivalintojen perusteella valitaan ne, kenen esseet (3kpl) tarkistetaan ja esseevastauksien perusteella pääsee sisään. Tehtäviä oli siis kaiken kaikkiaan viisi, aikaisemmin on ollut kahdeksan.

Koe kesti neljä tuntia ja asiaa oli ympätty niihin viiteen tehtävään todella paljon. Niin paljon, että juuri ja juuri se neljä tuntia siihen riitti. Jotkut siellä koesalissa kävivät vessassa välillä, enkä voi käsittää miten heidän aikansa ei loppunut kesken! Itse siellä kirjoitin käsi krampissa, kupla otsassa vastauksia. Vaikka niihin monivalintoihin meni yhteensä tunti, tunti per essee hädin tuskin riitti. Edes luonnostelemaan ei kunnolla ehtinyt, joten vastaukset olivat laadultaan ja johdonmukaisuudeltaan mitä olivat.

Olo on kaikkensa antanut. Viime vuonna tuntui, että pystyn vielä parantamaan, mutta nyt en usko että parannettavaa enää on. Toisin sanoen, tämä oli viiminen hakukerta kyseiseen opinahjoon, joten ellei ovet nyt aukea, on vuorossa uusia suunnitelmia. Toivon hartaasti, että pääsemiseni jää kiinni ennemmin koepisteistä kun kiintiöstä, sillä pääni ei ehkä kestä, jos paikka jäisi saamatta sen uudistuksen vuoksi. Joka tapauksessa, ellen pääse, se on varmasti niin tarkoitettu.

Monivalinnat olivat hieman kinkkisiä. Vastasin kaikkiin, joten sieltä ropisee joko pisteitä tai miinuspisteitä. Kolmen väittämän kohdalla en osannut heti sanoa oikeaa vastausta, joten niiden osalta valitsin pois kaikki mielestäni varmasti väärät vastaukset. Väittämät olivat myös hieman hankalasti muodostettu, sillä melkeimpä joka toisessa piti valita mikä väittämä pitää paikkansa ja joka toisessa mikä väittämä ei pidä. Siinä menee yllättävän helposti sekaisin, etenkin kun väittämissä vielä on sekaisin vaihtoehtoja kielteisessä ja myönteisessä muodossa. Hankala selittää, mutta keskittymistä se todella vaati. Toivotaan, että pisteet niiden osalta riittää 600 parhaan joukkoon ja esseevastauksenikin tarkistetaan.

Isäntä ja Lili saattoivat minut koepaikalle ja syötin Lilin viime hetkellä ennen koetta. Suoraan syötöltä nimenhuutoon ja koesaliin. Vähän siinä jännitti Isännän ja Lilin kuulumiset, he kun lähtivät kotiin, enkä ole ikinä ennen ollut noin kauaa Lilistä erossa. Olin pumpannut jääkaappiin maitoa varmuuden vuoksi, mutta se vasta epäilyttikin, sillä Lili ei ollut koskaan saanut maitoa sen enempää tuttipullosta kun muualtakaan tissiä lukuunottamatta. Ohjeistin Isäntää tarvittaessa antamaan maitoa mukista tai ruiskulla. Jännitykseni oli kuitenkin (yllättäen) aivan turhaa, sillä kiiruhdettuani kotiin minua odotti täysin tyytyväinen pieni tyttövauva, joka oli kuulemma juonut maitoa tuttipullosta kuin vanha tekijä ja joka oli aivan onneissaan nähdessään taas äidin. Lili 8,5kk sai siis ensimmäistä kertaa maitoa tuttipullosta kun äiti oli pääsykokeessa.

Vasta siinä napatessani sen ihanan iloisen rakkaan Lilin syliini, pystyin kunnolla huokaisemaan helpotuksesta. Nyt tämän kevään lukemiset on ohi ja tärkein tiukasti sylissä.

Nyt äiti on taas läsnä.

Isäntä tuli, Isäntä meni

Isäntä tuli ja Isäntä lähti ja vaikka se edellisiltana lähti, tuntuu että oltaisiin taas oltu erossa ainakin kuukausi.

Kaksi viikkoa. Sitten se on taas ohi. Kyllä taas niin odotan, että pääsen keskittymään muuhunkin kuin lukemiseen. Ruuanlaittoon, siivoamiseen, ompeluun, Isäntään ja ennen kaikkea Liliin. Mulla on oikeasti ikävä jopa pyykinpesua. Ja kissoja!

Äiti on kyllä niin upeasti mahdollistanut mun lukemisen täällä, että ei ole tosikaan! Sen lisäksi, että se päivisin katsoo Liliä, mun ei tarvitse tehdä ruokaa, ei siivota, eikä pestä pyykkiä. Toki koitan oman korteni kantaa kekoon aina jossain välissä, mutta siis kyllä palvelu pelaa! Mun ei olisi ikinä millään muulla tavalla ollut mahdollista lukea näin paljon, joten toivotaan että tästä on oikeasti jotain hyötyä! Kiitos siitä ihan hirmuisesti! <3

Lilistä voisi kertoa vaikka mitä! Ensinnäkin, Lili täyttää tänään kahdeksan kuukautta! Hän on ihan mahdoton ikiliikkuja. Vaikka hän on rauhallinen, hän on todella energinen. Hän kiipeää rappusia, hän naksuttaa kielellä, hän tuhisee naama kurtussa, hän osaa heittää yläfemmat, hän matkii ilmeitä ja hän on kaikin puolin ihana! Yöt on viimeaikoina olleet vähän levottomia, ehkä juurikin siksi, kun liikutaan jo niin mahdottomasti. Itseni lisäksi Lililläkin vaikuttaa välillä olevan kunnon silmäpussit, joten pikku hiljaa saisi yöt taas rauhoittua. Välillä herätään keskellä yötä pidemmäksikin aikaa, mutta pääasiassa yöt menee vähdätessä ja heräillessä vaan ihan lyhyissä pätkissä. Nämä vaiheet on niin taivaallisia, mutta onneksi ne on "vaan" vaiheita.

Kiinteitä Lili syö jo hienosti! Ei nyt ehkä niin hienosti mitkä jotkut muut tämän ikäiset, mutta meidän mittapuulla ihan todella hienosti! Edelleen rintamaito on pääasiallinen ruoka, joten kyllä vähän kauhistuttaa ajatus, että menisin töihin heti äitiysloman päätteeksi, eihän tässä ole enää kuin kuukausi! Kotona on tarkoitus olla ainakin elokuun loppuun, sen jälkeen on kuviot vielä ihan auki.

Hampaita tuolle pikkuneidille odotetaan saapuvaksi, sillä ne vähän helpottaisi tuota syömistä. Tosin, vaihtelevalla menestyksellä Lili on syönyt lusikasta banaania ja jopa vähän sosetta! Siltin ne hampaat voisi helpottaa, niin paljon halutaan kuitenkin syödä itse. Oli muuten aika hienoa huomata, että sotkua tulee huomattavasti vähemmän kun antaa Lilille pikkuhiljaa eteen pieniä suupalallisia sen sijaa, että laittaa heti eteen vaikka mitä kaikkea. Pikku hiljaa kun antaa, Lili syökin enemmän ja tietää itsekin mitä sinne mahaan on mennyt.

Lili muisti Isännän hienosti kun Isäntä tänne tuli! Olin oikeasti jopa hieman yllättynyt, onhan se kolme viikkoa tämän ikäiselle ihan hirmuisen pitkä aika. Ollaan siis oikeastaan joka ilta oltu videopuhelun välityksellä yhteydessä ja jännitin vähän etukäteen, kun Lilin piti olla päivät Isännän kanssa kun Isäntä tuli. Neiti ei ollut moksiskaan, vaan oli niin tyytyväisenä Iskän kanssa. Ensimmäisenä iltana kun Isäntä tuli tosi myöhään, Lili heräsi vielä yöuniltaan kun kuuli Isännän äänen. Ensin se tapitti Isäntää suu auki hetken, sitten naama levisi niin leveään hymyyn ja aika kauan piti iskän päällä kiipeillä ja käydä naamaa hiplaamassa, että onko se karvainen naama nyt ihan oikeasti siinä, eikä se iPadin näyttö. Aamulla neiti oli ihan innoissaan kun iskä oli siinä edelleen ja aamulla meni taas pitkään kun neiti vaan kiipeili Isäntää vasten ja kävi pitelemässä naamaa. Oli kyllä ihanaa!

Isäntä oli täällä äitienpäivän kanssamme ja se oli minulle ihan tajuttoman tärkeää, vaikka sekin päivä meni yllättäen pitkälti kirjojen parissa. Ensimmäinen äitienpäivä äitinä! Sain maailman ihanimman äitienpäiväkortin, jonka Isäntä oli itse askarrellut. Kakkuakin oli! Ja ennen kaikkea oli se ihana tyllerö. Ihan hassua, kun koskaan en ole lapsista kovinkaan pitänyt väliä, enkä nähnyt itseäni äiti-ihmisenä ja tässä sitä ollaan, niin hurahtaneena tähän hommaan että ei mitään järkeä. Äitiys on ihanaa!

On tämä pieni tyllerö vaan niin ihana ja reipas, vaikka itselläni on monta kertaa todella huono omatunto kun "vapaaehtoisesti" olen niin paljon erossa. En ole Lilin elinaikana kokenut tarvetta olla Lilistä erossa, en ole kertaakaan kaivannut mitään kaksinoloa Isännän kanssa tai lapsivapaata, joten tämä tuntuu välillä ihan tosi pahalta vaikka olen kokoajan samassa talossa ja aina paikalla kun Lilillä on nälkä tai jokin muu vaiva. Sitä suuremmalla syyllä koitan nyt panostaa tähän täysillä, sillä en halua tätä enää uudestaan tehdä ja ennen kaikkea en halua että tämä on ollut turhaa. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että panostaa tähän myös Lilin tähden.

Käytiin keskustasta ostamassa Lilille kesähattu. Tämä lippis oli ihan paras!
H&M:ltä löytyi ja Lili antaa sen hyvin olla päässä!

Voiton puolella jo!

Pakko saada luotua jotain tänne hiljaiselon keskelle! Kauheasti on tapahtunut ja Lili on kehittynyt ja voitteko kuvitella, ollaan oltu täällä jo kolme viikkoa! Tänään on vihdoin se päivä, kun Isäntä tulee tänne meidän kanssa viikoksi! Sen jälkeen enää puolitoista viikkoa, niin mennään kotiin! Huh!

Aika menee toisinaan todella nopeasti, enkä valita yhtään. Monet pääsykokeisiin lukijat toivovat enemmän aikaa, mutta mitä toivon vaan, että aika kuluisi nopeasti ja pääsen taas takaisin viettämään tavallista päivärytmiä Lilin kanssa. Tosin, Lilillä on tällä hetkellä huomattavasti tarkempi rytmi kuin ikinä ennen koko elämässään, että toivon jo paluuta meidän rytmittömään arkeen. 

Lilin päiväunet oli vielä puolituntisia, kun tultiin tänne. Niihin aikoihin neiti vielä jousti polvistaan ja viihtyi hyvin paikoillaan, vaikkakin osasi jo vähän kontata. Heti kun Lili alkoi liikkua enemmän, päiväunet venähti yli tunnin mittasiksi. Niitä on kolmet päivässä, joten hyvin saa sen puolen luettua, mutta keskenään ku ollaan, niin lukemisesta ei tule mitään jos neiti on hereillä. Jatkuvasti saa tarkkailla ja olla ottamassa kiinni kun neiti kiipeilee! Oma ja Opa (saksaksi mummu ja pappa) ovat täällä ihan ihmeissään kun vertaavat Lilin kolmen viikon aikaista kehitystä. Suuri muutos on tapahtunut myös syömisessä, sillä Lili oikeasti jo syö! Ruokaa menee mahaan asti, vaikka hampaita ei edelleenkään ole kuin se yksi pieni.

Kissoja on jo todella kova ikävä! Toki Isäntääkin, mutta sen kanssa ollaan päivittäin jutussa ja se on kohta jo matkalla tänne! Lukeminen tökkii välillä pahasti, mutta toisinaan ajatukset pysyvät kasassa. Mielenkiinnolla odotan, miten pääsykoe menee. Kirjat tuntuu kyllä itseasiassa tosi hyviltä ja niitä on pääasiassa mukava lukea. Esineoikeus ja insolvenssioikeus on mielestäni kirjoitettu johdonmukaisesti ja selkeästi ja viestintäoikeus on mielenkiintoista. Aiemmasta lukukokemuksesta on hyötyä ymmärtämisen kannalta ja lukutekniikka tuntuu olevan muistissa vielä viimevuodelta. Kirjat on ihan unelmalukemista verrattuna viime vuoden Turun kirjoihin, joista yksi oli englanniksi ja toinen mielenkiintoinen kyllä, mutta keuli pahasti yli ulkoa opeteltavien asioiden osalta (Baselin pankkisääntelystrategiat).

Näillä fiiliksillä täällä! Ihanaa toukokuun alkua teille, jotka jaksatte täällä hiljaisuuden keskellä käydä välillä lukemassa ja miksei toki muillekin! Ei enää paljoa!!

Ps. Meillä alettiin "jo" istua. :D Konttas kolme viikkoa ennen kun istui!

Kuulumiset Saksasta

Ahh, kuinka ihanaa päästä vaihteeksi itse muodostamaan tekstiä! Tässä on ollut vähän kiireenlaista menossa! Uusi maa, sama valuutta, pääsykoekirjat ja vauva. Huh! 

Täällä on ollut ihanaa ja kivaa ja vaikka mitä! Ihan eri meininki kun viime vuonna kun yritin lukea. Seuraa on melkeinpä aina lukutauoilla ja Lili pitää huolen siitä, että tällä äidillä on tekemistä aina kun se ei lue! Äitini mahdollistaa ihanasti lukemisen hoitamalla kaikki kotityöt ja patistamalla minua kirjojen pariin aina kun hengailu Lilin kanssa meinaa viedä voiton. Eli useamman kerran päivässä. Lilin ensimmäinen lause varmaan on ”menes äiti nyt siitä lukemaan”.

Päivän rytmi on arkisin ollut aika samanlainen. Aamulla kun herätään, mennään aamupalalle. Sen jälkeen mennään Lilin kanssa yläkertaan meidän lukaaliin. Lili leikkii lattialla ja itse lueskelen siinä vieressä. Lili on ihanan omatoiminen leikkijä ja on ainakin vielä viihtynyt hyvin siinä seurana. Lempileluja on tietenkin äidin penaali, joka osataan hienosti aukaista ottamalla penaalin pohjasta kiinni ja heiluttamalla sitä pään yli. Aina yhtä hienoa on se, kun se klipsukiinnitteinen penaali levähtää auki ja se koko sisältö lentää ympäri huonetta. Sitten käydään äkkiä kiinni äidin post-it –muistilappuihin ennen kun äiti ehtii keräämään ne pois. Melkein penaalin vertaisia leluja ovat ihanan värikkäät huomioviivaustussit. Niitä on oikein kiva imeskellä.

Jossain kohtaa nukutan Lilin ensimmäisille päikkäreille ja jatkan lukemista. Kun Lili herää, luetaan vielä hetki yhdessä ennen kun äitini tulee yhden maissa kotiin kurssiltansa. Siinä vaiheessa juodaan yhdessä kahvia ja teetä ja Lili syö lounaan. Sen jälkeen on vahdin vaihto ja äitini jää Lilin kanssa kun itse menen lukemaan. Luen parin tunnin pätkissä niin, että ajoitan lukutauot Lilin hereilläoloaikaan.  Lili nukkuu kolmet 0.5-2 tunnin päikkärit, joten onneksi siinäkin ajassa ehtii hyvin lukea. 

Illalla lopetan lukemisen usein päivällisen aikoihin, jolloin syödään kaikki porukalla, nautitaan ruuan kanssa ehkä maailman parasta olutta ja rentoudutaan hetki. Aika pian siitä mennään Lilin kanssa yläkertaan ja unten maille. Eilen lopetin hieman aiemmin ja käytiin ihmettelemässä Stuttgartin keskustassa. Oli muuten aika pikkasen ihanaa päästä ulos, kun olin koko viikon ollut vain sisätiloissa!

Lili U-Bahn:ssa (paikallinen metro/juna). 

Lili on myös viihtynyt hyvin ja peloistani huolimatta neiti ei ole kyllä oireillut poissaoloistani mitenkään. Päinvastoin tuntuu, että Lili nukkuu paremmin päiväunia ja syö päivä päivältä paremmin kiinteitä kun äiti ei ole jatkuvasti vieressä. Nyt viikonloppuna pääsin kivasti lukemaan kunnolla jo heti aamusta asti, mutta tuntuu että en yhtään sen enempää lukemisessa etene. Hyvä niin, se kai meinaa sitä, että viikollakin tulee loppujen lopuksi luettu ihan hyvin.

Ihmekös Lili viihtyy, täällähän on valtavan kokoinen Mufasa!

Koitan saada jotain tekstiä luotua niin, että saisin ajastettu jotain julkaisuja viikollekin, viikolla kun ei ole kyllä yhtään ylimääräistä aikaa! 

Kirjojen tiedot julki!

Pääsykoekirjoista tuli tänään tiedot! Sivuja tulee olemaan noin 600, joka jakautuu ihan kivasti kolmen kirjan välille. Kirjoja on siis onneksi "vain" kolme. Pelkäsin, että niitä olisi neljä. Tosiaan, itse kirjoista en tiedä sen enempää vielä, mutta aiheet on nyt vihdoin tiedossa.

Ensimmäinen kirja on Esineoikeuden alkeet (165 sivua). Kirja on varmasti pitkälti asiaa, mutta aihe on osittain entuudestaan tuttu. En edes muista mistä, mutta uskoisin ainakin ison osan terminologiasta olevan jossain pitkäaikaismuistiin tallentuneena. Esineoikeus koskee kuitenkin niin montaa aihetta, joten varmasti on tästä tullut aiemminkin luettua.

Toinen kirja on Johdatus viestintäoikeuteen (219 sivua). Tämä on ehdottomasti näistä kirjoista minulle vierain aihe. Uskon, että tämä kirja tulee viemään eniten aikaa ja energiaa muiltakin osin kun sivumäärän perusteella. Ymmärrettävää tulee varmasti olemaan paljon ennen kun ulkoa opettelu on mahdollista. Uskoisin tämän olevan se hankala kirja tänä vuonna.

Kolmas kirja on Velkavastuun toteuttaminen luottoyhteiskunnassa (208 sivua). Myöskin tämä tulee olemaan varmasti tiukkaa asiaa, mutta aihe on myös entuudestaan jo hieman tuttu. Olen lukenut Turun oikeustieteelliseen yritysoikeutta ja takausriitaa, joten uskon että niissä on hieman sivuttu jo tätä aihetta.

Kaiken kaikkiaan kaikki kirjat tulevat olemaan todella työläitä opiskeltavia, sillä asiaa on varmasti paljon ja pikkutarkasti. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen on minulle entuudestaan täysin tuntematon ja kaiken lisäksi tänä vuonna on ensimmäistä kertaa käytössä kiintiöt, joissa kahdesta sadasta sisäänotettavasta vähintään 150 tulee olemaan ensikertalaisia (suoraan lukiosta). Tämän lisäksi koko pääsykoe on uudenlainen, kun kolmen monivalinnan perusteella parhaiten selviytyneiden esseevastaukset tarkistetaan ja esseevastausten perusteella vasta pääsee sisään. Tehtäviä on aiemman kahdeksan sijaan viisi, mutta tehtävien tyyppi on entuudestaan tiedossa. Käytännössä minulla ei ole mitään käsitystä mahdollisuuksistani päästä opiskelemaan, mutta toisaalta en ole edes ajatellut mitä tapahtuisi, jos vaikka pääsisinkin. Mennään päivä kerrallaan.

Kirjat ovat huomattavasti kivemman kuuloisia kun esimerkiksi viime vuoden Turun oikeustieteellisen kirjat. Nämä ovat puhtaasti kaikki oikeustiedettä ja kaikki ovat suomen kielellä. Mielenkiinnosta tarkistin myös Turun pääsykoekirjat. Siellä on tänä vuonna 80 sivua vähemmän luettavaa ja aihealueet olisi olleet tutummat: EU-oikeutta, rikosvastuuta (taas) ja varallisuuden tuoton ja siirron verokohtelua. Tuo vero-juttu on minulle vieras ja ilmeisesti nuo vero-asiat on aika monimutkaisia ja hankalia.

Tästä eteenpäin kirjoituksia todennäköisesti tulee hieman harvempaan, mutta viimeistään toukokuun lopussa palataan taas täysillä asiaan! Koitan kuitenkin kirjoitella kuulumisia vähintään kerran viikossa! Ihanaa kevättä kaikille!

Viimisiä viedään

Lili oli tänään viimistä kertaa vauvauinnissa ennen reissua. Oltiin kahden vaiheilla sen nyt jo vähän helpottaneen flunssan vuoksi, mutta Lili on kuitenkin jo niin terve, että en nähnyt syytä olla menemättä. Lili pääsi ekan kerran kokeilemaan pintasukellusta ilman kannua ja nyt hän on viimein oppinut läiskyttelyn riemun. Koko uinnin ajan hän hakkasi innoissaan käsiä veteen niin, että äidinkin piti välillä pitää silmiä kiinni.

Muuten tämä päivä on ollut pakkailun suunnittelua ja tavaroiden hankintaa ja pyykkien pesua. Nyt pitäisi olla melkeen kaikki tarvittava kasassa. Ihan hassua kaivella kaapista hellevaatteita, mutta tähän aikaan vuodesta siellä Etelä-Saksassa on jo aika lämmintä aina välillä. Koitamme olla viemättä sinne mitään ylimääräistä, tai sellaista mitä sieltä saa. Helpommin sanottu kuin tehty. Äitini laitteli viime viikolla viestiä, että he olivat käyneet Lili-shoppailuilla ja siellä odottaa muun muassa pramea syöttötuoli ja matkasänky käyttäjää! Kovasti siellä Liliä jo odotellaan saapuvaksi!

Tein tänään kanapötköjä Lilille. Tein vähän soveltaen Simppeli Sormiruokakeittiön ohjetta ja ajattelin, että niitä on hyvä tarjota tässä ennen reissua, vaikka Lili niitä ei juuri söisikään. Huomenna pitää tehdä vielä jotain muutakin "perusruokaa", että on sitten suhteellisen helposti jotain tarjottavaa aina Lilille! Itsellenikin tein ruokaa valmiiksi ja toinen satsi sitäkin pitäisi vielä keksiä. Niitä kanapötköjä tuli ihan tajuttomasti, joten suuri osa niistä menee pakkaseen odottamaan paluutamme.

Huomenna kirjojen tiedot julkaistaan! Ihan todella mielenkiinnolla odotan kirjojen aiheita ja sitä, onko ne kenties jotain mistä saatan jo jotain tietää, vai onko aiheet ihan uusia. Todella huonosti kyllä Helsingin Yliopistossa järjestetään tämä kirjahomma verrattuna Turkuun, sillä ennakkotilausmahdollisuus on ainoastaan niin, että kirjat postitetaan. Jos siis ennakkotilaa, joutuu odottamaan kirjoja pidempään. Sen lisäksi kirjoja myydään ainoastaan yhdessä toimipisteessä, joten voitte kuvitella sen jonon, mikä siellä on koko keskiviikon. Itse meinasin mennä sinne vähän myöhemmin sen pahimman ruuhkan ehkä helpotettua, mutta olen varautunut hyvinkin pitkään jonoon. Kirjat julkaistaan (ja ennakkotilatut postitetaan) jo huomenna, mutta muuten ne on saatavilla vasta keskiviikkona. 

Nyt alkaa pieni olla sen verran väsy, että pakko painua nukuttamaan. Hyvää yötä!

 

Kohta se taas alkaa

Viimeinen Rauma-reissu ennen Saksan matkaa on nyt takana. Keskiviikkona julkaistaan pääsykoekirjat ja siitä se taas alkaa. Odotan lukuprosessia innolla ja kauhulla. Viime vuoden lukuprosessi on vielä hyvin muistissa, joka on toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono. Muistan ne lukuvinkit mitä opin ja keksin lukemisen aikana, mutta muistan myös sen turhautuneisuuden, ahdistavuuden ja pitkäjänteisyyden mitä lukeminen vaati ja toi tullessaan.

Innoissani olen siitä, että tilanne on aivan toinen viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna olin yksin kotona Isännän ollessa töissä toisella paikkakunnalla ja tällaiselle sosiaaliselle eläimelle yksinolo oli aivan järkyttävää. Seinät kaatui päälle, päivät kuluivat matelemalla ja odotti vaan iltaa ja yötä että päivä vaihtuisi. Nyt minulla on Lili, joka määrää pitkälti päivän kulun. Minulla on ihan eri motivaatio herätä päivään ja olen menossa äitini luo Saksaan, joten en tule yhtäkään iltaa olemaan yksin. Koska Lili tulee aika paljon rajoittamaan lukemista, täytyy panostaa kertaamiseen.

Niin paljon ajatuksia ja pohdintoja mahtuu tähän päähän tällä hetkellä, että yöunista ei meinaa tulla mitään. Mietin miten parhaiten saisin luettua ja miten koitan päivät rytmittää, miten saisin vietettyä Lilin kanssa mahdollisimman paljon aikaa, ehdinkö lainkaan ulkoilla, miten saan kerrattua samanaikaisesti leikkimällä Lilin kanssa, mitä pakkaan mukaan, mitä opin viime vuoden lukuprosessista, haenko myös jotain muuta, mitä kaikkea pitää muistaa ennen lähtöä, miten Lilin syömiset....? Viime yönä sain vihdoin unta kolmen jälkeen yöllä.

Tässä on nyt kaksi päivää ennen kun haen kirjat. Kaksi päivää aikaa hoitaa lähes kaikki. Huomenna alan pakkailemaan ja keskiviikon jälkeen olen sidottu kirjoihin. Isäntäkin on innoissaan tulevasta ja pyöritteli eilen silmiään ja kuvaili viime vuoden lukuprosessia sanoin "ihan hirveetä" ja "aivan kamalaa". Ehkä siis toisaalta hyvä, että lähdetään Lilin kanssa sinne Saksanmaalle. Isäntä saa rauhassa toteuttaa itseään ja Lili pääsee viettämään aikaa mumminsa kanssa.

Hassua, miten viime vuonna niin odotin sitä lukemista ja aika tuntui menevän niiiin hitaasti. Nyt aika on mennyt siivillä, enkä voi uskoa että kirjat tulee jo ensiviikolla! Toisin kun viime kerralla, uskon tänä vuonna tuon lukuajan kuluvan ihan siivillä ja olevan ohi ennen kun huomaankaan. Mielenkiinnolla odotan onko Lilin ensimmäinen sana "äidin" sijaan esimerkiksi "tuomari", "kauppaoikeus" tai vaikka "asianomainen". Pitäisi myös opetella joku väliaikajumppa vauvan kanssa että voi sitten venytellä paikkoja leikkien samalla Lilin kanssa. Erittäin mielenkiinnolla odotan eritoten Lilin ja mummin kohtaamista, sillä olemme paljon jutelleen videopuhelun välityksellä ja Lili kyllä tunnistaa hyvin mummin, mutta mitä tapahtuu, kun he kohtaavat livenä. Vaikka Lili ei juuri vierasta, on hän toki vieraita kohtaan ihan huomattavasti epäileväisempi kuin tuttuja ja osasi hän mummin puolisoa kummastella videopuhelun kautta. Etenkin kun Isäntä jää Suomeen ja yhteyttä tullaan pitämään videopuhelimitse, niin pystytäänkö ylläpitämään Lilin muistia Iskänsä osalta. Olen luottavaisin mielin, mutta ei sitä koskaan tiedä.