Koulu- ja joulukiireitä

Koulussa on ihan pikkasen hektistä. Tässä otetaan luulot pois heti alkuun sopimusoikeuden ja velvoiteoikeuden tenteillä. Kyllä ihminen voi tuntea itsensä tyhmäksi, kun oikeustapausharjoituksessa saa käyttää kirjoja ja aikaa tehtävän tekemiseen on useampi päivä ja kun olin tekevinäni tehtävät vielä huolellisesti ja hyvin, arvioinnin perusteella olisin päässyt tehtävästä hädin tuskin edes läpi, jos se olisi tenttikysymys. Toki tehtäviä oli useampia ja niistä arvioitiin vain se haastavin, mutta eipä se mieltä lämmitä. Aika jokaiseen tenttiin lukemiseen loppuu täysin kesken ja tuhat sivuisesta koealueesta tentissä on kaksi kysymystä, molemmista enintään 10 pistettä ja puolet saatava läpi että pääsee edes läpi. Tässä ei paljoa arvosanoja mietitä. Kaikki aika menee lukemiseen ja olennaisen hahmottamiseen, tai lähinnä sen yrittämiseen.

Joulu on kovaa vauhtia tulossa ja joululomasta monet kyselee. Lomasta ei paljon ole tietoa, joulukin kun sattuu kivasti viikonloppuun. Viimeinen tentti minulla on lohduttavasti 22.12 ja välipäivät menee edellä mainittujen uusintatentteihin lukiessa. Viikon loma alkaa onneksi 2.1 Saksan matkan merkeissä, toki sinnekin lähtee mukaan tenttikirja tai kaksi.

Jos pystyisin, lukisin yötä päivää. Työtä saa tehdä ihan hirmuisesti että oppii hahmottamaan oikeudelliset seikat ja ongelmat, löytää toimivan opiskelutekniikan tähän mahdottomasti materiaalia, vähän aikaa - noidankehään ja että olisi mahdollista edes päästä tenteistä läpi. Saati sitten edes kuvitella mitään kummosia arvosanoja. Onneksi lähipiiriin kuuluu hyvä opiskelija porukka, jonka myötä huomaa, että kaikki ollaan samassa veneessä ja kaikilla on samat haasteet. Se sentään edes vähän lohduttaa tässä tyhmyyden tunteessa!

Vesirokko on onneksi vihdoin enemmän ja vähemmän selätetty. Edelleen Lili nukkuu yöt Ataraxin avulla, mutta sentään edes nukkuu. Iho kutiaa edelleen rupien tipahdellessa ja ihon parannellessa. Aina kun jätetään illalla lääke antamatta, Lili herää yöllä levottomana, itkuisena ja raapien. Täytyy koputtaa puuta, mutta nyt on kaksi yötä takana yhdellä herätyksellä! En edes muista milloin viimeksi olisin saanut nukkua näin paljon!

Äitini on käymässä ja hän on ihanasti ottanut kodinhoidon hoitaakseen. Asunto on ollut pitkän aikaa niin rapakunnossa tämän kaiken koulu, joulu ja muut -rumban keskellä, että oikeen hirvittää. Arvatkaas oliko eilen illalla vähän pikkasen ihana tulla pikkujouluista (joo kyllä, nekin vielä) kotiin kun pölyt oli pyyhitty, asunto imuroitu ja vessan lavuaari ja kaakelitkin kiilsi! Pitkästä aikaa on aikaa tätäkin rustata, äiti kun keittiössä tekee pizzaa. Ikävä kyllä hän lähtee huomenna, mutta tämäkin helpottaa elämää jo enemmän kuin valtavasti, joten suurimmat kiitokset äidille!

Tämä on varmaan ensimmäinen syksy sitten sen 2012 vuoden burn outin, kun on jatkuvasti ollut ihan järkyttävä meno päällä. Kokoajan tukka putkella ja sen vertaa hädin tuskin ehtii pysähtyä, että ehtii hengähtää. No toki se lukeminen tapahtuu aika hiljaisesti ja rauhallisissa oloissa, mutta kummasti siitäkin saa panikoida, stressata ja uskokaa tai älkää, mutta puuskuttamaan se laittaa. Melkeimpä hengästyy. Silti jaksan kyllä hyvin, teen vihdoin sitä mitä olen aina haaveillut ja se kyllä laittaa jaksamaan aika hyvin!

Ihanaa ja mahdollisimman rentouttavaa (mitä se on?) joulunodotusta kaikille! Kohta se helpottaa! Tai noh, ehkä joskus se helpottaa!

Reissu

Juuri äsken olin vielä raskaana ja mietin tätä joulureissua: mennäänkö autolla, junalla vai lentäen. Oltiin melkein jo päätetty, että lähdetään autolla, kun äiti varasi meille lentoliput. Moni sanoi, että kyllä noin pienen kanssa voi ajaa, toiset meinasi, että noin pienen kanssa ei voi ajaa. Joka tapauksessa tultiin siis lentäen. Se oli oikeasti tosi hyvä päätös, sillä se pitkä puuduttava ajomatka ei olisi ollut kovinkaan miellyttävä Lilin kanssa, vaikka hän autossa on paljon ollutkin. 

Yleensä se pitkä ajomatka on kuitenkin suuri osa koko reissua. Nytkin on sellainen olo, että ollaan fuskattu kun toiset ajaa reilut tuhat kilometriä, viettää melkeen vuorokauden autossa ja me tultiin puolessatoista tunnissa lentokoneella. 

Reissussa ollaan siis suuremmalla porukalla ja reissun teema on äidin 50v synttärit ja tietenkin joulu. Mukana on siis se äiti puolisoineen, molempien edellä mainittujen vanhemmat ja lapset perheineen ja puolisoineen. Kaiken kaikkiaan 21 henkilöä Lili pienimpänä mukaanlukien. 

Kaiken kaikkiaan reissu on ollut ihan tavattoman ihana ja harmittaa kovasti, että lomareissu lähestyy loppuaan. Osa porukasta lähti tänään, seuraavat huomenna ja me lähdetään vasta maanantaina. Maisemat on ollut ihan tavattoman ihanat, on ollut pakkasta ja suojakeliä, ollaan oltu Suomen pisimmässä pulkkamäessä (ei tosin laskettu ylhäältä asti), on saunottu, nautittu, istuttu takkatulen edessä, pelattu pelejä ja syöty. Nähtiin revontuliakin, tosin aika hailakoita, mutta revontulia kuitenkin. 

Sen puolen reissu on ollut ihan kummallinen, että ollaan laskettelukeskuksen liepeillä, eikä olla Isännän kanssa käyty mäessä eikä hiihtämässä. Sanoin ihan alunperin, että en meinaa olla Lilistä syöttöväliä pidempään erossa, enkä tosiaan ole ollut. Siellä ratsastusreissulla olin, mutta jännityksestä huolimatta sekin oli syöttöväliä lyhempi. 

Aika on kulunut ihan hassusti, kun päivä tuntuu menevän hitaasti, mutta ilta menee ihan siivillä. Joka päivä kun ulkona on pimeää ja tuntuu ihan siltä, kun kello olisi jo ainakin kuusi, kello ei ole vielä edes neljää. Sitten kun kello on vihdoin sen kuusi, se on saman tien jo yksi yöllä. 

Ehkä kaikkein ihaninta koko joulussa on tänä vuonna ollut kiireettömyys! Tuntuu, että kaikki joulut tähän asti ollaan vaan juostu paikasta toiseen, parhaimmillaan kolmessa paikassa yhtenä päivänä. Se on ollut kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Nyt ollaan saatu olla isommassa porukassa koko joulu, eikä ole tarvinnut kiirehtiä mihinkään. On kyllä ihanan nollaolo. Isäntäkin oli toisena lomapäivänään jo sekaisin päivistä.

Kiitos kaikille seurassa olleille, meillä on ollut ihana joulu!!

Lähtölaskenta alkaa

Tiedättekö, meidän joulu on ihan kohta! Lähtölaskenta alkaa siis tänään! Isäntä lähti aamulla työreissulle Ouluun ja minä ja Lili lähdetään huomenna Raumalle kissojen kanssa. Suunnitelmana siis on, että ajetaan perjantaina Raumalle, lauantaina haetaan isovanhemmat kyytiin, viedään kissat Laitilaan hoitoon ja ajetaan takaisin Vantaalle. Sunnuntaina aamulla ennen kukonlaulua suunnataan lentokentälle, josta koneen nokka osoittaa kohti Ivaloa ja Saariselkää. Siellä meidän joulu on! Takaisin tullaan vasta 28. päivä!

Olen ihan tosi innoissani! Olen aina halunnut viettää joulun pohjoisessa, siellä missä on kunnolla lunta ja ihana ihana talvi ja oikea pimeä tunnelma! Tämä joulu vietetään isossa porukassa äidin ja tämän puolison, sisarieni, sisarpuolieni ja isovanhempieni kanssa. Meillä on toista viikkoa ollut jo yksi matkalaukku pakattuna ja lista valmis lopuista pakattavista tavaroista. Vaunuille ja turvakaukalolle ollaan lentoa varten varattu airshells:ltä suojakotelot, turvakaukalon lämpöpussi on vaihdettu sopivaan, Lilille on ostettu talvipipo, toppavaatteet on pakattuna ja matkaa varten on hommattu Kumja kantopaneeli vetoketjuadaptereineen.

Tänään käytiin Lilin kanssa Jumbossa ostoksilla hakemassa viime hetken hankintoja. Tuollaisen vauvan pukeminen ulos on jo itsessään hankalaa, mutta juuri kun on tottunut pukemaan sitä ulos täällä nollakeleissä niin ollaan lähdössä jonnekin, jossa onkin yhtäkkiä 10 astetta pakkasen puolella. Konsultoin jo äitiäni, jonka mukaan äitiyspakkauksen villa-aluspuku, vanupuku ja toppapuku riittävät hyvin sinne pakkaskeleille. Olen edelleen kahden vaiheilla, että ottaisinko kaksi toppapukua. Tuskin niitä kuitenkaan päällekkäin puetaan. Jos kuitenkin otan vielä lampaantaljan, äitiyspakkauksen makuupussin ja viltin, niin eiköhän sillä pärjättäisi jo kovemmillakin pakkasilla. Talvipipo oli kuitenkin pakko vielä ostaa, joten muun muassa se löytyi vielä tänään Jumbosta.

Kuvanlaatu on erittäin surkea, mutta tämä on Isännälle lähetetty kuva
ennen kun pipo meni pesukoneeseen. Nyt se on märkä. Ja oli muuten ainut
pipo mikä löytyi oikean kokoisena ja mikä ei ollut vaalean sininen.

Nyt kaiken pitäisi olla viittä vaille valmista. Joulu on hei ihan kohta!!

Joulukorttihulinoita

Tiedättekös tunteen, kun tilaat joulukortit hyvissä ajoin marraskuun alussa ja odotat kipeästi niitä saapuvaksi pitkälle joulukuun puolelle? Joka päivä odotat postin saapumista kun kuuta nousevaa ja joka päivä petyt kun ne ei saavukaan. Kun vihdoin on kulunut pari päivää vajaa kuukausi tilauspäivästä, päätät, että nyt on se hetki kun laitat sähköpostia palveluntarjoajalle, että mikä hemmetti on kun kestää. Postiluukustakin tipahti jotain jo tunti sitten eikä pakettia näkynyt. Puoli tuntia sähköpostin lähettämisesta soi ovikello ja postisetä on siellä paketin kanssa.

Laitoin uuden sähköpostin mitätöimään sen alkuperäisen. Aiemmin postiluukusta tipahtanut olikin ilmaisjakelua. Mutta kysympä vaan, että missä muualla posti tulee vasta puoli neljän jälkeen?!

No niin tai näin, aivan ihanan rauhallista ja lämpöistä joulunodotusta kaikille rakkaille lukijoille, toivottaa Ame, Lili, Isäntä ja kissat!!

Joulufiilistä hakemassa

Käytiin tänään Isännän ja Lilin kanssa jouluostoksilla keskustassa. Isäntäkin pääsi käyttämään pääkaupunkiseudun julkisia kun kuljettiin junalla ja metrolla paikasta toiseen. Oli kyllä ihanaa käydä koko perheen kanssa kaupoilla pyörimässä, aina kun käydään Lilin kanssa kahdestaan kun keskustan suuntaan mennään.

Ihana sade.

Märkä, pimeä ja tuulinen sää ei joulumielen metsästystä latistanut, tällaistahan se aina täällä etelässä nykyään on! Käytiin ihmettelemässä Stokkan jouluikkunoita ja säästä huolimatta siellä oli pari muuta tyyppiä myös. Komeat oli!

Kotiin kun päästiin alkoi joulun ripottelu kotiin! Ensimmäiseksi järjestin vihdoin parvekkeen, jonne saadaan piakkoin kynttilät palamaan. Lisäksi hain varastosta joululaatikot ja sain asuntoon jo vähän joulukoristustakin. Eilen imuroin ja sain vihdoin muuton jäljiltä matot lattialle. Tänään vielä Isäntä sai kiinnitettyä verhotangon keittiöön, joten sain vielä keittiöön verhotkin! Nyt saunan raikkaina saatiin juuri joulutortut uuniin, glögi tulille ja kynttilätunnelmaa.

Enkeli löysi paikkansa vitriinin päältä. Myös punatulkut ja lumiukot pääsi tuomaan joulufiilistä.

Mun lapsuuden joulukalenteri!

Rahanmenoa, paljon punaista ja kotitunnelmaa. Joulu, olen valmis!