Reissu

Juuri äsken olin vielä raskaana ja mietin tätä joulureissua: mennäänkö autolla, junalla vai lentäen. Oltiin melkein jo päätetty, että lähdetään autolla, kun äiti varasi meille lentoliput. Moni sanoi, että kyllä noin pienen kanssa voi ajaa, toiset meinasi, että noin pienen kanssa ei voi ajaa. Joka tapauksessa tultiin siis lentäen. Se oli oikeasti tosi hyvä päätös, sillä se pitkä puuduttava ajomatka ei olisi ollut kovinkaan miellyttävä Lilin kanssa, vaikka hän autossa on paljon ollutkin. 

Yleensä se pitkä ajomatka on kuitenkin suuri osa koko reissua. Nytkin on sellainen olo, että ollaan fuskattu kun toiset ajaa reilut tuhat kilometriä, viettää melkeen vuorokauden autossa ja me tultiin puolessatoista tunnissa lentokoneella. 

Reissussa ollaan siis suuremmalla porukalla ja reissun teema on äidin 50v synttärit ja tietenkin joulu. Mukana on siis se äiti puolisoineen, molempien edellä mainittujen vanhemmat ja lapset perheineen ja puolisoineen. Kaiken kaikkiaan 21 henkilöä Lili pienimpänä mukaanlukien. 

Kaiken kaikkiaan reissu on ollut ihan tavattoman ihana ja harmittaa kovasti, että lomareissu lähestyy loppuaan. Osa porukasta lähti tänään, seuraavat huomenna ja me lähdetään vasta maanantaina. Maisemat on ollut ihan tavattoman ihanat, on ollut pakkasta ja suojakeliä, ollaan oltu Suomen pisimmässä pulkkamäessä (ei tosin laskettu ylhäältä asti), on saunottu, nautittu, istuttu takkatulen edessä, pelattu pelejä ja syöty. Nähtiin revontuliakin, tosin aika hailakoita, mutta revontulia kuitenkin. 

Sen puolen reissu on ollut ihan kummallinen, että ollaan laskettelukeskuksen liepeillä, eikä olla Isännän kanssa käyty mäessä eikä hiihtämässä. Sanoin ihan alunperin, että en meinaa olla Lilistä syöttöväliä pidempään erossa, enkä tosiaan ole ollut. Siellä ratsastusreissulla olin, mutta jännityksestä huolimatta sekin oli syöttöväliä lyhempi. 

Aika on kulunut ihan hassusti, kun päivä tuntuu menevän hitaasti, mutta ilta menee ihan siivillä. Joka päivä kun ulkona on pimeää ja tuntuu ihan siltä, kun kello olisi jo ainakin kuusi, kello ei ole vielä edes neljää. Sitten kun kello on vihdoin sen kuusi, se on saman tien jo yksi yöllä. 

Ehkä kaikkein ihaninta koko joulussa on tänä vuonna ollut kiireettömyys! Tuntuu, että kaikki joulut tähän asti ollaan vaan juostu paikasta toiseen, parhaimmillaan kolmessa paikassa yhtenä päivänä. Se on ollut kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Nyt ollaan saatu olla isommassa porukassa koko joulu, eikä ole tarvinnut kiirehtiä mihinkään. On kyllä ihanan nollaolo. Isäntäkin oli toisena lomapäivänään jo sekaisin päivistä.

Kiitos kaikille seurassa olleille, meillä on ollut ihana joulu!!

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää

Käytiin tutustumassa paikallisiin maisemiin hevostelun merkeissä. Se oli etukäteen sovittu juttu ja käytiin siskoni ja äidin kanssa suomenhevosvaelluksella. Koska Lili, valmistautuminen piti aloittaa hyvissä ajoin. Pumppasin maitoa jemmaan varmuuden vuoksi, mutta henkinen valmistautuminen oli aika hirveää.

En ole ennen ollut juuri Lilistä erossa. Eikä Lili ole saanut koskaan maitoa pullosta. Monta päivää etukäteen huolestutti, miten kaikki tulee menemään. Onneksi Isäntä oli niin ihana, että oli tyynen rauhallinen ja huoleton ja vannotti, että hyvin he pärjäävät. Syötin Lilin viimehetkellä ennen lähtöä, Isäntä laittoi Lilin vaunuihin unille ja lähti ulkoilemaan.

Heppastelu oli hauskaa! Viime kerrastakin on jo tovi, mutta silti oli hassua kun hevoset oli laitettu valmiiksi, ne tuotiin meille ulos ja ne oltaisiin viety takaisin talliinkin, mutta sanottiin että voidaan itse sentään ne laittaa takaisin karsinoihin. Ei tarvinnut kun hypätä selkään ja pysyä siellä sen reissun ajan.

"Iida"

Lumimaisemia

Itse ratsastus oli kyllä kivaa, mutta olisi kyllä ollut ihan todella paljon rentouttavampaa, ellei olisi jatkuvasti murehtinut miten Isännällä ja Lilillä menee. Vaikka toki luotan Isäntään, on se silti kammottava tunne olla kaukana vauvasta. "Jos kuitenkin" ja "mitä jos" vaan pyöri mielessä ja rentoutuminen oli hankalaa. Maisemat olivat kyllä ihan käsittämättömän hienot ja kyllähän niistä osasin kuitenkin nauttia.

Reissun jälkeen kun palattiin takaisin mökille reilut 2 tuntia lähdön jälkeen, Lili vielä nukkui. Siitä kohta kun hän heräsi, hän pääsi heti syömään täysin tietämättömänä äitinsä seikkailusta. Pitäisi sitä pulloruokintaa nyt testata kyllä kun sitä maitoa valmiina olisi, mutta sitä ei tiedä, riittääkö tämän äidin psyyke. Miten se voi olla niin suuri kynnys, joku pullo! Ihan kun sillä myöhemmin olisi sitten yhtään mitään merkitystä mistä lapsi on vauvana maitonsa saanut.