Koulussa on ihan pikkasen hektistä. Tässä otetaan luulot pois heti alkuun sopimusoikeuden ja velvoiteoikeuden tenteillä. Kyllä ihminen voi tuntea itsensä tyhmäksi, kun oikeustapausharjoituksessa saa käyttää kirjoja ja aikaa tehtävän tekemiseen on useampi päivä ja kun olin tekevinäni tehtävät vielä huolellisesti ja hyvin, arvioinnin perusteella olisin päässyt tehtävästä hädin tuskin edes läpi, jos se olisi tenttikysymys. Toki tehtäviä oli useampia ja niistä arvioitiin vain se haastavin, mutta eipä se mieltä lämmitä. Aika jokaiseen tenttiin lukemiseen loppuu täysin kesken ja tuhat sivuisesta koealueesta tentissä on kaksi kysymystä, molemmista enintään 10 pistettä ja puolet saatava läpi että pääsee edes läpi. Tässä ei paljoa arvosanoja mietitä. Kaikki aika menee lukemiseen ja olennaisen hahmottamiseen, tai lähinnä sen yrittämiseen.
Joulu on kovaa vauhtia tulossa ja joululomasta monet kyselee. Lomasta ei paljon ole tietoa, joulukin kun sattuu kivasti viikonloppuun. Viimeinen tentti minulla on lohduttavasti 22.12 ja välipäivät menee edellä mainittujen uusintatentteihin lukiessa. Viikon loma alkaa onneksi 2.1 Saksan matkan merkeissä, toki sinnekin lähtee mukaan tenttikirja tai kaksi.
Jos pystyisin, lukisin yötä päivää. Työtä saa tehdä ihan hirmuisesti että oppii hahmottamaan oikeudelliset seikat ja ongelmat, löytää toimivan opiskelutekniikan tähän mahdottomasti materiaalia, vähän aikaa - noidankehään ja että olisi mahdollista edes päästä tenteistä läpi. Saati sitten edes kuvitella mitään kummosia arvosanoja. Onneksi lähipiiriin kuuluu hyvä opiskelija porukka, jonka myötä huomaa, että kaikki ollaan samassa veneessä ja kaikilla on samat haasteet. Se sentään edes vähän lohduttaa tässä tyhmyyden tunteessa!
Vesirokko on onneksi vihdoin enemmän ja vähemmän selätetty. Edelleen Lili nukkuu yöt Ataraxin avulla, mutta sentään edes nukkuu. Iho kutiaa edelleen rupien tipahdellessa ja ihon parannellessa. Aina kun jätetään illalla lääke antamatta, Lili herää yöllä levottomana, itkuisena ja raapien. Täytyy koputtaa puuta, mutta nyt on kaksi yötä takana yhdellä herätyksellä! En edes muista milloin viimeksi olisin saanut nukkua näin paljon!
Äitini on käymässä ja hän on ihanasti ottanut kodinhoidon hoitaakseen. Asunto on ollut pitkän aikaa niin rapakunnossa tämän kaiken koulu, joulu ja muut -rumban keskellä, että oikeen hirvittää. Arvatkaas oliko eilen illalla vähän pikkasen ihana tulla pikkujouluista (joo kyllä, nekin vielä) kotiin kun pölyt oli pyyhitty, asunto imuroitu ja vessan lavuaari ja kaakelitkin kiilsi! Pitkästä aikaa on aikaa tätäkin rustata, äiti kun keittiössä tekee pizzaa. Ikävä kyllä hän lähtee huomenna, mutta tämäkin helpottaa elämää jo enemmän kuin valtavasti, joten suurimmat kiitokset äidille!
Tämä on varmaan ensimmäinen syksy sitten sen 2012 vuoden burn outin, kun on jatkuvasti ollut ihan järkyttävä meno päällä. Kokoajan tukka putkella ja sen vertaa hädin tuskin ehtii pysähtyä, että ehtii hengähtää. No toki se lukeminen tapahtuu aika hiljaisesti ja rauhallisissa oloissa, mutta kummasti siitäkin saa panikoida, stressata ja uskokaa tai älkää, mutta puuskuttamaan se laittaa. Melkeimpä hengästyy. Silti jaksan kyllä hyvin, teen vihdoin sitä mitä olen aina haaveillut ja se kyllä laittaa jaksamaan aika hyvin!
Ihanaa ja mahdollisimman rentouttavaa (mitä se on?) joulunodotusta kaikille! Kohta se helpottaa! Tai noh, ehkä joskus se helpottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti