Vatsatautitouhuja

Lilillä oli viime viikolla päiväkodissa vatsatautia. Torstaina paikalla oli kolmestatoista lapsesta kuusi, joista yksi oksensi kesken päivän. Sillon päätettiin, että koitetaan pitää Lili kotona joulunalusaika. Perjantaiaamuna Lili oli kuumeinen ja jokin pientä vaivasi pitkin viikonloppua ja alkuviikosta. Mitään selkeää se ei ollut, vaan pientä kuumeilua, itkuherkkyyttä, huonoja unia ja mitä näitä nyt on. Käytiin lääkärilläkin, mutta keuhkot ja korvat olivat puhtaat, nielu kuulemma vähän punoitti.

Meinasin jo kirjoittaa hypetyskirjoituksen tiistaina, kun vuoden viimeinen tentti oli takana. Minulla olisi ollut ylimääräinen tentti vielä torstaina, mutta päätin skipata sen, jotta voi olla Lilin kanssa kotona. Tiistai-illalla itelleni puhkesi vatsatauti. Ruokamyrkytykseksi sen mielsin, ehkä sitä se onkin, tiedä sitä. Pahin vaihe kesti vain yön, jonka jälkeen olin Lilin kanssa kotona. Oli ihan hirveetä niin vajaakuntoisena koittaa vahtia ja viihdyttää jotain pientä ihmistä, joka onneksi oli yllättävän helppo ja ihana.

Eilen lähdettiin kohti Turkua, sillä Isännän loppuviikon töiden oli tarkoitus olla Turussa. Eikös Isännälle iskenyt samanmoinen tauti tuossa kesken matkan. Onneksi pahin vaihe kesti Isännälläkin vain noin 7 tuntia ja nyt tiedossa on aikamoista heikotusta pari päivää. Ikävin koko tilanteessa on se, että emme tiedä onko Lili vielä kokonaan sairastamatta, vai oliko se hänen kumma sairastelunsa tätä samaa.

Minulla on tasan yksi toive joulupukille:

Rakas joulupukki!

Toivoisin vain terveyttä ensivuodeksi.
Olen lopen uupunut tähän jatkuvaan sairasteluun.