Terkut kiireen keskeltä

Tiedättekö, mulla olisi niiin paljon asiaa, niin paljon ihania aiheita ja niin vähän aikaa. Tämä viikko on lähtenyt käyntiin räjähdysmäisesti ja siinä samassa se jo loppuukin. Koulu on pitänyt kiireisenä, vaikka tuntuu etten mitään ole saanut tehtyä. On ollut tapahtumia, vierailuja, paneelikeskusteluja ja ties mitä. Voitettiin ohimennen Pykälän fuksiaisten joukkuepalkintokin (Kröhöm. Taas. Voitin myös aikanaan AMKin keltanokkabileissä.), tosin itse olin jo kotona kun joukkueellemme palkittiin, mutta hengessä olin mukana. Hauskaa on ollut, mutta myös todella kiireistä.

Lilillä on mennyt päiväkodissa paremmin kuin hyvin. Hän nukahtaa päiväunille ilmeisesti useimmiten helposti, hän menee sinne mielellään ja haettaessa hän tulee iloisesti luokse tai naureskelee hiekkalaatikolta iloisena. Ihana pieni reipas tyllerö. Tällä viikolla aloitettiin 8-16 päivät Lilin päiväkodissa ja kaikki on mennyt käytännössä ongelmitta. Iltapäiväunet on ilmeisesti jäämässä pois ja ehkä nuo yövalvomiset johtuvat siitä. Ne on tosiaan edelleen jatkuneet. Yksi yö meni jo normaalisti, mutta viimeyö oli taas aikamoinen tämän äidin parin tunnin nukkumisella. Huoh. Onko se sitten kumma, että aika tuntuu vilistävän naaman edestä, kun kokoajan menee jossain ihme koomassa. Eiköhän tämä tästä.

Viikonloppuna on Lilin syntymäpäivä, joten kaiken tämän kiireisen arjen keskellä on pitänyt suunnitella myös viikonloppua ja synttäreitä. Minun piti aloitella jo hyvissä ajoin, mutta paskat. Jääkaappi on niin tyhjä, että en saanut maitoa kahviin tänään aamulla ja vessapaperi on ollut loppu jo pari päivää. Eilen tein ennen luentoa ostoslistan foodien kautta Prisman kauppakassiin, sillä aikaa kaupassa käyntiin synttäritarvikkeita varten ei ole. Olisi se maito ja vessapaperikin ihan kiva lisä tähän arkeen. Myöhemmin voin kertoa siitä ehkä lisää.

Tänään on Boreniuksen excursio ja pukukoodina smart casual. Onneksi ostin sen kynähameen etukäteen ja pohdin jakkupuku-juttuja ennen opintojen alkua. Ja vielä kuvittelin, että se on turhaa hifistelyä. Noh, tällä hetkellä kiitän itseäni sydämeni pohjasta, että hifistelin, sillä muuten joutuisin varmaan menemään paikan päälle alasti. Koska asu löytyi suhteellisen helposti ja koska lykkään siivoamista iltaan ja huomiselle, ehdin jopa tämän pätkän kirjoittaa!

Aivotoiminta on tällä hetkellä jotain ihan uskomatonta. Niin paljon olisi muistettavaa, mutta mikään ei pysy korvien välissä. Pääni on täynnä listoja, joista en muista mihin ne liittyivät. Onneksi nyt ehkä tärkeimmät, ne Lilin synttäritarvikkeet on tilattu ja Lilille on lahja jo ostettu. Seuraavaksi suuntaan luennolle, sieltä excursiolle ja sieltä pikapikaa kotiin valmistelemaan sunnuntaita. Vielä kun muistaisi mitä kaikkea sunnuntaita varten piti tehdä.

Ps. Otetaan vastaan ideoita, mitä viedä Lilin päiväkotiin maanantaina Lilin synttäreiden kunniaksi. Maidoton, munaton ja jotain sellaista, mitä Lili saa noilla kahdella alahampaalla syötyä (rusinat joo, viinirypäleet ei.)

Miten se aika noin juoksee?

Aika kuluu siis ihan käsittämätöntä vauhtia! En yhtään tajua mihin se menee! Töissä on kiire ja paljon tekemistä, että ehtisi mahdollisimman paljon tekemään ennen kun jään pois, kotona on ihan liikaa projekteja, ihmisiä olisi kiva nähdä ja ja ja...

Tämän kesän piti olla suhteellisen tylsä ja viikonloppuihin ei tuntunut aluksi olevan mitään menoja. Niin ne kaikki viikonloput on nyt jo lähes täyteen buukattuja ja vapaat viikonloput ovat siirtyneet jo jonnekin kauas. Onneksi kolmen viikon päästä on miniloma ja melkeen heti sen jälkeen alkaa äitiysloma. Kauhea kun tuo äiti-sana tuntuu pelottavalta!

Arkipäivätkin menee ihan siivillä! Töissä on kiirettä ja jatkuvasti tekemistä, joten siellä ei tule tylsää. Kaiken maailman hommia pitäisi saada tehtyä ennen kun jään pois. Lista on pitkä kuin nälkävuosi, mutta olisi kiva saada hommat mahdollisimman pitkälle ennen lomaa. Illatkin ovat vaan hujahtaneet ohi kaikkien käsitöiden, projektien ja kavereiden parissa. Jotenkin aina ennen aika tuntuu matelevan hetkessä, mutta tällä hetkellä aika juoksee ihan jatkuvasti! Ei kunnolla edes ehdi pysähtymään miettiäkseen mitä seuraavaksi, kun jotain on jo hoidettavana. Pelottavaa.

Tuntuu, että Isäntääkin näkyy kotona vähemmän kuin ennen, vaikka en tiedä voiko se kohta olla enää mahdollista. Onneksi yksi ihana on välillä viikollakin ajanut käymään kotona. Yhteiset koti-illat on niin ihania ja rentouttavia, vaikkakin ne kestääkin vaan sen muutaman tunnin ennen kun pitää mennä taas aikaisen herätyksen vuoksi nukkumaan. Eilen sain taas nauttia Isännän seurasta, tänään hän hengaileekin Saksan kamaralla. Seuraavaksi nähdään joskus perjantai-yönä, jos olen vielä hereillä Isännän saapuessa kotiin.

Tänään treffattiin taas Lauran ja aBun kanssa syyskuun odotuksen merkeissä. Kaikilla meillä on siis laskettu aika syyskuussa, joten samanlaisia ajatuksia löytyy suhteellisen paljon. Loppuilta hujahti pinnasängyn reunapehmuste-projektin parissa niin, että oli pakko kerätä itsensä, että pystyi lopettamaan kesken kaiken. Kamalaa se "tämä vielä"-ajattelu, kun seuraavaksi huomaa kellon olevan jo ihan liikaa.

Eikös mulla pitäisi ne ruuhkavuodet olla vielä edessä? Miten ihmeessä saan ajan riittämään? Saisiko muutaman ekstratunnin vuorokauteen, kiitos? Toisaalta olen erittäin kiitollinen, että tämä Isännätön ajanjakso kuluu mahdollisimman nopeasti. Ei tästä jatkuvasta erossa olosta oikein voi nauttia, etenkin kun kaikki viikonloput tuntuu menevän ihan muissa merkeissä kun yhteisenä aikana. Parisuhdetta on kauhean hankala hoitaa näin etänä ja olisi ihan kiva että kaikki olisi ajantasalla ja edes vähän keskusteltuna ennen kun kaikki muuttuu yhden pienen tulokkaan myötä. Ehkä vielä ehtii...