Voi kuinka kivaa!

Tässä viikon sisällä on tapahtunut kaikkea niin hienoa! Ensinnäkin, tuli tosiaan viimeinkin tieto, että olen päässyt oikeustieteelliseen. Yläasteella meillä oli koulussa sellainen ura-esittely, jossa nuori juristiopiskelija esitteli oikeustieteellistä ja silloin päätin, että sinne haluan. Monta vuotta se on ollut unelmana ja haaveena. Heti lukion jälkeen luin ja kävin kokeessa. Sisään ei sillon ollut asiaa, tosin se oli hyvin tiedossakin ahkerasta lukemisesta huolimatta, eihän minulla ollut kokeesta itsestään mitään tietoa. 

Seuraavana vuonna uusi yritys. Silloin tilasin valmennuskurssilta materiaalipaketin, jota käytin apuna opinnoissa. Koska oli aika muuttaa pois kotoa, enkä enempää välivuosia halunnut pitää, piti hakea myös muualle. Hain opiskelemaan bioanalytiikkaa, koska se kuulosti mielenkiintoiselta. Ensimmäisen puolen vuoden aikana olin varma, että jään ammattikorkeakoulusta pois ja haen taas oikeustieteelliseen, mutta kun keväällä ammattiaineet alkoi, sehän oli tosi mielenkiintoista. Niin jäin sille tielle ja monet olivat varmoja minun luopuneen oikis-haaveesta.

Kun vihdoin valmistuin bioanalyytikoksi 2014, ilmoitin työpaikalle, että olen keväällä lukuajan pois töistä. Tämä hakukerta tuntui ihan uudelta, sillä vaikka joitain tietoja oli hyvin muistissa edellisiltä lukukerroilta, mitään lukutekniikkaa tai muuta ei ollut muistissa. Ensimmäistä kertaa ikinä Turun oikeustieteellisessä oli englanninkielinen pääsykoekirja ja luotin siihen, että kirja piti myös osata englanniksi. Osallistuin myös valmennuskurssille. Kokeessa kävi ilmi, että kirja olisi sittenkin pitänyt kääntää suomeksi ja lukea suomeksi ja toisessa kohtaa kysyttiin vielä kohdasta, jossa kirjassa oli virhe. Laitoin vastauksestani oikaisupyynnön, joka ei poikinut tulosta. Onneksi, sillä syksyllä Lilin syntyessä päästiin koko perhe muuttamaan Vantaalle ja sain rauhassa nauttia Lilin vauva-ajasta. Opin myös hirmuisesti omasta lukukokemuksestani ja sain paljon hyviä uusia suuntia seuraavan vuoden lukuprojektiin. Päällimmäiseksi kokeesta jäi fiilis, että pystyn vielä parempaan.

Tänä vuonna oltiin Lilin kanssa Saksassa äitini luona lukemassa. Äiti katsoi päivisin Liliä, jotta sain luettua. Kohteena oli tänävuonna Helsingin oikeustieteellinen, meiltä kun pääsee Helsingin yliopistolle junalla reilussa vartissa. Koe meni kivasti, jäi hyvä fiilis ja päätin, että ellei nyt tärppää, unelma saa jäädä. Vielä viikko sitten näin kaupassa sympaattisen lasten maton, jossa oli teksti: "Dream big little one". Ajattelin, että ellen kouluun pääse, en ikinä opeta Liljalle, että dream big. Nyt päätin, että jos jossain teksti tulee vielä vastaan, päätyy tekstillä varustettu esine meille kotiin. Ihan sama mikä se on.

Nyt on kilistelty. Enemmän kuin ikinä ja lisää kilistelyjä on tulossa. Jääkaapissa on edelleen pullo Freixenetiä, Shampanjaa ja Proseccoa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Saa tulla kilistelemään koska vaan! Isäntäkin totesi, että tätä taidetaan kilistellä niihin maisterijuhliin saakka. Muistutin, että väliin mahtuu myös notaarikilistelyt. Tämä on niin pitkäaikainen haave ja unelma ja olen niin iloinen, että vihdoinkin se on toteutumassa!

Toiseksi, minulla on ollut myös toinen pitkäaikainen haave, joka on myös toteutunut! 

It's called "pesutorni".

Siis kuinka hienoa?! Tällä pesee ja kuivaa päivässä vaikka kuinka paljon ja vaikka mitä! Ja mitä eniten odotan on se, että vihdoin, siis VIHDOIN päästään niistä kissankarvoista eroon pyyhkeissä ja petivaatteissa! 

Elämäni on tällä hetkellä niin ihanaa!!