Jäähyväiset ooppelille

Tämä viikko on mennyt tähän asti ihan hujauksessa! Ollaan oltu Lilin kanssa koko viikko Raumalla. Lili on leikkinyt mummilla hoidossa olevien serkkutyttöjen kanssa ja hyvin ollaan viihdytty. Isäntä on kotosalla kisujen kanssa työmyyränä ja itse otan nyt kaiken irti tästä ajasta kun voin vielä olla ihan rauhassa Lilin kanssa ja mennä minne halutaan.

Ehkä erityisen rentouttavan tästä lomasta on tehnyt autottomuus. Tähän aiheeseen päästyäni lienee syytä kertoa, että olemme nykyään yksiautoisia. Viikko sitten minun autoni lähti kohti uusia seikkailuja. Kovin pitkään asiaa ei tarvinnut miettiä, kun tieto opiskelupaikasta saatiin. Opiskelijan tuloilla ei kahta autoa pidetä ja koska pääsen koululle todella helposti junalla 20 minuutissa kotoa, ei ole edes järkevää syytä auton pitämiselle. Toisaalta ikävä ihanaa "pippeliä" on kova, mutta toisaalta lomailu ilman autoa on ihanan rentouttavaa. Minnekään ei oikeen voi luvata menevänsä, sillä ilman autoa on hankala kulkea paikasta toiseen, julkisia kun täällä Raumalla ei juurikaan kulje.

Ooppelin muistoksi lienee syytä kertoa siitä tarina. Ooppeli ajautui meidän autopaikalle äidiltäni, joka muutti Saksaan ja jonka auto Suomessa jäi täten turhaksi. Se oli sitä aikaa, kun asuin vielä Turussa, Isäntä teki töitä Vantaalla ja kirjoitin blogiini, että meillä on hakusessa minulle auto. Jokin sopiva kauppakassi, jolla voin sitten vauvan syntyessä siirtyä paikasta toiseen. Äiti laittoi viestin: "Moikka! Millanen auto teillä on hakusessa? Pippeli on myynnissä." Luin viestin uudelleen ja ennen kun ehdin vastata mitään, tuli uusi viesti: "Voi kauhea! Tarkoitin siis PIPPELI!" Ehdin juuri naurahtaa, kun äiti soitti ja vastatessani huvittuneena puhelimeen, toisesta päästä kuului mahdotonta naurua. Puhelimen autocorrect oli osuvasti korjannut Ooppelin pippeliksi. Tämä on vain yksi näistä kyseiseen autoon liittyvistä hauskoista muistoista. Rakkaalla lapsella oli tosiaan monta nimeä ja kaikki ei ihan aina ymmärtäneet, jos pippelistä puhuttiin.

Joka tapauksessa ja joistain ominaisuuksistaan huolimatta ooppeli oli meille juuri passeli auto. Paikasta pääsi toiseen, Lilin istuimen sai kiinni isofixiin, autossa oli ilmastointi ja takakoppaan mahtui täydellisesti meidän vaunut. Monta Rauman reissua sillä tehtiin ja Turussa se uskollisesti kuljetti meidät paikasta toiseen. Tunnearvo sillä autolla oli suurempi kun auton todellinen arvo ja kovin oli haikeaa autosta luopua, vaikka olo toisaalta on hyvin helpottunut, että se saatiin myytyä käytännössä heti kun se myyntiin laitettiin. Toivottavasti sinun on hyvä olla siellä missä oletkin!