Ihana Kela taas

Ai että kun on ihanaa taas työstää opintojuttuja Kelan kanssa. Koska menen kouluun ja tarkoitus on oikeasti jotain opintojakin saada suoritetuksi, Lilin pitää mennä hoitoon. Itseäni kauhistuttaa jo valmiiksi se, että pienokainen joutuu melkeimpä heti täysipäiväisesti hoitoon, mutta tässä tilanteessa vaihtoehtoja ei juuri ole. Etenkin alussa on paljon läsnäolovelvoitteita, enkä voi lasta ottaa mukaan. Lisäksi opinnot sisältävät paljon lukemista, joten täysipäiväisesti pitää lukea, oli luentoja tai ei.

Tein Kelalle ilmoituksen hoitopäivärahan muutoksesta syyskuun alusta lähtien, siitä samasta ajankohdasta, josta olemme hakeneet hoitopaikkaa Lilille toivoen, että neiti saa hoitopaikan ja mielellään jostain lähistöltä. Samalla tein opintotukihakemuksen huomatakseni yllättäin, että minulle ei myönnetä asumistukea opintotuen yhteydessä, koska minulla on lapsi. Koska minulla on lapsi, olen perheellinen ja kuulun yleisen asumistuen piiriin ja täten koko ruokakunnan tulot ja rahat vaikuttavat asumislisään. Koska Isännällä on vielä työn kautta autoetu (joka ei muuten todella tarkoita ilmaista autoa vaan huimasti suurempaa veroprosenttia), minun ei ole mahdollista saada mitään asumislisää. Käytännössä siis tuloni opiskeluaikana tulee olemaan sen vajaa 300 euroa, josta lähtee vielä verot. Työnteko näytteenotossa (iltaisin ja viikonloppuisin) opiskeluaikana ei oikeen tule kyseeseen, sillä jos menen veilä päivystyshommiin töihin, en näe rakasta tytärtäni käytännössä koskaan.

Entäs aikuiskoulutustuki? Sehän olisi ansiosidonnainen ja mitä parhain vaihtoehto. Vaadittava 8 vuoden työelämässäolokin juuri ja juuri täyttyisi. Toinen kriteeri kun on, että on työpaikka, josta jää opintovapaalle ja kuten jotkut ehkä muistavatkin, fiksuna tästä tietämättömänä irtisanoin itseni keväällä Turun työpaikasta, jotta saisin tarvittaessa ansiosidonnaista työttömyystukea kun haen täältä seudulta töitä. Eipä käynyt sillon pienessä mielessäkään, että se vaikuttaisi millään tapaa mihinkään jos pääsen opiskelemaan.

Kysyin Kelan sedältä kun sinne soitin, että onkos niillä sitten mitään muita tapoja tukea perheellisiä opiskelijoita kun ottamalla asuntotuki pois. Hän kysyi, että mitäs lapsen hoidon suhteen on tarkoitus tehdä. Kun kerroin, että kunnalliseen päivähoitoon on mentävä, kun itse lähden koulun penkille, hän totesi, että jos hoidan lapsen kotona, saisin kodinhoidon tukea. Meinasin sanoa, että hei kiitos tiedosta, soitankin sinne yliopistolle että onko heillä mahdollisesti lastenhoitopalveluja mm.  luentojen ajaksi.

Olen ennenkin avautunut tästä Kelan kanssa painimisesta ja opintotuen tulorajoitusten reiluudesta, mutta en pienessä mielessänikään osannut kuvitella, että nyt tulisi mitään ongelmia, kun töitä ei ole vielä mahdollista tehdä. Alkaa jo tuntua siltä, että Kelalla on jotain henkilökohtaista minua vastaan. Äitiyspäivärahojenkin kanssa oli omat kirmuransa ja lopulta sain sitäkin vähemmän, mitä alunperin minulle luvattiin.

Perjantai oli kaiken kaikkiaan niin persepäivä näiden kaikkien selvitysten lomassa. Lili huusi, ei suostunut syömään kunnolla, ei nukahtanut millään ja hermo oli jokseenkin pinnassa jo näiden asioiden kanssa. Onneksi Isäntä tuli töistä kukkapuskan kanssa. Isännän työpaikka lähetti minulle oikikseenpääsy-kukat. Isännän työpaikka on ehkä huomaavaisin ikinä!

Kuten Isännälle sanoin, onneksi nyt pääsin edes sinne oikikseen, meinaan jos kyseessä olisi (toisen suunnitelman mukaisesti) tradenomikoulutus, eli toinen ammattikorkeakoulutus, en todennäköisesti jaksaisi nähdä vaivaa elää kädestä suuhun seuraavia vuosia. Toiseksi, leijun edelleen niin pilvissä, että nämä epäonnen pudotusyritykset ei ihan vielä ole osunut ihan täysillä ytimeen.