Vuosikatsaus 2016

Tiedättekö, nyt on taas se aika vuodesta, kun syntymäpäiväni on käsillä ja on aika näpytellä vuosikatsaus. Vuoden 2014 (elämän)katsauksen voi lukea täältä ja 2015 löytyy täältä. Kuten viime vuonna sitä povailin, asioilla tosiaan oli taas tapana järjestyä ja kaikki meni loppupeleissä ihan hyvin!

Tällä elämänkokemuksella voin rehellisesti sanoa, että viimeinen vuosi elämästäni on ollut elämäni ehdottomasti paras. Elämäämme syntyi rikastuttamaan maailman ihanin tyttö. En ole juurikaan lapsi-ihminen, mutta voin sanoa, että sitä oman lapsen tuottamaa onnea ei voi sanoin kuvailla ja olen niin onnellinen, että päätettiin antaa lapsen tulla elämäämme. Tuo pieni neiti on maailman paras! Hän ilostuttaa olemassaolollaan, hymyllään ja toilailuillaan ja mitä enemmän ikää karttuu, sitä seurallisempi ja ihanampi hän on. Ja se rakkaus. Kliseisesti voin sanoa, että nyt sen ymmärtää, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan sen rakkauden vain kasvavan. Päivä päivältä.

Vuoteen mahtui paljon! Oli synnytystä, asunnon myyntiä, muuttoa Turusta Vantaalle, uudelle paikkakunnalle totuttelua, pääsykokeeseen lukemista, Saksassa asustelua ja vauvantuoksun muuttumista taaperon tohinaan. Asuntomme tällä hetkellä ei ehkä ole se kodikkain tai juuri se, joka tuntuu täysin omalta kodilta, mutta se on tilava ja hyvällä sijainnilla tällä hetkellä kaiken suhteen. Kyllä sitä aikansa asuu melkeimpä missä tahansa.

Toinen tänä vuonna saavutettu elämäni kohokohta on nyt alkava juristin koulutus. Jos joku asia on ohjannut elämääni, se on kunnianhimo. Lapsena en ollut missään oikeasti hyvä. Pienenä harrastin kilpavoimistelua ja joukkueemme ihan hyvin pärjäsikin, mutta en koskaan ollut mikään joukkueen helmi. Tuntui, että ympärillä oli paljon muita, joiden varaan luotettiin paljon ja joista piti tulla jotain suurta. En tiennyt, mitä minusta pitäisi tulla, en ollut hyvä oikein missään, en ollut nätti, en ollut erityisen hyvä koulussa, enkä minua voinut kuvailla edes kiltiksi. Olin keskiverto kaikessa, sitä massaa.

Tyypillisenä leijonana pidin esiintymisestä ja siinä joskus teini-iässä minut valtasi halu olla jotain. Olla jotain muuta kun sitä massaa. Koulussa oli uramessut, joissa oli nuori mies puku päällä seuranaan nuori nainen mustassa kynähameessaan ja mustassa bleiserissään ja huomasin, kuinka ne erottuivat sieltä muista. Juristeja heistä kuulemma tulee. Silloin päätin: minä haluan juristiksi.

Hain ensin kahtena vuonna. En ollut koulussa koskaan juuri päntännyt, joten pääsykokeeseen lukeminen oli minulle jotain ihan uutta. Monikaan ei varmasti uskonut minun koskaan pääsevän sisään. Koulussakin olin sitä massaa, keskiarvo lukion päättötodistuksessa taisi olla siinä kasin pintaan. Kun ovet Turun oikeustieteelliseen ei toisella hakukerralla avautuneet, lähdin ammattikorkeaan opiskelemaan bioanalytiikkaa, jolloin moni luuli minun luopuneen haaveestani. Mutta se kunnianhimo. Se on se, mikä kannustaa eteenpäin, kun omalla alalla ei juuri kehittymismahdollisuuksia ole ja kun tuntuu siltä, että en ole vielä minä. En ole valmis. Se on se muisto niistä kahdesta mustapukuisesta nuoresta siellä uramessuilla. Sitä minä haluan.

Voi niitä kannustavia kommentteja, mitä koko tänä aikana hakuprosessien aikana sain, kun ihmiset kuulivat minun hakevan oikeustieteelliseen. ”Minun serkkuni pääsi oikikseen sisään ensimmäisellä.” ”Minun pikkuserkkuni veljen kaima pääsi sekä oikikseen, että lääkikseen molempiin heti lukiosta.” ”Minun veljeni haki myös, mutta jäi 0,25 pisteen päähän.” ”Ellei kolmannella kerralla pääse sisään, ei pääse lainkaan.” ”Jos pääset sisään, niin siitä se lukeminen vasta alkaa.” Oli niitä oikeasti kannustaviakin, niitä jotka tsemppasivat, kun motivaatio oli karkuteillä ja niitä, jotka kannustivat pitämään unelmista kiinni. Ja se kunnianhimo.

Tässä olen. Koulu alkaa viikon päästä ja vihdoin suuren suuri unelma on käymässä toteen. Joku on ehkä päässyt sisään ekalla, joku tokalla, toiset ehkä samalla hakukerralla kaikkiin mahdollisiin opinahjoihin, mutta minä pääsin nyt. Minulla on maailman paras tytär, ihana puoliso, mahtava perhe ja tukiverkko ja kauan haaveiltu opiskelupaikka. Minulla on tällä hetkellä ihan kaikki.

Tuossa tänään autossa radiosta tuli Ellinooran ”Leijonakuningas” ja meinasi ihan tippa tulla linssiin, kun ensimmäistä kertaa kuuntelin ajatuksella niitä sanoja.

”Koulussa kun kysyttiin, mikä musta tulee isona. Laulaja tai lätkänpelaaja. Ei lapsena häpeää tunneta, ennen ku joku luokas nauraa. En koskaan vastannut tehtävänantoon, mieli samos metsiä, raaputin pulpettia. Tutkin kämmenen viivoja ja ne kertoi, ei musta mitään tuu, unelmani täyteen panee joku muu. Lauletaan kovempaa, kun pitäs olla hiljaa, ei paineta leukaa rintaan ennen ku kasvetaan viljaa. Nostetaan, keskikaljamaljat ilmaan, tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas. Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas.”

Nostetaan ne keskikaljamaljat ilmaan, luotetaan unelmiin, pidetään niistä kiinni ja ollaan kaikki huomenna leijonakuninkaita!

Kuinkas sitten kävikään (pääsykokeen tulokset)

Keskiviikkona tuli sähköpostia Helsingin yliopistolta. Se koski valintamenettelyn etenemistä. Facebookin Helsingin oikeustieteelliseen hakijoiden vertaistukiryhmää selatessa kävi ilmi, että osa porukasta oli saanut ilmoituksen, ettei ollut päässyt sisään. Toisin sanoen ne, jotka ei monivalintojen perusteella päässeet jatkoon ja ne, joiden essee-tehtävistä saamat pisteet olivat alle 15. Kokeet oli arvosteltu ja kaikkien pisteet löytyi yliopiston sivuilta löytyvästä luettelosta. Opintopolku-verkkopalvelu oli jumiutunut ruuhkasta ja suljettu toistaiseksi pois käytöstä.

Oma rivini oli 10, 8, 8, 6, 4. Ensimmäisestä monivalinnasta siis täydet, toisesta yksi väärin (miinuspiste). Essee-tehtävistä tuli pisteitä yhteensä 18. Kokonaispisteet pääsykokeesta 36 ja kuulun pienempään kiintiöön. Oli ihan hirveetä. Pääsin jatkoon, mutta voi luoja kun jännitti! Rintaa ahdisti, nieleminen sattui, päässä oli kaikki ihan sekaisin. Maksimissaan kaksi päivää enää kärsimystä. Onneksi kukaan ei kysellyt tuloksista! Oli tarpeeksi kamalaa koittaa unohtaa asia.

Yöllä heräsin kun Lili vähtäsi. Katsoin puhelinta ja huomasin Facebook-sovelluksessa punaisen täplän. Avasin sovelluksen ja huomasin, että siihen edellä mainittuun vertaistukiryhmään on tullut julkaisu: "Opintopolku on nyt auki - kannatti ilmeisesti valvoa ja hakata refreshiä. Sisällä ollaan."

Nousin istumaan ja kädet täristen kirjaiduin sisään opintopolku-palveluun. Etusivulla luki jotain. Siristin vähän silmiä ja luin:

Kello on puoli kolme yöllä kun tökin Isäntää hereille ja lähetän lähipiirille viestejä: Musta tulee juristi!!

Fiilis on aivan uskomattoman ihana! Kiitos kuuluu ensinnäkin äidilleni, joka konkreettisesti mahdollisti tämän hoitamalla Liliä! Kiitos kuuluu myös Lilille, jolta sain motivaatiota, joka rytmitti lukupäiväni, jonka ansiosta kiirehdin kokeessa ja ehdin vastaamaan kaikkeen ja jota ilman en varmaan edes olisi tässä! Kiitos isälleni, joka on ollut suurena tukena ja apuna ja kiitos Isännälle, joka on ollut ihan uskomattoman ihana ja kannustanut ja tukenut minua koko prosessissa, vaikka siihen kuului muunmuassa kuuden viikon ajan eri osoitteet. Kiitos myös kaikille ihanille kavereille ja sukulaisille, jotka olette ihanasti elänyt kanssani jännityksessä, valanut minuun jaksamista ja uskonut tähän koko prosessiin.

Kiitos teille,
mä pystyin siihen!

Ps. Opiskelupaikka on otettu jo vastaan ja vastaus annettu.
Pps. Sinne meni yöunet. Juteltiin viiteen asti äidin kanssa facetimessa kun se heräs mun viestiin.
Ppss. Tämä on meidän suvun vuosi! Yks lääkikseen, yks opettajankoulutuslaitokseen, yks oikikseen, yks Suomen mestaruus ja yhdet kihlat. Hyvä me!

Isäntä tuli, Isäntä meni

Isäntä tuli ja Isäntä lähti ja vaikka se edellisiltana lähti, tuntuu että oltaisiin taas oltu erossa ainakin kuukausi.

Kaksi viikkoa. Sitten se on taas ohi. Kyllä taas niin odotan, että pääsen keskittymään muuhunkin kuin lukemiseen. Ruuanlaittoon, siivoamiseen, ompeluun, Isäntään ja ennen kaikkea Liliin. Mulla on oikeasti ikävä jopa pyykinpesua. Ja kissoja!

Äiti on kyllä niin upeasti mahdollistanut mun lukemisen täällä, että ei ole tosikaan! Sen lisäksi, että se päivisin katsoo Liliä, mun ei tarvitse tehdä ruokaa, ei siivota, eikä pestä pyykkiä. Toki koitan oman korteni kantaa kekoon aina jossain välissä, mutta siis kyllä palvelu pelaa! Mun ei olisi ikinä millään muulla tavalla ollut mahdollista lukea näin paljon, joten toivotaan että tästä on oikeasti jotain hyötyä! Kiitos siitä ihan hirmuisesti! <3

Lilistä voisi kertoa vaikka mitä! Ensinnäkin, Lili täyttää tänään kahdeksan kuukautta! Hän on ihan mahdoton ikiliikkuja. Vaikka hän on rauhallinen, hän on todella energinen. Hän kiipeää rappusia, hän naksuttaa kielellä, hän tuhisee naama kurtussa, hän osaa heittää yläfemmat, hän matkii ilmeitä ja hän on kaikin puolin ihana! Yöt on viimeaikoina olleet vähän levottomia, ehkä juurikin siksi, kun liikutaan jo niin mahdottomasti. Itseni lisäksi Lililläkin vaikuttaa välillä olevan kunnon silmäpussit, joten pikku hiljaa saisi yöt taas rauhoittua. Välillä herätään keskellä yötä pidemmäksikin aikaa, mutta pääasiassa yöt menee vähdätessä ja heräillessä vaan ihan lyhyissä pätkissä. Nämä vaiheet on niin taivaallisia, mutta onneksi ne on "vaan" vaiheita.

Kiinteitä Lili syö jo hienosti! Ei nyt ehkä niin hienosti mitkä jotkut muut tämän ikäiset, mutta meidän mittapuulla ihan todella hienosti! Edelleen rintamaito on pääasiallinen ruoka, joten kyllä vähän kauhistuttaa ajatus, että menisin töihin heti äitiysloman päätteeksi, eihän tässä ole enää kuin kuukausi! Kotona on tarkoitus olla ainakin elokuun loppuun, sen jälkeen on kuviot vielä ihan auki.

Hampaita tuolle pikkuneidille odotetaan saapuvaksi, sillä ne vähän helpottaisi tuota syömistä. Tosin, vaihtelevalla menestyksellä Lili on syönyt lusikasta banaania ja jopa vähän sosetta! Siltin ne hampaat voisi helpottaa, niin paljon halutaan kuitenkin syödä itse. Oli muuten aika hienoa huomata, että sotkua tulee huomattavasti vähemmän kun antaa Lilille pikkuhiljaa eteen pieniä suupalallisia sen sijaa, että laittaa heti eteen vaikka mitä kaikkea. Pikku hiljaa kun antaa, Lili syökin enemmän ja tietää itsekin mitä sinne mahaan on mennyt.

Lili muisti Isännän hienosti kun Isäntä tänne tuli! Olin oikeasti jopa hieman yllättynyt, onhan se kolme viikkoa tämän ikäiselle ihan hirmuisen pitkä aika. Ollaan siis oikeastaan joka ilta oltu videopuhelun välityksellä yhteydessä ja jännitin vähän etukäteen, kun Lilin piti olla päivät Isännän kanssa kun Isäntä tuli. Neiti ei ollut moksiskaan, vaan oli niin tyytyväisenä Iskän kanssa. Ensimmäisenä iltana kun Isäntä tuli tosi myöhään, Lili heräsi vielä yöuniltaan kun kuuli Isännän äänen. Ensin se tapitti Isäntää suu auki hetken, sitten naama levisi niin leveään hymyyn ja aika kauan piti iskän päällä kiipeillä ja käydä naamaa hiplaamassa, että onko se karvainen naama nyt ihan oikeasti siinä, eikä se iPadin näyttö. Aamulla neiti oli ihan innoissaan kun iskä oli siinä edelleen ja aamulla meni taas pitkään kun neiti vaan kiipeili Isäntää vasten ja kävi pitelemässä naamaa. Oli kyllä ihanaa!

Isäntä oli täällä äitienpäivän kanssamme ja se oli minulle ihan tajuttoman tärkeää, vaikka sekin päivä meni yllättäen pitkälti kirjojen parissa. Ensimmäinen äitienpäivä äitinä! Sain maailman ihanimman äitienpäiväkortin, jonka Isäntä oli itse askarrellut. Kakkuakin oli! Ja ennen kaikkea oli se ihana tyllerö. Ihan hassua, kun koskaan en ole lapsista kovinkaan pitänyt väliä, enkä nähnyt itseäni äiti-ihmisenä ja tässä sitä ollaan, niin hurahtaneena tähän hommaan että ei mitään järkeä. Äitiys on ihanaa!

On tämä pieni tyllerö vaan niin ihana ja reipas, vaikka itselläni on monta kertaa todella huono omatunto kun "vapaaehtoisesti" olen niin paljon erossa. En ole Lilin elinaikana kokenut tarvetta olla Lilistä erossa, en ole kertaakaan kaivannut mitään kaksinoloa Isännän kanssa tai lapsivapaata, joten tämä tuntuu välillä ihan tosi pahalta vaikka olen kokoajan samassa talossa ja aina paikalla kun Lilillä on nälkä tai jokin muu vaiva. Sitä suuremmalla syyllä koitan nyt panostaa tähän täysillä, sillä en halua tätä enää uudestaan tehdä ja ennen kaikkea en halua että tämä on ollut turhaa. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että panostaa tähän myös Lilin tähden.

Käytiin keskustasta ostamassa Lilille kesähattu. Tämä lippis oli ihan paras!
H&M:ltä löytyi ja Lili antaa sen hyvin olla päässä!

Voiton puolella jo!

Pakko saada luotua jotain tänne hiljaiselon keskelle! Kauheasti on tapahtunut ja Lili on kehittynyt ja voitteko kuvitella, ollaan oltu täällä jo kolme viikkoa! Tänään on vihdoin se päivä, kun Isäntä tulee tänne meidän kanssa viikoksi! Sen jälkeen enää puolitoista viikkoa, niin mennään kotiin! Huh!

Aika menee toisinaan todella nopeasti, enkä valita yhtään. Monet pääsykokeisiin lukijat toivovat enemmän aikaa, mutta mitä toivon vaan, että aika kuluisi nopeasti ja pääsen taas takaisin viettämään tavallista päivärytmiä Lilin kanssa. Tosin, Lilillä on tällä hetkellä huomattavasti tarkempi rytmi kuin ikinä ennen koko elämässään, että toivon jo paluuta meidän rytmittömään arkeen. 

Lilin päiväunet oli vielä puolituntisia, kun tultiin tänne. Niihin aikoihin neiti vielä jousti polvistaan ja viihtyi hyvin paikoillaan, vaikkakin osasi jo vähän kontata. Heti kun Lili alkoi liikkua enemmän, päiväunet venähti yli tunnin mittasiksi. Niitä on kolmet päivässä, joten hyvin saa sen puolen luettua, mutta keskenään ku ollaan, niin lukemisesta ei tule mitään jos neiti on hereillä. Jatkuvasti saa tarkkailla ja olla ottamassa kiinni kun neiti kiipeilee! Oma ja Opa (saksaksi mummu ja pappa) ovat täällä ihan ihmeissään kun vertaavat Lilin kolmen viikon aikaista kehitystä. Suuri muutos on tapahtunut myös syömisessä, sillä Lili oikeasti jo syö! Ruokaa menee mahaan asti, vaikka hampaita ei edelleenkään ole kuin se yksi pieni.

Kissoja on jo todella kova ikävä! Toki Isäntääkin, mutta sen kanssa ollaan päivittäin jutussa ja se on kohta jo matkalla tänne! Lukeminen tökkii välillä pahasti, mutta toisinaan ajatukset pysyvät kasassa. Mielenkiinnolla odotan, miten pääsykoe menee. Kirjat tuntuu kyllä itseasiassa tosi hyviltä ja niitä on pääasiassa mukava lukea. Esineoikeus ja insolvenssioikeus on mielestäni kirjoitettu johdonmukaisesti ja selkeästi ja viestintäoikeus on mielenkiintoista. Aiemmasta lukukokemuksesta on hyötyä ymmärtämisen kannalta ja lukutekniikka tuntuu olevan muistissa vielä viimevuodelta. Kirjat on ihan unelmalukemista verrattuna viime vuoden Turun kirjoihin, joista yksi oli englanniksi ja toinen mielenkiintoinen kyllä, mutta keuli pahasti yli ulkoa opeteltavien asioiden osalta (Baselin pankkisääntelystrategiat).

Näillä fiiliksillä täällä! Ihanaa toukokuun alkua teille, jotka jaksatte täällä hiljaisuuden keskellä käydä välillä lukemassa ja miksei toki muillekin! Ei enää paljoa!!

Ps. Meillä alettiin "jo" istua. :D Konttas kolme viikkoa ennen kun istui!

Kirjojen tiedot julki!

Pääsykoekirjoista tuli tänään tiedot! Sivuja tulee olemaan noin 600, joka jakautuu ihan kivasti kolmen kirjan välille. Kirjoja on siis onneksi "vain" kolme. Pelkäsin, että niitä olisi neljä. Tosiaan, itse kirjoista en tiedä sen enempää vielä, mutta aiheet on nyt vihdoin tiedossa.

Ensimmäinen kirja on Esineoikeuden alkeet (165 sivua). Kirja on varmasti pitkälti asiaa, mutta aihe on osittain entuudestaan tuttu. En edes muista mistä, mutta uskoisin ainakin ison osan terminologiasta olevan jossain pitkäaikaismuistiin tallentuneena. Esineoikeus koskee kuitenkin niin montaa aihetta, joten varmasti on tästä tullut aiemminkin luettua.

Toinen kirja on Johdatus viestintäoikeuteen (219 sivua). Tämä on ehdottomasti näistä kirjoista minulle vierain aihe. Uskon, että tämä kirja tulee viemään eniten aikaa ja energiaa muiltakin osin kun sivumäärän perusteella. Ymmärrettävää tulee varmasti olemaan paljon ennen kun ulkoa opettelu on mahdollista. Uskoisin tämän olevan se hankala kirja tänä vuonna.

Kolmas kirja on Velkavastuun toteuttaminen luottoyhteiskunnassa (208 sivua). Myöskin tämä tulee olemaan varmasti tiukkaa asiaa, mutta aihe on myös entuudestaan jo hieman tuttu. Olen lukenut Turun oikeustieteelliseen yritysoikeutta ja takausriitaa, joten uskon että niissä on hieman sivuttu jo tätä aihetta.

Kaiken kaikkiaan kaikki kirjat tulevat olemaan todella työläitä opiskeltavia, sillä asiaa on varmasti paljon ja pikkutarkasti. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen on minulle entuudestaan täysin tuntematon ja kaiken lisäksi tänä vuonna on ensimmäistä kertaa käytössä kiintiöt, joissa kahdesta sadasta sisäänotettavasta vähintään 150 tulee olemaan ensikertalaisia (suoraan lukiosta). Tämän lisäksi koko pääsykoe on uudenlainen, kun kolmen monivalinnan perusteella parhaiten selviytyneiden esseevastaukset tarkistetaan ja esseevastausten perusteella vasta pääsee sisään. Tehtäviä on aiemman kahdeksan sijaan viisi, mutta tehtävien tyyppi on entuudestaan tiedossa. Käytännössä minulla ei ole mitään käsitystä mahdollisuuksistani päästä opiskelemaan, mutta toisaalta en ole edes ajatellut mitä tapahtuisi, jos vaikka pääsisinkin. Mennään päivä kerrallaan.

Kirjat ovat huomattavasti kivemman kuuloisia kun esimerkiksi viime vuoden Turun oikeustieteellisen kirjat. Nämä ovat puhtaasti kaikki oikeustiedettä ja kaikki ovat suomen kielellä. Mielenkiinnosta tarkistin myös Turun pääsykoekirjat. Siellä on tänä vuonna 80 sivua vähemmän luettavaa ja aihealueet olisi olleet tutummat: EU-oikeutta, rikosvastuuta (taas) ja varallisuuden tuoton ja siirron verokohtelua. Tuo vero-juttu on minulle vieras ja ilmeisesti nuo vero-asiat on aika monimutkaisia ja hankalia.

Tästä eteenpäin kirjoituksia todennäköisesti tulee hieman harvempaan, mutta viimeistään toukokuun lopussa palataan taas täysillä asiaan! Koitan kuitenkin kirjoitella kuulumisia vähintään kerran viikossa! Ihanaa kevättä kaikille!

Kohta se taas alkaa

Viimeinen Rauma-reissu ennen Saksan matkaa on nyt takana. Keskiviikkona julkaistaan pääsykoekirjat ja siitä se taas alkaa. Odotan lukuprosessia innolla ja kauhulla. Viime vuoden lukuprosessi on vielä hyvin muistissa, joka on toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono. Muistan ne lukuvinkit mitä opin ja keksin lukemisen aikana, mutta muistan myös sen turhautuneisuuden, ahdistavuuden ja pitkäjänteisyyden mitä lukeminen vaati ja toi tullessaan.

Innoissani olen siitä, että tilanne on aivan toinen viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna olin yksin kotona Isännän ollessa töissä toisella paikkakunnalla ja tällaiselle sosiaaliselle eläimelle yksinolo oli aivan järkyttävää. Seinät kaatui päälle, päivät kuluivat matelemalla ja odotti vaan iltaa ja yötä että päivä vaihtuisi. Nyt minulla on Lili, joka määrää pitkälti päivän kulun. Minulla on ihan eri motivaatio herätä päivään ja olen menossa äitini luo Saksaan, joten en tule yhtäkään iltaa olemaan yksin. Koska Lili tulee aika paljon rajoittamaan lukemista, täytyy panostaa kertaamiseen.

Niin paljon ajatuksia ja pohdintoja mahtuu tähän päähän tällä hetkellä, että yöunista ei meinaa tulla mitään. Mietin miten parhaiten saisin luettua ja miten koitan päivät rytmittää, miten saisin vietettyä Lilin kanssa mahdollisimman paljon aikaa, ehdinkö lainkaan ulkoilla, miten saan kerrattua samanaikaisesti leikkimällä Lilin kanssa, mitä pakkaan mukaan, mitä opin viime vuoden lukuprosessista, haenko myös jotain muuta, mitä kaikkea pitää muistaa ennen lähtöä, miten Lilin syömiset....? Viime yönä sain vihdoin unta kolmen jälkeen yöllä.

Tässä on nyt kaksi päivää ennen kun haen kirjat. Kaksi päivää aikaa hoitaa lähes kaikki. Huomenna alan pakkailemaan ja keskiviikon jälkeen olen sidottu kirjoihin. Isäntäkin on innoissaan tulevasta ja pyöritteli eilen silmiään ja kuvaili viime vuoden lukuprosessia sanoin "ihan hirveetä" ja "aivan kamalaa". Ehkä siis toisaalta hyvä, että lähdetään Lilin kanssa sinne Saksanmaalle. Isäntä saa rauhassa toteuttaa itseään ja Lili pääsee viettämään aikaa mumminsa kanssa.

Hassua, miten viime vuonna niin odotin sitä lukemista ja aika tuntui menevän niiiin hitaasti. Nyt aika on mennyt siivillä, enkä voi uskoa että kirjat tulee jo ensiviikolla! Toisin kun viime kerralla, uskon tänä vuonna tuon lukuajan kuluvan ihan siivillä ja olevan ohi ennen kun huomaankaan. Mielenkiinnolla odotan onko Lilin ensimmäinen sana "äidin" sijaan esimerkiksi "tuomari", "kauppaoikeus" tai vaikka "asianomainen". Pitäisi myös opetella joku väliaikajumppa vauvan kanssa että voi sitten venytellä paikkoja leikkien samalla Lilin kanssa. Erittäin mielenkiinnolla odotan eritoten Lilin ja mummin kohtaamista, sillä olemme paljon jutelleen videopuhelun välityksellä ja Lili kyllä tunnistaa hyvin mummin, mutta mitä tapahtuu, kun he kohtaavat livenä. Vaikka Lili ei juuri vierasta, on hän toki vieraita kohtaan ihan huomattavasti epäileväisempi kuin tuttuja ja osasi hän mummin puolisoa kummastella videopuhelun kautta. Etenkin kun Isäntä jää Suomeen ja yhteyttä tullaan pitämään videopuhelimitse, niin pystytäänkö ylläpitämään Lilin muistia Iskänsä osalta. Olen luottavaisin mielin, mutta ei sitä koskaan tiedä.

pari pyykkiä ja jokunen matkalaukku

Vuosi vaihtui kovin rauhallisesti. Vuosi sitten meillä oli kotona railakkaat uuden vuoden kekkerit/tuparit. Tänä vuonna hengattiin ilta veljeni luona, oltiin kotona ennen puolta yötä ja kun kello löi uutta vuotta oltiin koko perhe parvekkeella katsomassa ilotulitteita. Lili meidän yökyöpelinä heräsi iltahulinoiltaan juuri sopivasti viittä vaille kaksitoista ja pääsi täten nauttimaan värivaloista meidän kanssa.

Viime vuonna uusi vuosi oli hauska ja kiva, mutta tänä vuonna se oli kivempi. Rauhallinen mutta sitäkin tunnelmallisempi. Pieni perhe kasassa kiireettömästi parvekkeella tuulen suojassa nauttien lasilliset Fresitaa, ilotulitteita, kynttilän valoa ja vauvan tuoksua. Isäntä oli ehkä jopa järkyttynyt vuodenvaihteen rauhallisuudesta, ennen kun hän on uuden vuoden iltamat viettänyt hyvinkin railakkaasti. Hyvä vaihtoehto kuulemma tämäkin!

Oltiin eilen Isännän serkun luona kyläilemässä, joten tänään on oikeastaan ensimmäinen päivä, kun pääsin ihan kunnolla kotiin asettumaan. Saavuttiin kotiin kahden jälkeen ja siitä lähtien on pyörinyt pyykinpesukone non-stoppina, on imuroitu, pyyhitty, purattu tavaroita, järjestelty, korjattu jouluisimpia koristeita pois ja ihmetelty postia. Meille oli tullut ihan tajuttoman ihania joulukortteja, kiitos kaikille niistä!

Noiden muiden lähettämien joulukorttien lisäksi meille tuli toinen setti niitä meidän omia joulukortteja! Kerroin aiemmin kun tilaamani joulukortit viipyivät ja viipyivät ja laitoin palveluntarjoajalle jo viestiä, että missä mahtaa viipyä. Kun puoli tuntia kyseisen viestin lähettämisesta kortit saapuivat, laitoin uuden viestin, että kiitos ja pahoittelut, ne kortit saapuivat. Myöhemmin sain sieltä vastauksen viestiini, että he ovat kovasti pahoillaan ja laittavat joulukorttini uudelleen tuotantoon ja lähettävät minulle. Seuraavana päivänä tuli uusi viesti vastauksena siihen minun pahoitteluviestiini, että hyvä että sain kortit jo, mutta koska tilaus on tuotantoon jo tehty, he lähettävät ne minulle uudelleen joka tapauksessa. Nyt minulla on siis toiset joulukortit ja kivasti joulun jälkeen. Ei niitä oikeen poiskaan raaskisi heittää. Tuskin kukaan huomaa ensivuonna, että Lili ei ole juurikaan muuttunut viimeisen vuoden aikana?

Mitä ihmettä näillä voi tehdä?!?

Nyt pitää vielä palata viimeisten järjestelyjen pariin, että saan kodin asuinkelpoiseksi taas reissuilun jäljiltä! Palaan huomenna Lilin kuulumisten merkeissä!