Kaksi viikkoa. Sitten se on taas ohi. Kyllä taas niin odotan, että pääsen keskittymään muuhunkin kuin lukemiseen. Ruuanlaittoon, siivoamiseen, ompeluun, Isäntään ja ennen kaikkea Liliin. Mulla on oikeasti ikävä jopa pyykinpesua. Ja kissoja!
Äiti on kyllä niin upeasti mahdollistanut mun lukemisen täällä, että ei ole tosikaan! Sen lisäksi, että se päivisin katsoo Liliä, mun ei tarvitse tehdä ruokaa, ei siivota, eikä pestä pyykkiä. Toki koitan oman korteni kantaa kekoon aina jossain välissä, mutta siis kyllä palvelu pelaa! Mun ei olisi ikinä millään muulla tavalla ollut mahdollista lukea näin paljon, joten toivotaan että tästä on oikeasti jotain hyötyä! Kiitos siitä ihan hirmuisesti! <3
Lilistä voisi kertoa vaikka mitä! Ensinnäkin, Lili täyttää tänään kahdeksan kuukautta! Hän on ihan mahdoton ikiliikkuja. Vaikka hän on rauhallinen, hän on todella energinen. Hän kiipeää rappusia, hän naksuttaa kielellä, hän tuhisee naama kurtussa, hän osaa heittää yläfemmat, hän matkii ilmeitä ja hän on kaikin puolin ihana! Yöt on viimeaikoina olleet vähän levottomia, ehkä juurikin siksi, kun liikutaan jo niin mahdottomasti. Itseni lisäksi Lililläkin vaikuttaa välillä olevan kunnon silmäpussit, joten pikku hiljaa saisi yöt taas rauhoittua. Välillä herätään keskellä yötä pidemmäksikin aikaa, mutta pääasiassa yöt menee vähdätessä ja heräillessä vaan ihan lyhyissä pätkissä. Nämä vaiheet on niin taivaallisia, mutta onneksi ne on "vaan" vaiheita.
Kiinteitä Lili syö jo hienosti! Ei nyt ehkä niin hienosti mitkä jotkut muut tämän ikäiset, mutta meidän mittapuulla ihan todella hienosti! Edelleen rintamaito on pääasiallinen ruoka, joten kyllä vähän kauhistuttaa ajatus, että menisin töihin heti äitiysloman päätteeksi, eihän tässä ole enää kuin kuukausi! Kotona on tarkoitus olla ainakin elokuun loppuun, sen jälkeen on kuviot vielä ihan auki.
Hampaita tuolle pikkuneidille odotetaan saapuvaksi, sillä ne vähän helpottaisi tuota syömistä. Tosin, vaihtelevalla menestyksellä Lili on syönyt lusikasta banaania ja jopa vähän sosetta! Siltin ne hampaat voisi helpottaa, niin paljon halutaan kuitenkin syödä itse. Oli muuten aika hienoa huomata, että sotkua tulee huomattavasti vähemmän kun antaa Lilille pikkuhiljaa eteen pieniä suupalallisia sen sijaa, että laittaa heti eteen vaikka mitä kaikkea. Pikku hiljaa kun antaa, Lili syökin enemmän ja tietää itsekin mitä sinne mahaan on mennyt.
Lili muisti Isännän hienosti kun Isäntä tänne tuli! Olin oikeasti jopa hieman yllättynyt, onhan se kolme viikkoa tämän ikäiselle ihan hirmuisen pitkä aika. Ollaan siis oikeastaan joka ilta oltu videopuhelun välityksellä yhteydessä ja jännitin vähän etukäteen, kun Lilin piti olla päivät Isännän kanssa kun Isäntä tuli. Neiti ei ollut moksiskaan, vaan oli niin tyytyväisenä Iskän kanssa. Ensimmäisenä iltana kun Isäntä tuli tosi myöhään, Lili heräsi vielä yöuniltaan kun kuuli Isännän äänen. Ensin se tapitti Isäntää suu auki hetken, sitten naama levisi niin leveään hymyyn ja aika kauan piti iskän päällä kiipeillä ja käydä naamaa hiplaamassa, että onko se karvainen naama nyt ihan oikeasti siinä, eikä se iPadin näyttö. Aamulla neiti oli ihan innoissaan kun iskä oli siinä edelleen ja aamulla meni taas pitkään kun neiti vaan kiipeili Isäntää vasten ja kävi pitelemässä naamaa. Oli kyllä ihanaa!
Isäntä oli täällä äitienpäivän kanssamme ja se oli minulle ihan tajuttoman tärkeää, vaikka sekin päivä meni yllättäen pitkälti kirjojen parissa. Ensimmäinen äitienpäivä äitinä! Sain maailman ihanimman äitienpäiväkortin, jonka Isäntä oli itse askarrellut. Kakkuakin oli! Ja ennen kaikkea oli se ihana tyllerö. Ihan hassua, kun koskaan en ole lapsista kovinkaan pitänyt väliä, enkä nähnyt itseäni äiti-ihmisenä ja tässä sitä ollaan, niin hurahtaneena tähän hommaan että ei mitään järkeä. Äitiys on ihanaa!
On tämä pieni tyllerö vaan niin ihana ja reipas, vaikka itselläni on monta kertaa todella huono omatunto kun "vapaaehtoisesti" olen niin paljon erossa. En ole Lilin elinaikana kokenut tarvetta olla Lilistä erossa, en ole kertaakaan kaivannut mitään kaksinoloa Isännän kanssa tai lapsivapaata, joten tämä tuntuu välillä ihan tosi pahalta vaikka olen kokoajan samassa talossa ja aina paikalla kun Lilillä on nälkä tai jokin muu vaiva. Sitä suuremmalla syyllä koitan nyt panostaa tähän täysillä, sillä en halua tätä enää uudestaan tehdä ja ennen kaikkea en halua että tämä on ollut turhaa. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että panostaa tähän myös Lilin tähden.
 |
| Käytiin keskustasta ostamassa Lilille kesähattu. Tämä lippis oli ihan paras! H&M:ltä löytyi ja Lili antaa sen hyvin olla päässä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti