8kk neuvolalääkäri

Oltiin Lilin kanssa perjantaina 8kk-neuvolassa ja neuvolalääkärillä. Tällä kertaa päästiin ihan omaan neuvolaan, viimeksi kun lääkäriaikoja ei saanut omasta, jouduttiin muualle ja Liliä haukuttiin lihavaksi. No tällä kertaa ei vastaavia kohteliaisuuksia saatu ja kaikki meni oikein mukavasti, vaikka olin vähän varautunut ties mihin imetyksen lopettamiskehotuksiin kiinteiden vähäisen määrän vuoksi.

Ensin käytiin neuvolatädillä, joka oli taas uusi. Kerrottiin Saksan matkasta (jonka hän meidän tiedoista oli bongannut) ja kerrottiin kuulumisia. Lili konttaili lattialla ja nousi seisomaan vuoroin minun ja vuoroin neuvolatädin jalkoja vasten. Painoa oli kevyet 9,6kg ja pituutta 71,5cm. Olin varma että 74cm oli ylittynyt ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt, sillä ehkä nämä meidän ihanat 74cm vaatteet meneekin vielä tovin!

Kun päästiin jutussa niihin kiinteisiin, täti meinasi, että voitaisiin tulla 10kk iässä kontrollikäynnille. Niin paljon kun tykkään siellä neuvolalla juosta ja odotella ja kertoa joka ainoa kerta niitä samoja juttuja eri tädeille, ehdotin että katsellaan tässä nyt vielä ja jos siltä tuntuu niin varaan sitten sen lisäajan 10kk tienoille. Lääkärille kun päästiin, hän meinasi, että koska Lili näyttää hyvin syöneeltä ja paino nousee hyvin, mitään hätää ei ole, eikä tarvetta ekstrakäynneille. Jokainen kuulemma omaan tahtiin alkaa syömään ja nälkä opettaa viimeistään syömään niitä kiinteitä.

Itse ajattelen nyt niin, että kyllä Lili alkaa syömään, omaan tahtiinsa tosin. Joka päivä kehitytään syömisen suhteen ja eilen Lili söi jopa ensimmäistä kertaa lautasen melkein tyhjäksi. Ja sosetta vielä! Kyseessä oli Semperin lasagnesose, jota Lili söi yli ruokalusikallisen. Kaverin suosituksesta ostin ja voin kyllä itsekin suositella nirsoille lapsille! Tota voisi syödä itsekin. Olen sitä mieltä, että minun tehtäväni on tarjota Lilille monipuolisesti ruokaa ja makuannoksia, ja Lili alkaa syömään kun on siihen valmis. Mikään tissillä asustelija hän ei kuitenkaan ole, vaan viihtyy rinnalla tasan sen ajan kun syö. Hyvin on rintamaito näyttänyt hänelle riittävän, joten mikään paniikkikiire ei senkään suhteen ole. Olen nyt todella tyytyväinen, kun Lili on alkanut syömään hieman myös soseita, sillä hän saa sillä yhdellä hampaalla puraistua paloja, joita hän ei kuitenkaan saa kunnolla pureskeltua. Tämä johtaa siihen, että kurkussa on iso pala, joka parhaassa tapauksessa nostaa ylös kaiken jo syödyn. Hän on erittäin tarkka ettei suuhun mene liikaa ruokaa, mutta ruuan karkeuden suhteen ei juurikaan ole väliä. On mielestäni niin ihanaa, että hänelle voi jo vähän syöttää samaa ruokaa kun meillekin ja eilen oli ihanaa kun syötiin porukalla lihapullia. Toki Lilillä oli omat lihapullat. Juuri kivasti menee nyt sormiruokia ja soseita molempia.

Melkein kaikki meni!

Lääkäri katsoi silmät, kuunteli keuhkot ja hengitysäänet, tsekkasi korvat, paineli vatsaa, koitti sykkeen nivusista ja testasi pinsettiotteen. Kaikki oli kunnossa. Kuulosta sanoin lääkärille, että olen hieman alkanut epäilemään Lilin kuuloa, että onko se heikko vai erittäin valikoiva. Monesti neiti meinaan ei vastaa kutsuihin millään tavalla. Saksassa Opa meinasi, että Lili kuulee hyvin ja vaikka ei vastaakkaan kutsuhuutoihin, kääntyy kyllä heti kuullessaan jonkin uuden äänen. Kuuloa testattuaan myös lääkäri oli sitä mieltä, että Lilillä on vain valikoiva kuulo.

Liikkeitä ei sen kummemmin testailtu, sillä Lili esitteli lääkärille kaikki taidot heti alkuunsa. Hän konttasi lääkärin luo, nousi seisomaan hänen jalkojaan vasten, laskeutui alas ja jäi istuskelemaan lattialle kuin tatti. Lääkäri naureskelikin, että Lili näyttää kaikki temput heti kättelyssä. Kaikin puolin mukava käynti oli. Lääkärin mukaan olemme toimineet juuri oikein kiinteiden tarjoamisen suhteen, kun niitä on tarjottu muun muassa siten, että Lili ei ole ollut nälkäinen eikä ihan täynnä. Lili kasvaa käyrillä erinomaisesti, näyttää hyvältä, on pirteä, aktiivinen, iloinen ja kaikin puolin tyytyväinen tyttö. Myös liikkumisen osalta Lili on kehittynyt hyvin ja motorisesti hän on taitava.

Loppuun vielä pieni kevennys eilisillalta kun paloittelin Herra Hakkarainen -pastilleja Liliä varten. Kyllä kohta ruoka maistuu kun saa ruuan jälkeen xylitol-pastillin!