Yksi pieni Saksanmatka

Kylläpä viime kirjoituksesta on kulunut! Mulla oli koko joulunaika, välipäivät ja vielä jälkipäivätkin tietokone käyttämättömänä sohvapöydällä ja on kyllä tehnyt ihan hyvää. Oli tosin kirjatkin vaan pöydällä, että eipä siitä lukemisestakaan lomalla mitään tullut, yllättäin.

Me tosiaan sairastuimme vatsatautiin ennen joulua, Lili pääsi onneksi vain viikonlopun kuumeilulla. Joulu meni mukavasti kaveriporukassa, välipäivät osin Turussa ja toiselta osin kotona, uusivuosi Turussa ja uudenvuoden jälkeen lähdettiin Saksaan äitini luo. On tässä reissua ollut jos jonkinlaista. Lilikään ei ollut päiväkodissa välipäivinä, päiväkoti kun oli lähiseuduilta keskitetty meille vieraaseen päiväkotiin, jonne ei haluttu Liliä sitten viedä parin päivän vuoksi.

Saksan reissu meni melkein kuin Strömsössä. Ensinnäkin, lentokentällä huomasimme, että unohdimme kotiin Lilin kengät. Miten? Kotona nappasin neidin takkini sisään kantoreppuun. Pipo päähän, takki reppuun ja menoksi. Vasta kentällä tajusin, että kengät on nyt kotona ja sillon oli jo liian myöhäistä lähteä niitä hakemaan.

Menomatkalla Dusseldorfista jatkolento peruttiin, meidät ohjattiin väärään paikkaan, odotettiin turhaan ja kun viimein päästiin oikeaan paikkaan hakemaan matkalaukkuja, tädit ihmetteli, mitä me edelleen teemme lentokentällä niin pienen lapsen kanssa. Niin no, kertokaapa te meille se. Lopulta päästiin terminaalin ulkopuolelle selvittämään jatkolentoa ja yöpaikkaa, josta meidät päästettiin vielä takaisin terminaalin puolelle niitä matkalaukkuja odottamaan. Niitä ei löytynyt, joten lähdettiin puoliltaöin viereiseen hotelliin nukkumaan, Lili kun alkoi olla todella uupunut, olihan kello jo yksi yöllä omaa aikaa. Hotellihuoneeseen kuitenkin soitettiin, että matkalaukut löytyi, joten saatiin kuitenkin onneksi vielä tavarat, puhtaat vaatteet ja muut, kun Isäntä kävi ne lentokentältä hakemassa.

Aamulla syötiin rauhassa hotelliaamiainen ja mentiin puolilta päivin kentälle. Lento oli yllättäen hieman myöhässä, mutta päästiin kun päästiinkin perille. Reissussa oli ihanaa. Varastoja tuli täytettyä, reissuhaluja tyydytettyä ja kaikennäköistä ostettua. Isäntä sai muun muassa uuden puvun, Lili (yllättäen) kengät ja pienen repun, minä juhlamekon, koululaukun ja Ahavan ihania ihonhoitotuotteita. Käytiin muun muassa Mersumuseossa, Metzingenin outlet-kylässä ja Stuttgartin keskustassa.

Takaisintulomatkalla ei saatu netissä tehtyä check in:ä. Meidän piti lentää takaisin Hampurin kautta, mutta setä matkalaukkutiskillä sanoi, että meidät on siirretty niin, että lennämmekin takaisin Berliinin kautta. Joku ilmoitus asiasta olisi toki ollut ihan kiva. Uusi lento lähteekin kolme tuntia alkuperäistä myöhemmin ja on perillä Helsingissä vasta puolen yön jälkeen, alkuperäisen kun piti olla perillä kymmenen aikaan illalla. Vuokrattiin uudelleen Lilille turvaistuin, koska oltiin istuin jo palautettu ja sitä ei saanut enää takaisin ja mentiin pariksi tunniksi takaisin äitini luo, joka onneksi asuu suhteellisen lähellä lentokenttää. Lennot meni tämän jälkeen kuitenkin ihan hyvin, tosin Lili oli aika loppu, hän kun ei näissä matkustusvälineissä nuku. Pienet 15 minuutin torkut sentään sai otettua puolilta öin, joiden voimalla jaksoi puoli kahteen saakka yöllä, jolloin päästiin kotiin ja saatiin neiti sänkyyn.

Niin, että mikä paskamagneetti? Mutta hengissä selvittiin ja ihan hyvin kaikki kuitenkin meni, vaikkei ihan kivuttomasti sentään.

Isäntä tuli, Isäntä meni

Isäntä tuli ja Isäntä lähti ja vaikka se edellisiltana lähti, tuntuu että oltaisiin taas oltu erossa ainakin kuukausi.

Kaksi viikkoa. Sitten se on taas ohi. Kyllä taas niin odotan, että pääsen keskittymään muuhunkin kuin lukemiseen. Ruuanlaittoon, siivoamiseen, ompeluun, Isäntään ja ennen kaikkea Liliin. Mulla on oikeasti ikävä jopa pyykinpesua. Ja kissoja!

Äiti on kyllä niin upeasti mahdollistanut mun lukemisen täällä, että ei ole tosikaan! Sen lisäksi, että se päivisin katsoo Liliä, mun ei tarvitse tehdä ruokaa, ei siivota, eikä pestä pyykkiä. Toki koitan oman korteni kantaa kekoon aina jossain välissä, mutta siis kyllä palvelu pelaa! Mun ei olisi ikinä millään muulla tavalla ollut mahdollista lukea näin paljon, joten toivotaan että tästä on oikeasti jotain hyötyä! Kiitos siitä ihan hirmuisesti! <3

Lilistä voisi kertoa vaikka mitä! Ensinnäkin, Lili täyttää tänään kahdeksan kuukautta! Hän on ihan mahdoton ikiliikkuja. Vaikka hän on rauhallinen, hän on todella energinen. Hän kiipeää rappusia, hän naksuttaa kielellä, hän tuhisee naama kurtussa, hän osaa heittää yläfemmat, hän matkii ilmeitä ja hän on kaikin puolin ihana! Yöt on viimeaikoina olleet vähän levottomia, ehkä juurikin siksi, kun liikutaan jo niin mahdottomasti. Itseni lisäksi Lililläkin vaikuttaa välillä olevan kunnon silmäpussit, joten pikku hiljaa saisi yöt taas rauhoittua. Välillä herätään keskellä yötä pidemmäksikin aikaa, mutta pääasiassa yöt menee vähdätessä ja heräillessä vaan ihan lyhyissä pätkissä. Nämä vaiheet on niin taivaallisia, mutta onneksi ne on "vaan" vaiheita.

Kiinteitä Lili syö jo hienosti! Ei nyt ehkä niin hienosti mitkä jotkut muut tämän ikäiset, mutta meidän mittapuulla ihan todella hienosti! Edelleen rintamaito on pääasiallinen ruoka, joten kyllä vähän kauhistuttaa ajatus, että menisin töihin heti äitiysloman päätteeksi, eihän tässä ole enää kuin kuukausi! Kotona on tarkoitus olla ainakin elokuun loppuun, sen jälkeen on kuviot vielä ihan auki.

Hampaita tuolle pikkuneidille odotetaan saapuvaksi, sillä ne vähän helpottaisi tuota syömistä. Tosin, vaihtelevalla menestyksellä Lili on syönyt lusikasta banaania ja jopa vähän sosetta! Siltin ne hampaat voisi helpottaa, niin paljon halutaan kuitenkin syödä itse. Oli muuten aika hienoa huomata, että sotkua tulee huomattavasti vähemmän kun antaa Lilille pikkuhiljaa eteen pieniä suupalallisia sen sijaa, että laittaa heti eteen vaikka mitä kaikkea. Pikku hiljaa kun antaa, Lili syökin enemmän ja tietää itsekin mitä sinne mahaan on mennyt.

Lili muisti Isännän hienosti kun Isäntä tänne tuli! Olin oikeasti jopa hieman yllättynyt, onhan se kolme viikkoa tämän ikäiselle ihan hirmuisen pitkä aika. Ollaan siis oikeastaan joka ilta oltu videopuhelun välityksellä yhteydessä ja jännitin vähän etukäteen, kun Lilin piti olla päivät Isännän kanssa kun Isäntä tuli. Neiti ei ollut moksiskaan, vaan oli niin tyytyväisenä Iskän kanssa. Ensimmäisenä iltana kun Isäntä tuli tosi myöhään, Lili heräsi vielä yöuniltaan kun kuuli Isännän äänen. Ensin se tapitti Isäntää suu auki hetken, sitten naama levisi niin leveään hymyyn ja aika kauan piti iskän päällä kiipeillä ja käydä naamaa hiplaamassa, että onko se karvainen naama nyt ihan oikeasti siinä, eikä se iPadin näyttö. Aamulla neiti oli ihan innoissaan kun iskä oli siinä edelleen ja aamulla meni taas pitkään kun neiti vaan kiipeili Isäntää vasten ja kävi pitelemässä naamaa. Oli kyllä ihanaa!

Isäntä oli täällä äitienpäivän kanssamme ja se oli minulle ihan tajuttoman tärkeää, vaikka sekin päivä meni yllättäen pitkälti kirjojen parissa. Ensimmäinen äitienpäivä äitinä! Sain maailman ihanimman äitienpäiväkortin, jonka Isäntä oli itse askarrellut. Kakkuakin oli! Ja ennen kaikkea oli se ihana tyllerö. Ihan hassua, kun koskaan en ole lapsista kovinkaan pitänyt väliä, enkä nähnyt itseäni äiti-ihmisenä ja tässä sitä ollaan, niin hurahtaneena tähän hommaan että ei mitään järkeä. Äitiys on ihanaa!

On tämä pieni tyllerö vaan niin ihana ja reipas, vaikka itselläni on monta kertaa todella huono omatunto kun "vapaaehtoisesti" olen niin paljon erossa. En ole Lilin elinaikana kokenut tarvetta olla Lilistä erossa, en ole kertaakaan kaivannut mitään kaksinoloa Isännän kanssa tai lapsivapaata, joten tämä tuntuu välillä ihan tosi pahalta vaikka olen kokoajan samassa talossa ja aina paikalla kun Lilillä on nälkä tai jokin muu vaiva. Sitä suuremmalla syyllä koitan nyt panostaa tähän täysillä, sillä en halua tätä enää uudestaan tehdä ja ennen kaikkea en halua että tämä on ollut turhaa. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että panostaa tähän myös Lilin tähden.

Käytiin keskustasta ostamassa Lilille kesähattu. Tämä lippis oli ihan paras!
H&M:ltä löytyi ja Lili antaa sen hyvin olla päässä!

Kuulumiset Saksasta

Ahh, kuinka ihanaa päästä vaihteeksi itse muodostamaan tekstiä! Tässä on ollut vähän kiireenlaista menossa! Uusi maa, sama valuutta, pääsykoekirjat ja vauva. Huh! 

Täällä on ollut ihanaa ja kivaa ja vaikka mitä! Ihan eri meininki kun viime vuonna kun yritin lukea. Seuraa on melkeinpä aina lukutauoilla ja Lili pitää huolen siitä, että tällä äidillä on tekemistä aina kun se ei lue! Äitini mahdollistaa ihanasti lukemisen hoitamalla kaikki kotityöt ja patistamalla minua kirjojen pariin aina kun hengailu Lilin kanssa meinaa viedä voiton. Eli useamman kerran päivässä. Lilin ensimmäinen lause varmaan on ”menes äiti nyt siitä lukemaan”.

Päivän rytmi on arkisin ollut aika samanlainen. Aamulla kun herätään, mennään aamupalalle. Sen jälkeen mennään Lilin kanssa yläkertaan meidän lukaaliin. Lili leikkii lattialla ja itse lueskelen siinä vieressä. Lili on ihanan omatoiminen leikkijä ja on ainakin vielä viihtynyt hyvin siinä seurana. Lempileluja on tietenkin äidin penaali, joka osataan hienosti aukaista ottamalla penaalin pohjasta kiinni ja heiluttamalla sitä pään yli. Aina yhtä hienoa on se, kun se klipsukiinnitteinen penaali levähtää auki ja se koko sisältö lentää ympäri huonetta. Sitten käydään äkkiä kiinni äidin post-it –muistilappuihin ennen kun äiti ehtii keräämään ne pois. Melkein penaalin vertaisia leluja ovat ihanan värikkäät huomioviivaustussit. Niitä on oikein kiva imeskellä.

Jossain kohtaa nukutan Lilin ensimmäisille päikkäreille ja jatkan lukemista. Kun Lili herää, luetaan vielä hetki yhdessä ennen kun äitini tulee yhden maissa kotiin kurssiltansa. Siinä vaiheessa juodaan yhdessä kahvia ja teetä ja Lili syö lounaan. Sen jälkeen on vahdin vaihto ja äitini jää Lilin kanssa kun itse menen lukemaan. Luen parin tunnin pätkissä niin, että ajoitan lukutauot Lilin hereilläoloaikaan.  Lili nukkuu kolmet 0.5-2 tunnin päikkärit, joten onneksi siinäkin ajassa ehtii hyvin lukea. 

Illalla lopetan lukemisen usein päivällisen aikoihin, jolloin syödään kaikki porukalla, nautitaan ruuan kanssa ehkä maailman parasta olutta ja rentoudutaan hetki. Aika pian siitä mennään Lilin kanssa yläkertaan ja unten maille. Eilen lopetin hieman aiemmin ja käytiin ihmettelemässä Stuttgartin keskustassa. Oli muuten aika pikkasen ihanaa päästä ulos, kun olin koko viikon ollut vain sisätiloissa!

Lili U-Bahn:ssa (paikallinen metro/juna). 

Lili on myös viihtynyt hyvin ja peloistani huolimatta neiti ei ole kyllä oireillut poissaoloistani mitenkään. Päinvastoin tuntuu, että Lili nukkuu paremmin päiväunia ja syö päivä päivältä paremmin kiinteitä kun äiti ei ole jatkuvasti vieressä. Nyt viikonloppuna pääsin kivasti lukemaan kunnolla jo heti aamusta asti, mutta tuntuu että en yhtään sen enempää lukemisessa etene. Hyvä niin, se kai meinaa sitä, että viikollakin tulee loppujen lopuksi luettu ihan hyvin.

Ihmekös Lili viihtyy, täällähän on valtavan kokoinen Mufasa!

Koitan saada jotain tekstiä luotua niin, että saisin ajastettu jotain julkaisuja viikollekin, viikolla kun ei ole kyllä yhtään ylimääräistä aikaa! 

Huomenna!

Huomenna on lähtö! Huomenna on se päivä, kun lennän Lilin kanssa kahdestaan Stuttgartiin äitini luo. En voi uskoa, että se on jo huomenna! Ei yhtään tunnu siltä, että lähdetään jo huomenna!

Viikonloppu meni kivasti lukiessa. Isäntä oli päivät pitkälti Lilin kanssa kahden, oikeastaan ensimmäistä kertaa. Itse olin tosin niinkin kaukana kun makuuhuoneessa, mutta kuitenkin. Kaikki lukutauot ajoitin niin, että Lili oli hereillä ja hengailin Lilin kanssa ja niin on tarkoitus tehdä myös Saksassa. Jopa ehkä itsekin vähän yllättyneenä Isäntä jopa nautti ajastaan kahden tyttärensä kanssa. Se vaan on niin mainio tyyppi!

Huominen matkustelu ei yllättävää kyllä jännitä oikeastaan yhtään. Onneksi ollaan Lilin kanssa lennetty aiemminkin ja se mitä sitten tulee on tullakseen. Suurin haaste on ollut pakkaaminen ja sen suunnittelu. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea turhaa on pakattu ja mitä on tullut unohdettua. Varmasti kyllä pärjätään ja Saksastakin saa!

En voi tarkemmin edes ajatella, että lähdetään Lilin kanssa kahdestaan "pitkäksi" aikaa pois ja Isäntä jää tänne. Asia ollaan yhdessä päätetty ja näin tulee käymään. Nähtäväksi jää, kuinka paha paikka on kääntää selkä lentokentällä. Vaikka aika tuntuu pitkältä, kun sitä miettii niin Isäntä tulee jo kolmen viikon päästä viikoksi meidän kanssa. Sen jälkeen ollaankin Saksassa enää puolitoista viikkoa. Aika tulee varmasti menemään todella nopeasti, vaikka ikävä varmasti tulee, puolin ja toisin. Tarkoitus on olla iltaisin paljon yhteydessä videopuhelujen kautta ja kuten jo aiemminkin kirjoitin, mielenkiinnolla odotan Lilin suhdetta mummiinsa livenä, videopuhelun kautta kun se on todella tuttavallinen. Sitten tiedetään mihin varaudutaan Isännän ja Lilin suhteen.

Onneksi aloitin pakkailun poikkeuksellisesti hyvissä ajoin, sillä tiesin että suuri osa ajasta tulee menemään lukemiseen. Loppujen lopuksi todella vähän olen nyt viikonloppuna pakannut ja viimiset tavarat matkalaukkuihin päätyykin vasta huomenna. Lento otettiin onneksi keskipäivään, joten mitään kiirettä aamulla ei tule olemaan ja voidaan rauhassa heräillä porukalla.

Toisaalta on kivempi lähteä, kun toinen jää kotiin. Ei tarvitse yhtään niin tarkkaan miettiä kaikkea jääkaappia ja muuta, vaikka tuntuu että kun lähdetään, tänne jää tyhjä jääkaappi. Meidän oli tarkoitus syödä päivälliseksi kanasalaattia, mutta salaatti oli täynnä jotain ihme kirvoja, rucola oli aivan nuutunutta ja Lili on syönyt kaiken kurkun. Kun tämä huomattiin, kana oli jo paistettu ja paprika pilkottu. Isäntä meinasi, että onhan meillä kukkakaalia ja loihtikin sitten meille oikeen erikoissalaatin, joka sisälti kanaa, paprikaa ja kukkakaalia. Isäntä tulee kuitenkin syömään päivittäin töissä, joten olisi ihan turhaa jättää täyttä jääkaappia tänne "poikamiesboksiin".

Salaatinkastiketta ja avot!

Kyllä ihmisen täytyy olla hullu lähteäkseen mukaan tällaiseen. Tällaisella tarkoitan ylipäätään (taas) lukemista oikiksen pääsykokeisiin, puolison jättämistä Suomeen ja lähtöä Saksaan. Toisaalta, pakko sitä kaikkea on kokeilla.