Huomenna!

Huomenna on lähtö! Huomenna on se päivä, kun lennän Lilin kanssa kahdestaan Stuttgartiin äitini luo. En voi uskoa, että se on jo huomenna! Ei yhtään tunnu siltä, että lähdetään jo huomenna!

Viikonloppu meni kivasti lukiessa. Isäntä oli päivät pitkälti Lilin kanssa kahden, oikeastaan ensimmäistä kertaa. Itse olin tosin niinkin kaukana kun makuuhuoneessa, mutta kuitenkin. Kaikki lukutauot ajoitin niin, että Lili oli hereillä ja hengailin Lilin kanssa ja niin on tarkoitus tehdä myös Saksassa. Jopa ehkä itsekin vähän yllättyneenä Isäntä jopa nautti ajastaan kahden tyttärensä kanssa. Se vaan on niin mainio tyyppi!

Huominen matkustelu ei yllättävää kyllä jännitä oikeastaan yhtään. Onneksi ollaan Lilin kanssa lennetty aiemminkin ja se mitä sitten tulee on tullakseen. Suurin haaste on ollut pakkaaminen ja sen suunnittelu. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea turhaa on pakattu ja mitä on tullut unohdettua. Varmasti kyllä pärjätään ja Saksastakin saa!

En voi tarkemmin edes ajatella, että lähdetään Lilin kanssa kahdestaan "pitkäksi" aikaa pois ja Isäntä jää tänne. Asia ollaan yhdessä päätetty ja näin tulee käymään. Nähtäväksi jää, kuinka paha paikka on kääntää selkä lentokentällä. Vaikka aika tuntuu pitkältä, kun sitä miettii niin Isäntä tulee jo kolmen viikon päästä viikoksi meidän kanssa. Sen jälkeen ollaankin Saksassa enää puolitoista viikkoa. Aika tulee varmasti menemään todella nopeasti, vaikka ikävä varmasti tulee, puolin ja toisin. Tarkoitus on olla iltaisin paljon yhteydessä videopuhelujen kautta ja kuten jo aiemminkin kirjoitin, mielenkiinnolla odotan Lilin suhdetta mummiinsa livenä, videopuhelun kautta kun se on todella tuttavallinen. Sitten tiedetään mihin varaudutaan Isännän ja Lilin suhteen.

Onneksi aloitin pakkailun poikkeuksellisesti hyvissä ajoin, sillä tiesin että suuri osa ajasta tulee menemään lukemiseen. Loppujen lopuksi todella vähän olen nyt viikonloppuna pakannut ja viimiset tavarat matkalaukkuihin päätyykin vasta huomenna. Lento otettiin onneksi keskipäivään, joten mitään kiirettä aamulla ei tule olemaan ja voidaan rauhassa heräillä porukalla.

Toisaalta on kivempi lähteä, kun toinen jää kotiin. Ei tarvitse yhtään niin tarkkaan miettiä kaikkea jääkaappia ja muuta, vaikka tuntuu että kun lähdetään, tänne jää tyhjä jääkaappi. Meidän oli tarkoitus syödä päivälliseksi kanasalaattia, mutta salaatti oli täynnä jotain ihme kirvoja, rucola oli aivan nuutunutta ja Lili on syönyt kaiken kurkun. Kun tämä huomattiin, kana oli jo paistettu ja paprika pilkottu. Isäntä meinasi, että onhan meillä kukkakaalia ja loihtikin sitten meille oikeen erikoissalaatin, joka sisälti kanaa, paprikaa ja kukkakaalia. Isäntä tulee kuitenkin syömään päivittäin töissä, joten olisi ihan turhaa jättää täyttä jääkaappia tänne "poikamiesboksiin".

Salaatinkastiketta ja avot!

Kyllä ihmisen täytyy olla hullu lähteäkseen mukaan tällaiseen. Tällaisella tarkoitan ylipäätään (taas) lukemista oikiksen pääsykokeisiin, puolison jättämistä Suomeen ja lähtöä Saksaan. Toisaalta, pakko sitä kaikkea on kokeilla.