Lilipäivitys

Mitäs Lilille kuuluu? En tiedä millon viimeksi olen kertonut rakkaan pikku ikiliikkujan kuulumisia!

Lili konttaa ja liikkuu jo ihan hirmuisesti! Kaikki ympärillä olevat jutut kiinnostaa, kun enää energiaa ei mene siihen liikkumiseen itsessään. Vaikka hän jo liikkuukin paljon ja energiaa on, on hän kuitenkin ihan tavattoman rauhallinen lapsi. Hyvin pian konttaamisen jälkeen tuli seisomaannousut, joita Lili harjoittelee pääasiassa äitiä vasten, mutta myös muut harjoitteluun sopivat pinnat on nyt hyväksytty. Päivä päivältä taidot kehittyy ja kohta saadaan varmasti nostaa alahyllyiltä tavaroita ylemmäs.

Lili on siitä mielenkiintoinen tapaus, että hän harjottelee taitojaan vaivihkaa niin, että osaa lähes varmasti ennen kun alkaa taitojensa kanssa enempää retostelemaan. Esimerkiksi ryömiminen; taitoja olisi ollut, mutta liikkeelle lähdettiin pikku hiljaa vasta kun oikeen oltiin kuviot hiottu. Sama kävi konttaamisen kanssa. Lili ei koskaan hermostunut lattialla ollessaan siitä, kun ei päässyt liikkeelle, vaan hän harjoitteli ja harjoitteli ja lähti sitten kaikessa hiljaisuudessa pikku hiljaa liikkumaan.

Juuri sanoin äidilleni, että kun neuvolakorttiin pitäisi kirjata Lilin osaamisia, on todella vaikea arvioida missä kohtaa taito opitaan, kun Lili aloittaa kaiken niin pikku hiljaa ja taitoa on paljon enemmän mitä hän esittelee. Esimerkiksi pinsettiote ja istuminen. Lili on mielestäni jo kauan käyttänyt pinsettiotetta, mutta ei hän silti kaikkea pikkutavaraa ja roskaa nostele. Hän myöskin konttaa ja istahtaa aina toiselle kankulle nojailemaan, mutta hän ei varsinaisesti ikinä istu, vaikka hän kyllä oikeasti jo osaa istua. Äitini meinasi ensin, että huomaan kyllä sitten kun pinsettiote tulee, kun ihan kaikkea täytyy noukkia. Seuraavana päivänä vietettyään päivän Lilin kanssa äiti oli sitä mieltä, että kyllä sillä Lilillä kuule pinsettiote on jo hienosti hallussa, niin hienosti se siirtää tavaroita kädestä toiseen pinsettiotteen avulla. 

Lili liikkuu hienosti, mutta kiinteiden kanssa meillä vähän junnataan edelleen. Lili ei edelleenkään syö lusikasta mitään, eikä hän suostu suuhunsa muutenkaan ottamaan juurikaan mitään, mitä hän ei saa viedä sinne itse. Tästä syystä hieman vastentahtoisestikin meillä siis sormiruokaillaan. Alku oli ihan hirveää ja vieläkin se on välillä tosi kamalaa, kun toinen alkaa kakoa ja yskiä niin, että olen varma että se tukehtuu. Se ilmeisesti kuitenkin "kuuluu asiaan" kaikessa kamaluudessaan. Täytyy kyllä sanoa, että hyvin pienin askelin ja pikku hiljaa, mutta päivä päivältä Lili syö enemmän ja enemmän. Ei sitä kiinteää sinne mahaan edelleenkään juuri teelusikallista enempää ikinä mene, mutta olen siitäkin jo todella onnellinen! Vaikka tulisi kakomista tai muuta, Lili vie kuitenkin uudestaan ruokaa suuhunsa. Joitain lempiruokiakin on jo ilmennyt, kuten porkkana-maissinaksut, kuivatut omenat, kurkku (on ihan ehdoton) ja pasta. Äidin kokkaamat kana- ja lihapötköt ei ole ihan saavuttaneet suosiotaan vielä, mutta niitä maistellaan kuitenkin ahkerasti. Päivä päivältä syöminen alkaa kuitenkin sujua paremmin ja Lili osaa kyllä käsillään todella taitavasti laittaa ruokaa suuhun ja hän saa suuhunsa juuri sen kohdan, mitä hän haluaakin. Hieman sitä syömistä helpottaisi hampaat, että saisi paremmin pureskeltua.

Hampaista puheenollen, huomasin tänään Lilin suussa ihka ensimmäisen hampaan! Se on oikea alaetuhammas ja se tuntuu ihan selvästi. Se myös kolahtelee vesilasia vasten helähtäen. Pienen pieni taltta sieltä on puskenut läpi ja olen ihan super ylpeä. Nämä ylpeyden aiheet on kai niitä asioita, jotka ymmärtää vasta sen oman lapsen kohdalla. Lili on silti supertarkka suustaan, eikä sitä hammasta saa ihailla. Olenkin nähnyt sen vain kerran vahingossa, sillä sitä ei muuten tarvitse katsella. Aina, kun sen muuten voisi nähdä vilaukselta, Lili työntää kielen eteen ja jos alahuulta yrittää taivuttaa, Lili väkisin pistää vastaan ja puristaa huulet visusti kiinni. En ymmärrä, miten jotkut saa otettua kuvia niistä ensimmäisistä pienistä hampuleista. Kohta saadaan mennä hammastahnaostoksille!

Kielen näyttäminen on Lilin tavaramerkki. Toinen on keskeltä syödyt kurkut. Juttelu jäi Lilille aika pitkäksi aikaa vähän sivuun liikkumisen myötä, mutta nyt hän on alkanut juttua tulemaan taas ihan hirmuisesti. Viimepäivinä on kuvioihin tullut aiempaa huomattavasti enemmän naureskelu, sellainen vauvojen kikattelu. Yksi taito, mistä tämä äiti on ihan myyty, on kiipeily. Lili meinaan kiipeää syliin ja se on mielestäni jotain ihan tajuttoman ihanaa! Jos Lili konttailee lattialla ja menen lattialle istumaan, hän konttaa luokse ja kiipeää syliin! Ehkä kohta se kiipeily alkaa olla jopa tuskaista, kun joka paikkaan täytyy tunkea, mutta vielä tässä mittakaavassa se on jotain ihan tavattoman sydäntä sulattavaa!

Rei'itettyjä kurkkuja a'la Lili.

Lili ohikulkumatkalla äidin lueskellessa.

Keinumassa.

Äitini halusi ostaa Lilille tutin. Lili ei ole ikinä tuttia suostunut syömään, ennen kuin nyt.
Hienosti menee, vaikkei ehkä ihan oikeaoppisesti!

Lili lähettää terveisiä täältä Saksanmaalta! Vitsailuja on tullut, että Lili varmaan kävelee kun tullaan täältä kotiin. Isäntäkin naureskeli, että Lili kävelee lentokentällä vastaan kun hän parin viikon päästä tulee tänne. Kyllä neiti tuettuna jo askeleita ihan oikeaoppisesti ottaa, että paljon mahdollista, että Lili tosiaan tuettuna jo vähän kävelee Iskää vastaan parin viikon päästä.