2 vuotiaan hitit osa 1

Lili on aivan käsittämättömän ihanassa iässä. On ihan käsittämätöntä kuinka joka päivä hän oppii ja ymmärtää uutta ja pystyy jo ihan selvästi sanomaan mitä haluaa ja kertomaan asiansa. Aina ei äiti tosin ihan ymmärrä, mutta usein kyllä jälkiviisaus sitten viimeistään auttaa oivaltamaan, mitä pikkuneiti yritti kertoa. Niitä sanoja tulee päivittäin niin paljon uusia ja kun kaikki tulee taapero-aksentilla, ei vaan voi pysyä ihan mukana. Ajattelinkin listata tähän jotain pikkuneidin hittejä ja joitain huteja, jos vaan suinkin keksin.

Eläimet [emälet]
Ne ovat olleet aina Lilille tosi lähellä sydäntä. Päiväkodissakin neiti kuulemma usein laittaa "emäliä vieleen" eli eläimiä riviin. Lili oli ihan käsittämättömän fiiliksissä, kun käytiin Haltialan kotieläintilalla. Sinne mentäessä puhuttiin, että siellä on eläimiä ja kysyttiin, mitä Lili haluaisi siellä nähdä. Kuulemma dinosauruksen. Vaikka Isännän kertoman mukaan dinosaurukset katosivat siltä seudulta jokunen miljoona vuotta sitten, edelleen Lili muistaa, kuinka siellä oli vuohi [uhvi], kanoja [tana], lampaita [llammas], lehmiä [ehmä] ja poni [poni]. Muutenkin kotieläimet tuntuvat olevan kaikkein siisteimpiä, kissat ja koirat on jo vähän nähty. Pehmoleluista kaikkein tärkeimmät on unilelulammas [patta] ja Nalle Puhin tiikeri [iikeji]. Ilman niitä ei voi nukkua. Eläinleluista Lili yleisestikin kiinnostuu eniten ja joka leikissä tuntuu olevan joku eläin mukana. Aina kun neiti saa itse valita vaatteensa, kyseessä on aina kissapaita tai pupupaita.
Pappan luona on keltainen ankkapehmo, joka Lili kutsui jostain syystä Pingviiniksi. Lili löysi sen peiton alta ja huudahti iloisesti: "PINNIINI!"
Äiti: "Se on ankka."
Lili: "Joo, antta."
Äiti: "Vai onko se ankka, jonka nimi on Pingviini?"
Lili: "JOOOO!! PINNIINIANTTA!!"

Musiikki [ustiitti]
Lili lauleskelee jatkuvasti. Musiikkia hän laittaa itse soimaan Spotifysta ja tykkää tosi paljon kun lauletaan. Hän osaa hirmuisesti myös laululeikkejä, joita päiväkodissa on opittu ja myös tunteella laulaminen onnistuu. Aina, kun jossain näkyy tähtikuvio, alkaa "tuuti, tuuti, täätönen" ja heinäsirkkakin [einäsiitta] soittelee suhteellisen usein viulua [iu'ua]. Missä tahansa tilanteessa toimii Old MacDonald had a farm ja Three Little Kittens, eli myös englanninkieliset lastenlaulut toimivat erinomaisesti. Kerran kun Isäntä oli poissa, tultiin Lilin kanssa illalla autolla kylästä kotiin. Kotipihalla alkoi kauhea huuto, kun avasin Lilin turvavyön ja hän yritti vaan vetää niitä takaisin. Kysyin, että mikä on ja vastaus oli jotakuinkin "ustiitti ustiitti". Kysyin, että "musiikkiako haluat kuulla" jolloin Lili rauhoittui ja vastasi: "joo". Ehdotin, että mentäisiin sisälle kuuntelemaan mutta se ei käynyt. "Haluatko sitten ajella ympäriinsä ja kuunnella musiikkia?" "JOO". Ei muuta kun turvavyöt kiinni, musiikki takaisin päälle ja ajelemaan runtua. Käytiin Hesestä hakemassa iltapalaranut ja jäätelö, jotka syötiin vielä autossa musiikkia kuunnellen ennen kun mentiin suosiolla sisälle. Joskus on vaan kiva ajella ympäriinsä ja kuunnella musiikkia.

Pipsa possu [pissa possu]
Miten monta kertaa lapsi jaksaa katsoa läpi samaa ohjelmaa? Loputtomasti. Pipsa possu on vienyt lapseni mukanaan ja se voisi kuluttaa lukemattomia tunteja Pipsan seurassa. Loppua ei varmasti tulisi. Pipsa possun myötä Lili myös pomppii tunteella vesilätäköissä. Voisi se lempiohjelma onneksi pahempiki olla.

Pulla [pulla]
Voi pulla. Se toimii aina. Missä vaan, milloin vaan. Mummun pulla, mamman pulla, kaupan pulla, kanelipulla... Kunhan on pulla. Tänäänkin sain "juuri ja juuri" Lilin ylipuhuttu lähistön ostoskeskukseen kahville. Lili meinasi, että eeei, kun puistoon. Kerroin että kun mennään kahville niin siellä on pullaa. Homma oli sillä taputeltu. "Minne mennään?" "Kaaville". Kerran oltiin käymässä mummulassa (Lilin isomummula) ja Lili jäi sinne ihan hetkeksi ilman äidin vahtivaa silmää, kun kävin kaupassa. Takaisin tullessani Lili suurinpiirtein pyöri ruokapöydästä pois ja isomummu totesi: "voitko kuvitella, se söi NELJÄ pullaa." Neljännen jälkeen Lili ei ollut enää pyytänyt lisää pullaa.

Rakas [tatas]
Omassa sarjassaan on vielä ne ihanan ihanat hellyyden hetket. Lili on oikeen sylivauva ja olisi varmaan aina sylissä katsomassa Pipsa possua, jos saisi itse valita mitä haluaa tehdä. Päiväkodista kun menee hakemaan, Lili juoksee aina syliin, halaa, ottaa poskista kiinni ja katsoo silmiin leveä hymy naamallaan ja halaa taas. Sylissä on aina hyvä olla. Yhtenä iltana pikkuneitiä nukuttaessani makasin sängyssä Lilin vieressä ja näyttelin nukkuvaa. Yhtäkkiä Lili alkoi silittää poskeani ja kuiskasi: "tatas". <3

Lilipäivitys

Mitäs Lilille kuuluu? En tiedä millon viimeksi olen kertonut rakkaan pikku ikiliikkujan kuulumisia!

Lili konttaa ja liikkuu jo ihan hirmuisesti! Kaikki ympärillä olevat jutut kiinnostaa, kun enää energiaa ei mene siihen liikkumiseen itsessään. Vaikka hän jo liikkuukin paljon ja energiaa on, on hän kuitenkin ihan tavattoman rauhallinen lapsi. Hyvin pian konttaamisen jälkeen tuli seisomaannousut, joita Lili harjoittelee pääasiassa äitiä vasten, mutta myös muut harjoitteluun sopivat pinnat on nyt hyväksytty. Päivä päivältä taidot kehittyy ja kohta saadaan varmasti nostaa alahyllyiltä tavaroita ylemmäs.

Lili on siitä mielenkiintoinen tapaus, että hän harjottelee taitojaan vaivihkaa niin, että osaa lähes varmasti ennen kun alkaa taitojensa kanssa enempää retostelemaan. Esimerkiksi ryömiminen; taitoja olisi ollut, mutta liikkeelle lähdettiin pikku hiljaa vasta kun oikeen oltiin kuviot hiottu. Sama kävi konttaamisen kanssa. Lili ei koskaan hermostunut lattialla ollessaan siitä, kun ei päässyt liikkeelle, vaan hän harjoitteli ja harjoitteli ja lähti sitten kaikessa hiljaisuudessa pikku hiljaa liikkumaan.

Juuri sanoin äidilleni, että kun neuvolakorttiin pitäisi kirjata Lilin osaamisia, on todella vaikea arvioida missä kohtaa taito opitaan, kun Lili aloittaa kaiken niin pikku hiljaa ja taitoa on paljon enemmän mitä hän esittelee. Esimerkiksi pinsettiote ja istuminen. Lili on mielestäni jo kauan käyttänyt pinsettiotetta, mutta ei hän silti kaikkea pikkutavaraa ja roskaa nostele. Hän myöskin konttaa ja istahtaa aina toiselle kankulle nojailemaan, mutta hän ei varsinaisesti ikinä istu, vaikka hän kyllä oikeasti jo osaa istua. Äitini meinasi ensin, että huomaan kyllä sitten kun pinsettiote tulee, kun ihan kaikkea täytyy noukkia. Seuraavana päivänä vietettyään päivän Lilin kanssa äiti oli sitä mieltä, että kyllä sillä Lilillä kuule pinsettiote on jo hienosti hallussa, niin hienosti se siirtää tavaroita kädestä toiseen pinsettiotteen avulla. 

Lili liikkuu hienosti, mutta kiinteiden kanssa meillä vähän junnataan edelleen. Lili ei edelleenkään syö lusikasta mitään, eikä hän suostu suuhunsa muutenkaan ottamaan juurikaan mitään, mitä hän ei saa viedä sinne itse. Tästä syystä hieman vastentahtoisestikin meillä siis sormiruokaillaan. Alku oli ihan hirveää ja vieläkin se on välillä tosi kamalaa, kun toinen alkaa kakoa ja yskiä niin, että olen varma että se tukehtuu. Se ilmeisesti kuitenkin "kuuluu asiaan" kaikessa kamaluudessaan. Täytyy kyllä sanoa, että hyvin pienin askelin ja pikku hiljaa, mutta päivä päivältä Lili syö enemmän ja enemmän. Ei sitä kiinteää sinne mahaan edelleenkään juuri teelusikallista enempää ikinä mene, mutta olen siitäkin jo todella onnellinen! Vaikka tulisi kakomista tai muuta, Lili vie kuitenkin uudestaan ruokaa suuhunsa. Joitain lempiruokiakin on jo ilmennyt, kuten porkkana-maissinaksut, kuivatut omenat, kurkku (on ihan ehdoton) ja pasta. Äidin kokkaamat kana- ja lihapötköt ei ole ihan saavuttaneet suosiotaan vielä, mutta niitä maistellaan kuitenkin ahkerasti. Päivä päivältä syöminen alkaa kuitenkin sujua paremmin ja Lili osaa kyllä käsillään todella taitavasti laittaa ruokaa suuhun ja hän saa suuhunsa juuri sen kohdan, mitä hän haluaakin. Hieman sitä syömistä helpottaisi hampaat, että saisi paremmin pureskeltua.

Hampaista puheenollen, huomasin tänään Lilin suussa ihka ensimmäisen hampaan! Se on oikea alaetuhammas ja se tuntuu ihan selvästi. Se myös kolahtelee vesilasia vasten helähtäen. Pienen pieni taltta sieltä on puskenut läpi ja olen ihan super ylpeä. Nämä ylpeyden aiheet on kai niitä asioita, jotka ymmärtää vasta sen oman lapsen kohdalla. Lili on silti supertarkka suustaan, eikä sitä hammasta saa ihailla. Olenkin nähnyt sen vain kerran vahingossa, sillä sitä ei muuten tarvitse katsella. Aina, kun sen muuten voisi nähdä vilaukselta, Lili työntää kielen eteen ja jos alahuulta yrittää taivuttaa, Lili väkisin pistää vastaan ja puristaa huulet visusti kiinni. En ymmärrä, miten jotkut saa otettua kuvia niistä ensimmäisistä pienistä hampuleista. Kohta saadaan mennä hammastahnaostoksille!

Kielen näyttäminen on Lilin tavaramerkki. Toinen on keskeltä syödyt kurkut. Juttelu jäi Lilille aika pitkäksi aikaa vähän sivuun liikkumisen myötä, mutta nyt hän on alkanut juttua tulemaan taas ihan hirmuisesti. Viimepäivinä on kuvioihin tullut aiempaa huomattavasti enemmän naureskelu, sellainen vauvojen kikattelu. Yksi taito, mistä tämä äiti on ihan myyty, on kiipeily. Lili meinaan kiipeää syliin ja se on mielestäni jotain ihan tajuttoman ihanaa! Jos Lili konttailee lattialla ja menen lattialle istumaan, hän konttaa luokse ja kiipeää syliin! Ehkä kohta se kiipeily alkaa olla jopa tuskaista, kun joka paikkaan täytyy tunkea, mutta vielä tässä mittakaavassa se on jotain ihan tavattoman sydäntä sulattavaa!

Rei'itettyjä kurkkuja a'la Lili.

Lili ohikulkumatkalla äidin lueskellessa.

Keinumassa.

Äitini halusi ostaa Lilille tutin. Lili ei ole ikinä tuttia suostunut syömään, ennen kuin nyt.
Hienosti menee, vaikkei ehkä ihan oikeaoppisesti!

Lili lähettää terveisiä täältä Saksanmaalta! Vitsailuja on tullut, että Lili varmaan kävelee kun tullaan täältä kotiin. Isäntäkin naureskeli, että Lili kävelee lentokentällä vastaan kun hän parin viikon päästä tulee tänne. Kyllä neiti tuettuna jo askeleita ihan oikeaoppisesti ottaa, että paljon mahdollista, että Lili tosiaan tuettuna jo vähän kävelee Iskää vastaan parin viikon päästä.