Kohta se taas alkaa

Viimeinen Rauma-reissu ennen Saksan matkaa on nyt takana. Keskiviikkona julkaistaan pääsykoekirjat ja siitä se taas alkaa. Odotan lukuprosessia innolla ja kauhulla. Viime vuoden lukuprosessi on vielä hyvin muistissa, joka on toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono. Muistan ne lukuvinkit mitä opin ja keksin lukemisen aikana, mutta muistan myös sen turhautuneisuuden, ahdistavuuden ja pitkäjänteisyyden mitä lukeminen vaati ja toi tullessaan.

Innoissani olen siitä, että tilanne on aivan toinen viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna olin yksin kotona Isännän ollessa töissä toisella paikkakunnalla ja tällaiselle sosiaaliselle eläimelle yksinolo oli aivan järkyttävää. Seinät kaatui päälle, päivät kuluivat matelemalla ja odotti vaan iltaa ja yötä että päivä vaihtuisi. Nyt minulla on Lili, joka määrää pitkälti päivän kulun. Minulla on ihan eri motivaatio herätä päivään ja olen menossa äitini luo Saksaan, joten en tule yhtäkään iltaa olemaan yksin. Koska Lili tulee aika paljon rajoittamaan lukemista, täytyy panostaa kertaamiseen.

Niin paljon ajatuksia ja pohdintoja mahtuu tähän päähän tällä hetkellä, että yöunista ei meinaa tulla mitään. Mietin miten parhaiten saisin luettua ja miten koitan päivät rytmittää, miten saisin vietettyä Lilin kanssa mahdollisimman paljon aikaa, ehdinkö lainkaan ulkoilla, miten saan kerrattua samanaikaisesti leikkimällä Lilin kanssa, mitä pakkaan mukaan, mitä opin viime vuoden lukuprosessista, haenko myös jotain muuta, mitä kaikkea pitää muistaa ennen lähtöä, miten Lilin syömiset....? Viime yönä sain vihdoin unta kolmen jälkeen yöllä.

Tässä on nyt kaksi päivää ennen kun haen kirjat. Kaksi päivää aikaa hoitaa lähes kaikki. Huomenna alan pakkailemaan ja keskiviikon jälkeen olen sidottu kirjoihin. Isäntäkin on innoissaan tulevasta ja pyöritteli eilen silmiään ja kuvaili viime vuoden lukuprosessia sanoin "ihan hirveetä" ja "aivan kamalaa". Ehkä siis toisaalta hyvä, että lähdetään Lilin kanssa sinne Saksanmaalle. Isäntä saa rauhassa toteuttaa itseään ja Lili pääsee viettämään aikaa mumminsa kanssa.

Hassua, miten viime vuonna niin odotin sitä lukemista ja aika tuntui menevän niiiin hitaasti. Nyt aika on mennyt siivillä, enkä voi uskoa että kirjat tulee jo ensiviikolla! Toisin kun viime kerralla, uskon tänä vuonna tuon lukuajan kuluvan ihan siivillä ja olevan ohi ennen kun huomaankaan. Mielenkiinnolla odotan onko Lilin ensimmäinen sana "äidin" sijaan esimerkiksi "tuomari", "kauppaoikeus" tai vaikka "asianomainen". Pitäisi myös opetella joku väliaikajumppa vauvan kanssa että voi sitten venytellä paikkoja leikkien samalla Lilin kanssa. Erittäin mielenkiinnolla odotan eritoten Lilin ja mummin kohtaamista, sillä olemme paljon jutelleen videopuhelun välityksellä ja Lili kyllä tunnistaa hyvin mummin, mutta mitä tapahtuu, kun he kohtaavat livenä. Vaikka Lili ei juuri vierasta, on hän toki vieraita kohtaan ihan huomattavasti epäileväisempi kuin tuttuja ja osasi hän mummin puolisoa kummastella videopuhelun kautta. Etenkin kun Isäntä jää Suomeen ja yhteyttä tullaan pitämään videopuhelimitse, niin pystytäänkö ylläpitämään Lilin muistia Iskänsä osalta. Olen luottavaisin mielin, mutta ei sitä koskaan tiedä.