Hieman on jo päästy jotain arjen tapaista maistamaan. Tämä viikko on mennyt koulussa orientaation merkeissä ja paljon on ollut infotilaisuuksia ja iltaohjelmaa. Kuten jo aiemmin mainitsin, osallistuin ensimmäisenä päivänä Pykälän (=opiskelijajärjestö) punssikahveille ja eilen illalla oli lakimiesliiton infotilaisuus, jossa oli tarjolla ruokaa ja juomaa. Mielenkiintoista sinänsä, opiskellessani bioanalyytikoksi ainoan kerran saimme ilmaista syötävää/juotavaa kun bioanalyytikkoliitto tarjosi meille kakkukahvit kun valmistuimme. Aloitin opinnot oikiksessa, ensimmäinen viikko ei ole vielä edes takana ja kaksi kertaa olisi voinut jo juoda itsensä hengiltä. Ilmaiseksi.
Pikkuhiljaa kanssaopiskelijat alkavat käydä tutuiksi. Pykälä on todella aktiivinen ainejärjestö ja kaikenlaista tapahtumaa on jatkuvasti! Mitä enemmän tietoa saa ja mitä enemmän kaikkiin tapahtumiin törmää, tuntuu oikis jakuvasti enemmän omalta jutulta. Tapahtumilla en nyt tarkoita niitä opiskelijaryyppäjäisiä tai sitä itsensä hengiltä juomisia, vaan erilaisia excursioita, eli tutustumiskäyntejä eri paikkoihin (asianajotoimistoihin, yrityksiin, suurlähetystöihin), opintomatkoja ulkomaille, seminaareja, oikeustapauskilpailuja ja ties mitä!
Oikein janoan sitä, että pääsen pänttäämään niitä kauhistuttavan paksuja opuksia, tuskailemaan seminaaritöiden parissa, valuttamaan hikikarpaloita tiedonhaun ongelmatilanteissa ja osallistumaan luennoille! Toivottavasti tämä innokkuus pysyy yllä, tai ehkä ennemminkin, toivottavasti muistan tämän hetken fiilikset, kun tentit ja työt kasaantuu ja seminaari pukkaa päälle.
Lili oli tänään ensimmäistä päivää päiväkodissa ilman vanhempia tai mummua. Hyvin oli mennyt ja unikin oli lopulta tullut "yllättävän helposti". Kun menin hakemaan, Lili vain jatkoi leikkejään tyytyväisenä. Meinasi sydän murtua, jotenkin sitä odotti, että toinen tulisi innoissaan heti syliin paijattavaksi. Ehkä parempi kuitenkin näin.
Odotan jo kauhulla syysflunssan rantautumista meille. Se on pomminvarmasti tulossa, sillä Isäntä meni lomalta takaisin töihin, minä lähdin vuoden kotonaolon jälkeen kouluun ja Lili aloitti päiväkodin. Lilillä alkoi nenä vuotaa heti kun meni päiväkotiin ja nyt on vähän ääni painuksissa. Onneksi ei ole pahempaa ollut, mutta alkuviikosta yöt oli jokseenkin levottomia. Vähän on onneksi jo helpottanut.
Tsemppiä noiden fiilisten ylläpitoon! Kuulostaa sille, että opiskelu todellakin sopii sinulle :) Ja ihanaa, että tarhassa alkanut noin hienosti - toivottavasti jatkuu tuommosena.
VastaaPoistaTotta tosiaan sitä toivon, että päiväkodissa jatkuisi kuten tähän asti! :)
PoistaMuista palauttaa noita fiiliksiä mieleen aika ajoin, sillä vaikka ala kuinka olisi oma ja odotat jo sitä aikaa, kun valmistuneena pääset työskentelemään, niin totuus vaan lopulta on, että koulu on koulua vaikka sen käärisi konvehtipaperiinkin ;D terkuin, the lääkäri to be, jota koulu kiinnostaa kun kasa kuolleita kukkasia
VastaaPoistaJuu, sitä vähän arvelen myös. :D Mutta sähän voit nyt tähän pahimpaan motivaation puutteeseen pyöräyttää vaikka jälkikasvua! ;)
PoistaNo totta! ;) Ensin täytyy vaan käydä siemailemassa rommia kookospähkinästä Malediiveilla, mut sit vois kyllä täyttää tätä motivaatiotyhjiötä jollain..... ;D
VastaaPoista