Pullasorsat ja kiviä heittelevä poika

Isäntä lähti perjantaina jokavuotiselle metsästysreissulleen jättäen minut ja Lilin märehtimään kotiin. Ei olla sitten koskaan oltu Lilin kanssa keskenämme viikonloppua vaan kotona ja olemmekin nyt tehneet sellaista, mitä ennen ei olla täällä tehty! Eilen käytiin muun muassa ihmettelemässä sorsia tuossa lähipuistossa. Ei viety niille leipää, sillä muistelin, että niitä ei saisi ruokkia. Lopulta kuitenkin lähdettiin pois, koska minua niin suuresti raivostutti muiden lapset. Tai oikeammin, niiden lasten vanhemmat, sillä jonkun niille lapsille pitäisi toimintatapoja opettaa.

Tätä on ehkä syytä avata hieman enemmän. Olimme siis siinä lammen rannalla katselemassa sorsia. Siinä joku äiti-ihminen poikansa kanssa heitteli sorsille vaaleita leivänpaloja ihan sorsien ruokintakieltomerkin vieressä. Ei tässä mitään, en oikeastaan edes tiedä näitä syitä näiden kieltojen taustalla ja ainahan niitä sorsia on ruokittu. Olivat vielä täysikasvuisia yksilöitä ja leipäkin vaaleaa, joten minun puolestani go for it. Mutta seuraavaksi siihen tuli isä poikansa kanssa. Heillä oli myöskin leipäpussi mukana. Veteen alkoi lennellä tummempia leipäpaloja ja sorsat tulivat taas ahnaasti lähistölle. Poika alkoi heittämään kiviä veteen sorsia kohti siinä samalla kun isä heitteli niitä leipiä sorsille. Isä ei sanonut pojalle mitään. Tämä toistui. Ja vielä. Ja vielä. Ja vielä, kunnes kiviä osui sorsaan, eikä isä vieläkään sanonut mitään, seurasi vaan pojan touhuja siinä vieressä. Isä siis ei missään kohtaa kieltänyt poikaa heittämästä kiviä niitä sorsia kohti.

Siis mitä ihmettä?!

Olenko minä tosiaan niin puskassa kasvanut ja liikaa eläinten keskellä, jos minun mielestäni jokaisen aikuisen järjen pitäisi sanoa, että mitään eläimiä ei heitetä millään? Ei kivillä, ei palloilla, ei omenilla, ei millään. Voit heittää hevoselle omenan (jos sinulla on siihen omistajan lupa), mutta et heitä hevosta omenalla. Koirallekin voi heittää palloa, mutta koiraa ei heitetä pallolla. Ei myöskään sorsia, sen enempää kuin mitään muitakaan lintuja, edes puluja, heitetä kivillä tai millään muullakaan. Nyt kun me aikuiset tämän tiedämme, opettakaamme se myös lapsillemme. Ne olemme me vanhemmat ja muut aikuiset (vaikka isovanhemmat), jotka ne rajat niille lapsillemme luomme ja tässä menee yksi sellainen. Ja jos meidän yksivuotias usean toiston jälkeen ymmärtää, että kiviä ei nyt heitetä, kyllä varmasti se kolmevuotiaskin sen oppii.

Edit. katselimme Lilin kanssa niitä sorsia sieltä toiselta puolelta lampea, joten en saanut sille isäihmiselle asiasta huomautettua.