Hemmetin hampaat

On eräs ikuinen mysteeri, joka ei varmaan ikinä, koko ihmiskunnan olemassaolon aikana tule selviämään: hampaat. Näillä hampailla tarkoitan nyt siis hampaiden puhkeamista lapsena. Siinä ei ole mitään järkeä. Ne puhkeavat miten sattuu, ne oireilevat miten sattuu ja ne vaivaavat miten sattuu. Ne voi vaivata useita kuukausia ennen kun ne edes puhkeavat, kukaan ei osaa sanoa kuinka kipeää se tekee, ne puhkeavat ihan yksilöllisesti ja niiden puhkeamisesta voi tulla ties minkälaisia oireita; kuumetta, nuhaa, tulehdustiloja, univaikeuksia, kipua tai ei mitään.

Lilin toinen elinvuosi alkoi siis maanantaiaamuna kuumeella, jota oli melkein 39 astetta. Epäilin syyksi Lilillä olevaa flunssaa, joka siis yllättäen alkoi heti kun päiväkoti alkoi. Nenä Lilillä on vuotanut jo kuukauden päivät, mutta nyt kuvioihin on tullut myös yskä. Nukahtaminen on myös viimeaikoina ollut Lilillä työn ja tuskan takana ja kuten olen maininnut, viime viikkoina yöt ovat olleet äidin puolesta ihan helvetillisiä jatkuvine heräilyineen, pätkäunineen ja itkuisine herätyksineen. Syy selvisi tänään: Lilillä on juuri puhjennut ensimmäinen ylähammas. Toinen ylähammas on myös ihan puhkeamispisteessä ja myös alaien on etuhampaiden molemmilta puolilta turvoksissa.

Näitä hampaita on kauan tehty ja vielä kauemmin odotettu. Syöminen meinaan olisi huomattavasti helpompaa, jos toisella olisi vähän enemmän hampaita, kuin ne kaksi ja molemmat alhaalla. Toisilla tämän ikäisillä on jo reilut kymmenen hammasta suussa, joillain ei vielä ehkä yhtäkään, meillä on nyt kolme ja väitän, että tämä uusin tulevine kumppaneineen on vaivannut jo toista kuukautta. Myös tuo ihana kolmen viikon yöheräilyjen sarja sai vihdoin selityksen, viimeiset kaksi yötä kun ovat olleet melkein tavallisia. Kumpa ne tulisi kaikki nyt rytinällä, niin loppuisi nämä vaivat. Unille nukahtaminen on ihan kamalaa katsottavaa, kun toinen itkeskelee sormet suussa eikä tiedä mitä voisi tehdä pientä auttaakseen. Myös se vartin välein itkuisena heräily on aika ikävää. Särkylääkettäkää ei viitsi jatkuvasti syöttää, eikä se aina oikein autakkaan.

Nukkumiset poislukien minulla on tänään ollut niin ihanan reipas ja iloinen pikkuneiti. Hän on iloisena leikiskellyt upouusilla ihanilla leluillaan (kiitosta kaikille kanssajuhlijoille!), tyhjentänyt keittiön laatikoita äidin kokkaillessa ja lueskellut kirjoja. Ulkona hiekkalaatikolta hän nousi heti ylös ja suuntasi keinulle, keinui hymyillen ja tyytyväisenä yli puoli tuntia ennen kun suostui takaisin hiekkalaatikolle äidin tekemiä hiekkakakkuja rikkomaan. Ruoka ei oikein maistunut, mutta jälkkärimansikoita meni kyllä senkin edestä. Käytännössä kaikki viileä maistuu paremmin, ilmeisesti koska ne ikenet ja hampaat. Jos kuume ei enää tänään nouse, pääsee neiti huomenna takaisin päiväkotiin, jos tämä äiti saisi vaikka jotain koulujuttuja aikaiseksi.

Ruokana oli vähän vallatonta pastaa.

Isäntä on työreissussa, joten ollaan Lilin kanssa oltu kotona nyt ihan keskenämme. Meillä on kyllä ollut niin kivaa ja vähän haikeana jo muistelen sitä aikaa, kun oltiin kaikki päivät keskenämme. Kaikkea aikansa ja onneksi Lili on viihtynyt päiväkodissa niin hyvin ja tiedän, että hän tykkää siellä olevista ikätovereista ja aktiviteeteista. Olisi kyllä muuten niin haikeaa viedä toinen sinne huomenna.

Mufasakin on saanut nauttia Lilin seurasta täysin siemauksin. Harmi etten ehtinyt saada kuvaa
kun Lili oli tuolla kopassa ihan kokonaan Mufasan seurana. Kyllä, Mufasa siis makoilee siellä.