Näytetään tekstit, joissa on tunniste hampaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hampaat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

väsymystä ja vajaita yöunia

Viimeksi kerroin koulusta, millaista on ollut ja kuinka kivaa on ollut. Tosiaan, mutta on tässä ollut vähän muutakin. Nimittäin yöt. Meidän huonot yöt vaikeuttavat ihan käsittämättömästi opiskelua. En muista milloin olisin nukkunut yhtäjaksoisen kaksituntisen ja se vaikuttaa aivotoimintaan muun muassa siten, että viestit ei yksinkertaisesti mene perille asti. Toimin ihan hullusti, unohdan asioita, luen tyyliin "hauki on kala" ja pinna on jatkuvasti kireällä.

Lili on oikeastaan aina nukkunut yöt suhteellisen hyvin, paitsi nyt kun alkoi päiväkoti. Kirjoitin aiheesta jo aiemminkin, mutta tilanne vaan jatkuu eikä tunnu helpottavan. En tosiaan tiedä mistä tilanne johtuu. Syynä voi olla itse päiväkoti, joka tulee Lilin uniin, hampaat, jotka kuultavat ikenien läpi, mutta eivät varmaan koskaan puhkea tai sitten nämä korvatulehdukset. Eilen käytiin taas lääkärissä, kun neiti on taas kipeä. Olihan se nuha ja yskä poissa huimat 4 päivää ja viikko sitten loppui yksi antibioottikuuri. Samaan tautiin kolmas kuuri menossa, seuraavaksi on tiedossa korvien putkitus.

Lili tosiaan heräilee öisin vähän väliä itkeskellen, nukkuu todella levottomasti, eikä meinaa nukahtaa eikä asettua. Huonoina öinä heräilyä on 15-45 minuutin välein, parempina reilun tunnin välein. Välillä valvotaan useampi tunti keskellä yötä, välillä Lili nukahtaa 10 minuutin äheltämisen jälkeen. Joka tapauksessa niin, että pelkkä havahtuminen itseltä ei todella riitä.

Aivotoimintani alkaa olla jo jotain käsittämätöntä luokkaa. Vastikään osallistuin aktiivisesti ryhmätyön tekoon, mutta en enää muista työn aihetta. Löydän tavaroita mitä kummallisemmista paikoista, kuten jugurttipurkkeja tiskikoneesta, lompakkoa Lilin päiväkotirepusta (jonka kävin kesken päivän sieltä hakemassa) ja hiusharjaa jääkaapista. Perjantaina yliopistolla kävin vessassa. Siinä käsiäni pestessä, vessaan tuli tyttö täyttämään vesipulloaan. Kädet pestyäni lähdin ulos ja huikkasin ovelta: "kiitos hei!"

Uskon ja luotan, että tämä helpottaa! Enemmän kun oma väsymys minua harmittaa Lilin puolesta. Korvatulehdusta toisen perään, vuotavaa nenää, yskää, kipeitä ja turvonneita ikeniä ja huonoja öitä. Viime viikolla päiväkodissa Lili oli lähes jatkuvasti halunnut olla sylissä. Kyllä siellä niitä sylejä on kuulemma riittänyt naapuriryhmienkin hoitajista, etenkin ulkona, mutta itse epäilin hoitajien "tämä on normaali vaihe" -toisteluista huolimatta, että tämä ei ole vain jokin vaihe päiväkotiin tottumisessa. Joku pientä on vaivannut. Eilen se tosiaan selvisi, kun lääkärissä käytiin.

Viikonlopun olen ottanut vain keräilyn kannalta. Eilen toki käytiin Turussa tuttavia moikkaamassa, mutta vihdoin olen saanut edes hieman enemmän unta. Huomasin tänään Lilillä puhjenneen kolmannen ylähampaan kahden viikon sisään. Nyt niitä hampaita on huimat viisi.

Energiaa neidillä tuntuu olevan sairastelusta huolimatta ja hienosti hän jo leikkii. Rinkulat menee hienosti keppiin ja nukkekin saa jo tuttipullosta maitoa. Ties mistä on tuon juottamisen keksinyt, meinaan kotona kukaan ei ole koskaan näyttänyt, miten nukkea pullosta juotetaan. Eipä hän ole koskaan itsekään tuttipullosta juonut. Oltiin Isännän kanssa ihan ihmeissään, että miten se tietää minne se pullo kuuluu laittaa!

Tänään pitäisi vielä laittaa itsensä kuntoon ja lähteä kuuntelemaan seminaaria Venäjän oikeusjärjestyksestä ja EU-jutuista, eritoten Brexitistä.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Hemmetin hampaat

On eräs ikuinen mysteeri, joka ei varmaan ikinä, koko ihmiskunnan olemassaolon aikana tule selviämään: hampaat. Näillä hampailla tarkoitan nyt siis hampaiden puhkeamista lapsena. Siinä ei ole mitään järkeä. Ne puhkeavat miten sattuu, ne oireilevat miten sattuu ja ne vaivaavat miten sattuu. Ne voi vaivata useita kuukausia ennen kun ne edes puhkeavat, kukaan ei osaa sanoa kuinka kipeää se tekee, ne puhkeavat ihan yksilöllisesti ja niiden puhkeamisesta voi tulla ties minkälaisia oireita; kuumetta, nuhaa, tulehdustiloja, univaikeuksia, kipua tai ei mitään.

Lilin toinen elinvuosi alkoi siis maanantaiaamuna kuumeella, jota oli melkein 39 astetta. Epäilin syyksi Lilillä olevaa flunssaa, joka siis yllättäen alkoi heti kun päiväkoti alkoi. Nenä Lilillä on vuotanut jo kuukauden päivät, mutta nyt kuvioihin on tullut myös yskä. Nukahtaminen on myös viimeaikoina ollut Lilillä työn ja tuskan takana ja kuten olen maininnut, viime viikkoina yöt ovat olleet äidin puolesta ihan helvetillisiä jatkuvine heräilyineen, pätkäunineen ja itkuisine herätyksineen. Syy selvisi tänään: Lilillä on juuri puhjennut ensimmäinen ylähammas. Toinen ylähammas on myös ihan puhkeamispisteessä ja myös alaien on etuhampaiden molemmilta puolilta turvoksissa.

Näitä hampaita on kauan tehty ja vielä kauemmin odotettu. Syöminen meinaan olisi huomattavasti helpompaa, jos toisella olisi vähän enemmän hampaita, kuin ne kaksi ja molemmat alhaalla. Toisilla tämän ikäisillä on jo reilut kymmenen hammasta suussa, joillain ei vielä ehkä yhtäkään, meillä on nyt kolme ja väitän, että tämä uusin tulevine kumppaneineen on vaivannut jo toista kuukautta. Myös tuo ihana kolmen viikon yöheräilyjen sarja sai vihdoin selityksen, viimeiset kaksi yötä kun ovat olleet melkein tavallisia. Kumpa ne tulisi kaikki nyt rytinällä, niin loppuisi nämä vaivat. Unille nukahtaminen on ihan kamalaa katsottavaa, kun toinen itkeskelee sormet suussa eikä tiedä mitä voisi tehdä pientä auttaakseen. Myös se vartin välein itkuisena heräily on aika ikävää. Särkylääkettäkää ei viitsi jatkuvasti syöttää, eikä se aina oikein autakkaan.

Nukkumiset poislukien minulla on tänään ollut niin ihanan reipas ja iloinen pikkuneiti. Hän on iloisena leikiskellyt upouusilla ihanilla leluillaan (kiitosta kaikille kanssajuhlijoille!), tyhjentänyt keittiön laatikoita äidin kokkaillessa ja lueskellut kirjoja. Ulkona hiekkalaatikolta hän nousi heti ylös ja suuntasi keinulle, keinui hymyillen ja tyytyväisenä yli puoli tuntia ennen kun suostui takaisin hiekkalaatikolle äidin tekemiä hiekkakakkuja rikkomaan. Ruoka ei oikein maistunut, mutta jälkkärimansikoita meni kyllä senkin edestä. Käytännössä kaikki viileä maistuu paremmin, ilmeisesti koska ne ikenet ja hampaat. Jos kuume ei enää tänään nouse, pääsee neiti huomenna takaisin päiväkotiin, jos tämä äiti saisi vaikka jotain koulujuttuja aikaiseksi.
Ruokana oli vähän vallatonta pastaa.
Isäntä on työreissussa, joten ollaan Lilin kanssa oltu kotona nyt ihan keskenämme. Meillä on kyllä ollut niin kivaa ja vähän haikeana jo muistelen sitä aikaa, kun oltiin kaikki päivät keskenämme. Kaikkea aikansa ja onneksi Lili on viihtynyt päiväkodissa niin hyvin ja tiedän, että hän tykkää siellä olevista ikätovereista ja aktiviteeteista. Olisi kyllä muuten niin haikeaa viedä toinen sinne huomenna.
Mufasakin on saanut nauttia Lilin seurasta täysin siemauksin. Harmi etten ehtinyt saada kuvaa
kun Lili oli tuolla kopassa ihan kokonaan Mufasan seurana. Kyllä, Mufasa siis makoilee siellä.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Pienen pieni majava

Lilille on tullut toinen hammas. Siihen alas oikealle sen toisen alahampaan kaveriksi. Pienen pieni taltta. Meillä asuu kotona nyt pieni majava. Niillä kahdella hampaalla saa jo kivasti järsittyä ja purtua melko kovin. Juuri äsken kyseinen majavavauva puraisi äitiä varpaaseen. Pieni kiekaisu pääsi.

Se hammas ei ole ihan huomaamatta tullut. Ollaan tässä viikon verran sairasteltu Lilin kanssa. Itselläni on tukkoisuutta ja yskää, kun Lilillä alkoi kurkunpäätulehduksena, joka muuttui räkätaudiksi ja yskäksi. Sen myötä yöt ovat olleet pääasiassa tiheään heräilyä ja Lilillä on hieman ollut hankaluuksia päiväunillekin nukahtamisen kanssa. Pääasiassa Lili on saanut nukahtaa Manducaan, sillä sinne hän parhaiten ja vähimmällä itkulla nukahtaa. Ihan sama miten nukahtaa, kunhan saa nukuttua, että paranisi joskus. Mielenkiinnolla jo odotan sitä tervettä aikaa ja miten käy nukahtamisten kun vielä ennen sairastelua Lili nukahti yöunillekin niin hienosti itsekseen, nyt ei ole toivoakaan rauhallisesta nukahtamisesta. Manduca ja jumppapallo on kaveri Lilin uniaikaan.

Oman kirsikkansa kakun päälle näiden unien suhteen on varmasti tuonut myös tämä uusi tulokas, eli se hammas. Niitä on nyt kaksi, eli enää 18 tulematta. Voi että kun pienen ihmisen olo tehdään tukalaksi. Yskää, valuva nenä, univaikeuksia ja kipeitä ikeniä. Flunssaa, flunssaa, vaiheita, vaiheita...