väsymystä ja vajaita yöunia

Viimeksi kerroin koulusta, millaista on ollut ja kuinka kivaa on ollut. Tosiaan, mutta on tässä ollut vähän muutakin. Nimittäin yöt. Meidän huonot yöt vaikeuttavat ihan käsittämättömästi opiskelua. En muista milloin olisin nukkunut yhtäjaksoisen kaksituntisen ja se vaikuttaa aivotoimintaan muun muassa siten, että viestit ei yksinkertaisesti mene perille asti. Toimin ihan hullusti, unohdan asioita, luen tyyliin "hauki on kala" ja pinna on jatkuvasti kireällä.

Lili on oikeastaan aina nukkunut yöt suhteellisen hyvin, paitsi nyt kun alkoi päiväkoti. Kirjoitin aiheesta jo aiemminkin, mutta tilanne vaan jatkuu eikä tunnu helpottavan. En tosiaan tiedä mistä tilanne johtuu. Syynä voi olla itse päiväkoti, joka tulee Lilin uniin, hampaat, jotka kuultavat ikenien läpi, mutta eivät varmaan koskaan puhkea tai sitten nämä korvatulehdukset. Eilen käytiin taas lääkärissä, kun neiti on taas kipeä. Olihan se nuha ja yskä poissa huimat 4 päivää ja viikko sitten loppui yksi antibioottikuuri. Samaan tautiin kolmas kuuri menossa, seuraavaksi on tiedossa korvien putkitus.

Lili tosiaan heräilee öisin vähän väliä itkeskellen, nukkuu todella levottomasti, eikä meinaa nukahtaa eikä asettua. Huonoina öinä heräilyä on 15-45 minuutin välein, parempina reilun tunnin välein. Välillä valvotaan useampi tunti keskellä yötä, välillä Lili nukahtaa 10 minuutin äheltämisen jälkeen. Joka tapauksessa niin, että pelkkä havahtuminen itseltä ei todella riitä.

Aivotoimintani alkaa olla jo jotain käsittämätöntä luokkaa. Vastikään osallistuin aktiivisesti ryhmätyön tekoon, mutta en enää muista työn aihetta. Löydän tavaroita mitä kummallisemmista paikoista, kuten jugurttipurkkeja tiskikoneesta, lompakkoa Lilin päiväkotirepusta (jonka kävin kesken päivän sieltä hakemassa) ja hiusharjaa jääkaapista. Perjantaina yliopistolla kävin vessassa. Siinä käsiäni pestessä, vessaan tuli tyttö täyttämään vesipulloaan. Kädet pestyäni lähdin ulos ja huikkasin ovelta: "kiitos hei!"

Uskon ja luotan, että tämä helpottaa! Enemmän kun oma väsymys minua harmittaa Lilin puolesta. Korvatulehdusta toisen perään, vuotavaa nenää, yskää, kipeitä ja turvonneita ikeniä ja huonoja öitä. Viime viikolla päiväkodissa Lili oli lähes jatkuvasti halunnut olla sylissä. Kyllä siellä niitä sylejä on kuulemma riittänyt naapuriryhmienkin hoitajista, etenkin ulkona, mutta itse epäilin hoitajien "tämä on normaali vaihe" -toisteluista huolimatta, että tämä ei ole vain jokin vaihe päiväkotiin tottumisessa. Joku pientä on vaivannut. Eilen se tosiaan selvisi, kun lääkärissä käytiin.

Viikonlopun olen ottanut vain keräilyn kannalta. Eilen toki käytiin Turussa tuttavia moikkaamassa, mutta vihdoin olen saanut edes hieman enemmän unta. Huomasin tänään Lilillä puhjenneen kolmannen ylähampaan kahden viikon sisään. Nyt niitä hampaita on huimat viisi.

Energiaa neidillä tuntuu olevan sairastelusta huolimatta ja hienosti hän jo leikkii. Rinkulat menee hienosti keppiin ja nukkekin saa jo tuttipullosta maitoa. Ties mistä on tuon juottamisen keksinyt, meinaan kotona kukaan ei ole koskaan näyttänyt, miten nukkea pullosta juotetaan. Eipä hän ole koskaan itsekään tuttipullosta juonut. Oltiin Isännän kanssa ihan ihmeissään, että miten se tietää minne se pullo kuuluu laittaa!

Tänään pitäisi vielä laittaa itsensä kuntoon ja lähteä kuuntelemaan seminaaria Venäjän oikeusjärjestyksestä ja EU-jutuista, eritoten Brexitistä.

Pieni sairastapaus

Lilin antibioottikuuri loppui eilen aamulla. Samana aamuna neiti tupsahti pepulleen ja alkoi itkeä, vaikka itse en huomannut mitään syytä itkulle. Samaa on toistunut pitkin viikkoa ja olenkin sen yhdistänyt päässäni tämän korvatulehduksen aiheuttamaksi. Korvat varmaan sattuvat kun tärähtää. Tämän aamutömpsähdyksen jälkeen konsultoin erästä tulevaa lääkäriystävää ja päätin mennä viemään Liliä taas näytille. Varmuuden vuoksi. Jälleen tämä varmuus kannatti, sillä edelleen toinen korva oli kirkuvan punainen ja tulehtunut. Nyt siis vaihtui antibiootti vahvempaan ja saatiin aiempaa pidempi kuuri. Oli kyllä hyvä, että antibioottikuurien välille ei jäänyt taukopäiviä, vaan saatiin kuuri jatkumaan heti aiemmasta.

Annoin eilen lääkärin ohjeistuksen mukaan uutta antibioottia ensimmäisen annoksen jo päivällä ja toisen annoksen illalla. Lili sai siis sen tavallisen kahden sijaan kolme annosta päivässä. Toisen annoksen jälkeen hän meni päiväunille, josta hän kovin kärttyisenä heräsi. Ruoka ei maitannut, ei leikki, ei syli, eikä oikeen muukaan. Lopulta hän asettui syliini katsomaan youtubesta vauvanviihdytysvideota. Sitten hän oksensi.

Kesti hetki tajuta mitä tapahtui, Lili kun ei ole koskaan ennen oksentanut. Itku pienelle tietenkin tuli ja koitinkin saada siinä molempien vaatteet vaihdettua, annettua vettä suun huuhtomiseksi ja suodattaa tapahtumat pääni sisällä. Oksennustauti, antibiootti vai joku muu? Parin konsultaatiokyselyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että se johtui siitä ylimääräisestä antibioottiannoksesta.

Onneksi Lilin mummu tuli eilen meille ja vietti tänään päivän Lilin kanssa kotona. Antibiootti väsyttää pientä kovin ja aamuisin ei millään meinaa jaksaa yhdeksää pidemmälle ilman päiväunia. Iltapäikkäritkin jo toistamiseen venyy yli kahden tunnin mittaiseksi. Oksennus jäi onneksi ainokaiseksi kerraksi, eli vatsatautia se ei siis ole. Tuntuu kyllä ihan kamalalta lykätä lääkettä lääkkeen perään noin pieneen ihmiseen, vaikka hän ihanan reippaasti ne kamalat litkut suostuukin ottamaan.

Saisi jo pikkuhiljaa hellittää tämä kamala tauti. Niin odotan, että päästään noista antibiooteista eroon ja Lili pääsee kivuista, säryistä ja lääkkeistä eroon ja saa tavallisesta päivärytmistä taas kiinni. Tänään hän löysi laatikosta onneksi lohtusuklaata, jota ehti tietenkin maistelemaan ennen kun ehdin paikalle. Katsoin neitiä kysyvästi, että olikohan tuo nyt ihan luvanvaraista, niin hän ojensi sitä puoliksi syötyä ja puoliksi käteen sulanutta suklaanpalaa minua kohti hymyillen viettelevää suklaahymyä. Jos hän osaisi puhua, hän olisi varmasti sanonut: "ota nyt äiti sinäkin tästä, äläkä siinä kiukuttele."

Ei ehkä sittenkään vaan ne hampaat...

Tämä on nyt osittain tarkennus edelliseen ja osittain kehotus muille kanssavanhemmille viemään lapsi näytille kun tapahtuu jotain, mitä tahansa poikkeavaa. Eilen kävin läpi, kun Lilillä oli maanantaina kuumetta, joka laski nopeasti eikä enää noussut uudelleen, ja kuinka sille on tullut yskää ja nukkumaanmenot ja yöunet on olleet "hieman" kehnoja. Selitin tämän (itselleni) puhjenneella hampaalla, sillä pari yötä oli mennyt paljon paremmin ja Lili oli iloinen ja energinen oma itsensä, paitsi nukuttamisen yhteydessä. Joka tapauksessa siinä illalla leikkipuistossa päätin varata Lilille varmuuden vuoksi ajan lääkärille, kun ystäväni sanoi heidän huonojen nukkumisten johtuneen korvatulehduksesta. Onneksi asumme pääkaupunkiseudulla ja kello 18.50 sain lähes naapurista lääkäriajan vielä kello 19.30.

Kerroin lääkärille oireista, kolmen viikon huonoista yöunista, nukkumaanmenon itkuisuudesta, tiheästä heräilyistä, yskästä, päiväkodin alkamisesta, nenän vuotamisesta ja puhjenneesta hampaasta. Ensin kuunneltiin keuhkot. Kun lääkäri kuunteli oikeen pitkään ja hartaasti, arvasin jotain olevan vialla. Toinen keuhko vinkui. Seuraavaksi korvat, joissa molemmissa oli märkäinen tulehdus ja lopulta nielu, joka oli kuulemma kirkuvan punainen ja täynnä peitteitä. Että sellainen hammas.

Periaatteessa mikään näistä ei ole tarttuvaa eikä estä päiväkotiin menemistä, ellei ole kuumetta ja jos neiti on muuten energinen (kuten lääkärissä näytti olevansa), mutta hengitystä olisi hyvä seurailla ainakin päivä, sen vinkuvan keuhkon vuoksi. Mukaan saatiin antibioottia, särkylääkkeitä ja inhalaattori keuhkoja avaavaa lääkettä varten.

Olen niin kiitollinen sille kaverille, joka korvatulehduksesta vihjaisi, sillä minulle ei olisi juolahtanut pieneen mieleenikään lääkärireissua! Neiti on todella pirteä, leikkisä ja energinen, mitään suurempia oireita ei ole, kuume ei ole enää noussut, se hammas puhkesi juuri sopivasti ottamaan syitä niskoilleen ja itkiessään nukkumaan mennessä Lilillä on aina sormet suussa, joka mielestäni viittaisi niihin ikeniin. Terveyskirjasto ja sairaslapsi.com myös molemmat olivat sitä mieltä, että kuume ei ole vaarallista eikä flunssan vuoksi tarvitse käydä lääkärillä, ellei se pitkity. Yskä on ollut nyt pari päivää.

Tästä lähtien käydään lääkärissä ihan pienimmästäkin syystä. Mitä tahansa, mikä on Lilin toiminnassa poikkeavaa, on se sitten itkuinen nukahtaminen, heräily yöllä tai mitä tahansa muuta. Herkästi sitä ajattelee, ettei viitsi mennä turhan takia, mutta siinä ei menetä mitään ja ne lääkärit olisi työttömiä, ellei ihmiset siellä kävisi. Pidetään siis lääkäreille töitä -talkoot ja viedään aina lapset näytille, vaikka ihan vaan varmuuden vuoksi!

Ps. Suurkiitokset Pikkujätin ihanalle henkilökunnalle, jotka jo toistamiseen ovat meitä suuresti auttaneet!
Pps. Silti ne hampaat ovat riesa.
Ppps. Itsellänihän alkoi tänään myös oireet, joten se kuolemantauti iskee tietenkin nyt juuri kun Isäntä lähtee Pohjoiseen metsästysreissulle.

Kupponen kaffetta

Kahvi on kyllä niin ihanaa! Olen normaalisti ollut kahvin suurkuluttaja, mutta alkuraskaudessa kahvi lakkasi maistumasta ja se jäi ihan kokonaan pois. Kahvin tilalle tuli tee, jota normaalisti en juo ollenkaan. Raskausaikana opinkin juomaan teetä, etenkin sitä vihreää ja sitä upposikin aika tavalla.

Nyt synnytyksen jälkeen on alkanut tehdä mieli kahvia ja kahvin tuoksu on ihan taivaallinen. Alkuun en uskaltanut alkaa kahvia juomaan, sillä joskus se aiheuttaa vauvalle masuvaivoja. Odotin siihen parin viikon ikään, jolloin ne masuvaivat sitten yleensä alkavat. Mitään suurempia vaivoja ei alkanut kuulua ja meinasin aloittaa juomaan kahvia varovasti pienissä määrin. Suunnitelma kuitenkin kariutui, kun vauvalle piti alkaa antaa D-vitamiinitippoja, jotka myöskin saattavat aiheuttaa omia oireita. Aloitettiin Gefilus+D -tipat, jotka on maitohappotippoja joihin on lisätty D-vitamiini. Ne sopi onneksi meidän vauvalle mainiosti.

Kun D-vitaminitipat saatiin onnistuneesti käyttöön, sain rintatulehduksen. Taas kahvinjuonti lykkääntyi, kun pelkäsin antibioottikuurin aiheuttavan vauvalle vaivoja. Antibioottikuurin ohella söin myös itse maitohappobakteereja. Vauvalle tuli masuvaivoja oikeastaan vasta kuurin loppuvaiheilla ja niitä helpottamaan käytettiin onnistuneesti Cuplatonia. Vaivat eivät olleet pahoja, mutta aiheutti selkeästi vauvalle hieman itkua ja kipristelyä, johon jalkojen jumppaaminen auttoi. Kuurin loputtua vaivat ehkä hieman paheni, mutta yhdistin tämän siihen kun antibioottikuurin loppuessa lopetin itse myös maitohappobakteerit. Kun alotin uudelleen maitohappobakteerien syönnin, vauva oli taas ihan normaali oma itsensä.

Viikko sitten kun vauva oli 5 viikon ikäinen, pääsin vihdoin maistamaan aamukahvia. Kyllä se päivä lähtee ihan eri tavalla käyntiin, kun on itsellä edes joku rutiini, se kahvin keittäminen ja se kuppi kuumaa. Vauva ei ole oireillut mitenkään, päinvastoin, tuntuu että meillä on täällä kotona entistä rauhallisempi ja tyytyväisempi vauva. Myös äiti on tyytyväinen kun päivät käynnistyy huomattavasti kivemmin ja heti aamusta on paljon energisempi.

Toistaiseksi olen myös saanut juoda jokaisen kahvini lämpimänä!

Ps. Huomenna on ristiäiset!!