Kupponen kaffetta

Kahvi on kyllä niin ihanaa! Olen normaalisti ollut kahvin suurkuluttaja, mutta alkuraskaudessa kahvi lakkasi maistumasta ja se jäi ihan kokonaan pois. Kahvin tilalle tuli tee, jota normaalisti en juo ollenkaan. Raskausaikana opinkin juomaan teetä, etenkin sitä vihreää ja sitä upposikin aika tavalla.

Nyt synnytyksen jälkeen on alkanut tehdä mieli kahvia ja kahvin tuoksu on ihan taivaallinen. Alkuun en uskaltanut alkaa kahvia juomaan, sillä joskus se aiheuttaa vauvalle masuvaivoja. Odotin siihen parin viikon ikään, jolloin ne masuvaivat sitten yleensä alkavat. Mitään suurempia vaivoja ei alkanut kuulua ja meinasin aloittaa juomaan kahvia varovasti pienissä määrin. Suunnitelma kuitenkin kariutui, kun vauvalle piti alkaa antaa D-vitamiinitippoja, jotka myöskin saattavat aiheuttaa omia oireita. Aloitettiin Gefilus+D -tipat, jotka on maitohappotippoja joihin on lisätty D-vitamiini. Ne sopi onneksi meidän vauvalle mainiosti.

Kun D-vitaminitipat saatiin onnistuneesti käyttöön, sain rintatulehduksen. Taas kahvinjuonti lykkääntyi, kun pelkäsin antibioottikuurin aiheuttavan vauvalle vaivoja. Antibioottikuurin ohella söin myös itse maitohappobakteereja. Vauvalle tuli masuvaivoja oikeastaan vasta kuurin loppuvaiheilla ja niitä helpottamaan käytettiin onnistuneesti Cuplatonia. Vaivat eivät olleet pahoja, mutta aiheutti selkeästi vauvalle hieman itkua ja kipristelyä, johon jalkojen jumppaaminen auttoi. Kuurin loputtua vaivat ehkä hieman paheni, mutta yhdistin tämän siihen kun antibioottikuurin loppuessa lopetin itse myös maitohappobakteerit. Kun alotin uudelleen maitohappobakteerien syönnin, vauva oli taas ihan normaali oma itsensä.

Viikko sitten kun vauva oli 5 viikon ikäinen, pääsin vihdoin maistamaan aamukahvia. Kyllä se päivä lähtee ihan eri tavalla käyntiin, kun on itsellä edes joku rutiini, se kahvin keittäminen ja se kuppi kuumaa. Vauva ei ole oireillut mitenkään, päinvastoin, tuntuu että meillä on täällä kotona entistä rauhallisempi ja tyytyväisempi vauva. Myös äiti on tyytyväinen kun päivät käynnistyy huomattavasti kivemmin ja heti aamusta on paljon energisempi.

Toistaiseksi olen myös saanut juoda jokaisen kahvini lämpimänä!

Ps. Huomenna on ristiäiset!!

Lärpäkkeitä

Mulla on täällä muuttolaatikoita nurkissa odottamassa pakkaamista. Koska uudesta asunnosta ei ole tietoakaan, pakkaaminen tuntuu jotenkin kauhean etäiseltä ajatukselta. Tästä syystä ajattelinkin tehdä jotain muuta. Ensin ajattelin mennä käymään näytteenottoharrastuksessa, mutta aamulla sääliessäni meidän pientä nuhanenää, päätin että me ollaan tänään tyttöjen kesken ihan vaan kotona!

Ollaan tosiaan oltu tänään vaan kotona. Pikkuinen nuhanenä on saanut nukkua ihan rauhassa ja on saanut jopa uniseuraa Mufasalta. Äitikin on kaiken maailman häsäämisen sijaan pitkälti istunut tyttärensä vieressä sohvalla välillä tuijottaen pientä tuhisijaa ja välillä käsityötä. Kyllä! Otin tänään pitkästä aikaa virkkuukoukun käteen! Tarkoituksena oli luoda jotain käytännöllistä, ihan tarpeeseen.

Täällä ei tarvii yksin nukkua!

Arvatkaas mitä nämä on?

Ne on kuulkaas ihan itse tehdyt rinnanlämmittimet! Ulkona alkaa olla aika kylmä ja jos yhden rintatulehduksen sain jo 15 asteella oven availusta, en halua edes kuvitella mitä tulee kun ovea availee pakkaskeleillä! Sen verran ikävä tauti tuo rintatulehdus oli. 

Erehdyksekseni luulin, että rintatulehdus on vaan rinnassa/rinnoissa. Samoin kuvitteleville tiedoksi, että sen niiden tissikipujen lisäksi saa järkyttävän päänsäryn (kyllä, jopa minulla jonka päätä ei ikinä särje), huimauksen, kylmähorkkia ja kuumeen, sekä lisäksi hirveän silmäsäryn, jonka vuoksi olisin halunnut kaivaa ne silmät pois päästä jotta se särky helpottaisi. Sitä ei kyllä toivoisi kenellekään. 

Ensimmäisestä alottamastani tissinlämmittäjästä tuli kuitenkin vauvalle pipo. Ihan vaan, koska alun jälkeen tajusin, että ilmat kylmenee ja pikkanen tarvitsee lämpimän pipon joka tulee korvien päälle. Voilá! Ei ole ensimmäinen kerta kun jostain aloittamastani jutusta tulee jotain muuta, kuten ensimmäinen virkkuutyöni ikinä, patalappu, päätyi kulkusen kanssa joulukuuseen kuusenkoristeeksi. Sillon taisi olla tosin kyse vain kärsivällisyydestä.

Pikkupipo! Saattaa tarvita nauhan, mutta tilanne arvioidaan myöhemmin.

Ps. Jos joku tietää pk-seudulta kivan kolmion, viestiä tänne, hop!

Voihan rintatulehdus

Kohta jo viikon ajan vaivanneiden imetyskipujen arvoitus on vihdoin selvinnyt. Aluksi kivut tuntuivat vain ihan imetyksen alussa kun vauva sai kunnon otteen, mutta nyt pikkuhiljaa kivut on pahentuneet ja ne kestävät koko imetyksen ajan. Kipu on sitä luokkaa, että vauvan imiessä tuntuu kun sielu irtoaisi joka imulla. Etenkin kun vauva viihtyy rinnalla yleensä sen 30-60 minuuttia kerralla, ah autuutta!

Laittaisin varmaan vieläkin kivut vain rohtuneiden nänninpäiden piikkiin, mitäs lakkasin jo välissä rasvaamasta. Rasva ei kuitenkaan ole auttanut yhtään. Edes hetkeksi. Viime yönä oli tällä viikolla kuitenkin toinen yö kun palelin peiton alla koko yön. En edes siitä osannut päätellä, mutta tänään aamulla herätessäni viluissani vaikka olin jo lisännyt peiton alle vaatteita, minua särki lähes joka paikkaan. Niskaa särki, selkää särki, lapoja särki, käsiä särki, silmiä särki ja päätä särki. Minulla ei oikeastaan koskaan ilmene päänsärkyä, joten luulisi että pari päivää kestänyt hedari olisi jo saanut minut epäilemään jotain. Tunnetusti todella huonona itsensätuntijana (kuten päätellä saattaa) vasta aamuinen kokovartalosärky ja yöllinen palelu saivat minut pyytämään Isäntää hakemaan kuumemittarin, joka hetken kuluttua näytti lukemaa vähän 38 asteen yläpuolella.

Sitten minä sen tajusin.

Rintojen arkuus, imetyskivut, kuume ja sen mukana tulleet säryt, satunnaiset pistelyt/kirvelyt rinnoissa ja tunnustellessa tuntuvat patit. Käy ihan järkiin, vaikka mitään punoitusta en huomannutkaan.

Joitain kotihoitokonsteja tiesinkin ja ensimmäisenä agendalla oli rintojen tyhjennys, ensin pumppaamalla ja loput imettämällä. Kun aamutoimien jälkeen nousin kunnolla ylös, huomasin silmissä valonarkuutta ja päässä huimausta. Isäntä katsoi vierestä aamuimetystä kun minulla valui kyyneleet silmistä kivun ansiosta ja totesi, että se ei voi olla normaalia. Päätettiin, että on paras käydä lääkärissä. Toisaalta olisin halunnut koittaa, jos oireet katoaisivat kotihoitokonstein nyt kun tietää mitä kotona pitäisi hoitaa, mutta ehkä hieman Isännän painostuksesta tulin itsekin siihen tulokseen, että parempi mennä nyt vielä ennen kun tilanne on levinnyt käsiin ja olen vauvan kanssa yksin kotona.

Nyt pitäisi alkaa popsimaan antibioottia. Täytyy toivoa, että vauvelin masu ei ota itseensä, meinaan näiden pään- ja silmäsärkyjen kanssa valvominen on varmasti ihan hirvittävän kamalaa. Itse alotin jo maitohapot ja vauvallakin on käytössä Gefilus-tipat, joihin on lisätty D-vitamiinia, jospa ne edes vähän auttaisivat vielä täydelliseksi kehittymättömän suoliston reaktiota äidin antibioottikuuriin.

Ps. Viime yö meni päivän valvomisesta huolimatta mainiosti imetyskipuja lukuunottamatta. Herättiin taas tasan kolmen tunnin välein syömään.