Kohta jo viikon ajan vaivanneiden imetyskipujen arvoitus on vihdoin selvinnyt. Aluksi kivut tuntuivat vain ihan imetyksen alussa kun vauva sai kunnon otteen, mutta nyt pikkuhiljaa kivut on pahentuneet ja ne kestävät koko imetyksen ajan. Kipu on sitä luokkaa, että vauvan imiessä tuntuu kun sielu irtoaisi joka imulla. Etenkin kun vauva viihtyy rinnalla yleensä sen 30-60 minuuttia kerralla, ah autuutta!
Laittaisin varmaan vieläkin kivut vain rohtuneiden nänninpäiden piikkiin, mitäs lakkasin jo välissä rasvaamasta. Rasva ei kuitenkaan ole auttanut yhtään. Edes hetkeksi. Viime yönä oli tällä viikolla kuitenkin toinen yö kun palelin peiton alla koko yön. En edes siitä osannut päätellä, mutta tänään aamulla herätessäni viluissani vaikka olin jo lisännyt peiton alle vaatteita, minua särki lähes joka paikkaan. Niskaa särki, selkää särki, lapoja särki, käsiä särki, silmiä särki ja päätä särki. Minulla ei oikeastaan koskaan ilmene päänsärkyä, joten luulisi että pari päivää kestänyt hedari olisi jo saanut minut epäilemään jotain. Tunnetusti todella huonona itsensätuntijana (kuten päätellä saattaa) vasta aamuinen kokovartalosärky ja yöllinen palelu saivat minut pyytämään Isäntää hakemaan kuumemittarin, joka hetken kuluttua näytti lukemaa vähän 38 asteen yläpuolella.
Sitten minä sen tajusin.
Rintojen arkuus, imetyskivut, kuume ja sen mukana tulleet säryt, satunnaiset pistelyt/kirvelyt rinnoissa ja tunnustellessa tuntuvat patit. Käy ihan järkiin, vaikka mitään punoitusta en huomannutkaan.
Joitain kotihoitokonsteja tiesinkin ja ensimmäisenä agendalla oli rintojen tyhjennys, ensin pumppaamalla ja loput imettämällä. Kun aamutoimien jälkeen nousin kunnolla ylös, huomasin silmissä valonarkuutta ja päässä huimausta. Isäntä katsoi vierestä aamuimetystä kun minulla valui kyyneleet silmistä kivun ansiosta ja totesi, että se ei voi olla normaalia. Päätettiin, että on paras käydä lääkärissä. Toisaalta olisin halunnut koittaa, jos oireet katoaisivat kotihoitokonstein nyt kun tietää mitä kotona pitäisi hoitaa, mutta ehkä hieman Isännän painostuksesta tulin itsekin siihen tulokseen, että parempi mennä nyt vielä ennen kun tilanne on levinnyt käsiin ja olen vauvan kanssa yksin kotona.
Nyt pitäisi alkaa popsimaan antibioottia. Täytyy toivoa, että vauvelin masu ei ota itseensä, meinaan näiden pään- ja silmäsärkyjen kanssa valvominen on varmasti ihan hirvittävän kamalaa. Itse alotin jo maitohapot ja vauvallakin on käytössä Gefilus-tipat, joihin on lisätty D-vitamiinia, jospa ne edes vähän auttaisivat vielä täydelliseksi kehittymättömän suoliston reaktiota äidin antibioottikuuriin.
Ps. Viime yö meni päivän valvomisesta huolimatta mainiosti imetyskipuja lukuunottamatta. Herättiin taas tasan kolmen tunnin välein syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti